Taloutemme koostuu kolmesta tekijästä: myyjä, pankki ja ostaja. Mutta ennen kuin myyjä voi myydä tai ostaja ostaa, on jostain - tavalla tai toisella - saatava vaihdonvälineitä eli rahaa.
Rahajärjestelmämme toimii niin, ettei ilman velkaa ole rahaa. Ja tässä kuvaan astuu pankki tai keskuspankki luotonantajan tai välittäjän roolissa. Lain mukaan ainoastaan pankit tai keskuspankki voivat luoda eli tehdä rahaa (niin, työllä tai tuotannolla ei luoda tai tehdä rahaa. Työllä tai tuotannolla
ansaitaan rahaa). Toisin sanoen pankit joko siirtelevät kierrossa olevaa velkaa tai luovat sitä lisää ja tämä mahdollistaa ostajan ja myyjän kaupankäynnin.
Kauan aikaa sitten joku huomasi, että taloudellinen järjestelmämme (myyjä, pankki, ostaja) "tunneloi" rahaa jo entuudestaan rikkaille. Sitten joku muu huomasi, ettei rikkaiden kulutustottumiksilla ollut minkäänlaista kansantaloudellista merkitystä. Ja sitten joku kolmas huomasi, että edellä mainitut asiat aiheuttavat eräänlaisen taloudellisen Gordionin hirttosilmukan: jonkun varallisuus on toisen konkurssi sekä velkavankeus. Toisin sanoen taloudellisella kasvulla oli olemassa keinotekoinen (talouspoliittinen) raja, joka on ylitettävissä.
Tämä nk. taloudellisideologinen Gordionin hirttosilmukka purettiin muutamalla ällistyttävän yksinkertaisella keksinnöllä, kuten progressiivinen verotus, julkisten töiden sekä yritysten keskuspankkirahoitus, rajoitettu pääoman liikkuvuus ja niin edelleen.
Homma toimi jonkin aikaa ällistyttävän hyvin.
Mutta sitten tapahtui uusliberalismi. Edellä mainitut taloutta "tasapainottavat" mekanismit (progressiivinen verotus jne.) on nyt uusliberaaleilla "uudistuksilla" purettu. Toisin sanoen Gordionin hirttosilmukka on jälleen kerran rajoittamassa taloudellista kasvua.
Keskuspankkirahoituksella sekä verotuksella ei enää kierrätetä rahaa taloudessa sellaisella tavalla, että esimerkiksi velkaantunut keskiluokka kykenisi ansaitsemaan pankista lainaamansa ja kiertoon kuluttamansa rahan takaisin.
Jäljellä on siis enää konkurssitsunami ja velkavankeus, jotka yhdessä aiheuttavat nykyisen rahajärjestelmän legitimiteetin menetyksen eli kansalaisten velvollisuudentunto järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan häviää.
Talous ja politiikka ovat erottamattomia. Toista ei voi olla olemassa ilman toista. Näin ollen luottamuksen menettäminen rahajärjestelmään, talouden perustaan, aiheuttaa myös luottamuksen menettämisen politiikkaan ja politiikkoihin.
Konkurssitsunami ja velkavankeus tulee aiheuttamaan massiivista "luovaa tuhoa". Yhteiskuntajärjestelmämme tulee polarisoitumaan, degeneroitumaan Neofeodaaliseksi. Tämä on uusliberaalien kumipäiden ainoa motiivi! Ei vapaus, veljeys tai tasa-arvo, vaan yli 200 vuoden aikana tapahtuneen sosioekonomisen kehityksen peruuttaminen sekä yhteiskunnan turvaverkkojen (sosiaaliturva jne.) tuhoaminen liian kalliina ylläpitää. Ja tämä tulee aiheuttamaan ristiriidan.
Valtakunnassamme asuu hyvin suuri joukko 20-60 vuotiaita kansalaisia, joita huijattiin ja petettiin 90-luvun lamassa anteeksiantamattomalla tavalla luottamustehtävissä toimivien henkilöiden toimesta (mm. muutama nimeltä mainitsematon poliitikko). Edellisen porukan lisäksi meillä on yhä vain kasvava joukko eläkeläisiä, jotka luulevat säästäneensä eläkepäivien varalle, mutta tulevat huomaaman, ettei luvattua turvaa tule olemaan. Ja tämän lisäksi meillä on ällistyttävä määrä kansalaisia joiden oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisrakkauden tajuun ei sovi toisten heitteillejättö.
Yhdessä tämä porukka ei tule pitämään kiinni turpaansa tai tukahduttamaan raivoaan sekä epäluottamustaan, kun he huomaavat nykyisen järjestelmän aiheuttavan täsmälleen samaa, mitä 90-luvun lama ja vieläpä identtisellä mekanismilla, mutta huomattavasti laajemmilla oheisvaikutuksilla.
Tulemme ajautumaan ristiriitaan, joka tulee purkautumaan mm. väkivaltana. Useat tulevat kuolemaan, mutta eivät väkivaltaisesti, vaan hitaasti aliravitsemukseen, kylmyyteen ja tauteihin, jotka luulimme jo hävittäneet. Kuten Kreikassa tänään.
Mutta tätä uusliberaalit ajavatkin takaa: he mieluummin epäävät ihmisiltä oikeuden elää (terveydenhuolto, ravinto, katon pään päältä), kuin luopuvat ”vapaudestaan” valita eli rahoistaan.
2000-luvun luokkasota tulee tuhoamaan rahajärjestelmämme sellaisenaan kun me sen tunnemme.