Wahlroosin mukaan kilpailukyky ontuu raskaasti muun muassa järjettömän palkkakehityksen vuoksi, kertoo Svenska Dagbladet.Perusteita siis.
Kun viemme tuotteita tai palveluita, olemme palkollisia.Otetaanpas malliksi äärimmäisyyksiin asti yksinkertaistettu esimerkki:
Kun tuomme tuotteita tai palveluita, olemme ulkoistaneet jonkin toimialan ja hyväksyneet (poliittisesti) työttömyyttä ko. alalla.
Toisen maailmansodan jälkeen veteraanit hakkasivat Suomen metsät sileiksi ja myivät puut ulkomaille. Ostaja sai todellisen hyödyn (eli puun) ja myyjä (Suomalaiset) sai nimellisen hyödyn (ulkomaan valuuttaa) ja todellisia ongelmia (mm. ympäristöongelmat).Toisin sanoen ostaja ulkoisti kaiken mahdollisen tuotantoon liittyvän ikävän sivutoiminnan (saasteet, eläkkeet jne.) myyjälle. Tätä tarkoittaa ulkomaankauppa.
Eli mikäli olemme tehneet (poliittisen) päätöksen ulkoistaa teollisuutta esimerkiksi Kiinaan, olemme samalla myös hyväksyneet työttömyyttä kyseisellä teollisuuden alalla. Ja mikäli olemme menneet tekemään näin, ei meidän tässä tapauksessa edes pidä yrittää tuottaa ulkoistettua toimintoa paikallisesti.
Nimittäin jos muut maat ovat tyytyväisiä tuottaessaan meille tuotteita ja palveluita valuuttaamme (euro) vastaan, niin antaa heidän tehdä näin! Meillä ei ole mitään pakkoa yrittää kilpailla esimerkiksi Intialaista hikipajaa vastaan.
Koko ajatus on itse asiassa täysin järjetön! Idea on täsmälleen sama kuin yritys A ulkoistasi toimitilojensa siivoamisen yritykselle B. Mutta sitten yhtäkkiä yritys A päättäisikin tuottaa toimitilojensa siistimisen omin voimin, mutta samaan aikaan kilpailuttaisi omia siivoajiaan yrityksen B siivoojien kanssa.
Ja juuri tällaista idioottimaista järjestelyä useat puhuvat päät, kuten herra Wahlroos, ehdottavat toteutettavaksi mm. sisäisen devalvaation avulla.
Ehdotuksessa ei ole mitään järkeä. Niin kauan kuin valuuttamme kelpaa heille (Kiina, Intia jne.) maksuksi tuotteista ja palveluista eli he (Kiinalaiset, Intialaiset jne.) haluavat olla meidän palkollisia, täytyisi meidän keskittyä täysin muunlaiseen toimintaan.
Esimerkiksi rannalla loikoilemiseen ja auringosta nauttimiseen. Vähän niin kuin tähän tapaan (kuva varastettu täältä):
Samalla kun köllöttelisimme pyyhkeellä (made in Bangladesh) tai aurinkotuolilla (made in Korea) sonnustautuneena viimeisimpään rantamuotivaatekappaleeseen (made in India) voisimme tarpeen mukaan levitellä aurinkovoidetta (made in Taiwan) kehoomme. Siinä ohessa nauttisimme kylmiä virvokkeita (made in Turkey) ja sormiruokaa (made in Sweden) akkukäyttöisestä kylmälaukusta (made in Japan). Ja mikäli auringon palvomiselta kerkeäisimme, voisimme rantalentopallolla (made in China) tai frisbeellä (made in Vietnam) pelailla virkistäviä urheilullisia leikkejä (made in USA).
Mutta mikäli haluamme tuottaa paikallisesti jotain tuotetta tai palvelua, niin laitetaan vain tarpeeksi korkea tuontitulli niille kyseisille tuotteille tai palveluille, joita haluamme paikallisesti tuottaa ja lasketaan vain päiviä kuinka nopeasti paikallinen tuotanto alkaa vastamaan paikalliseen kysyntään (hyvänä esimerkkinä ruoan tuotanto). Tämän jälkeen odotetaan muutama vuosi että kyseinen ala saa kulurakenteensa ja tuottavuutensa vastamaan maailmanmarkkinoiden kilpailuun ja se on sitten siinä.
Juu, kyllä. Se on näin helppoa. Se on näin yksinkertaista.
Yrityksen A on purettava ulkoistamissopimus yrityksen B kanssa. Vasta tämän jälkeen on yrityksen A on järkevää aloittaa toimitilojensa siistiminen omien siivoojien voimin.
Mutta tätä ei haluta tehdä! Tuontitulleja ei haluta käyttää. Miksi?
Siksi, koska mitä enemmän "vuodamme" paikallisesti lainattua ja kiertoon kulutettua velkaa ulkomaille, sitä nopeammin ajaudumme konkurssiin ja tätä nopeammin saadaan aikaiseksi massiivinen omaisuuden uudelleenjärjestely (velallisilta velkojille).
Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan "kilpailukyvystä" ja sen menettämisestä puhuminen on 100% paskanjauhantaa. Koko ongelma on täysin tietoisesti toteutettu (poliittinen) päätös: liityimme EU:n ja EMU:n.
Seuraavan kerran kun luet tai kuulet jonkun puhumassa "kilpailukyvyn" menettämisestä, tiedät että hän joko puhuu läpiä päähänsä tai on edistämässä uusliberaalia agendaa joka on yhteiskuntajärjestelmän degeneroiminen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).
Herra Wahlroosin tapauksessa kyse on jälkimmäisestä.