Joulutervehdys

Inspiraation tähän Joulutervehdykseen antoi eräs nimeltä mainitsematon henkilö. Kiitoksia tästä.

Aloitetaan!

Tämä kuva on otettu kansakoulun yhteiskuntaopin kirjasta vuodelta 1965

Herra Kani suosittelee lukemaan oikealla olevan sivun kokonaan. Nimittäin miten-ja-kuinka sen aikaista rahajärjestelmää kuvaillaan, on ällistyttävän mielenkiintoista luettavaa.

Seuraava kuva on otettu suomen (keskus)pankin dokumentista nimeltään Suomen Pankin kotimainen luotonanto 1868-1992 kuukausitilastot (PDF)

Loppuvuodesta 1985 suomen (keskus)pankki ei enää luotottanut julkista sektoria. Syitä tähän voi vain arvailla, mutta lopputuleman taidammekin jo tietää?

Tämä kuva on EKP:n www-sivuilta ja siinä kuvataan talous- ja rahaliiton (EMU) kolmea vaihetta

Varsin yksiselitteistä, eikö totta?

Tässä kuvassa on kuvattu Suomen työttömyysaste vuosien 1960 ja 2010 välisenä aikana

Valitettavaa on se, että 90-luvun lamassa tilastokeskusta käskettiin manipuloimaan työttömyyslukuja. Tämä käsky pätee edelleenkin tosin hienosäädetyillä ohjeilla.

Noh, mitä tekemistä em. kuvilla on keskenään? Useitakin eri asioita, mutta laitetaan tähän kaksi (ehkäpä) tärkeintä:

Valtio ei tarvitse yksityisten rahoja selviytyäkseen velvoitteistaan, mutta yksityiset tarvitsevat valtion kulutusta (keskuspankki rahoittaa alijäämät) maksaakseen verot ja kerryttääkseen varallisuutta. Toisin sanoen mm. "kestävyysvaje" on valhetta ja luonnollista työttömyysastetta ei ole olemassa.

Kun taloudesta poistettiin ensisijainen rahan lähde (keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtion alijäämiä) ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä lähteestä: pankeista. Ja tulokset ovat ällistyttävän selkeät.

Kapteeni, miksi noin ärtynyt ilme?

Samaa mieltä. Tuo joulukuusi on aika cliché.

Hyvää Joulua ja jännittävää uutta vuotta!
 

Automaattisesti, varmasti, ehdottomasti, pettämättömästi

YLE - Näkökulma: Alexander Stubb vakuuttaa komission äänellä - vapaakauppasopimus on riskitön

...
Komissio takaa, että vapaakauppasopimus tuo Eurooppaan talouskasvua ja töitä. Komission mukaan bruttokansantuote molemmilla puolilla Atlanttia kasvaisi sopimuksen myötä puoli prosenttia vuosittain vuoteen 2027 mennessä. Tämä olisi siis noin 86 miljardia euroa vuodessa jaettuna koko alueen kesken. Komission mukaan kaupan kasvu on arviolta noin 28 prosenttia ja uusia työpaikkoja luotaisiin Eurooppaan noin kaksi miljoonaa. 
...

Herra Kani näkee tässä kyseisessä vapaakauppasopimuksessa muutaman ongelman.

Ensinnäkin, ameriikan ihmemaan keskiluokka on tuhottu. Sitä ei enää ole. Ja niitä ameriikkalaisia joilla ostovoimaa on, on niin vähän, ettei heidän kulutuksella ole minkäänlaista merkitystä paikalliseen ja näin ollen vielä vähemmän euroalueen talouteen. Toisin sanoen mikäli ko. sopimus joskus solmitaan, mitään ostoryntäystä ei tulla näkemään.

Toiseksi, euroalueella on jo vapaakauppasopimus ameriikan ihmemaan kanssa. Juu, kyllä. Luit täysin oikein. Nimittäin ameriikan ihmemaa on ulkoistanut teollisuutensa työvoiman Kiinalaisille. Hyvin usein Made in China merkin takaa löytyy ameriikkalainen yritys. Niin kauan kun Kiina saa vapaasti tuoda krääsää euroalueelle ja niin kauan kun ameriikkalaisten tuotantolaitokset sijaitsevat Kiinassa, on euroalueella (eräänlainen) vapaakauppasopimus ameriikkalaisten kanssa.

Kolmanneksi, ameriikan ihmemaan yrityksille on työvoiman ja teollisuuden ulkoistamisesta johtuen kertynyt kassoihin huomattavia määriä euroja (satoja miljardeja), joita ei ole kotiutettu ameriikan ihmemaahan eli muunnettu dollareiksi. Parhaassa tapauksessa nämä eurot on parkkeerattu johonkin lukuisista veroparatiiseista. Eu:n ja ameriikan välisellä vapaakauppasopimuksella pyritään siihen, että ameriikkalaiset yritykset investoisivat ansaitsemansa eurot takaisin euroalueelle. Valitettavasti asiat näyttävät paremmilta paperilla kuin todellisuudessa.

Jokainen euro, jonka joku ameriikkalainen yritys on ansainnut, on lainattu jostain eu:n lukuisista liikepankeista. Näin ollen jokaisella eu:n talouteen takaisin tulevalla eurolla on olemassa täsmälleen yksi suunta: takaisin pankkiin. Mutta, koska ameriikkalaisten yritysten ansaitsema raha tulee takaisin talouteen "investointien" eli mm. yritysostojen kautta aiheuttaa tämä kolme ongelmaa: i) Eu:n talouteen takaisin "investoitu" raha valuu entuudestaan rikkaille, joita on aivan liian vähän, ettei velallisilla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta ansaita lainaamaansa ja kiertoon kuluttamaansa rahaa takaisin. ii) Näin ollen suurin osa niistä, jotka ovat lainanneet rahaa eu:n liikepankeista, ajautuu konkurssiin ja velkavankeuteen. iii) Ameriikan ihmemaan yritykset saavat euroalueelle nk. taloudellisen verotusoikeuden mm. osinkojen, voitonjaon ja sen sellaisen kautta.

Herra Kani väittää, että tämä on ainoa motiivi siihen, miksi eu:n harhaanjohtajat neuvottelevat ameriikan kanssa vapaakauppasopimuksesta: lopputuloksesta riippumatta ja välittämättä rikkaat rikastuvat.

Pahin viimeiseksi.

Neljäs ja viimeinen ongelma on ehdottomasti pahin edellä mainituista. Ja tätä asiaa ei muuten tulla missään vaiheessa sopimusneuvotteluita mainitsemaan. Ei ainakaan virallisen totuuden™ suusta.

Oletko valmis? Hyvä.

Eu:ssa kaikki yritystukiaiset maksetaan loppujen lopuksi siitä rahasta, jonka joku on (liike)pankista lainannut ja kiertoon kuluttanut. Ameriikan ihmemaassa suurimman osan yritystukiaisista maksaa keskuspankki (FED).

Eu:ssa (liike)pankit voivat mitä tahansa vakuutta vastaan luoda rahaa laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Ameriikan keskuspankki (FED) luo rahaa tyhjästä (kirjaimellisesti ja ilman vakuuksia) kongressiin määräämiin tarkoituksiin (ja kuka onkaan se joka kongressin omistaa?).

Jopa tyhminkin uusliberaali kumipää ymmärtää, ettei tällaisessa "kilpailutilanteessa" ole mahdollista tehdä minkäänlaista vapaakauppasopimusta! Tai on, mutta se jonka yritystukiaiset maksetaan liikepankkirahalla,
häviää. Automaattisesti, varmasti, ehdottomasti, pettämättömästi.

Sanotaan tämä nyt niin suoraan kuin vain voidaan.

Kaikki puheet siitä, että vapaakauppasopimus poikisi euro-alueelle talouskasvua ja töitä (ameriikasta mitään sanomatta) ovat huuhaata ja suoranaista valhetta.

Kaikki puheet siitä, että vapaakauppasopimus on hyväksi viennille, ovat huuhaata ja suoranaista valhetta.

Kaikki puheet siitä, että vapaakauppasopimus parantaisi esim. euroalueen "kilpailukykyä" ovat huuhaata ja suoranaista valhetta.

Euroalueen "valuviasta" johtuen (rahan syntymekanismi) vapaakauppasopimus tulee olemaan eeppistä epäonnistumista parhaimmillaan. Se tulee vain pahentamaan eu:n täysin tahallisesti aiheutettua taloudellista ahdinkoa.

Mutta Kani on sitä mieltä että antaa tulla. Mitä hullummaksi touhu menee, sitä lähempänä olemme käännekohtaa. Olkoon se sitten mikä tahansa.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi

Taloutemme koostuu kolmesta tekijästä: myyjä, pankki ja ostaja. Mutta ennen kuin myyjä voi myydä tai ostaja ostaa, on jostain - tavalla tai toisella - saatava vaihdonvälineitä eli rahaa.

Rahajärjestelmämme toimii niin, ettei ilman velkaa ole rahaa. Ja tässä kuvaan astuu pankki tai keskuspankki luotonantajan tai välittäjän roolissa. Lain mukaan ainoastaan pankit tai keskuspankki voivat luoda eli tehdä rahaa (niin, työllä tai tuotannolla ei luoda tai tehdä rahaa. Työllä tai tuotannolla ansaitaan rahaa). Toisin sanoen pankit joko siirtelevät kierrossa olevaa velkaa tai luovat sitä lisää ja tämä mahdollistaa ostajan ja myyjän kaupankäynnin.

Kauan aikaa sitten joku huomasi, että taloudellinen järjestelmämme (myyjä, pankki, ostaja) "tunneloi" rahaa jo entuudestaan rikkaille. Sitten joku muu huomasi, ettei rikkaiden kulutustottumiksilla ollut minkäänlaista kansantaloudellista merkitystä. Ja sitten joku kolmas huomasi, että edellä mainitut asiat aiheuttavat eräänlaisen taloudellisen Gordionin hirttosilmukan: jonkun varallisuus on toisen konkurssi sekä velkavankeus. Toisin sanoen taloudellisella kasvulla oli olemassa keinotekoinen (talouspoliittinen) raja, joka on ylitettävissä.

Tämä nk. taloudellisideologinen Gordionin hirttosilmukka purettiin muutamalla ällistyttävän yksinkertaisella keksinnöllä, kuten progressiivinen verotus, julkisten töiden sekä yritysten keskuspankkirahoitus, rajoitettu pääoman liikkuvuus ja niin edelleen.

Homma toimi jonkin aikaa ällistyttävän hyvin.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi. Edellä mainitut taloutta "tasapainottavat" mekanismit (progressiivinen verotus jne.) on nyt uusliberaaleilla "uudistuksilla" purettu. Toisin sanoen Gordionin hirttosilmukka on jälleen kerran rajoittamassa taloudellista kasvua.

Keskuspankkirahoituksella sekä verotuksella ei enää kierrätetä rahaa taloudessa sellaisella tavalla, että esimerkiksi velkaantunut keskiluokka kykenisi ansaitsemaan pankista lainaamansa ja kiertoon kuluttamansa rahan takaisin.

Jäljellä on siis enää konkurssitsunami ja velkavankeus, jotka yhdessä aiheuttavat nykyisen rahajärjestelmän legitimiteetin menetyksen eli kansalaisten velvollisuudentunto järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan häviää.

Talous ja politiikka ovat erottamattomia. Toista ei voi olla olemassa ilman toista. Näin ollen luottamuksen menettäminen rahajärjestelmään, talouden perustaan, aiheuttaa myös luottamuksen menettämisen politiikkaan ja politiikkoihin.

Konkurssitsunami ja velkavankeus tulee aiheuttamaan massiivista "luovaa tuhoa". Yhteiskuntajärjestelmämme tulee polarisoitumaan, degeneroitumaan Neofeodaaliseksi. Tämä on uusliberaalien kumipäiden ainoa motiivi! Ei vapaus, veljeys tai tasa-arvo, vaan yli 200 vuoden aikana tapahtuneen sosioekonomisen kehityksen peruuttaminen sekä yhteiskunnan turvaverkkojen (sosiaaliturva jne.) tuhoaminen liian kalliina ylläpitää. Ja tämä tulee aiheuttamaan ristiriidan.

Valtakunnassamme asuu hyvin suuri joukko 20-60 vuotiaita kansalaisia, joita huijattiin ja petettiin 90-luvun lamassa anteeksiantamattomalla tavalla luottamustehtävissä toimivien henkilöiden toimesta (mm. muutama nimeltä mainitsematon poliitikko). Edellisen porukan lisäksi meillä on yhä vain kasvava joukko eläkeläisiä, jotka luulevat säästäneensä eläkepäivien varalle, mutta tulevat huomaaman, ettei luvattua turvaa tule olemaan. Ja tämän lisäksi meillä on ällistyttävä määrä kansalaisia joiden oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisrakkauden tajuun ei sovi toisten heitteillejättö.

Yhdessä tämä porukka ei tule pitämään kiinni turpaansa tai tukahduttamaan raivoaan sekä epäluottamustaan, kun he huomaavat nykyisen järjestelmän aiheuttavan täsmälleen samaa, mitä 90-luvun lama ja vieläpä identtisellä mekanismilla, mutta huomattavasti laajemmilla oheisvaikutuksilla.

Tulemme ajautumaan ristiriitaan, joka tulee purkautumaan mm. väkivaltana. Useat tulevat kuolemaan, mutta eivät väkivaltaisesti, vaan hitaasti aliravitsemukseen, kylmyyteen ja tauteihin, jotka luulimme jo hävittäneet. Kuten Kreikassa tänään.

Mutta tätä uusliberaalit ajavatkin takaa: he mieluummin epäävät ihmisiltä oikeuden elää (terveydenhuolto, ravinto, katon pään päältä), kuin luopuvat ”vapaudestaan” valita eli rahoistaan.

2000-luvun luokkasota tulee tuhoamaan rahajärjestelmämme sellaisenaan kun me sen tunnemme.

Hyvää itsenäisyyspäivää toivottaa...

Äh, vtut.

Niin kauan kun rahajärjestelmä on yhteensopimaton demokratian kanssa sekä talous-, finanssi- ja rahapolitiikkaa ohjaillaan kansanvallan ohi, emme ole itsenäisiä.

Joten ole rehellinen ja jätä ne sinivalkoiset kynttilät sytyttämättä.

"Kestävyysvajeena" kerrotun valheen ainoa tarkoitus

Helsingin Sanomat - Kestävyysvaje uhkaa Suomen luottoluokitusta

...
Suomessa ollaan melko yksimielisiä siitä, että julkisen talouden tulot ovat jäämässä pitkällä aikavälillä pienemmiksi kuin menot. Tämän vajeen laskeminen on kuitenkin vaikeaa, ja arviot kestävyysvajeen suuruudesta vaihtelevat.
...
Mistä kestävyysvaje johtuu?
Kestävyysvajeen keskeisenä syynä on pidetty väestön ikääntymistä. Kun yhä suurempi osa väestöstä on vanhuksia, muun muassa julkisten palveluiden tarve kasvaa. Tämä on omiaan kasvattamaan julkisia menoja.
...

1900-luvun alku oli myllerryksen aikaa. Syystä tai toisesta Suomessa ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä ja syntyvyys laski kuin lehmän häntä Tilastokeskus - Syntyvyys aleni edelleen hieman:

Mutta mitään "kestävyysvajetta" ei ollut olemassakaan.

Eikä "kestävyysvajeesta" puhuttu silloinkaan kun Toisessa maailmansodassa Suomi menetti Neuvostoliitolle arviolta 10 % pinta-alasta, 12 % viljelyalasta, muutaman paperitehtaan sekä Uuraan (Vysotskin) sataman. Mitään sanomatta menetetyistä ihmishengistä (arvioilta 10% 15-64 vuotiaista, 2.6% koko väestöstä).

Mitä tapahtui? Mistä-tai-miten "kestävyysvaje" syntyi?

Syy on mahdollista kiteyttää kahteen asiaan: demokratiaan sekä äärimmäisen pitkälle vietyyn tuotteiden ja palveluiden rahallistamiseen.

Näistä syistä johtuen vanhuuteen liittyvät menot ovat kasvaneet huomattavasti. Ne ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1980 lähtien:

Mutta mitä ovat vanhuuteen liittyvät menot? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (PDF, sivu 5) osaa vastata tähän kysymykseen:

Toimeentuloturvana maksettavat etuudet kattavat vanhuus- ja varhennetut vanhuuseläkkeet, sukupolvenvaihdoseläkkeet, luopumistuet, -korvaukset ja -eläkkeet, osa-aikaeläkkeet sekä rintamalisät.

Tämä tarkoittaa sitä, että vanhuuteen liittyvät menot eivät pitäisi olla ongelma. Väitteelle löytyy kaksi perustetta.

Ensinnäkin osa vanhuuteen liittyvistä menoista pitäisi tulla rahastoista: Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 05/2012 - Työeläkkeiden rahoitus vuonna 2011 (PDF)

Mutta kuten kuviosta käy ilmi, ei tämä asia ole aivan näin yksinkertainen.

Toiseksi, vuonna 2011 Suomen sosiaaliturvan menot olivat 56,7 miljardia euroa. Tilastokeskuksen mukaan samana vuonna Suomen valtion budjetti oli noin 50 miljardia euroa. Edellä mainitut luvut eivät ole mahdollisia muuten kuin siten että yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran. Toisin sanoen leijonanosa Suomen sosiaaliturvan (sekä valtion) menoista katetaan pelkästään sillä, kun yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran.

Mutta silti meillä on ongelma, jota kutsutaan "kestävyysvajeeksi". Julkisen talouden tulot ovat jäämässä pitkällä aikavälillä pienemmiksi kuin menot.

Miksi näin? Miten voi olla mahdollista, ettei tällaista ongelmaa ollut olemassakaan esimerkiksi Toisen maailmansodan aikana? Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: siksi, koska keskuspankki rahoitti valtion alijäämät (PDF). Mutta nyt - tänään - Suomi on EMU:n jäsen, jossa:

Anteeksi, Kani toistaa tuon tummennetun alueen, koska se on (melkein) tärkein kohta ko. kuvassa:

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitus kielletään.

Ja tämä tässä on "kestävyysvajeen" aiheuttaja.

On siis aivan täysin turhaa ja ennen kaikkea valheellista selittää "kestävyysvajetta" esimerkiksi väestön ikääntymisellä, julkisen menojen kasvulla tai työttömien laiskuudella. Tämä on täyttä valhetta. Mikään edellä mainituista ei ole ongelma! Ongelmana on se, ettei tällä hetkellä käytössä oleva taloudellinen järjestelmä ole yhteensopiva demokratian kanssa.

(Kun seuraavan kerran luet jotain tällaista, tiedät täsmälleen mistä kenkä puristaa. Ongelma on Sinä ja toiveesi paremmasta huomisesta itsellesi, lapsillesi ja läheisillesi.)

Joten mikä on "kestävyysvajeen" todellinen syy? Tämä löytyy ällistyttävän yksinkertaisen kysymyksen kautta: kumpi väestöryhmä käyttää ajallisesti sekä rahallisesti enemmän julkisia palveluita: vanhukset vai lapset ja nuoret?

Kun vertaat edellä mainittujen väestöryhmien julkisten palveluiden käyttöä keskenään, huomaat lapsien sekä nuorien käyttävän julkisia palveluita ajallisesti sekä rahallisesti huomattavasti enemmän kuin vanhukset.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan "kestävyysvajeena" kerrotun valheen ainoa tarkoitus on Suomalaisten lasten ja nuorten tulevaisuuden tuhoaminen. Ei terveydenhuoltoa, ei sivistystä, ei sosiaaliturvaa, ei tulevaisuutta muille kuin niille joilla on varaa maksaa siitä.

Jokaisessa uusliberaalissa kumipää ideassa on aina - poikkeuksetta - toissijainen motiivi, jonka ainoana tarkoituksena on yhteiskuntajärjestelmän degeneroiminen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle). Eikä "kestävyysvaje" poikkea edellä mainitusta säännöstä millään tavalla.

Viimeinen muuttuja ja sitten loppukaneetti

Oletko koskaan sattunut törmäämään taloutta mallintavaan matemaattisen kaavaan nimeltään Rahan kvantiteettiteoria? Rahan kvanttiteoria perustuu Fisherin yhtälöön ja se menee näin:

M on rahan määrä eli tietyn periodin, kuten vuoden, aikana kierrossa olevan rahan määrä.
V on rahan kiertonopeus, joka kertoo missä ajassa keskimäärin yksi rahayksikkö kulutetaan.
P on yleinen hintataso.
T on taloudellisen toimeliaisuuden määrä, jota voidaan mitata transaktioiden reaaliarvon indeksillä.

Kyseinen yhtälö todistaa, että rahan tarjonnan ja hyödykkeiden hintojen välillä on havaittava ja johdonmukaisesti käyttäytyvä riippuvuussuhde. Toisin sanoen, mitä enemmän rahaa on kierrossa, sitä korkeammalle hinnat kasvavat.

Herra Kani ei ole tähän päivään mennessä nähnyt uusliberalistista ideaa, joka ei olisi kamala yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai on ollut suoranainen valhe. Tämä "matemaattinen" yhtälö tekee poikkeuksen. Se on kaikkia edellä mainittuja yhtä aikaa!

Aloitetaan.

M tarkoittaa makrotaloudelliseen käsitettä nimeltään rahavaranto:

Esimerkiksi Euroalueen määritellyt rahavarannot, joita Euroopan keskuspankki seuraa ovat:

M1: liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha.
M2: yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset.
M3: yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita.

Yleensä kohdassa M käytetään M3:sta eli nk. lavean rahan määrää. Tämä aiheuttaa kaavan käyttäjälle muutamia ongelmia.

Ensinnäkin, kuten lavean rahan määritelmä (M3) antaa meidän ymmärtää, kierrossa olevan rahan määrän ei ole mahdollista vaikuttaa hintoihin kokonaisuudessaan. Nimittäin osa rahasta on "parkkeerattu" ulos aktiivisesta taloudesta (esimerkiksi määräaikaistalletukset) eikä näin ollen voi aiheuttaa minkäänlaista painetta tuotettujen tuotteiden tai palveluiden hintoihin.

Toiseksi, kuka pitää hallussaan suurinta osaa laveasta rahasta? Johtuen siitä, miten-ja-kuinka taloudellinen järjestelmä on rakennettu, suurin osa kierrossa olevasta rahan määrästä automaattisesti "tunneloituu" jo entuudestaan rikkaille. Ja kuten tiedämme: rikkaita on aivan liian vähän, että heidän kulutuksellaan olisi mitään kokonaismerkitystä talouteen.

Kolmanneksi, kaavan muuttuja M tarkoittaa rahan määrää ajankohdassa. Kun taas muuttuja V tarkoittaa rahan kierron nopeutta ajan kuluessa. Toisin sanoen M * V tarkoittaa kahden toisiinsa vertailukelvottomien lukujen kertolaskemista. Älä anna tämän häiritä. Käytetään sitä aasinsiltana.

V tarkoittaa rahan kiertonopeutta. Rahan kiertonopeus saadaan jakamalla kansantaloudessa tiettynä ajanjaksona maksettujen maksujen kokonaissumma rahan määrällä. Toisin sanoen, ennen kuin voimme laittaa minkäänlaista lukua muuttujaan V, on meidän ensin tiedettävä kolmen muun muuttujan arvot. Eli ennen kuin voimme laittaa minkäänlaista lukua muuttujaan V, on meidän suoritettava matemaattinen laskutoimitus, joka menee näin V = (P * T) / M. 

EDIT
Kielitoimiston sanakirja kuvaa sanaa 'kierto' seuraavalla tavalla:

Pyöritys, pyörähdys; liike pituusakselin ympäri. ... jnk. radan kiertäminen. ...

Näin ollen rahan kiertonopeus tarkoittaa rahan matkaa, joka alkaa jostain ja päätyy samaan pisteeseen takaisin (ennalta arvaamattomalla nopeudella).

Tiedämme, ettei Suomen lakien mukaan kukaan muu kuin keskuspankki ja liikepankit kykene luomaan rahaa.

Tiedämme edellisen lisäksi, kun pankille tai keskuspankille maksetaan laina takaisin, raha katoaa.
 
Ja tämä tässä, oi rakas lukija, on rahan matka. Pankista takaisin pankkiin. Keskuspankista takaisin keskuspankkiin. Keskuspankista pankkiin tai päin vastoin. Tätä tarkoittaa rahan kiertonopeus.

Mutta muuttujan V selityksessä puhutaan rahayksikön kuluttamisesta. Näin ollen muuttuja V ei ole rahan kiertonopeus, se on aivan jotain muuta.

Rahan kiertonopeus (pankista takaisin pankkiin) ja rahan vaihtonopeus (yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran) ovat kaksi eri asiaa! Ja kuten tiedämme:
ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin). Toisin sanoen rahan vaihtonopeus on täysin riippuvaista rahan kiertonopeudesta. Mutta tätä pientä yksityiskohtaa ei kaavassa huomioida millään tavalla.
EDIT

Yksinkertaista? Ällistyttävän yksinkertaista. Eteenpäin! 

P tarkoittaa yleistä hintatasoa. Ensimmäinen ongelma on itse määritelmässä: mitä ihmettä yleinen hintataso oikein tarkoittaa? Onneksi herra Kania viisaammat ihmiset ovat päätelleet, että yleinen hintataso tarkoittaa kulutustarvikkeiden hintoja. Ja tämä aiheuttaa kaavan käyttäjälle useita ongelmia.

Ensimmäiseksi olisi ratkaistava mitä kuluttajahintaindeksiä käytetään? Niitä kun nyt sattuu olemaan neljää erilaista:

Kuluttajahintaindekseihin kuuluu neljä indeksiä eli kuluttajahintaindeksi, elinkustannusindeksi, yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi ja kiinteäveroinen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.

Toiseksi, miten-tai-kuinka yleinen hintataso lasketaan? Esimerkiksi eu:ssa yleistä hintatasoa seurataan yhdenmukaistetulla kuluttajaindeksillä (YKHI). YKHI:ssä lasketaan inflaatiovauhtia (eli hintojen kasvua) laskemalla useiden hintojen muutosvauhtien keskiarvo. Valitettavasti tähän keskiarvoon vaikuttaa useat eri tekijät, joilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä kierrossa olevan rahan määrän (M) kanssa. Tuotettujen palveluiden sekä tuotteiden hintoihin vaikuttaa mm. verotus (esimerkiksi ALV), spekulaatio raaka-ainepörssissä tai valuuttamarkkinoilla, korkoindeksien manipulointi ja niin edelleen. Toisin sanoen taloudessa on tuhansia muita muuttujia, jotka voivat vaikuttaa hintoihin huomattavasti suuremmalla volyymillä kuin kierrossa oleva rahan määrä.

Kolmanneksi, yleinen hintataso tarkoittaa kulutustarvikkeita esimerkiksi ruokaa, vettä, sähköä, saippuaa, vaatteita jne. eli tuotteita ja palveluita, joita kotitaloudet kuluttavat. Näin ollen jätetään täysin huomioimatta mm. finanssialan ja teollisuuden toteuttamat transaktiot, jotka ovat huomattavasti (rahallisesti) suurempia kuin kotitalouksien. Huonona esimerkkinä johdannaismarkkinoilla tikittävä yli 600 miljardin dollarin aikapommi.

Neljänneksi, yleensä yleiseen hintatasoon ei lasketa mukaan mitään sellaista asiaa, jonka "arvo" on täysin riippuvaista pankkien myöntämistä luotoista. Huonona esimerkkinä asuntovarallisuus.

Onko kaikki tähän asti selvää? Hyvä. Viimeinen muuttuja ja sitten loppukaneetti.

T tarkoittaa taloudellisen toimeliaisuuden määrä. Tämän kyseisen muuttujan pitäisi sisältää luku, johon on yhteenlaskettu tietyltä ajanjaksolta kaikki taloudelliset (esim. euromääräiset) transaktiot aina raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen asti palveluineen, oheistoimineen päivineen. Yleensä kyseisessä muuttujassa käytetään lukuna jonkinlaista transaktioiden reaaliarvon indeksiä esimerkiksi bruttokansantuotetta. Ja taas kerran kaavan käyttäjä kohtaa muutaman ongelman.

Ensinnäkin, mitä bruttokansantuotteen laskumenetelmää käytetään? Niitä kun sattuu olemaan kolme erilaista:

Bruttokansantuote ... voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).

Toiseksi, mikäli muuttujaan T olisi mahdollista laskea jokin luku, ei siinä olisi mitään järkeä, koska yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran. Toisin sanoen, ennen kuin muuttujaan T on edes mahdollista ilmoittaa minkäänlaista lukua, on meidän ratkaistava miten siivoamme siitä pois useammin kuin kerran lasketun euron? Muussa tapauksessa yhtälön tuloksesta tulee virheellinen ja harhaanjohtava (kierrossa olevan rahan määrä vaikuttaa taloudellisen toimeliaisuuden määrään sekä kiertonopeuteen, mutta ei hintatasoon).

Nonnih, loppukaneetin aika.

Onko rahan kvanttiteoria mahdollista käyttää? Ällistyttävää, mutta totta vastaus on kyllä. Juu-u. Luit täysin oikein.

Rahan kvanttiteoriaa on mahdollista käyttää, mikäli taloudessa vallitsee täystyöllisyys eli kaikki talouden resurssit ovat kapasiteetiltaan täydessä käytössä, sekä tarjonta (tuotanto) ei jousta suhdannevaihteluiden mukana. Valitettavasti edellä mainitut ehdot ovat ristiriidassa erään toisen uusliberalistisen kumipää idean kanssa, joka kantaa nimeä NAIRU.

Joten, eiköhän jo unohdeta tämä legendaarinen esimerkki taloustieteen eeppisestä epäonnistumisesta?

Kun Kapteeni on oikeassa, hän on oikeassa.

Uusi Suomi - Puheenvuoro - Höpöhöpö-osasto: Pyramiditalous

Monet ovat kuulleet joskus puhuttavan pyramidihuijauksesta välittämättä sen enempää, mikä pyramidihuijaus edes on tai miten se toimii. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole myöskään aavistustakaan siitä, miten talousjärjestelmämme toimii, miten raha syntyy ja mitä velka todellisuudessa on. Uskomatonta mutta totta, nämä kaksi asiaa ovat hämmästyttävän ja samalla kauhistuttavan saman kaltaisia. Mikä olisikaan siis parempaa isänpäiväsunnuntain kunniaksi kuin pitää pyramidipäivä ja tutustua talousjärjestelmämme todelllisuuteen.
...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Samaa mieltä.

Tuokin tuossa on kuva

Suomen (keskus)pankki - Lehdistötiedote nro 8 1.3.2013

Tuo tuossa on kuva. Sen saa suuremmaksi, kun sitä klikkaa.

Eurokampus - Raha on velkaa

Tuokin tuossa on kuva. Älä klikkaa sitä suuremmaksi, vaan aukaise kuvan yläpuolella oleva linkki ja lue sen sisältö.

Eurokampuksen 'Raha on velkaa' sivulla esitetään kaksi virheellistä väitettä.

Ensimmäinen on tässä:

... rahaa muodostuu antolainauksen lisäksi myös pankkisektorin maksaessa kulujaan ja jakaessa voittojaan. Pankkivirkailijat ja pankkien osakkaat saavat tileilleen säännöllisesti lisää saldoa, mutta pankki ei saa henkilöstökulujensa ja voitonjakonsa vastineeksi mitään saamaoikeuksia.

Palvelumaksut, tilisiirtomaksut, tilihoitomaksut, omistajien osingot, marginaalit ja kaikki muu, mitä pankki keksiikään asiakkaaltaan veloittaa, maksetaan rahasta joka on niiltä lainattu.

Ja toinen on tässä:

Pankkijärjestelmä ei voi maksaa velkojaan tallettajille juuri muuten kuin käteisellä, jota nykyään vain keskuspankit laskevat liikkeeseen.

Suomen (keskus)pankin vuoden 2012 vuosikertomuksen sivulta 84 käy ilmi, että se on laskenut liikkelle noin 15 miljardin euron edestä käteistä (seteleitä).

Valitettavasti Suomessa kierrossa olevan rahan määrä eli M3 oli loppuvuodesta 2012 hieman yli 140 miljardia.

Toisin sanoen pankkijärjestelmä maksaa velkojaan tallettajille jollain aivan muulla kuin käteisellä (osaatko arvata millä?).

Mutta muuten kyseisen sivun informaatio vaikuttaisi pitävän paikkansa.

Noh, mitä Eurokampuksen 'Raha on velkaa' sivu oikein kertoi meille?

Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Pankki lainaa vain sen summan, joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on pankkiin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on saatu.

Tämä tarkoittaa sitä, että korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Tämä tarkoittaa sitä, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Mikäli nuorten hyvä talousosaaminen on suomen pankille kovin tärkeää, niin miksi asioista ei puhuta niin kuin ne ovat?

Ai niin. Mitä sitä nyt tyhmiä kyselemään. Kani pahoittelee.

Mikäli suomen pankki kertoisi asiat niin kuin ne ovat, saattaisi se murentaa nuorten luottamusta talouteen. Ja kuten tiedämme: luottamus on ponzin ensimmäinen ja tärkein ainesosa.

Meemeilyä

Juu, kyllä. Se on näin helppoa. Se on näin yksinkertaista

Taloussanomat - Wahlroos vertasi Suomea Kreikkaan

Wahlroosin mukaan kilpailukyky ontuu raskaasti muun muassa järjettömän palkkakehityksen vuoksi, kertoo Svenska Dagbladet.

Perusteita siis.

Kun viemme tuotteita tai palveluita, olemme palkollisia.

Kun tuomme tuotteita tai palveluita, olemme ulkoistaneet jonkin toimialan ja hyväksyneet (poliittisesti) työttömyyttä ko. alalla.

Otetaanpas malliksi äärimmäisyyksiin asti yksinkertaistettu esimerkki:

Toisen maailmansodan jälkeen veteraanit hakkasivat Suomen metsät sileiksi ja myivät puut ulkomaille. Ostaja sai todellisen hyödyn (eli puun) ja myyjä (Suomalaiset) sai nimellisen hyödyn (ulkomaan valuuttaa) ja todellisia ongelmia (mm. ympäristöongelmat).

Toisin sanoen ostaja ulkoisti kaiken mahdollisen tuotantoon liittyvän ikävän sivutoiminnan (saasteet, eläkkeet jne.) myyjälle. Tätä tarkoittaa ulkomaankauppa.

Eli mikäli olemme tehneet (poliittisen) päätöksen ulkoistaa teollisuutta esimerkiksi Kiinaan, olemme samalla myös hyväksyneet työttömyyttä kyseisellä teollisuuden alalla. Ja mikäli olemme menneet tekemään näin, ei meidän tässä tapauksessa edes pidä yrittää tuottaa ulkoistettua toimintoa paikallisesti.

Nimittäin jos muut maat ovat tyytyväisiä tuottaessaan meille tuotteita ja palveluita valuuttaamme (euro) vastaan, niin antaa heidän tehdä näin! Meillä ei ole mitään pakkoa yrittää kilpailla esimerkiksi Intialaista hikipajaa vastaan.

Koko ajatus on itse asiassa täysin järjetön! Idea on täsmälleen sama kuin yritys A ulkoistasi toimitilojensa siivoamisen yritykselle B. Mutta sitten yhtäkkiä yritys A päättäisikin tuottaa toimitilojensa siistimisen omin voimin, mutta samaan aikaan kilpailuttaisi omia siivoajiaan yrityksen B siivoojien kanssa.

Ja juuri tällaista idioottimaista järjestelyä useat puhuvat päät, kuten herra Wahlroos, ehdottavat toteutettavaksi mm. sisäisen devalvaation avulla.

Ehdotuksessa ei ole mitään järkeä. Niin kauan kuin valuuttamme kelpaa heille (Kiina, Intia jne.) maksuksi tuotteista ja palveluista eli he (Kiinalaiset, Intialaiset jne.) haluavat olla meidän palkollisia, täytyisi meidän keskittyä täysin muunlaiseen toimintaan.

Esimerkiksi rannalla loikoilemiseen ja auringosta nauttimiseen. Vähän niin kuin tähän tapaan (kuva varastettu täältä):

Samalla kun köllöttelisimme pyyhkeellä (made in Bangladesh) tai aurinkotuolilla (made in Korea) sonnustautuneena viimeisimpään rantamuotivaatekappaleeseen (made in India) voisimme tarpeen mukaan levitellä aurinkovoidetta (made in Taiwan) kehoomme. Siinä ohessa nauttisimme kylmiä virvokkeita (made in Turkey) ja sormiruokaa (made in Sweden) akkukäyttöisestä kylmälaukusta (made in Japan). Ja mikäli auringon palvomiselta kerkeäisimme, voisimme rantalentopallolla (made in China) tai frisbeellä (made in Vietnam) pelailla virkistäviä urheilullisia leikkejä (made in USA).

Mutta mikäli haluamme tuottaa paikallisesti jotain tuotetta tai palvelua, niin laitetaan vain tarpeeksi korkea tuontitulli niille kyseisille tuotteille tai palveluille, joita haluamme paikallisesti tuottaa ja lasketaan vain päiviä kuinka nopeasti paikallinen tuotanto alkaa vastamaan paikalliseen kysyntään (hyvänä esimerkkinä ruoan tuotanto). Tämän jälkeen odotetaan muutama vuosi että kyseinen ala saa kulurakenteensa ja tuottavuutensa vastamaan maailmanmarkkinoiden kilpailuun ja se on sitten siinä.

Juu, kyllä. Se on näin helppoa. Se on näin yksinkertaista.

Yrityksen A on purettava ulkoistamissopimus yrityksen B kanssa. Vasta tämän jälkeen on yrityksen A on järkevää aloittaa toimitilojensa siistiminen omien siivoojien voimin.

Mutta tätä ei haluta tehdä! Tuontitulleja ei haluta käyttää. Miksi?

Siksi, koska mitä enemmän "vuodamme" paikallisesti lainattua ja kiertoon kulutettua velkaa ulkomaille, sitä nopeammin ajaudumme konkurssiin ja tätä nopeammin saadaan aikaiseksi massiivinen omaisuuden uudelleenjärjestely (velallisilta velkojille).

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan "kilpailukyvystä" ja sen menettämisestä puhuminen on 100% paskanjauhantaa. Koko ongelma on täysin tietoisesti toteutettu (poliittinen) päätös: liityimme EU:n ja EMU:n.

Seuraavan kerran kun luet tai kuulet jonkun puhumassa "kilpailukyvyn" menettämisestä, tiedät että hän joko puhuu läpiä päähänsä tai on edistämässä uusliberaalia agendaa joka on yhteiskuntajärjestelmän degeneroiminen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Herra Wahlroosin tapauksessa kyse on jälkimmäisestä.

Juhannusarvoitus

Tiedämme, että kapitalismi on sangen vttumainen järjestelmä koska:

...se jättää ihmiset vaille perustarpeita (terveydenhuolto, vesi, ruoka, sähkö jne.), mikäli heillä ei ole ostovoimaa.

Mutta mistä tai miten ostovoima syntyy?

Jätä vastauksesi kommentteihin.

Anteeksi mitä, Kapteeni?

Käskystä Kapteeni!

Kapitalismi on vttumainen järjestelmä

Sieltä täältä olemme viime aikoina saaneet lukea kuinka Kiinalaisten työläisten palkat ovat kasvaneet vuosi vuodelta.

Sitä voisi olettaa, että Kiinan harhaanjohtajat pyrkivät tällä tavalla pitämään työläiset iloisina, tyytyväisinä ja tietenkin hiljaisina. Mutta todellisuus taitaa olla aivan jotain muuta (varsinkin kun ottaa huomioon Kiinan historian työläisten "paratiisina"). Herra Kani väittää, että Kiinalaisilla harhaanjohtajilla on mielessään jotain aivan muuta kuin työläisten mielistely.

Annapas kun Kani selittää.

Ennen muinoin maat veivät toisiin maihin ylijäämänsä eli sen, mitä paikallinen talous ei kyennyt kuluttamaan.

Nykyään, johtuen siitä millä tavalla rahoitusjärjestelmämme toimii (taloudessa on koron mentävä aukko), maiden on pakko keksiä, tukea ja rakentaa tuotteita ja palveluita, jotka keskittyvät pelkästään vientiin.

Nykyään käytössä olevassa järjestelmässä on se positiivinen puoli, että mitä enemmän tuotteita ja palveluita tehdään puhtaasti vientitarkoitukseen, sitä vähemmän tuotteita ja palveluita tuotetaan sisämarkkinoille (kuten IMF:n surullisen kuuluisat "rahakasvit") ja tätä herkemmin sisämarkkinat reagoivat viennin takkuamiseen tai jopa valuuttakurssin vaihteluun.

Mutta mitä ihmettä Kiinalaisten työläisten palkkojen korotuksilla on tekemistä edellisen kanssa?

Noh, kapitalismi on tuotantojärjestelmä, joka on auttamattomasti riippuvainen rahoituksesta (velasta).

Yksikään itseään kunnioittava yrittäjä tai rahoittaja ei ole valmis ottamaan riskiä investoidakseen tuotantoon, mikäli se (riski) ei tuota edes itse sijoitusta takaisin (palkoista tai voitoista puhumattakaan).

Kapitalistisessa järjestelmässä ei ole olemassa investointeja, mikäli asiakkailla ei ole ostovoimaa.

Toisin (tai suoraan) sanoen, kapitalismi on siitä vttumainen järjestelmä, että se jättää ihmiset vaille perustarpeita (terveydenhuolto, vesi, ruoka, sähkö jne.), mikäli heillä ei ole ostovoimaa.

Huolehtimalla siitä, että Kiinalaisella työläisellä on ostovoimaa Kiinalaiset harhaanjohtajat varmistavat sen, että maahan (ja maassa) on järkevää ja ennen kaikkea tuottavaa investoida.

Tästä syystä Kiinalaiset harhaanjohtajat ovat sallineet työläisten palkankorotukset. He aikovat luoda vahvat sisämarkkinat. Kiinalaiset harhaanjohtavat aikovat sisämarkkinoita vahvistamalla minimoida maailmanlaajuisten markkinoiden suhdannevaihteluiden aiheuttamia (taloudellisia ja sosiaalisia) ongelmia.

Tosin tässä projektissa saattaa vierähtää jonnin aikaa....

Sitä vain jaksaa edelleenkin ihmetellä mitä ihmettä EU:n harhaanjohtajien päässä oikein liikkuu.

Kun Kapteeni on oikeassa, hän on oikeassa.

Uusisuomi - Puheenvuoro - jhuopainen: "Poliittisista syistä"

Objektiivisesti tarkasteltuna yhteisvaluutta euro on epäonnistunut projekti, mutta sen tunnistaminen sellaiseksi on poliittisesti vaikeaa. Hankkeeseen mukaan lähteneiden maiden instituutioketjut pankeista poliitikkoihin ja yritysjohdosta älymystöön ovat laittaneet uskottavuutensa ja jopa olemassaolonsa peliin euron puolesta. Kun ymmärtää taustat, jatkokin saattaa olla helpompi arvata. Aloitan kuvauksella euron ensimmäisestä kriisistä 90-luvulla ja miten siihen päädyttiin, jatkan Suomen lopullisesta päätöksestä liittyä euroon Lipposen kaudella, kuvailen nykyisen eurokriisin epämiellyttävän olemuksen ja lopulta listaan tämänhetkisen tilanteen vaihtoehdot.
...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Samaa mieltä.

Markkinatalouden vapaustaistelijat

Markkinatalouden vapaustaistelijoiden (mm. libera ja parin muun kumipään) viimeisimmistä aivopieruista inspiroituneena, Kanille tuli mieleen pienen pieni ajatus.

(uus)Liberaalien mielestä palkkojen täytyy määräytyä markkinaehtoisesti (kysyntä ja tarjonta) ja tuottavuuden perusteella. Edellisen lisäksi minimipalkkaa ei saa asettaa ja työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava. Mikäli näin ei tapahdu, aiheutetaan työttömyyttä, kilpailukyky rapautuu ja keinot ylläpitää hyvinvointivaltiota katoavat.

Vaatimus on ällistyttävän mielenkiintoinen. Varsinkin, kun otamme huomioon sen, että Toisen maailmansodan jälkeistä "kulta-aikaa" (1945-1970) leimasi Ay-liikkeiden ja valtion yhteistyö, valtion alijäämien rahoittaminen keskuspankkirahoituksella, protektionismi ja muutama muu mainitsematon asia. Mutta väliäkö historiallisilla faktoilla! Tehdään kuten (uus)liberaalit tekevät: unohdetaan todellisuus ja pysytään itse asiassa. Esitetään kaksi kysymystä:

Mikä on (uus)liberaalien pienin yhteinen nimittäjä? 

Vastaus on osakkeenomistaminen.

Mitä osakkeenomistamisella ja em. (uus)liberaalien mielipiteellä on tekemistä keskenään? 

Vastaus on... noh, lue.

Offshoring ja/tai työn automatisointi vaativat julmetusti pääomaa.

Yrityksen ainoat keinot pääoman saamiseen ovat säästäminen, velkaantuminen pankeille (yrityslaina) tai julkinen velkaantuminen (osakeanti).

Säästäminen ei onnistu, koska suurin osa tuotoista jaetaan osakkeenomistajille (osingot, jne) sekä pankille lainanhoitomaksuina (lyhennys+korot).

Pankkilainalla toteutetun offshoringin tai automatisoinnin kustannukset ovat niin suuret, ettei minkäänlaista kilpailuetua saataisi (asia on täysin toinen, mikäli valtio subventoi jompaakumpaa toimenpidettä).

Pääoman kerääminen osakeannin kautta ei onnistu, koska nykyiset "omistajat" (eli osakkeenomistajat) eivät tällaiseen suostu, sillä osakeanti laskisi jo olemassa olevien osakkeiden arvoa (taas kerran asia on täysin toinen, mikäli valtio ostaa suurimman osan osakeannista).

Edellä mainitut asiat ajavat yrityksen umpikujaan ja rapauttavat sen kilpailukyvyn.

Näin ollen, olemassa olevalla ja vanhentuvalla tuotantojärjestelmällä, yrityksen ainoaksi mahdolliseksi keinoksi tukea osakkeenomistajien kulutustottumuksia (aina siihen asti kunnes yritys myydään pilkkahinnalla tai menee konkurssiin) jää sisäiset resurssit eli palkolliset. Ihanaa lainata itseään:

Joten seuraavalla kerralla kun yritysjohtaja päättää synnyttää tuottoa sisäisistä resursseista ylläpitääkseen kannattavuutta ja
- yt-neuvottelut alkavat
- yritys ottaa velkaa maksaakseen osinkoja
- yritys ostaa omia osakkeitaan
- tuotava tehdas laitetaan kiinni
- yritys siirtää toimintojaan halpatuotantomaihin
- yritys ulkoistaa toimintojaan
- yritys fuusioituu toisen yrityksen kanssa
- harhaanjohtajat puhuvat yhteisöveron alentamisesta
- vuokratyönantajasi soittaa kolmen aikaan aamulla
on kyseessä vain seuraus salkunhoitajien, rahoitusyritysten tai vaikkapa eläkerahastojen toteuttamasta omistajanohjauksesta. Omistajat siellä vain pitävät huolta sijoituksestaan, eikä tällaisesta tarvitse olla mitenkään huolissaan. Hyvää he vain tarkoittavat.(Iltasatu)

Ahneus on siis se syy, miksi (uus)liberaalit vaativat palkkojen määräytymistä markkinaehtoisesti ja tuottavuuden perusteella sekä minipalkkojen kieltämistä ja työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista.

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 6)

Jatkoa osille 1, 2, 3, 4 ja 5.

Vuonna 1921 Neuvostoliittoon perustettiin organisaatio joka kantoi nimeä Neuvostoliiton valtiollinen suunnittelukomitea - Gosplan. Gosplanin perusideana oli taloudellisen ylijäämän pakkolunastaminen ja sen uudelleen sijoittaminen. Tavoitteena oli tuottaa mahdollisimman paljon ja kuluttaa niin vähän kuin on tarpeen, ja käyttää ylijäämä investointien edistämiseksi talouskasvun stimuloimiseen. Investointipäätökset (kuinka paljon ja minne) tehtiin valtiollisessa suunnittelukomiteassa. Eli Neuvostoliitossa talouden tuottamat ylijäämät keskitettiin taloudellisen kasvun maksimoimiseksi. Pienen alku takkuilun jälkeen (muutama miljoonaa ihmistä kuoli nälkään) Neuvostoliiton talous teollistui ja kasvoi uskomattomalla tahdilla, ylittäen jopa Saksan teollistumisen nopeuden.

Vuonna 1949 Japani teki oman versionsa Gosplanista. Se kantoi nimeä Ministry of International Trade and Industry (tuttavallisemmin MITI). Toisin kuin Gosplan, joka ohjaili koko taloutta, MITI keskittyi keskeisiin (vienti)teollisuuden aloihin mm. elektroniikkaan, autoteollisuuteen, rautaan ja teräkseen. Valtion toteuttaman täystyöllisyyspolitiikan ja korkean säästämisasteen ansiosta MITI kanavoi kansalaisten säästöjä sijoituksina em. teollisuuden aloihin samalla tarjoten niille suojaa tuonnin aiheuttamaan kilpailuun, teollisuusvakoilun estämiseen, ulkomaalaisen tekniikan lisensiointiin ja niin edelleen. Kahdessa vuosikymmenessä Japanin teollisuus kykeni kulurakenteellaan, tuottavuudellaan ja laadulla haastamaan länsimaiset kilpailijansa (80-luvun puolessa välissä korporatokratia pyysi Japania toteuttamaan taloudellisen seppukun. Tämä aiheutti "kadonneet vuosikymmenet").

EU:lla on oma versionsa Gosplanistä ja MITI:stä. Se toimii jotakuinkin seuraavalla tavalla:

Juu, kyllä. Olet täysin oikeassa. Kuviosta puuttuu useita tärkeitä ominaisuuksia kuten tuonti, vienti, veroparatiisit ja onhan siinä jopa virhekin: valtio ja kunnat eivät maksa osinkoja. Mutta yhtä kaikki! Näin toimii EU:n oma versio Gosplanistä ja MITI:stä. Parempaa nimitystä etsiessä kutsukaamme sitä nykyajan Gosplaniksi.

Nykyajan Gosplanissä taloudellinen ylijäämä pyritään mm. alhaisen pääomaverotuksen avulla kerryttämään mahdollisimman pienelle osalle kansasta eli nk. rikkaille, jotka sitten investoivat liiketoiminnan infrastruktuuriin (yrityksiin) sekä osakemarkkinoille, tämä taas johtaa suurempaan määrään tuotteita alhaisemmalla hinnalla, joka taas luo työpaikkoja keski- ja alemman luokan yksilöille. Toisin sanoen EU:ssa oletetaan markkinatalouden ohjaavan kysynnän ja tarjonnan perusteella talouden niukat resurssit mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.

Valitettavasti tämä kyseinen järjestelmä ei toimi niin kuin oletetaan.

Gosplanin oli pakko sijoittaa "ansaitsemansa" rahat 100% takaisin talouteen. Mikään ei voi pakottaa nykyajan Gosplania investoimaan saatikka edes kuluttamaan ansaitsemiaan rahoja takaisin talouteen.

Gosplanin ja MITI:n tarkoituksena oli pitkäjänteinen (vienti)teollisuuden sekä sitä tukevan infran ja oheistoimintojen (tutkimus, tuotekehitys, rahti jne.) kehittäminen. Nykyajan Gosplanillä ei tällaista velvollisuutta ole olemassa ja sen työllistävä vaikutus kohdistuu pääasiallisesti rahoituslaitoksiin.

MITI teki yhteistyötä pankkien, virastojen ja yritysten kanssa maksimoidakseen investointien onnistumismahdollisuudet. Nykyajan Gosplan on delegoinut varallisuuden hallinnan pankeille (omaisuudenhoito, sijoituspalvelut, rahastot jne.) ja näin ollen sen (nykyajan Gosplanin) päätehtävänä on pelata uhkapelejä maailman suurimassa kasinossa (osake-, valuutta-, raaka-ainemarkkinat jne.).

Ja niin edelleen.

Käytännöllisesti katsoen nykyajan Gosplanin ainoa toiminto on talouden polarisaatio eli hyvin pienen väestön osan rikastuttaminen samalla kun suurin osa ajautuu velkaorjuuteen (seuraavan kerran kun näet tällaisen listan tiedät tasan tarkkaan mistä rahat ovat peräisin).

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EU-alueella käytössä oleva taloudellinen järjestelmä (miten raha syntyy ja minne se menee) on rakennettu tappavaksi ansaksi, jonka tarkoituksena on tuhota keskiluokka massiivisen velkataakan alle jota ei ole mahdollista koskaan - ikinä - maksaa takaisin (korko pitää tästä huolen).

Tämä on koko tämän touhun päämäärä ja tarkoitus!

EKP:n rahapolitiikan strategia ja jokainen (noh, ainakin ne tärkeimmät) EU:n toimielin on valjastettu toimimaan tätä yhtä ainoaa tarkoitusta varten: degeneroida yhteiskuntajärjestelmä Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Loppu.

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 5)

Jatkoa osille 1, 2, 3 ja 4.

Alla olevassa kuviossa on järkyttävä yksinkertaistus miten-ja-kuinka rahajärjestelmämme toimi Toisen maailmansodan jälkeen:

Juu, kyllä. Olet täysin oikeassa. Kuviosta puuttuu monia tärkeitä ominaisuuksia kuten valtionvelkakirjat, keskuspankin ohjauskorko, vientitulot ja niin edelleen. Mutta yhtä kaikki! Toisen maailmansodan jälkeen (melkein) jokainen länsimaalainen keskuspankki eli rahajärjestelmä toimi tällä tavalla (mm. Suomen (keskus)pankki markka-aikana). Itse asiassa Ison-Britannian, ameriikan ihmemaan, Kanadan, Japanin ja (ilmeisesti) Ruotsin keskuspankit toimivat tällä tavalla edelleenkin (tästä syystä kuvion oikeassa yläkulmassa lukee "tietokoneen näppäimistöä...")

Kyseinen järjestelmä antaa valtiolle ällistyttäviä etuja (PDF):

- toisin kuin yritys tai kotitalous, valtio on oman valuuttansa liikkeellelaskija (tästä johtuen valtiota ei voi verrata esim. yritykseen).
- valtion ei tarvitse lainata punaista puupenniäkään yksityiseltä sektorilta.
- luottoluokittajilla, velkakirjamarkkinoilla tai pankeilla ei ole mitään valtaa harjoitettuun talous-, finanssi-, jnepolitiikaan.
- valtion on ensin kulutettava (toteutettava alijäämäisiä budjetteja) ennen kuin se voi kerätä verotuloja.
- verotulot eivät rahoita valtion toimintoja. Alijäämät rahoittavat (doh!).
- valtio kykenee selviytymään mistä tahansa omassa valuutassa arvotetusta lakisääteisestä velvoitteesta. Toisin sanoen valtio ei voi koskaan mennä konkurssiin (toisin kuin yritys tai kotitalous).
- verotus luo markkinat eli tarpeen hankkia paikallista valuuttaa keinolla millä hyvänsä. Verotus "pakottaa" sellaiset tuotteet ja palvelut markkinoille, joita ei sieltä normaalisti ole saatavilla. Näin ollen valtio hallitsee markkinoita eikä päinvastoin.
- valtion alijäämäinen budjetti kasvattaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä kasvaa ja taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy.
- valtion ylijäämäinen budjetti tuhoaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä supistuu. Näin ollen ylijäämäinen budjetti ei kerrytä minkäänlaisia varoja käytettäväksi myöhemmin eli minkäänlaista säästämistä ei tapahdu (itse asiassa juuri päinvastoin: yksityinen sektori velkaantuu ja ajautuu konkurssiin).
- valtion budjetti on mahdollista tasapainottaa, mikäli vientitulot tai yksityisen sektorin velkaantuminen ovat suuremmat kuin alijäämät.
- valtion velka keskuspankille on sama asia, kuin olisit velkaa itsellesi (maksun kanssa on vähän niin ja näin).
- valtionvelkaa ei makseta (juuri ollenkaan) takaisin, koska alijäämien kautta kulutetusta rahasta tulee osa kierrossa olevaa rahamäärää.
- valtionvelka tai alijäämät eivät vaikuta millään tavalla verotusalueella tuotettavien tuotteiden tai palveluiden hintoihin (mikäli valtio ei ajaudu korjaamaan ongelmaa kokonaiskysynnässä esim. verotuksen avulla).
- valtion alijäämät (eli keskuspankkirahoitus) eivät aiheuta inflaatiota, mikäli valtio ei suostu ostamaan ylihinnoiteltuja tuotteita tai palveluita ja tehokkaasti verottaa nk. ansaitsematonta tuloa.

Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tämän järjestelmän tarkoituksena on yhteiskunnan rakenteiden (koulutus, tuotantovälineet, infra jne.) pitkäjänteinen kehittäminen ja täystyöllisyys.

Mutta (aina se mutta) ennen kuin yksikään valtio pääsee nauttimaan edellä mainituista etuisuuksista, täytyy sillä olla aivan ikioma valuutta (sekä tietenkin sellaiset harhaanjohtajat jotka ymmärtävät tällaisen järjestelmän potentiaalin) kuten Iso-Britannialla, ameriikalla, Japanilla, Kanadalla ja Ruotsilla on.

EMU-mailla ei ole omaa valuuttaa! Jokainen EMU:n liittynyt maa luopui omasta valuutastaan ja omasta keskuspankistaan liittyäkseen eurojärjestelmään.

EMU-maiden rahajärjestelmä, nimeltään euro, toimii jotakuinkin tällä tavalla:

Juu, kyllä. Olet taas kerran täysin oikeassa. Kuviosta puuttuu monia tärkeitä ominaisuuksia kuten Target-järjestelmä, valtionvelkakirjat, keskuspankin ohjauskorko, vientitulot ja niin edelleen. Mutta yhtä kaikki! EMU-maiden rahajärjestelmä toimii tällä tavalla.

Kyseisessä järjestelmässä on useita mielenkiintoisia ominaisuuksia:

- euro ei ole valtion valuutta. Valuutta on erotettu yksittäisistä valtioista ja ne (valtiot) ovat ko. valuutan käyttäjiä. Pankeilla on monopoli euroon (eli valuuttaan).
- jokaisen taloudessa toimivan (valtion, yritysten jne.) on lainattava vaihdon välineensä yksityisiltä osakeyhtiöiltä, joita myös pankeiksi kutsutaan.
- luottoluokittajat, velkakirjamarkkinat sekä pankit sanelevat valtion talous-, finanssi-, jnepolitiikaan.
- ennen kun valtio voi verottaa yhtäkään euroa, on jonkun ensin käveltävä pankkiin, lainattava sieltä rahaa ja kulutettava se kiertoon.
- valtionvelka ja verotulot rahoittavat valtion toiminnot. Toisin sanoen EMU:n liittynyt valtio voi mennä konkurssiin samalla tavalla kuin yritys tai kotitalous.
- velka luo markkinat ja tarpeen hankkia euroja keinolla millä hyvänsä. Velka "pakottaa" sellaiset tuotteet ja palvelut markkinoille, joita ei sieltä normaalisti ole saatavilla. Pankkien tuote on velka (eli raha, jota käytetään vaihdon välineenä) ja näin ollen ne hallitsevat markkinoita.
- valtion alijäämäinen budjetti kasvattaa valtionvelkaa, joka myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa paineita mm. luonnollisten monopolien yksityistämiseen sekä verojen korottamiseen. Toisin sanoen alijäämäisten budjettien hyödyt ovat kokonaistaloudellisesti äärimmäisen lyhytaikaisia ja negatiivisia.
- valtion ylijäämäinen budjetti ajaa yksityisen sektorin konkurssiin. Julkinen ja yksityinen sektori eivät voi lyhentää velkojaan samaan aikaan. Toisen on annettava periksi ja mentävä konkurssiin (konkurssiin menee se, jolla ei ole verotusoikeutta).
- valtionvelka vaikuttaa jokaiseen verotusalueella tuotettuun tuotteen ja palveluun hintaan (korkea verotus).
- valtion budjettia ei ole mahdollista tasapainottaa, koska kierrossa oleva rahamäärä (velkaantuminen, velkojen maksamisen jne.) vaihtelee huomattavasti.
- mitä enemmän taloudessa toimivat yksiköt lainaavat rahaa sitä korkeammaksi tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hinnat kasvavat. Toisin sanoen mitä enemmän pankit myöntävät luottoja sitä nopeammaksi inflaation vauhti kasvaa.
- kun velalliset lyhentävät lainojaan pankeille kierrossa oleva rahamäärä supistuu. Kun taloudessa toimivat yksiköt ottavat velkaa kierrossa oleva rahamäärä kasvaa (riippuen, että otetun velan määrä ylittää huimasti lainanlyhennyksinä maksetun määrän).
- kun kierrossa oleva rahamäärä supistuu ajautuvat taloudessa toimivat yksiköt tasaamaan tulojen ja menojen erotusta luotolla (rikollisuuden lisäksi muuta vaihtoehtoa ei ole).
- kierrossa olevaa rahamäärä on mahdollista ylläpitää äärimmäisen korkean syntyvyyden eli velallisten uusintamisen avulla.
- säästäminen ajaa muita taloudessa toimivia yksiköitä konkurssiin.

Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tämän järjestelmän ainoa tarkoitus on pankkien voittojen maksimointi. Tällä järjestelmällä ei ole muuta tarkoitusta! (Sitä vain jaksaa ihmetellä mikä olikaan suomalaisten harhaanjohtajien motiivi saada Suomi liittymään EU:n ja EMU:n?)

Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksien ainoana tarkoituksena oli (ja edelleen on) leikata valtion ohjakset taloudesta ja sen suunnittelusta. Tällä tavalla aiheutettiin "valtatyhjiö", jonka rahoituslaitokset ja rahoituseliitti luonnollisesti ja varsin kätevästi täyttivät.

Kun taloudesta poistettiin ensisijainen rahan lähde (keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtiota) ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä lähteestä: pankeista.

Rahoituslaitoksien ja rahoituseliitin liiketoimintasuunnitelmassa lukee, että kiinteistöt, työvoima, teollisuus sekä valtio kuormitetaan niin suurella määrällä korollista velkaa kuin vain on mahdollista. Eläkejärjestelmä, sosiaaliturva ja muut lakisääteiset (pakolliset)säästämisjärjestelmät ajetaan pelaamaan uhkapelejä maailman suurimpaan kasinoon (pörssiin), jotta rahoitusmarkkinat voivat kerätä ne (säästöt) parempaan talteen välitys-, käyttö- ja sun muina maksuina. Ay-liikkeiden tuhoamisen myötä jäsenmaksut "vapautetaan" ulosmitattaviksi mm. osinkoina, kohonneina elinkustannuksina ja lainanlyhennyksinä. Julkisten monopolien yksityistämisen myötä rahoituslaitokset ja rahoituseliitti saavat verotusoikeuden. Ja niin edelleen.

Rahoituslaitokset ja rahoituseliitti haluavat kaiken taloudellisen ylijäämän maksettavaksi korkoina, ei siis käytettäväksi elintason kasvattamiseen, sosiaalikuluihin, infran parantamiseen tai edes uusiin pääomasijoituksiin.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EMU-maiden (ja siinä ohessa muiden EU-maiden) talouden tuhoaa rahajärjestelmän valjastaminen yksittäisen intressiryhmän maksimaaliseen voitontavoitteluun muiden taloudessa toimivien kustannuksella.

Mutta tällä "luovalla tuholla" on olemassa toinenkin tarkoitus ja se on koko tämän touhun päämäärä.

Jatkuu...