EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 3)

Jatkoa tälle ja tälle.

Meille on annettu ymmärtää, että euroopan parlamenttiin valitut eurokansanedustajat (tuttavallisemmin mepit) säätävät, muuttavat tai hyväksyvät komission antamia ehdotuksia direktiiveiksi tai jopa laeiksi. Eli EU:n toiminta perustuisi jäsenmaiden vapaaehtoisesti ja demokraattisesti hyväksymille sopimuksille.

Totuus on hieman toisenlainen: Verkkomedia.org - MEP-raportti: Valta EU:ssa menossa demokratian ulkopuolelle

...
Päätöksiä (kuten energia - ja ilmastosopimus, turvapaikkasopimus ja maahanmuutto, talouden lisäkuri) tehdään kokouksissa, ja parlamentille on jätetty ainoastaan osallistuminen lakien implementoimiseen.
...

Euroopan parlamentti on kumileimasin, jos edes tätä.

Ennen kuin voimme vastata kysymykseen miksi harhaanjohtajamme haluavat tieten tahtoen tuhota EU-maiden talouden, on meidän ensin löydettävä vastaus kuka, mikä tai ketkä johtaa EU:ta.

Vastaus löytyy kuoppaisen kiertotien kautta.

Kauan aikaa sitten ameriikan ihmemaa pyysi hyvin kohteliaasti ja ystävällisesti rajoittamaan ja hillitsemään euroopan unionin kehitystä niin, ettei se aiheuttaisi häiriötä status quossa eli valtasuhteissa. Mikäli pyyntöön ei olisi suostuttu, ameriikan ihmemaa olisi tavalla tai toisella sabotoinut projektin nimeltään "euroopan liittovaltio".

Muinaiset EU:n rakentajat (jos nyt näin voi sanoa) suostuivat ja lisäsivät ameriikan ihmemaan pyytämät rajoitukset perustussopimukseen.

Otetaanpas oikein huono esimerkki.

Mikä yhdistää vakaus- ja kasvusopimusta

- vuosittaisen budjettialijäämän oltava pienempi kuin 3 % bruttokansantuotteesta.
- julkisen velan oltava alle 60 % BKT:sta.

talous- ja rahaliiton (EMU) toista vaihetta

sekä 6-packinä tunnettua lakipakettia

...
Julkisen velan suhde BKT:hen vähenee riittävästi, jos se on viimeisen kolmen vuoden aikana vähentynyt keskimäärin 1/20 (noin 5%) liiallista velkaa vuodessa (komission ehdotus vaatii 1/20 vähentämistä joka vuosi).
...

Edellä mainittuja asioita yhdistää EU:hun liittyneiden valtioiden valtionvelkakirjojen luotettavuuden, saatavuuden ja ennen kaikkea levinneisyyden rajoittaminen. Toisin sanoen edellä mainittuja asioita yhdistää se, että ne kaikki ovat estoja sille, ettei euro nousisi dollarin korvaajaksi reservivaluuttana (valitettavasti em. esteet eivät tehonneet toivotulla tavalla ja euro nousi nopeasti jenin ja dollarin rinnalle maailman suosituimmaksi reservivaluutaksi. Tästä syystä nyt ollaan väsäämässä eurobondeja).

EU:n perustussopimuksessa on useita esteitä, hidasteita ja rajoitteita joiden tarkoituksena mm. teknologisen kehityksen hidastaminen (vakuudellisen luototuksen suosiminen), sotavoimien ylläpitämisen estäminen (keskuspankkirahoituksen kieltäminen) ja niin edelleen. Kaikki nämä esteet, hidasteet ja rajoitteet ovat olemassa vain yhtä asiaa varten: euro tai EU ei pysty haastamaan tai horjuttamaan nk. dollarihegemoniaa.

Mutta vain harva muinaisista EU:n rakentajista tiesi mihin he olivat loppujen lopuksi sitoutuneet kun myöntyivät toteuttamaan rajoituksia ameriikan ihmemaan hyväksi.

FED:n perustamisen jälkeen ameriikan ihmemaa on ollut keskuspankkikartellin ja muutaman monikansallisen yrityksen (tätä kokonaisuutta herra Perkins kutsuu varsin osuvasti korporatokratiaksi) marionetti. Siinä missä ameriikan ihmemaa näki euron uhkaavan dollarin asemaa reservivaluuttana tai EU-alueen mahdollisena sotilaallisena uhkana, keskuspankkikartelli kätyreineen näkivät aivan jotain muuta: uuden isännän.

Neuvostoliiton kaatamisen (ei typo) jälkeen, korporatokratian tukemana, projekti nimeltään "euroopan liittovaltio" alkoi ryömimisen sijaan loikkia.

Julkinen salaisuus onkin, että ilman keskuspankkikartellin ja monikansallisten yritysten resursseja, suhteita ja lobbausvoimaa projektilla nimeltään "euroopan liittovaltio" olisi ollut yhtä hyvät mahdollisuudet kuin lumipallolla helvetissä.

Jatkuu...

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 2)

Jatkoa tälle.

Joten kysymys kuuluukin: mikä on EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia?

EKP:n neuvosto on asettanut rahan määrän kasvulle kvantitatiivisen viitearvon:

... EKP:n neuvosto tarkasteli rahan määrän kasvulle asettamaansa viitearvoa ja päätti pitää lavean raha-aggregaatin M3:n vuotuiselle kasvuvauhdille asetetun 4½ prosentin viitearvon edelleen ennallaan.
...

Tätä viitearvoa verrataan aikaisemmin mainittuun ällistyttävän omituisen kaavan (M = P + Y - V) tulokseen. Mikäli tulokseksi saatu arvo (M) on suurempi, pienempi tai jopa sama kuin asetettu viitearvo, niin EKP tekee jotain rahapoliittisilla työkaluillaan.

Reippaasti yli kymmenen vuotta lavea raha-aggregaatti eli M3:n kasvu on ollut yli asetetun viitearvon (4½%)

Eikä EKP tehnyt asialle yhtään mitään.

Tekemättömyydelle löytyy yksi ainoa syy: massiivisen velkapyramidiponzihuijauksen synnyttäminen.

EU:ssa pankkien tarjoamien luottojen määrä kirjaimellisesti räjäytettiin käsiin mm. mahdollistamalla valtioiden rahoittamisen nollan prosentin vakavaraisuuspuskurilla, muuttamalla lakeja sekä asetuksia miten-ja-kuinka pankit kykenivät luottoja myöntämään. (Nämä muutokset ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa EKP ei hallitse tai hillitse kierrossa olevaa rahamäärää minkäänlaisilla rahapoliittisilla työkaluilla. Kierrossa olevan rahan määrän määrittelee kuinka paljon tulevaisuudessa mahdollisesti realisoituvia tuloja velalliset kykenevät kiinnittämään lainanhoitokustannuksiin ja myöntääkö pankki lainan vai ei.) Tällä tavalla synnytettiin ja kasvatettiin ennen näkemätön velkapyramidiponzihuijaus. Tämä kyseinen ponzi on ehkäpä selkeimmin nähtävissä asuntohintakuplissa, joita on syntynyt joka puolelle EU:ta. Ja kuten tiedämme: asuntohintakuplat ovat täysin riippuvaisia pankkien tarjoamista luotoista.

EU:ssa käytännöllisesti kaikki luotottaminen on vakuudellista. Jokainen vakuudellinen laina (esim. asuntolaina) jättää velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta. Muiden lainaamasta ja kiertoon kuluttamasta velasta. Tällä tavoin talouteen syntyy koron mentävä aukko, joka on täytettävä tavalla tai toisella. Muuten pankkien pyörittämä ponzi kuivuu kasaan ja aiheuttaa finanssikriisin eli laman.

Kun edelliseen yhdistetään se, että EMU-maissa keskuspankkia on kielletty ylläpitämästä klassista Keynesiläistä ponzia (yksityinen ja julkinen sektori vuorottelevat velkaantumisessa), varmistettiin pommin varma taloudellinen katastrofi täysin tietoisesti.

EKP:n ei tarvinnut kuin odottaa, kun pankit hitaasti mutta varmasti kyllästivät markkina-alueensa velalla (velkasaturaatio). Ja kun tämä tapahtui, eli pankkien pyörittämä ponzi kaatui ja finanssikriisi eli lama alkoi, oli aika implementoida EKP:n todellinen rahapolitiikka:

Vuoto: Italialaislehti paljasti EKP:n salaisen myllykirjeen Italialle

Euroopan keskuspankki lähetti elokuun alussa tiukkakielisen nuhtelukirjeen Italialle, kertoo maan suurin päivälehti Corriere Della Sera.
...
Näihin aikoihin paine Italiaa kohtaan kasvoi Euroopan lainamarkkinoilla. Elokuussa Italia runnoikin pikavauhtia läpi jopa 50 miljardin euron suuruisen säästöpaketin, jonka toteuttamista aikaistettiin aiemmista suunnitelmista.

...
Huono Suomennos:

Tässä vaiheessa, pidämme seuraavia toimenpiteitä olennaisina:
...
a) Kattava, kauaskantoinen sekä uskottava uudistusstrategia, mukaan lukien paikallisten julkisten palveluiden täydellinen liberalisaatio on tarpeellista. Tämän pitäisi koskea erityisesti paikallisten palvelujen hankkimista suurimittaisten yksityistämisten kautta.

b) On myös tarvetta edelleen uudistaa kollektiivisen palkkaneuvottelujen (tarkoittaa Ay-liikkeitä) järjestelmää mahdollistaen palkkojen sekä työolojen räätälöinnin liikeyrityksien tiettyihin tarpeisiin. Tärkeimpien ammattiliittojen ja teollisuuden yritysten 28. Kesäkuuta tekemä sopimus menee tähän suuntaan.

c) Työntekijöiden työhönoton sekä irtisanomiseen liittyvien sääntöjen perinpohjainen tarkastelu pitäisi hyväksyä yhdessä työttömyysvakuutusjärjestelmän kanssa sekä asettaa aktiiviset työmarkkinapolitiikat, jotka kykenevät helpottamaan resurssien uudelleenjärjestelyä kilpailukykyisempiin liikeyrityksiin sekä sektoreihin.
...
On mahdollista puuttua syvemmin eläkejärjestelmään, toteuttaen tiukempia kelpoisuusvaatimuksia vanhuus eläkkeelle tai kohdistamalla naisten eläköitymisikä yksityisellä sektorilla siihen, joka on perustettu valtion virkamiehille. siten saavuttaen säästöt vuonna jo 2012. Lisäksi hallituksen tulisi harkita julkisen sektorin kustannuksien merkittävää vähentämistä, vahvistamalla vaihtuvuus-sääntöjä (??), jos tarpeellista, alentamalla palkkoja.
...

Sitä voi vain ihmetellä mitä hevlettiä talouden "liberalisaatiolla" tai eläköitymisiällä on tekemistä finanssikriisin kanssa jonka pankkien pyörittämän velkapyramidiponzihuijauksen kaatuminen aiheutti? Vastaus on, että ei sitten niin yhtään mitään. EKP:n todellisella rahapolitiikalla ei ole mitään tekemistä korkean työllisyyden saatikka kestävän kasvun kanssa.

EKP:n todellinen rahapolitiikka on puhdasoppista Chicagon poikien koulukuntaa eli nk. Washingtonin konsensusta. Tarkemmin sanottuna uusliberalismia.

EKP:n todellinen rahapolitiikka koostuu täsmälleen samoista "kasvuedellytyksiä parantavista rakennesopeutuksista" joita kansainvälinen valuuttarahasto ja maailmanpankki pakottivat lainaehtojen myötä ottamaan käyttöön mm. kehitysmaissa ja Latinalaisessa Amerikassa 1960-luvulla ja sen jälkeen.

Tämä on EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia! EU maat pakotetaan tahallisesti aiheutetun finanssikriisin varjolla nielemään lainaehtojen muodossa tuhoisaksi tiedetyt uusliberaaliset "rakenneuudistukset".

Valitettavasti puhdasoppiset uusliberaalit "rakennesopeutukset" tai "rakenneuudistukset" eivät rajoitu pelkästään EKP:n (todelliseen) rahapolitiikkaan.

EU:ssa toteutettavalla talous-, finanssi-, jnepolitiikalla ei ole minkäänlaista tarkoitusta trimmata taloutta kilpailukykyiseksi tai elinvoimaiseksi. Itse asiassa EU:ssa toteutettavan jnepolitiikan tarkoitus on täsmälleen päinvastainen: tuhota EU ja erityisesti ne valtiot jotka ovat olleet tarpeeksi tyhmiä liittyäkseen EMU:n.

Ja näin ollen kysymys kuuluukin: miksi? Miksi harhaanjohtajamme haluavat tieten tahtoen tuhota EU-maiden talouden?

Jatkuu...

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 1)

Suomen (keskus)pankin mukaan EU:ssa rahapolitiikka tarkoittaa hintavakauden ylläpitämistä eli euron ostovoiman suojelemista. Euroopan komission mukaan Euroopan komissio > Talous- ja rahoitusasiat > Tietoa inflaatiosta

Rahapolitiikan tavoitteena on säännellä taloudessa saatavilla olevan rahan määrää. Rahan määrä on suhteutettava talouden tarpeisiin, jotta voidaan varmistaa, että työllisyys ja kasvu ovat terveellä tasolla ja inflaatio pysyy alhaisena.

EKP:n mukaan taloudessa saatavilla olevan rahan määrän sääntely toteutetaan ällistyttävän omituisella matemaattisella kaavalla: EKP - Miksi hintavakaus on tärkeää? (PDF, sivu 47)

Valitettavasti EKP:n julkaisussa tuo ällistyttävän omituinen matemaattinen kaava, jonka avulla rahan määrän sääntelyä toteutetaan, on täysin tahallisesti muutettu sellaiseen muotoon, ettei sitä tavallinen kuolevainen kykene mitenkään ymmärtämään. Onneksi Suomen (keskus)pankki osaa auttaa tässä ongelmassa Euro & Talous 1/99 (PDF, sivu 13)

Eli taloudessa saatavilla olevan rahan määrän sääntely toteutetaan kaavalla:

M = P + Y - V

M = rahan määrän kasvuvauhti.

P = inflaatiotavoite eli 2%.

Y = talouden potentiaalinen kasvuvauhti eli BKT:n prosentuaalinen muutos.

V = rahan kiertonopeuden kasvuvauhti joka EKP:n neuvoston päätöksen perusteella hidastuu trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla.

Kyllä, luit täysin oikein.

EKP:n neuvosto on päättänyt rahan kiertonopeuden hidastuvan trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla. Syyt ja perustelut tälle päätökselle ovat varsin mielenkiintoiset.

Ensinnäkin, alkuperäisessä kaavassa (M * V = P * T) rahankiertonopeus (V) lasketaan tietämällä kolme muun muuttujan arvot. Eli V = (P * T) / M. Valitettavasti kyseinen kaava käyttää muuttujaa T, joka on täysin oma ongelmansa. Nimittäin muuttujan T pitäisi sisältää joltain tietyltä aikajaksolta kaikki transaktiot aina raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen asti palveluineen, oheistoimineen päivineen. Valitettavasti kukaan ei osaa vastata kuinka monta liiketoimintapahtumaa jossain taloudessa tapahtuu esimerkiksi vuoden aikana.

Toiseksi, suurin osa kaupankäynnistä tapahtuu muuntelemalla lukuja pankin ylläpitämässä kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Yli 90% kierrossa olevasta rahamäärästä on vain bittejä tietokannoissa. Eli missään ei ole olemassa faktuaalista tietoa kuinka monta kertaa yksi tai useampi euro vaihtaa omistajaansa.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EKP:n neuvostolla ei ollut käytettävissä minkäänlaista todellisuuteen perustuvaa lukua muuttujalle V eli rahan kiertonopeudelle. Tästä syystä neuvosto vain päätti rahan kiertonopeuden hidastuvan trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla.

Kyseinen päätös on mielenkiintoisella tavalla ristiriidassa olettamuksen kanssa, jonka mukaan rahankiertonopeus on riippuvaista maksutekniikan kehityksestä (vaikka todellisuudessa rahan kiertonopeus riippuu velanmäärästä, doh!). Eli kun EKP:n neuvosto päätti sijoittaa negatiivisen luvun rahan kiertonopeuteen (V) se olettaa, että tulevaisuudessa maksutekniikan kehittyminen on takaperoista, taantuvaa.

Edellisen lisäksi päättämällä rahankiertonopeuden hidastuvan jokainen vuosi EKP:n neuvosto olettaa, että noin 35-70 vuodessa rahankiertonopeus puolittuu (matemaattinen virhe!) eli noin 70-140 vuodessa se on tasan nolla!

Mutta (aina se mutta) tämä ei ole EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia.

Ja vaikka EKP:n neuvosto näin väittääkin, taloudessa saatavilla olevan rahan määrää ei säännellä edellä mainitulla matemaattisella kaavalla (M = P + Y - V).

Jatkuu...

Herra Kysymysmerkki

Herra Kani uskoo, että olet joskus törmännyt seuraavaan väitteeseen: Suomen Pankki - Lyhyt johdatus rahaan (Kaarlo Kauko) (PDF)

...
Jokainen euro, punta, kruunu, rupla, dollari tai jeni on tietysti jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun velkaa.
...

Yleensä em. väite tulee vastaan seuraavanlaisena fraasina:

 Jonkun saaminen on jonkun toisen velka

Tällaisenaan, ilman sen kummallisempaa pureskelua, kyseinen sanonta näyttää varsin harmittomalta ja jopa loogiselta. Itse asiassa kyseistä sanontaa on melkein mahdotonta kumota. Jopa silloin kun kyse on pelkästään kolikoista ja seteleistä.

Mutta kun kyseistä sanontaa hieman pureskelee ja tuumailee, niin esiin nousee kolme kysymystä:

Kuka teki lainapäätöksen ja tehtiinkö lainasopimus hakijan ja (lainan)myöntäjän välillä?

Käytettiinkö lainan vakuutena henkilötakausta tai jopa reaaliomaisuutta?

Onko lainassa korko?

Mikäli edellä esitettyihin kysymyksiin vastaus on kyllä, niin edellä mainittu sanonta on itse asiassa kaikkea muuta kuin harmiton. Itse asiassa kyseinen väite kertoo meille jotain varsin ällistyttävää.

Aloitetaan!

Tämä tässä on talo.

Tämän talon osti herra Kysymysmerkki

Herra Kysymysmerkki maksoi talon pankista ottamallaan asuntolainalla ja nyt hän on onnellinen asunnonomistaja.

Mutta ennen kuin herra Kysymysmerkistä tuli onnellinen asunnonomistaja tapahtui useita erilaisia asioita (tilan puutteen vuoksi keskitymme vain olennaisiin):
- pankki teki myöntävän lainapäätöksen herra Kysymysmerkin asuntolainahakemukseen.
- herra Kysymysmerkki ajautui käyttämään ostettavaa taloa asuntolainan vakuutena.
- allekirjoittamansa lainasopimuksen mukaan herra Kysymysmerkki lupautui maksamaan lainaamansa asuntolainan kokonaisuudessaan pankille takaisin sekä korot.

Ennen kuin jatkamme eteenpäin, kolme itsestään selvää huomiota:

Pankki lainasi vain-ja-ainoastaan lainasopimuksessa lukevan summan verran. Ei enempää, ei vähempää.

On täysin merkityksetöntä mistä tai miten pankki lainaamansa rahasumman sai. Toteuttiko pankki maturiteettitransformaatiota, luotiinko raha laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä", rahoitusmarkkinoilta tai jollain muulla tavalla.

Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltään raha. Kukaan muu (keskuspankkia lukuunottamatta) ei saa luoda tuotetta nimeltään raha. Eli pankista lainattu raha luo tuotannon (tai työn) arvoa vastaavan tulon.

Nyt kun nämä itsestään selvyydet tulivat selväksi, niin voimmekin jatkaa eteenpäin.

Herra Kysymysmerkki ei ole yksin asuntolainansa kanssa. Itse asiassa täsmälleen samanlaisen lainasopimuksen allekirjoittaneita kanssaeläjiä on useita satoja miljoonia. Näin ollen voimme aika turvallisesti tehdä seuraavanlaisen kuvan:

Jokainen kuvassa näkyvä asunto on kiinnitetty (arvopaperistettu) asuntolainan vakuutena. Jokainen kuvassa näkyvä herra Kysymysmerkki on sitoutunut palauttamaan pankilta lainaamansa rahat 100% takaisin plus korot.

Nyt voisimme esittää sen surullisen kuuluisan tuhannen taalan kysymyksen:

mistä korot maksetaan?

Mieti aivan rauhassa. On olennaisen tärkeää, että muodostat mielipiteesi tässä vaiheessa.

Oletko valmis? Hyvä!

Korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta. Ja näin ollen, tietyillä ehdoilla, sanonta "jonkun saaminen on jonkun toisen velka" tarkoittaa ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti

Aikaisemmissa (epä)virallisissa työttömyysprosentti laskelmissa on kamala virhe.

Herra Kani alensi työmarkkinoiden käytettävissä olevien määrää pienemmäksi vähentämällä työvoimasta työvoimaosuuden, vaikka tämä kyseinen vähennys oli jo tehty Tilastokeskuksen toimesta.

Kiitoksia Pekkolle, kun toi asian ilmi ja samalla yksinkertaisti (epä)virallisen työttömyysprosentin laskemista huomattavasti.

Aloitetaan!

Työ- ja elinkeinoministeriö - Työllisyyskatsaus, Tammikuu 2013 (PDF)

Tammikuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 494 900 työnhakijaa, ...

Tilastokeskus - Työvoima sukupuolen ja iän mukaan 2012/01 - 2013/01

Sukupuolet yhteensä. Ikäluokka: 15-64 -> 2 578 000

Lasketaanpas Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti:
494 900 / 2 578 000 * 100 =  ~19,19

Eli Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti Tammikuussa 2013 oli ~19%.

Onkohan tämä sitä "luonnollista työttömyysastetta"?