Tieteisfiktiivisiä talouspoliittisia suosituksia

Liberalismiwiki - Minimipalkka:

Useimmilla aloilla (esim. parturit, rakentajat tai lastenhoitajat) työvoiman kysyntä on sitä korkeampaa, mitä halvemmalla työvoimaa saa. Korkea minimipalkka siis vähentää työllisyyttä. Tämä on todistettu myös lukemattomin käytännön empiirisin tutkimuksin

Vai että ihan oikein empiirisin tutkimuksin! Laitetaanpas nämä empiiriset tutkimukset koetukselle.

Tämä on jäätelökioski.

Yleensä kyseisessä kopissa toimii vain yksi jäätelönmyyjä. Ruuhka-aikana heitä saattaa olla jopa kaksi. Mutta ei kolmea, koska he eivät mahtuisi palvelemaan asiakaita.

Tämä on parturikampaamo.

Kyseisessä yrityksessä toimii kuusi asiakaspalvelijaa. Toimitilat on (ilmeisesti) suunniteltu maksimoimaan kuuden asiakaspalvelijan tuottavuuden.

Tämä on grillikioski.

Kyseinen kioski on suunniteltu sellaisella tavalla, että yksi myyjä kykenee sitä operoimaan.

Tämä on maailman pienin ravintola.

Kyseiseen ravintolaan mahtuu yksi tarjoilija ja kaksi asiakasta.

Tämä on videovuokraamo.

Vuokraamon tilat on suunniteltu niin, että yksi asiakaspalvelija riittää hoitamaan koko putiikin.

Tämä on suutari.

Kyseisessä tilassa on (ehkä) laitteet ja välineet kahdelle suutarille. Mikäli tilaan otettaisiin kolmas suutari, hän vain ajautuisi jatkuvasti odottamaan vapautuvia työvälineitä.

Tämä on paperitehdas.

Kyseisen tehtaan tuotantolinjat ovat suunniteltu tietylle määrälle työntekijöitä. Valitettavasti tällä hetkellä kyseisen tehtaan käyttöaste taitaa olla varsin alhainen (syitä tähän voi vain ihmetellä, heh).

Esimerkit saavat nyt riittää. Mikäli haluat voit keksiä niitä lisää (pizzeria, autokorjaamo, hammaslääkäri, jne.). Mennäänpäs sitten itse asiaan.

Mitä yhteistä jokaisella edellä mainitulla yrityksellä on?

Noh, (uus)liberaalien mukaan mikäli minimipalkkaa tai työehtosopimuksia ei olisi, niin jokaiselle em. yritykselle tulee tarve ja halu vähintään kaksinkertaistaa työntekijöiden määrä riippumatta siitä antavatko tuotantovälineet (tiloista puhumattakaan) tähän minkäänlaista mahdollisuutta tai meneekö tuotettu tuote tai palvelu edes kaupaksi.

Edellisen lisäksi (uus)liberaalit unohtavat täysin kokonaan erään toisenkin pienen yksityiskohdan (lähde löytyy kommenteista):

...
Kaikki kulut, jotka yritys maksaa veroina, raaka-ainekuluina, energian hintana, vuokrina ja palkkoina, sisältyvät tuotteiden tai palvelusten hintaan. Lopullinen maksaja on aina se yksittäinen ihminen, joka tuotteen tai palveluksen ostaa. Jos yritys ei hinnoittele tuotettaan siten, että saa siitä takaisin tuotantokustannukset ja kohtuullisen voiton, toiminta on tappiollista ja loppuu nopeasti.
...

Tämä tarkoittaa sitä, ettei palkkoja leikkaamalla ole mahdollista kasvattaa työllisyyttä. Jonkin toimialan maksamat palkat ovat toisen kassavirtaa. Mikäli paperitehtaan työntekijöiden palkat puolitetaan ajautuvat jäätelönmyyjä ja suutari työttömäksi tai konkurssiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan (uus)liberaalien "empiirisesti tutkittu" väite siitä, että korkeat minimipalkat tai työehtosopimukset vähentävät työllisyyttä eli aiheuttavat työttömyyttä on täyttä huuhaata ja tahallista harhaanjohtamista.

Nykyisessä taloudellisessa järjestelmässä tuotanto tai työ ei luo talouteen tuotannon (tai työn) arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha luo tuotannon (tai työn) arvoa vastaavan tulon. Eli Velka = Ostovoima = Työpaikka.

Ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole työtä, veroja, eläkkeitä ja niin edelleen.

Valitettavasti velkaa voidaan ottaa täsmälleen niin paljon kunnes lainanhoitokustannukset "syövät" liikaa elämiseen jäävästä rahasta. Ja sitten kun näin tapahtuu lama alkaa.

Työllisyyden ongelma on siis täysin muualla kuin minimipalkoissa tai työehtosopimuksissa. Ongelma on rahan syntymekanismissa.

Nyt voisimme oikeastaan kysyä, että kenen etuja (uus)liberaalit ajavat, kun he jakelevat tällaisia tieteisfiktiivisiä talouspoliittisia suosituksia mm. minimipalkkojen haitallisuudesta? Miksi (uus)liberaalit haluavat tieten tahtoen peittää oikean syyn nykyiseen taloudelliseen ahdinkoomme?

Vastauksen voi jättää kommentteihin.

Otsat hiessä

Nykyajan Talouspapit ovat sitä mieltä, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin ilmainen lounas. He väittävät, että kaikki taloudellinen toiminta on tasa-arvoista ja jokainen ansaitsee täsmälleen sen, minkä eteen on töitä tehnyt.

Mikäli kyseinen väite pitäisi paikkansa, täytyisi huumausaineiden jälleenmyyjällä olla täsmälleen sama veroprosentti kuin apteekkarilla. Valitettavasti todellisuudessa tämä ei pidä paikansa. Ja näin ollen voimme aika turvallisesti sanoa, ettei kaikki taloudellinen toiminta todellakaan ole tasa-arvoista. Jokainen ei todellakaan ansaitse sitä, minkä eteen on töitä tehnyt.

Palttiarallaa 150 vuotta sitten muinaiset taloudentutkijat pähkäilivät kyseistä ongelmaa oikein otsat hiessä. He ihmettelivät sekä väittelivät äärimmäisen hartaasti onko kaikki taloudellinen toiminta tasa-arvoista vai ei. Tarpeeksi asiaa tuumailtuaan he tulivat varsin mielenkiintoiseen konsensukseen: lounaat voidaan jakaa kahteen eri kategoriaan: ansaittuun ja ansaitsemattomaan. Muinaiset taloudentutkijat siis päättelivät, että sellaiset asiat ovat oikeasti olemassa kuin ansaittu ja ansaitsematon tulo.

Muinaiset taloudentutkijat määrittelivät ilmaiseksi lounaiksi eli ansaitsemattomaksi tuloksi mm. seuraavat asiat:
- Tuotantokustannuksien yli jäävä tulo
- Mikä tahansa tulo, joka ansaitaan osallistumatta itse tuotantoon.
Eli (melkein) mikä tahansa taloudellinen toiminta, jossa olemattomilla tuotantokustannuksilla (tai jopa ilman niitä) ansaittiin tuloa, oli ansaitsematonta.

Valitettavasti em. asiat ovat hirveitä yleistyksiä ja sellaisenaan melkoisen vaarallisia. Joten avataanpas niitä hieman.

Tuotantokustannuksien yli jäävä tulo
Tässä kategoriassa lymyilee monopoliasemassa oleva liiketoiminta. Huono esimerkki.

Ameriikan ihmemaan Kalifornian osavaltiossa useita luonnollisia monopoleja hoitaa yksityinen yritys. Näitä yrityksiä (jotka siis hoitelevat mm. vesihuoltoa ja sähkönjakelua) valvoo byrokraattinen laitos nimeltään California Public Utilities Commission. Kyseinen komissio määrittelee eri luonnollisten monopolien voittomarginaalit eli veroprosentin tuotantokustannuksien yli jäävälle tulolle. Tämä veroprosentti voi olla jopa niinkin korkea kuin 90%. (EU:ssa tällaisia virastoja ei ole, eikä muuten tule).

Mikä tahansa tulo, joka ansaitaan osallistumatta itse tuotantoon.
Tähän kategoriaan tipahtaa useita eri asioita.
- Osakkeiden jälkimarkkinat
- Varallisuushintojen kasvu joka rahoitetaan kokonaan tai osittain pankkien "tyhjästä" luomalla luotolla
- Ansioton arvonnousu
- tuottamatoton luotottaminen (eli melkein 90% vakuudellisista lainoista)
- Maavuokra
- Vakuutukset (henki, tulipalo jne.)
- mikä tahansa keinottelu millä tahansa markkinoilla (valuutta, raaka-aine, jne)

Huono esimerkki.

Suurin osa (70-80%) pankkien luotoista on asuntolainoja. Näin ollen asuntovarallisuuden nousu tarkoittaa korkeampia korkotuloja pankille ja tätä kautta suurempia osinkoja osakkeen omistajille.

Toinen huono esimerkki.

Valuuttamarkkinoilla yritetään tehdä voittoa eri valuuttojen myynti- tai ostotarjousten erotusmarginaalilla.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan muinaiset taloudentutkijat erottivat tuottavan ja tuottamattoman taloudellisen toiminnan toisistaan ja päättelivät, että jälkimmäisen raskas verottaminen on parasta mitä sille voidaan tehdä.

Miksi näin?

Noh, muinaiset taloudentutkijat päättelivät että ansaitsemattoman tulon kovalla verottamisella oli mahdollista saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisia lieveilmiöitä:

Työn tai yritysten pyörittämisen kustannukset alenisivat huimasti, koska julkinen infrastruktuuri (mm. viemäröinti) ja luonnolliset monopolit hoidettaisiin omakustannehintaan (jonkin toimialan kustannukset ovat toisen elinkustannuksia).

Ostovoiman heikentyminen eli hintojen nousu eli inflaatio olisi käytännössä olematonta, koska pörssi-, kiinteistö- ja hyödykekuplia ei pääsisi syntymään.

Kun ns. tuottamaton luotottaminen kitkettäisiin taloudesta pois, kokonaistalouden velkataakka kevenisi huomattavasti. Tämä ei ainoastaan kasvattaisi kilpailukykyä (velkataakka on kilpailukyvyn ensisijainen este), vaan tämän lisäksi parantaisi työllisyyttä, koska palkansaajien ostovoimaa ei "sidottaisi" lainanhoitokustannuksien kautta pankkiirien korkotuloja kasvattamaan (yksikään yritys ei luo yhtään ainoaa työpaikkaa. Ostovoima luo työpaikat).

Melkein kaikki voittaisivat. Pitkässä juoksussa jopa pankitkin.

Nyt herra Kanin mieleen juolahtaa kysymys: jos muinaiset taloudentutkijat saivat tällaisilla ideoilla (kaikki taloudellinen toiminta ei ole tasa-arvoista tai luotottamisen muotoja oli vähintäänkin kaksi) Saksan keisarikunnan nousemaan muutamassa vuosikymmenessä kilpailemaan sellaisten teollisuusmahtien kuin Ison-Britannian ja Ranskan kanssa, niin mitä hevlettiä EU:ssa oikein touhutaan? Miksi EU:ssa (melkein) kaikki tehdään täsmälleen päinvastoin?

Miksi EU:ssa vaaditaan luonnollisten monopolien yksityistämistä ilman minkäänlaista suojamekanismia, joka estäisi ryöstöhinnoittelun?

Miksi koko EU on käytännöllisesti katsoen kyllästetty asuntolainoilla, jotka jättävät talouteen koron mentävän aukon?

Miksi EU:ssa pyritään keinolla millä tahansa alentamaan palkkoja eli ostovoimaa ja tätä kautta pidentämään mm. asuntolainojen takaisinmaksuaikoja yli sukupolvien?

Miksi EU:ssa verotuksen pääpainoa on määrätietoisesti siirretty työlle ja tuotannolle, mahdollisimman kauas ansaitsemattomasta tulosta?

Miksi EU:ssa suurin osa valtionhallinnosta (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) on muunnettu pankkien ja ”sijoittajien” perintätoimistoiksi?

Miksi EU:ssa keskuspankkirahoitus on kiellettyä vaikka luonnollisten monopolien ja niiden tarvitseman infrastruktuurin rahoittaminen keskuspankin kautta tulee huomattavasti halvemmaksi kuin osakeanti tai liikepankkirahoitus?

Miksi EU:ssa yritetään korjata velkaantumisesta johtuvaa ongelmaa velalla vaikka jopa kolme vuotta vanha lapsi ymmärtää tällaisen toiminnan täysin tuhoon tuomituksi?

Ennen kuin luet vastauksen vedä syvään henkeä ja ota hyvä asento. Oletko valmis? Hyvä.

EU:ssa toteutettavalla talous-, finanssi-, jnepolitiikalla ei ole minkäänlaista tarkoitusta trimmata taloutta kilpailukykyiseksi tai elinvoimaiseksi. Itse asiassa EU:ssa toteutettavan jnepolitiikan tarkoitus on täsmälleen päinvastainen: tuhota EU ja erityisesti ne valtiot jotka ovat olleet tarpeeksi tyhmiä liittyäkseen EMU:n.

Mainos!

Tämä on mainos! Onneksi ei kuitenkaan kaupallinen sellainen.

Perjantaina 8.2.2013 kello 10.05 - 11.00 tulee Yle 1:ltä radio-ohjelma nimeltään Mikä maksaa?, jossa herra Rantala etsii vastauksia tavallista kansalaista askarruttaviin talouden kysymyksiin.

Huhujen mukaan tuona kyseisenä päivä studiossa tulee olemaan herra Iivarinen (joka pari viikkoa sitten kamppasi herra Tyrväisen), Suomen Pankin ekonomisti herra Kauko ja Vaasan yliopiston taloustieteen professori herra Kalmi.

Aiheena ilmeisesti on kuinka tai miten raha luodaan.

Herra Kani odottaa tätä keskustelua melkein samanlaisella innolla kuin SS:n eversti Hans Landa odotti puhelinsoittoa eräässä nimeltä mainitsemattomassa elokuvassa.

Sattuipa hassusti matkalla Kauppalehden forumilla

Kauppalehti - Pääekonomisti selittää mistä raha syntyy
Wilhelm II

...
Kirjanpidon perusteet: pankki ottaa vastaan talletuksen. Taseen vasemmalla puolella kassassa on talletussumma ja oikealla puolella talletusta vastaava velka tallettajalle. Pankki sijoittaa kassassa olevan talletuksen (kokonaan tai osittain) esim. asuntolainaa hakevalle yksityishenkilölle tai vaikka sahayritykselle. Tällöin pankin kassavarat muuttuvat saatavaksi velalliselta.
...

Varsin sitkeässä on tämä(kin) uskomus, mutta varsin ymmärrettävistä syystä. Pankit todellakin ovat toimineet näin. Ihan tosi! Onpas riemukasta lainata itseään:

Laki luottolaitostoiminnasta (1607/1993)

1 § Soveltamisala
Tämä laki koskee liiketoimintaa, jossa ammattimaisesti hankitaan talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yleisöltä ja jossa näillä varoilla tarjotaan omaan lukuun luottoja ja muuta niihin verrattavaa rahoitusta joko suoraan tai samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen välityksellä.

Aika yksiselitteinen vai mitä? Yksityinen osakeyhtiö, jota pankiksi myös kutsutaan, hankkii talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yleisöltä joita sitten käytetään mm. luotottamiseen. Noh, nykyään kyseinen laki näyttää tältä: Laki luottolaitostoiminnasta (9.2.2007/121)

4 § Luottolaitostoiminta
Luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta.

Muutos on aika ilmeinen. Enää (nykyään) pankit eivät tarjoa luottoja rahoista, jotka on niille lainaksi annettu (talletettu), vaan jostain täysin muualta.

Mikäli mielenkiinto heräsi, voit lukea loput kupletin juonesta täältä.

Kapitalismi on kuollut

Taloussanomat - Näin kyykytetään pieniä: tyly "ei" tai rosvomarginaali

Pankkien lainarahoitus pienille ja keskisuurille yrityksille on viime aikoina selvästi tiukentunut. Syitä siihen voi etsiä uudesta pankkisääntelystä sekä huonosta talouskehityksestä.

Herra Lindholm kykenee kiteyttämään ongelman varsin hienosti:

Suomen Yrittäjien Lindholm huomauttaa, että rahoituksen tiukentuminen näkyy osin myös lainavakuuksissa.

– Pienet yritykset, joilla ei ole vakuuksia, ovat huonommassa asemassa kuin muut, hän sanoo.

Kaikkein hankalinta rahoituksen saanti onkin pienelle yritykselle, jonka liiketoiminta ei perustu fyysisiin pääomiin vaan aineettomiin, Lindholm sanoo.

Syy tähän on varsin yksinkertainen: EU:ssa kaikki luototus on vakuudellista. Tällainen luotottaminen suosii aina - poikkeuksetta - sellaisia yrityksiä joilla on jo omaisuutta eli suuria yrityksiä.

Tällä pankkien harjoittamalla "luottorasismilla" tai vaikkapa "velka-apartheidilla" on yksi varsin ällistyttävä sivuvaikutus:

Vakuudellinen luotottaminen ei ainoastaan tehokkaasti estä uusien teknisien innovaatioiden pääsyä markkinoille, vaan tämän lisäksi tuhoaa toimialan sisällä tapahtuvan mahdollisen kilpailun ja luo markkinoille suurten toimijoiden oligopolin.

Nyt kun finanssi- ja talouspolitiikkaa ohjaillaan pankkien liiketoimintasuunnitelman mukaisesti, voimme varsin turvallisesti sanoa että puheet tuottavuuden kasvattamisesta, kasvuyrittäjyyden tukemisesta, yhteisöveron alentamisesta ja niin edelleen ovat eräänlaista todellisuuden kieltämistä. Miksi? Siksi, koska kapitalistinen tuotantojärjestelmä on auttamattomasti riippuvainen rahoitusjärjestelmästä. Valitettavasti rahoitusjärjestelmällä ei ole minkäänlaista intressiä kehittää tuotantojärjestelmiä, koska se kerää (pika)voittonsa maailman suurimmasta kasinosta, jota myös pörssiksi kutsutaan. Ja näin ollen kapitalismi on kuollut.