Käytännöllisesti katsoen jokainen ministeri, kansanedustaja sekä virkamies on jäävi (esteellinen) päättämään yhtään mitään pankkitoiminnasta.

Valtionvarainministeriö julkaisi vähän aikaa sitten muistion, joka kantaa nimeä: Finanssimarkkinoiden makrotaloudellisten vaikutusten sääntely ja valvonta (tästä PDF).
Kyseisessä muistiossa ehdotetaan (hallitusohjelman mukaisesti) useita muutoksia lakeihin sekä säädöksiin. Näillä muutoksilla olisi tarkoitus luoda kansallinen makrovakauden valvontajärjestelmä jolla hillittäisiin sekä hallittaisiin suhdannevaihteluita.

Herra Kani huomaa tässä touhussa kaksi pientä ongelmaa.

Ensinnäkin, pankkien liiketoimintamalli on ällistyttävän yksinkertainen:

pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Tällaista liiketoimintamallia ei ole mahdollista hillitä saatikka hallita minkäänlaisella sääntelyllä! Koko ajatus on täysin absurdi! On siis täysin merkityksetöntä minkä kokoinen "vastasykilnen pääomapuskuri" on tai voiko FIVA asettaa enimmäisluototussuhteen (lainakaton). Pankit pyörittävät velkapyramidiponzihuijausta joka aiheuttaa suhdannevaihtelut. Jokainen ponzi kaatuu omaan mahdottomuuteensa eikä pankkien pyörittämä versio ole tästä minkäänlainen poikkeus.

Toinen ongelma on tässä: Voihan velka – ministereillä sitä vasta onkin

Johtaja johtaa esimerkillä – paitsi velkaantumisessa. Hallituksen ministerit ovat keskimäärin ihan yhtä velkaantuneita kuin heidän äänestäjänsäkin.
...

Käytännöllisesti katsoen jokainen ministeri, kansanedustaja sekä virkamies on jäävi (esteellinen) päättämään yhtään mitään pankkitoiminnasta. Jääviys ei synny siitä, etteivät he pankkien pyörittämästä ponzista näytä mitään ymmärtävän, vaan siitä että pankilla on rautainen ote heidän omaisuudestaan eli palleista.

Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti

Olisiko aika? Tottakait on! Mutta sitä ennen kerrataanpas hieman kyseisen laskelman perusteita.

EU:ssa "tuottavat" työpaikat ovat jaettavissa kahteen kategoriaan:

Mikä tahansa työpaikka, joka kannustaa sekä rohkaisee ottamaan velkaa (vakinaistaminen, mainos, jne.).

Mikä tahansa työpaikka, joka tuottaa tuotteita tai palveluita myytäväksi vientiin.

Edellä mainitut työpaikat voivat sijaita millä tahansa sektorilla.

Suurimmalla osalla Työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaista ei ole mitään tekemistä "tuottavan" työpaikan kanssa. Syykin tähän on varsin yksinkertainen: mikäli olet töissä ja samaan aikaan asiakkaana Työ- ja elinkeinotoimistossa, on työsopimuksesi kesto todennäköisesti puolivuotta tai alle. Tällainen ei kauheasti kannusta ottamaan velkaa (ja se pieni määrä, joka on mukana vientiteollisuudessa... antaa olla).

Herra Kani ei ole juuri koskaan kohdannut yli 65 vuotiasta palkansaajaa. Yli 70 vuotiaita ei ole tullut vastaan ikinä. Näin ollen Kani käyttää Tilastokeskuksen työvoimasta sekä työvoimaosuuksista vain 15-65 vuotiaita.

Aloitetaan!

Työ- ja elinkeinoministeriö - Työllisyyskatsaus, Lokakuu 2012 (PDF)

Lokakuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 463 600 työnhakijaa, ...

Tilastokeskus - Työvoima sukupuolen ja iän mukaan 2011/08 - 2012/08

Sukupuolet yhteensä. Ikäluokka: 15-64 -> 2 599 000

Tilastokeskus - Työvoimaosuudet sukupuolen ja iän mukaan 2011/10 - 2012/10

Sukupuolet yhteensä. Ikäluokka: 15-64 -> 73,9 %

Lasketaan.
Ensin täytyy laskea kuinka monta tyyppiä on oikeasti työmarkkinoiden käytettävissä:
73,9 / 100 * 2 559 000 = 1 891 101
Sitten lasketaan Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti:
454 400 / 1 891 101 * 100 =  24,48%

Eli Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti Lokakuussa 2012 oli ~24%. Jostain syystä työttömien määrä on alentunut Tammikuusta 2012 noin 0,6%.

Nousua pukkaa!

Pakko luettava

Suomen Talousdemokratia - Pankkitoiminnan perusteet (PDF)

Tässä artikkelissa selitetään, kuinka pankit luovat rahaa kirjanpitomerkintöjen avulla. Tätä prosessia havainnollistetaan esimerkeillä. Tämän artikkelin ymmärtäminen ei edellytä aiempaa tietämystä kirjanpidosta, ...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Herra Kani on täysin samaa mieltä. Pakko luettava. Täytyy lukea. Lue se!

Hävisimme sodan lainasopimus kerrallaan

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan keisarikunta käytännöllisesti katsoen purettiin. Tilalle pykättiin Weimarin tasavalta, joka Versailles’n rauhan sopimuksen perusteella pakotettiin maksamaan sotakorvauksina 269 miljardia kultamarkkaa (summa kyllä puolitettiin myöhemmin).

Kultamarkka oli nimensä mukaisesti kiinnitetty kultaan. Näin ollen Saksan sotakorvaukset vastasivat noin 100 000 tonnia kultaa eli yli 60% koko maailman sen hetkisestä kultavarannosta (joku kultabugi voisi varmistaa tämän Kanin puolesta?).

Valitettavasti Weimarilla ei ollut tuollaisia kultavarantoja olemassakaan ja niinpä se ajautui tulostamaan valtavia määriä omaa valuuttaansa. Näillä vasta tulostetuilla seteleillä ostettiin kultaa mm. valuuttamarkkinoilta. Kullalla maksettiin sotakorvauksia eli ulkomaista velkaa (sotakorvaukset vaadittiin maksettavaksi kullassa). Tämä aiheutti surullisen kuuluisan Weimarin tasavaltaa vaivanneen hyperinflaation.

Velkojien mielestä kyseinen tapahtuma oli äärimmäisen ongelmallinen. Weimarin tasavallalla (ent. Saksan keisarikunta) oli hyperinflaatioperiodin jälkeen vielä pienemmät mahdollisuudet selvitä täysin mahdottomista sotakorvauksista.

Noh, asia oli ratkaistava, tavalla tai toisella!

Herra Dawes kirjoitti raportin kyseisen ongelman ratkaisemisesta (Kani ei löytänyt tätä, pahoittelut). Ilmeisesti tämä raportti oli niin loistava, että joku (jossain) päätti ottaa sen käyttöön. Muodostettiin Dawesin komitea, joka suolsi pihalle Dawesin suunnitelman. Sen pääkohdat (ainakin Wikipedian mukaan) olivat seuraavanlaiset:

• The Ruhr area was to be evacuated by Allied occupation troops
• Reparation payments would begin at “one billion marks the first year, increasing to two and a half billion marks annually after five years" (Merrill 93).
• The Reichsbank would be reorganized under Allied supervision.
• The sources for the reparation money would include transportation, excise, and custom taxes.

Huono Suomennos:

• Liittoutuneiden joukkojen oli poistuttava Ruhrin alueelta.
• Sotakorvausten takaisinmaksaminen aloitettiin "ensimmäisenä vuotena yhdestä miljardista markasta, kasvaen viiden vuoden aikana vuosittain kahteen ja puoleen miljardiin".
• Reichsbank (silloinen keskuspankki) uudelleen järjesteltiin liittoutuneiden valvonnassa.
• Sotakorvauksia voitiin kerätä kuljetuksesta, valmisteveroista sekä muilla veromuodoilla.

Dawesin suunnitelma oli varsin suoraviivainen: osa valtionhallinnosta (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) muunnettiin sotakorvausten perintätoimistoiksi. Kyseisessä suunnitelmassa oli kaksi muutakin äärimmäisen mielenkiintoista kohtaa: Monetary Sovereignty: The Politics of Central Banking in Western Europe (Sivu 33):

Suomennetaanpas vihreällä alleviivatut kohdat:

Reichsbank (silloinen keskuspankki) irroitettiin melkein kokonaisuudessaan Saksan valtion alaisuudesta.

Ja sitten punaisella alleviivatut kohdat:

Vastapalvelukseksi sotakorvausten alentamisesta Reichstag asetti uuden pankkilain Elokuun 30, 1924, joka rajoitti valtion luotottamista keskuspankkirahalla. ...
...
Nämä rajoitukset kattoivat valtion keskuspankkirahoituksen 100 miljoonaan markkaan ja maksimissaan kolmen kuukauden laina-aikaan, ...

Hmm... miten tämä on niin tuttua? Missä Kani on törmännyt vastaavaan?

Ainiin.

Täällä: Suomen (keskus)pankki - Yhteinen raha ja itsenäiset keskuspankit tarpeen

EKP:n erillisyys muusta päätöksentekojärjestelmästä, sen itsenäisyys, on tärkeää myös siksi, että rahapolitiikkaa voidaan toteuttaa onnistuneesti. Eurojärjestelmän ja yhteisen rahapolitiikan yksi kulmakivistä on, että sekä EKP että järjestelmään kuuluvat keskuspankit ovat itsenäisiä. Tämä turvataan sekä EU:n perustamissopimuksella että kansallisella lainsäädännöllä.

"Muulla päätöksentekojärjestelmällä" tarkoitetaan edustuksellisen demokratian, kommunismin tai minkä tahansa muun yhteiskuntajärjestyksen päätöksentekojärjestelmää. Dawesin suunnitelmassa Reichsbankin "itsenäisyys" turvattiin lailla ja se erotettiin muusta päätöksentekojärjestelmästä (myöhemmin herra Hitler palautti keskuspankin takaisin valtion hallintaan).

Ja tässä: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut toisinnot (PDF) eli Lissabonin sopimus.

123 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 101 artikla)

1. Tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt Euroopan keskuspankissa tai jäsenvaltioiden keskuspankeissa, jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’, unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi ovat kiellettyjä samoin kuin se, että Euroopan keskuspankki tai kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan niiltä velkasitoumuksia.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että euroopan keskuspankkia on kielletty lainoittamasta viranomaisia tai julkista sektoria. Tämän lisäksi jokaisen EMU maan paikallisella keskuspankilla on täsmälleen sama kielto. Dawesin suunnitelmassa ei ollut täydellistä kieltoa valtion alijäämien rahoittamiselle, vain rajoitus (100 milj. markkaa).

Sekä täällä: Euvostoliiton kansantalous tutuksi (PDF, sivu 33):

... (EU:n) talouspolitiikka muuntaa suuren osan valtionhallinnosta (mm. verohallinto sekä valtiovarainministeriö) pankkien sekä ”sijoittajien” perintätoimistoksi. Tästä syystä esimerkiksi valtionkonttorin julkaisemassa englanninkielisessä vuosikatsauksessa lukee näin: 

"Tavoitteemme on pitää velkakirjamme houkuttelevina sijoittajille."

Mutta mitä yhteistä näillä asioilla on?

Noh, Saksan keisarikunta valloitettiin väkivalloin, asein sekä pommein. EU:n liittyneet maat valloitettiin kynällä ja paperilla, valtio- sekä lainasopimuksilla. Edellisten lisäksi molempia kiristettiin/kiristetään rahalla (= velka) toteuttamaan valloittajien suosimaa talouspolitiikkaa.

Tässä kyseisessä sodassa keskuspankistamme tehtiin vihollisen komentokeskus. Pankkimme muunnettiin vihollisen tukikohdiksi, joista käsin sotilaat (lainasopimukset) valloittivat kansakunnan. Tässä sodassa raha on luoteja ja velka pommeja.

Me siis hävisimme sodan lainasopimus kerrallaan. Meidät on valloitettu:

Draghi (EKP:n pääjohtaja): Moni hallitus ei ole vielä ymmärtänyt, että he menettivät kansallisen suvereniteetinsä jo kauan sitten. Koska, kauan sitten, ne sallivat velan kasautua, ...

(Psst! Oletko joskus ihmetellyt miten-ja-kuinka täysin rauniona ollut Saksa kykeni muutamassa vuodessa hyökkäämään Puolaan? Kani antaa vihjeen: Metallurgische Forschungsgesellschaft m.b.H.)

Eurooppaa ravisteleva taloudellinen kriisi on täysin suunniteltu

Der Spiegel haastatteli herra Draghia, EKP:n pääjohtajaa: ECB - Interview with Der Spiegel - Mario Draghi, President of the ECB, conducted by Michael Sauga and Anne Seith on 22 October, published 29 October 2012

...
Draghi: A lot of governments have yet to realise that they lost their national sovereignty a long time ago. Because, in the past, they have allowed their debt to pile up, they now need the goodwill of the financial markets. That sounds like a paradox, but it is nonetheless true: it is only once the euro area countries are willing to share sovereignty at the European level that they will gain sovereignty.
...

Huono Suomennos:

...
Draghi: Moni hallitus ei ole vielä ymmärtänyt, että he menettivät kansallisen suvereniteetinsä jo kauan sitten. Koska, kauan sitten, ne sallivat velan kasautua, mutta nyt ne ovat finanssimarkkinoiden hyväntahtoisuuden armoilla. Tämä kuulostaa paradoksaaliselta, mutta se on joka tapauksessa totta: vain kun euro alueen maat ovat halukkaita jakamaan suvereniteettiaan eurooppalaisella tasolle ne saavat takaisin sitä.
...

Kysytäänpäs yksi kysymys: miksi euro alueen maat ovat finanssimarkkinoiden hyväntahtoisuuden armoilla?

Annetaanpas itse EKP:n, eli herra Draghin työnantajan vastata tähän: ECB - Talous- ja rahaliitto (EMU)

Lue vaihe kaksi:

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitus kielletään.

Kyllä, luit täysin oikein. Euroopan keskuspankkia on erikseen kielletty lainoittamasta viranomaisia tai julkista sektoria. Tämän lisäksi jokaisen EMU maan paikallisella keskuspankilla on täsmälleen sama kielto.

Tämä tarkoittaa sitä, että  euro ei ole valtionvaluutta. Yksikään 17 valtiosta, jotka käyttävät euroa, ei voi liikkeelle laskea euroja, vaan ovat kyseisen valuutan käyttäjiä. Valtion, joka on omaksunut euron, on lainattava valuuttansa. Niiden on maksettava mitä tahansa velkakirjamarkkinat vaativatkaan. Ja tämä on se syy, joka ajaa valtion kuin valtion hakemaan rahoitusta finanssimarkkinoilta.

Tästä syystä 65% EMU maista on taantumassa tai lamassa! Tästä syystä EU maista noin 50% on taantumassa tai lamassa.

Eurooppaa ravisteleva taloudellinen kriisi on täysin suunniteltu. Ja sen ainoana tarkoituksena on yhteiskuntajärjestelmämme degeneroiminen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Legendaarinen esimerkki taloustieteen eeppisestä epäonnistumisesta

Aloitetaanpas pienellä arvoituksella.

Aamulla kuljen neljällä jalalla, päivällä kahdella ja illalla kolmella. Mikä minä olen?

Vastaus on ihminen joka lapsena konttaa, aikuisena kävelee ja vanhana nojaa kävelykeppiinsä.

Kyseinen arvoitus ja sen ratkaisu on ällistyttävän lähellä talouden syy-seuraussuhteiden arvoituksia. Huono esimerkki:

Yritys A antaa työntekijöilleen kaksi vaihtoehtoa: työvoimatoimisto tai palkkaa lasketaan esim. 50%. Noh, työntekijät suostuvat tähän ja palkkoja lasketaan esim. 50%. Mitä tapahtuu yritykselle B, jonka tuotteita ja palveluita yrityksen A työntekijät kuluttavat?

Käytännössä kaikki talouteen liittyvät ongelmat ovat juuri tällaisia arvoituksia. Valitettavasti kyseistä arvoitusta ei ole mahdollista ratkaista matemaattisella yhtälöllä. Sitä ole mahdollista ratkaista kysynnän ja tarjonnan "lailla", minkäänlaisella käppyrällä saatikka edes Phillipsin käyrällä.  Mutta silti, jostain kumman syystä, taloudessa esiintyviä ilmiöitä tai ongelmia (eli arvoituksia) yritetään ratkaista, mallintaa tai jopa esittää sekä selittää matemaattisilla yhtälöillä.

Sitä voisi väittää, että fysiikassa ja taloustieteessä on paljon yhteistä. Molemmat pyrkivät selittämään malleilla sekä teorioilla erilaisia ilmiöitä. Tämä ei valitettavasti pidä alkuunkaan paikkansa.

Fysiikka osaa kertoa meille, että vesi jäätyy nollassa celsiusasteessa (jos-tai-kun ilmanpaine on 1 baaria). Fysiikan avulla osataan laskea sekä ennustaa ällistyttävän tarkasti kuinka pitkälle tietyn painoinen raketti lentää 1000 litralla polttoainetta. Fysiikan malleissa on tarkkuutta siksi, koska luonnossa esiintyy vakioita.

Taloudessa ei ole fysiikan kaltaisia vakioita. Talous on ihmisen keksimä ja rakentama oikeudellinen käyttäytymismalli joka muuttuu, kun lakeja muutetaan. Edellisen lisäksi ihmisen käyttäytyminen voi syystä tai toisesta muuttua ja näin aiheuttaa muutoksia talouteen.

Taloutta kuvaavilla matemaattisilla yhtälöillä pyritään muutamalla muuttujalla selittämään ei-lineaarista prosessia joka sisältää tuhansia tai jopa miljoonia vuorovaikutteisia toimintoja.

Talouden toimintojen tai tapahtumien tuloksien mallintaminen yhtälöksi on jo lähtökohtaisesti väärin. Tällaisella tavalla toteutettu malli olettaa, että todellisuus seuraa perässä oli yhtälön vastaus mikä tahansa. Mikäli tällaisella tavalla toteutetulla yhtälöllä yritettäisiin ratkaista taloudessa esiintyvää todellista ongelmaa, aiheuttaisi se poikkeuksetta ongelmia ja jopa katastrofin (täsmälleen niin kuin Eu:ssa on päässyt käymään).

Rahan kvantiteettiteoria on legendaarinen esimerkki taloustieteen eeppisestä epäonnistumisesta

Kyseisessä yhtälössä P tarkoittaa kulutustarvikkeiden hintatasoa (ruoka, vesi, sähkö, saippua, vaatteet jne.). Näin ollen kyseinen yhtälö jättää täysin huomioimatta varallisuushinnat (asunnot, osakkeet jne.) eli sellaiset asiat joiden hintojen kasvu on täysin riippuvaista pankkien myöntämistä luotoista. Tämän lisäksi V (rahan kiertonopeus) kohtaan voi laittaa minkä tahansa luvun. Ihan tosi! Kukaan ei tiedä mikä rahan kiertonopeus todellisuudessa on. Tämän lisäksi kukaan ei tiedä missä muodossa kyseinen aikajänne pitäisi yhtälöön ilmoittaa (päivät minuutteina vai kuukaudet tunteina)?

Joten onko taloustiede tiedettä kuten fysiikka? Vastaus on, että ei ole. Jopa herra Nobel oli tätä mieltä. Tästä syystä taloustieteen Nobelia ei ole olemassa vaikka Virallinen Totuus (TM) näin väittäisikin.

Juu, olet täysin oikeassa Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi on olemassa, mutta tämä on täysin eri asia kuin itse Nobel-palkinto. Miksi näin? Tähän osaa vastata Peter Nobel:  The Nobel family dissociates itself from the economics prize (Nobelin perhe sanoutuu irti taloustieteen palkinnosta)

First, it is a deceptive utilisation of the institution of the Nobel Prize and what it represents. Second, the economics prize is biased, in the sense that it one-sidedly rewards Western economic research and theory.

Huono Suomennos:

Ensinnäkin, se on Nobelin palkinnon harhaanjohtavaa hyväksikäyttöä, ja mitä se edustaa. Toiseksi taloustieteen palkinto on puolueellinen, siinä mielessä, että se yksipuolisesti palkitsee Länsimaista taloudellista tutkimusta ja teoriaa.

Ei siis ole olemassa sellaista asiaa kuin taloustiede! On vain olemassa talouspoliittisia suuntauksia (uusliberalismi, klassinen- ja uusklassinen taloustiede, Itävaltalainen taloustiede jne.) joista jokaisen ainoa tarkoitus on perustella ja ennen kaikkea oikeuttaa tietynlainen (poliittinen) käyttäytyminen ja pahimmassa tapauksessa jopa ihmisten nälkään tappaminen

Kaikessa yksinkertaisuudessaan suurin osa "taloustieteilijöistä", ekonomisteista jne. on talouspappeja, joiden ainoa toiminto on perustella palkanmaksajansa käyttäytyminen.

Tästä syystä esimerkiksi Op-pohjolan, SAK:n ja EK:n ekonomistit puhuvat ja selittävät talouden syy-seuraussuhteita eri tavalla (fyysikoilta tällainen ei onnistu).

Tästä syystä juuri kukaan "taloustieteilijä" ei kyennyt ennustamaan globaalia talouskriisiä (herra Bezemer kokosi tiukoilla ehdoilla listan ihmisistä (PDF), jotka kykenivät ennustamaan globaalin talouskriisin. Lista löytyy sivulta 10).

Tästä syystä juuri kukaan "taloustieteilijä" ei kykene ymmärtämään kuinka radikaalisti talouden mekanismeja on lakimuutoksien sekä säädöksien avulla muutettu viimeisen 30 vuoden aikana.

Tästä syystä juuri yhdelläkään "taloustieteilijällä" ei ole antaa minkäänlaisia työkaluja joilla kykenisimme kaivautumaan ulos nykyisestä taloudellisesta ahdingosta.

Tästä syystä suurin osa "taloustieteilijöistä" toistelee täsmälleen samoja latteuksia kuin harhaanjohtajatkin.

Ja tästä syystä kouluissamme opetettava "taloustiede" on 100% propagandaa, jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Philosoraptor, antaisitko meille mukavan arvoituksen?

Tuo olikin muuten aika hyvä. Vastauksen voi jättää kommentteihin.

Tämän viikon Facepalm palkinnon voittaja on!

(rumpujen pärinää)

Simon Elo

Menestyvät yritykset turvaavat Espoon palvelut

"Toimivia palveluita ei voida Espoossa tuottaa ilman verotuloja luovaa työtä ja yrittäjyyttä."

Facepalm palkintoa ei myönnetä ihan kenelle tahansa. Palkinnon saajan täytyy todella ansiokkaasti tehdä tai sanoa jotain niin käsittämätöntä, ettei sen kommentointiin enää sanat riitä.

Mutta nyt on kommentoitava. Ihan pakko!

Tällä hetkellä käytössä olevassa taloudellisessa järjestelmässä tuotanto tai työ ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa. Tämä on yksinkertaisesti mahdotonta! Tähän on kaksi syytä.

Ensinnäkin, mikäli työ tai tuotanto oikeasti loisi talouteen arvoaan vastaavaan tulon, jokainen palkanmaksaja kykenisi itse tulostamaan rahaa. Valitettavasti tämä on Suomen sekä EU:n lakien vastaista. Tällainen on rangaistuksen uhalla kielletty.

Toiseksi, yritykset ansaitsevat tulonsa tuotteita sekä palveluita tuottamalla. Yritystoiminta on täysin riippuvaista siitä rahasta joka on jo kierrossa.

Näin ollen pankista lainattu raha luo työtä tai tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Näin ollen ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole taloutta, verotuloja, työtä ja niin edelleen.

Ne, jotka kävelevät pankkiin, ottavat sieltä velkaa ja kuluttavat sen kiertoon luovat verotulot.

Velka = Ostovoima = Työpaikka. Se näin yksinkertaista!

Hyvä lukija. Sinä siis. Älä äänestä yhtäkään sellaista kansalaista joka tätä ei ymmärrä.

Kapteeni, olisitko ystävällinen ja lähettäisit herra Elolle terveisiä?

Kiitoksia.

Väännetäänpäs rautalankaa (taas)

Reddit - Herra Kani: Pienyrittäjien ongelma onkin duunareiden ostovoimassa eli liian alhaisissa palkoissa.

Ohgay! Väännetäänpäs rautalankaa.

Ongelma numero 1:

Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Ongelma numero 2:

Tuotanto tai työ ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Tämä tarkoittaa seuraavaa:

Velka = Ostovoima = Työpaikka

Näin ollen:

Ei ole olemassa sellaista määrää työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä jne. joilla nykyisestä taloudellisesta ahdingosta voitaisiin ulos kaivautua.

Nykyisessä järjestelmässä kenenkään työpanoksella (oli se sitten suuri tai pieni) ei ole mitään merkitystä! Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan.

Ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole taloutta, verotuloja, työtä ja niin edelleen.

Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kaikki edellä mainittu tarkoittaa sitä, että:

Sairaus on rahan syntymekanismi. Kaikki muu on vain oiretta tästä. Paranna sairaus ja oireet katoavat.

Lääkkeitä on. Ja niitä on niin maan prkeleesti.

EDIT:
Melkein unohtui.

Inflaatio niminen mittari on täysin keinotekoinen. Täsmälleen niin kuin koko rahajärjestelmä.

Riippumatta siitä onko kyseessä kultakanta, FIAT-raha tai joku muu järjestelmä säästäjät kärsivät aina. Vaihdonväline ei ole omaisuuden muoto. Vaihdonvälineellä hankitaan omaisuutta.

Tulipas mieleen...

EMU jäseniä on vain 17 kappaletta. Näitä ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro.

Virallisen Totuuden (tm) mukaan Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kypros, Malta, Portugali, Slovenia sekä Viro ovat taantumassa tai lamassa.

Eli noin 65% EMU maista on taantumassa tai lamassa!

Noh, ei tässä mitään.

EU maita on 27 kappaletta. Eurostatin mukaan (PDF) yli puolet niistä on taantumassa tai lamassa!

Älä huolestu. Tämä kaikki on vain osa suunnitelmaa.

Ay-liike ei loppujen lopuksi määrittele minimipalkkaa

Suomen Pienyrittäjät - Lehdistötiedotteet - Työsuhdeturva työllistämisen vakava este (PDF)

(Tuo on kuva. Sen saa suuremmaksi, kun sitä klikkaa.)

Minimipalkka määräytyy seuraavalla tavalla:

lainanhoitokustannukset + elinkustannukset

Lainanhoitokustannukset on kuluerä, jossa osa tulevaisuudessa ansaittavista tuloista sidotaan pankilta lainatun laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" luodun rahan takaisinmaksamiseen (lyhennys + korot).

Elinkustannuksilla tarkoitetaan euromäärää, joka on käytettävissä laskuihin sekä arjen perusmenoihin.

Tehdäänpäs huono esimerkki: Matti

Matti on juuri valmistunut Lapin ammattiopistosta sähköasentajaksi. Jostain kumman syystä Matti päättääkin lähteä tarjoamaan juuri hankkimiaan taitojaan pääkaupunkiseudulle.

Ensin tarvitaan asunto. Matti päättää hankkia asunnon Oikotien kautta. 30m² yksiön saa noin 700€ / KK. Edellisen lisäksi Matti joutuu maksamaan kolmen kuukauden vuokran vuokravakuutena. Yhteensä siis 2800€. Matti ajautuu ottamaan 4000€ kulutusluoton pankista. Matti päättelee, että 100€ kuukausittainen lyhennys on varsin riittävä luoton takaisinmaksamiseen (maksuaika 5 vuotta). Sitten tarvitaan sähkö- ja vesisopimukset. Nämä eivät ole kovin kalliita, ehkä 30€ kuukaudessa riittää kattaman molemmat. Sitten tarvitaan Internetti (tietokone sekä puhelin hankittiin pankista otetulla luotolla). Elisalta näyttäisi saavan mobiililaajakaistan ~14€ / KK. Autoa Matti ei omista joten onpas onni, että pääkaupunkiseudulla on varsin hyvät joukkoliikenneyhteydet. Seutulippu näyttäisi olevan kätevä tapa hoitaa tämäkin ongelma ja maksaakin vain ~92€ / KK. Jonkinlainen vakuutus olisi hyvä olla olemassa. Ilmeisesti jonkinlaisen perusvakuutuksen saa Aktialta noin 160€ / vuosi eli ~13€ / KK. Sitten pitäisi varmaan syödäkin jotain. Matti on laiska eikä jaksa kanniskella mukanaan omia eväitä. Näin ollen työpäivässä kuluu ruokaan sekä kahveihin ainakin 9€ eli 180€ / KK. Mutta Matti on kasvava nuori aikuinen, ja näin ollen pitää ruokaa saada jopa iltaisin sekä viikonloppuisin. Tämä tekee noin 150€ / KK lisää.

Lasketaanpas Matin menot (niks, naks, poks!): 1279€ / KK

Sähköliiton työehtosopimuksen mukaan Matin (lähtö)palkka olisi noin 10€ / tunti. Näin ollen, mikäli Matti tekisi 40 tuntia viikossa töitä, saisi hän bruttona ~1600€ kuukaudessa. Summasta vähennetään verot (26%), ja näin ollen Matille jää käteen nettona 1184€ / KK.

Edellinen esimerkki on useastakin syystä huono. Matilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisiakuluja (baari, harrastukset, stripparit). Matin kulutustottumuksia ei voi verrata kehenkään muuhun, koska ne ovat yksilölliset (tästä syystä kysynnän ja tarjonnan "lailla" voi heittää vesilintua). Esimerkin hinnat eivät pidä aivan täysin paikkansa. Todellisuudessa ne ovat korkeammat. Ja viimeiseksi, Matin (lähtö)palkka ei määräydy TES:n mukaan. Ihan tosi! Hyvällä tuurilla aloitteleva sähköasentaja ansaitsee ~8€ tunnilta (brutto). Asia tietenkin korjautuu työkokemuksen sekä jatkokouluttautumisen kautta.

Mutta huono esimerkki on parempi kuin ei esimerkkiä ollenkaan! Jopa tämäkin kehnous kertoo meille pari mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin, Matilla ei ole lapsia, asuntovelkaa saatikka autoa. Hän ei juo viinaa eikä polta tupakkaa. Hänellä ei ole erikoisruokavaliota (esim. keliakia) eikä hänellä ole sairautta, jonka oireet vaativat jatkuvaa lääkitystä (esim. MS-tauti). Edellä mainitut asiat paisuttavat menoja huomattavasti. Toiseksi, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret henkilöt ovat halvinta työvoimaa, mitä saatavilla on (pois lukien offshoring tai muu ulkomainen halpatyövoima)! Ja kalleinta työvoimaa ovat ne henkilöt, jotka juuri ovat menneet lisääntymään ja ostamaan lainarahalla talon.

Nyt pääsemmekin itse ongelman pariin.

Mikäli pienyrittäjät eivät kykene palkkaamaan halvinta mahdollisinta Suomalaista työvoimaa, on ongelma jossain täysin muualla kuin työvoimakustannuksissa. Miksi näin? Siksi, koska:

...
Kaikki kulut, jotka yritys maksaa veroina, raaka-ainekuluina, energian hintana, vuokrina ja palkkoina, sisältyvät tuotteiden tai palvelusten hintaan. ...
...

Näin ollen ongelmana onkin se, ettei lainanhoitokustannuksien sekä elinkustannuksien jälkeen palkasta jää juuri mitään käteen kulutettavaksi esimerkiksi pienyrittäjien tuottamiin tuotteisiin tai palveluihin. Tai jos jääkin, niin tuotteet tai palvelut pitäisi saada mahdollisimman halvalla, ellei jopa ilmaiseksi, koska rahaa ei juuri ole (kuluivat välttämättömiin menoihin). Tämä saa aikaiseksi illuusion siitä, että nykyinen kustannustaso on aivan liian korkea. Toisin sanoen, ongelma on ostovoimassa eli liian alhaisissa palkoissa.

Miksi näin?

Toimialasta riippuen 12 - 77 % yrityksen kustannuksista menee korkomenoihin. Jonkin toimialan kustannukset ovat toisen elinkustannuksia.

Suurin osa palkansaajista on sitonut suurimman osan tuloistaan (ostovoimastaan) lainanhoitokustannuksien hoitamiseen eli on tapahtunut velkasaturaatio.

Velkasaturaatio, eli kuinka tehokkaasti pankit ovat kyenneet kyllästämään markkina-alueensa velalla, määrittelee minimipalkat (sori vain uusliberaalit) eli lainanhoitokustannukset + elinkustannukset.

Yksikään Ay-liike ei loppujen lopuksi määrittele minimipalkkaa. Itse asiassa työehtosopimuksilla määritellään lasikatto kuinka paljon työnantaja maksimissaan maksaa palkkaa työntekijälle. Suurimmassa osassa yrityksistä työehtosopimuksia tulkitaan juuri näin.

Suurimmalla osalla palkansaajista lainanhoitokustannukset + elinkustannukset ylittävät työehtosopimuksessa määritellyn palkan! Täsmälleen niin kuin kävi huonon esimerkin (aikaisemmin, yllä) Matille.

Tämä on täysin luonnollista seurausta EU:ssa määrätietoisesti toteutetusta finanssi- ja talouspolitiikasta. Koko homman tarkoituksena on luoda luottokorttiyhteiskunta, jossa tulojen ja menojen erotus on käytännöllisesti katsoen pakko paikata luotolla. EU:ssa pankit haluavat taloudellisen ylijäämän maksettavaksi korkoina. Niiden (pankkien) liiketoimintasuunnitelmassa lukee, että kiinteistöt, työvoima, teollisuus sekä valtio kuormitetaan niin suurella määrällä korollista velkaa kuin vain on mahdollista. Palkkamaltti tai jopa palkkojen alentaminen on mitä käytännöllisin mekanismi suunnitelman toteuttamiseen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Suomen Pienyrittäjien puheenjohtaja herra Jyrkiäinen taas kerran haukkuu väärää puuta ja yrittää hoitaa oiretta sairauden sijasta. Edellisen lisäksi herra Jyrkiäinen sekoittaa kaksi asiaa keskenään: työsuhdeturvasta "nauttivat" vain tietyn tason johtajat. Tätä kutsutaan kultaiseksi kädenpuristukseksi. Tavallisen duunarin "kultainen kädenpuristus" on irtisanomisaika. Näissä on hevletinmoinen ero!

On täysin ilmeistä, ettei ko. liitolla ole minkäänlaista käsitystä minkälaisessa taloudellisessa järjestelmässä (pien)yritykset oikeasti toimivat.

Jännä homma sinänsä, mutta ei mitenkään poikkeuksellista.

Herra Kani repesi

Suomen talousdemokratia ry:n Ville Iivarinen ja toimittaja Tuomas Enbuske olivat keskustelemassa rahan tulevaisuudesta vaihdon välineenä ja pankkien vallasta Basson iltapäivässä 25.9.2012.

Herra Kani repesi aivan täysin, kun herra Enbuske (noin 31:27 paikkeilla) sanoi näin:

"minusta on kiva kun resursseilla on hinta ...kun se on se ongelma ku esimerkiksi öö ilmalla tai järven, tai merillä ei oo hintaa niin sinne voi dumpata mitä paskaa vaan."

Hinnan määritteleminen esimerkiksi ongelmajätteen mereen dumppaamiselle tarkoittaisi sitä, että i) jonkun täytyisi kyetä valvomaan mitä dumpataan ja minne, ii) jonkun täytyisi kyetä tunnistamaan ja tätä kautta arvottamaan dumpattava materiaali sekä iii) rahastamaan dumpattava materiaali tietyssä yleisesti hyväksytyssä valuutassa.

Ne meret kun sattuvat olemaan yhteydessä toisiinsa!

Tällainen tarkoittaisi sitä, että täytyisi olla käytössä jonkinlainen mahdollisimman helposti käytettävä globaali valuutta jota jonkinlainen globaali keskuspankki kykenee valvomaan sekä kontrolloimaan täydellisesti. Sitten jos sattuisi käymään niin, että jotain jätettä valuisi "vahingossa" esimerkiksi Intian valtamerestä Tyynelle merelle, täytyisi olla olemassa jonkinlainen globaali tuomioistuin. Mutta ennen kaikkea tällainen tarkoittaisi globaalia valvontayhteiskuntaa (täytyyhän jonkun valvoa resurssien käyttöä sekä niiden käytöstä rahastamista)

"Big Brother is watching you."

On muuten aikasta prkeleen kaukana herra Enbusken kannattamasta klassisesta liberalismista saatikka "vapaasta markkinataloudesta" (joka on muuten täyttä utopiaa).

Mutta ei tämä ole ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun itseään "liberaaliksi" tai "libertaaniksi" kutsuva ihminen on huijannut itseään kannattamansa ideologian todellisista tarkoitusperistä tai sen käytännön toteutuksesta.

Otetaan esimerkiksi uusliberalismi. Se on vain epämääräinen paletti järjettömiä epäloogisuuksia, joilla yhteiskunta saadaan muokattua Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Kumpi on suurempi ongelma: euro vai kansalaisten mahdollisuus tulla toimeen palkkatuloillaan?

Suomen Pienyrittäjät - Hätähuuto Suomen puolesta

(Tuo on kuva. Sen saa suuremmaksi, kun sitä klikkaa.)

Ohgay!

Millä rahalla yritysten tuottamat tuotteet ja palvelut ostetaan? Mikäli kuluttaja (ihminen) ei tasaa tulojen ja menojen välistä erotusta luotolla, niin yleensä kuluttaja ostaa yritysten tuottamat palvelut ja tuotteet... (rumpujen pärinää) palkkatuloillaan! Lainataanpas Herra Heinosta (löytyy kommenteista).

...
Kaikki kulut, jotka yritys maksaa veroina, raaka-ainekuluina, energian hintana, vuokrina ja palkkoina, sisältyvät tuotteiden tai palvelusten hintaan. ...
...

Eli kumpi luo työpaikat: ostovoima (palkkatulot, luotto eli velka) vai yritykset? Tämä ei ole kompakysymys. Eikä mikään muna vai kana - dilemma.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 velallisia asuntokuntia oli 1 519 400 ja asuntovelallisia 859 000. Samana vuonna työllisiä (15-74 vuotiaita, kaikki) oli ~2 625 000 kappaletta. Nyt kun suurin osa työllisistä on sitonut suurimman osan palkkatuloistaan (ostovoimastaan) lainanhoitokustannuksien hoitamiseen (eli on tapahtunut velkasaturaatio), niin mitähän tapahtuu kun-ja-jos palkkoja alennetaan? Tämäkään ei ole mikään kompakysymys. Eikä mikään Catch-22:n kaltainen kehäpäätelmä.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 henkilöstökulujen osuus koko tehdasteollisuuden liikevaihdosta oli 13,5 prosenttia. Kuinka paljon (esim. prosentteina ilmaistuna) tehdasteollisuuden tuotteiden hinnat laskevat palkkoja alentamalla?

Terveydenhuoltoalalla henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta on varmaan 70-80% välillä. Mutta syykin tähän on varsin ilmeinen: teollisuudessa tuotantoprosessin tärkein osa ei ole ihminen, toisin kuin terveydenhuoltoalalla. Mitä tapahtuu, kun esimerkiksi terveydenhuoltoalalla työskentelevien palkkoja alennetaan?

Vuonna 2005 palkansaajien osuudet sektoreittain (XLS) jakaantuivat seuraavalla tavalla:

Yksityinen kotimarkkinasektori ~60%, julkinen sektori ~ 25% ja vientiteollisuus ~ 15%. Oletetaan, että vain pelkän yksityisen kotimarkkinasektorin palkkoja alennetaan esimerkiksi 30%. Tämä vaikuttaa suoraan julkiseen sektoriin, sillä verotulot romahtavat. Mitä tapahtuu Suomen valtion velanhoitokyvylle jos-tai-kun palkkoja alennetaan? Saatikka velan suhteelle bruttokansantuotteeseen ja tätä kautta Suomen luottoluokitukselle?

Jokaisen tuotetun tuotteen tai palvelun hinnasta arviolta 20-60% on pelkkiä lainanhoitokustannuksia. Kuinka paljon tuotteiden tai palveluiden hinnat laskevat palkkoja alentamalla?

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan palkkoja alentamalla ei saada aikaiseksi yhtään mitään muuta kuin hevletillisiä ongelmia: työttömyyttä, konkursseja, maksuhäiriöitä, lainanhoito-ongelmia... kaikkea sitä, mitä vain voidaan saada aikaiseksi, kun vaihdonvälineestä tehdään (tai tulee) niukkaa.

Mutta (aina se mutta).

On täysin totta, että nykyisessä ympäristössä, jossa Velka = Ostovoima = Työpaikka, palkankorkotukset aiheuttavat vain lisää ongelmia (jonkun on otettava enemmän velkaa kuin kukaan koskaan aikaisemmin).

Täysin totta on myös sekin, että niin kauan kuin järjestelmässä ei ole olemassa velattoman rahan "lähdettä" (esim. keskuspankki rahoittaa valtion alijäämät, joka on kyllä velkaa, mutta jota kukaan ei oleta maksettavaksi takaisin) julkinen sektori aiheuttaa enemmän ongelmia kuin niitä ratkaisee.

Ja täysin faktaa on se, että riippumatta säästötoimenpiteistä, palkanalennuksista tai leikkausista tulee velkasaturaatio jokatapauksessa aiheuttamaan konkurssitsunamin. Tästä pitää rahan syntymekanismi huolen: kaikki raha palaa takaisin sinne, mistä se on alunperin tullutkin: pankkiin.

Näin ollen Suomen Pienyrittäjien ry:n puheenjohtajan herra Jyrkiäisen hätähuuto oli vain kärsimättömän uusliberaalin toivomus nopeuttaa konkurssitsunamiin johtavaa prosessia.

Herra Kani haluaa lähettää kysymyksen muodossa terveisiä Suomen Pienyrittäjien liiton puheenjohtajalle:

Kumpi on suurempi ongelma: ostovoima eli (korkeammat) palkat vaiko yksityisten, yritysten, kuntien, valtion velkataakka (joka on ainoa syy kaikkien sektoreiden kustannusrakenteiden kasvuun)?

Kumpi on suurempi ongelma: euro vai kansalaisten mahdollisuus tulla toimeen palkkatuloillaan? (EMU ja euroopan unionin talouspolitiikka, kuvattu tarkemmin täällä, aiheuttavat nykyiset taloudelliset ongelmat)?

Kumpaa on järkevämpää hoitaa: oireita vai itse sairautta (joka on rahan syntymekanismi)?

Maailman kuuluisin brändi: dollari

Tässäpä vasta mielenkiintoinen käppyrä: The Atlantic Weighs In on the Gold Standard … 

Kyseisessä käppyrässä esitellään dollarin ostovoimaa vuodesta 1800 aina vuoteen 2003 asti. Pisteviiva tarkoittaa aikaa, jolloin dollarin vaihdettavuus kultaan keskeytettiin.

Ennen kuin pureudumme kyseisen käppyrän hyvin mielenkiintoisiin ongelmiin, on meidän otettava pikakelaus ameriikan ihmemaan historiaa.

Syystä tai toisesta vuosien 1812-15 välisenä aikana ameriikan ihmemaa soti Britti-imperiumia vastaan. Samaan aikaan euroopassa "riehui" Napoleon, jonka toimet aiheuttivat ongelmia mm. jalometallien toimituksissa ameriikkaan (Perun tai Meksikon ongelmista mitään sanomatta). Tämä aiheutti ongelmia mm. kullan saatavuudessa. Liittovaltio rahoitti sodan Britti-imperiumia vastaan lainaamalla rahaa pankeista. Pankit lainasivat liittovaltiolle pankkiseteleitä. Pankkiseteleiden määrä kasvoi julmasti, eivätkä pankit enää kyenneet harvinaisien metallien toimitusvaikeuksista johtuen lunastamaan niitä (pankkiseteleitä) kullassa tai hopeassa. Ja niinpä vuosina 1814-15 pankit kieltäytyivät vaihtamasta pankkiseteleitä harvinaisiin metalleihin (kulta, hopea jne.).

Vuosien 1819-21 välisenä aikana pankit kieltäytyivät taas kerran lunastamasta pankkiseteleitä kultaan tai hopeaan, mutta tällä kertaa keskuspankin (Second Bank of the United States) toimesta: keskuspankki vaati pankkeja palauttamaan kultaa sekä hopeaa takaisin liittovaltiolle. Liittovaltion Louisianan ostamiseen otettu velka erääntyi maksettavaksi ulkomaalaisille (mm. Englantilaisille sekä Hollantilaisille) "sijoittajille".

Lunastusvelvollisuuden (pankkisetelin vaihto harvinaisiin metalleihin) keskeyttäminen aiheutti sen, että uusia pankkeja syntyi kuin sieniä sateella. Pankkiseteleiden määrä kasvoi täysin hallitsemattomasti sillä (harvinaiseen metalliin perustuvaa) reservivaatimusta ei käytännössä enää ollut olemassa. Tapahtui ns. hallitsematon luottoekspansio.

Second Bank of the United States (liitovaltion keskuspankki) ajautui vuonna 1819 alkaneen (maailman ensimmäisen ja täysin itse aiheutetun) finanssikriisin myötä toteuttamaan hyvin tiukkaa rahapolitiikkaa (ts. hillitsemään luotottamista). Tämä aiheutti konkurssiaallon, talletuspakoja sekä laaja-alaista työttömyyttä (ennen kaikkea kaupungeissa).

Vuosien 1802-34 välisenä aikana tapahtui kahdeksan taantumaa ja/tai lamaa.

Vuonna 1836 Second Bank of the United States menetti toimilupansa. Vuosien 1837-62 välisenä aikana ameriikan ihmemaassa ei ollut kansallista (osavaltion) ja/tai liittovaltion keskuspankkia. Kaikki pankit olivat osavaltion luvalla (state chartered) toimivia pankkeja ja niiden toimintaa säädeltiin laeilla (Pohjois-Dakotan pankki on edelleenkin tällainen).

1857 tapahtui seuraava "normaalia" suurempi kriisi ja sitten alkoikin ameriikan sisällissota (1861-64).

1861 liitovaltio kieltäytyi lunastamasta dollareita harvinaisilla metalleilla (kulta, hopea) ja "tulosti" nk. greenback seteleitä rahoittaakseen sisällissodan menoja. Ameriikka siirtyi takaisin "kultakantaan" vasta 1875. Tämä ei millään tavalla edesauttanut ameriikan toipumista Pitkästä lamasta.

1864 perustettiin kansalliset (osavaltion) keskuspankit. Ne toimivat osavaltion luvalla (state chartered) toimivien pankkien pankkina. Tällä tempulla oli kaksi tarkoitusta: siirtää pankkitoiminta pois valtion käsistä sekä muodostaa koko liittovaltion kattava pankkijärjestelmä (tässä onnistuttiin vasta 1913, kun FED perustettiin).

Ameriikan ihmemaassa vuosien 1797-1935 välisenä aikana tuhannet paikalliset pankit kykenivät laillisesti tulostamaan ihan omia pankkiseteleitä. Edellisen lisäksi käytännöllisesti katsoen jokainen niistä toimi vähimmäisvarantojärjestelmällä, jossa kultatalletukset toimivat reservinä. Joulukuussa 1913 asetettu Federal Reserve Act (laki) konsolidoi ameriikan ihmemaan pankkijärjestelmän Federal Reserve System:in alle ja harvinaisiin metalleihin perustuneet reservit muutettiin ns. keskuspankkirahaksi. Vuosien 1930-40 välisenä aikana paikallisten pankkien tulostamat pankkisetelit vedettiin pois kierrosta ja ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi jäi kaikkien tuntema Federal Reserve Note.

Nonniih, nyt voimmekin pureutua käppyrän mielenkiintoisiin ongelmiin.

Ensinnäkin, ameriikan ihmemaassa vuosien 1800 - 1940 välisenä aikana pankkiseteleiden vaihdettavuus johonkin harvinaiseen metalliin on ollut vähintään kyseenalaista. Tämä siitä syystä, ettei pankeilla (keskuspankeista puhumattakaan) todella ollut sellaista määrää harvinaista metallia holveissaan, joka vastasi niiden liikkeelle laskemien pankkiseteleiden "arvoa". Vaikka ameriikan lain mukaan harvinaisista metalleista tehtyjä rahoja on käytetty laillisena maksuvälineenä, ei niiden määrä kierrossa olevasta rahamäärästä ole koskaan - ikinä - ollut merkittävä suhteessa pankkiseteleihin tai muihin velkakirjoihin. Näin ollen väite siitä, että dollarin "arvo" olisi säilynyt kultasidonnaisuutensa (tai kultakannan) ansiosta paremmin ennen FED:n perustamista, on hieman vailla perusteita.

Toiseksi, ennen vuoden 1913 pankkireformia (FED:n perustaminen), ameriikan ihmemaassa kiersi satoja, ellei tuhansia erilaisia paperilappusia joissa luki maailman kuuluisin brändi: dollari. Näin ollen, minkä osavaltion, pankin tai keskuspankin tulostaman dollarin ostovoimaa kyseinen käppyrä seuraa (ainakin vuoteen 1940 asti)? Floridalla oli oma, Louisianalla oli oma, Bostonilaisella Boylston pankilla oli omansa ja niin edelleen?

Kolmanneksi, oliko esimerkiksi Montanassa tulostetulla setelillä (tai painetulla kolikolla) alhaisempi ostovoima Idahossa? Jos oli, johtuiko ostovoiman aleneminen siitä, ettei (esim.) Montanan osavaltiolla tai siellä toimivalla pankilla (joka setelin tulosti) ollut riittäviä jalometallivarantoja? Vai johtuiko ostovoiman aleneminen siitä, että osavaltioiden välillä oli erilaiset tuotantokustannukset: Idahossa tuotettu, tislattu sekä pullotettu Whisky maksoi enemmän kuin Montanassa?

Neljänneksi, valuutan ostovoimaa ei ole mahdollista vertailla ilman kuluttajanhintaindeksiä. Tätä tietoa alettiin keräämään ameriikan ihmemaassa vasta Ensimmäisen maailmansodan paikkeilla.

Viimeiseksi, yhdessäkään tällaisessa käppyrässä ei koskaan - ikinä - kerrota mihin tuotteeseen, tai tuotteisiin nähden dollarin ostovoima on alentunut.

Että näin.

Yllä esitelty käppyrä ei siis suoranaisesti valehtele, mutta ei se totuuttakaan kerro.

Se, mitä tapahtui FED:n perustaminen jälkeen, onkin jo aivan toinen juttu. Tästä ehkä myöhemmin lisää...

Lakisääteisiä rahareikiä

Herra Kanin käpälään sattui vähän aikaa sitten kirja nimeltään Pankkitoiminnan käsikirja

(Teoksesta löytyy uudempikin painos, jota Kani ei tähän hätään löytänyt)

Kirjassa valotetaan pankkitoiminnan perusteita, sääntelyä ja valvontaa, rahoitusmarkkinoita sekä riskienhallintaa. Seikkaperäisesti käsitellään myös eri pankkipalveluja, kuten säästämistä ja sijoittamispalveluja, luotonantoa ja muita rahoituspalveluja sekä maksujenvälityspalveluja.

Pankkitoiminnan käsikirja sopii pankkien toimihenkilöille käsikirjaksi, finanssialaa opiskeleville oppikirjaksi ja alalle tuleville perehdyttämisoppaaksi.

Käsikirja esittelee pankit rahoituksen välittäjinä, joiden ensisijainen tarkoitus on kanavoida varoja rahoitusylijäämäisiltä talousyksiköiltä rahoitusalijäämäisille.

Tämä on varsin mielenkiintoinen väite.

Ensinnäkin, mikäli pankit todellakin toimisivat näin, kierrossa oleva rahamäärä ei koskaan kasvaisi tai supistuisi luotottamisen tai lainan takaisinmaksun myötä.

Toiseksi, kierrossa olevan rahamäärän pitäisi ylittää pankkisektorilta lainatun yhteenlasketun velkamäärän (rahoitusylijäämäiset taloudet myös kuluttavat, maksavat veroja ja sen sellaista).

Kolmanneksi, mikäli pankkisektorilta lainattu yhteenlaskettu velkamäärä ylittää kierrossa olevan rahamäärän, ne (pankit) lainaavat samaa rahasummaa uudestaan ja yhä uudestaan.

Neljänneksi, mikäli pankit todellakin toimisivat näin (eli toimivat vain rahoituksen välittäjinä), koko EU-alue olisi täysin riippuvainen vientituloista, jotka saataisiin sellaisista maista, joissa keskuspankki kykenee rahoittamaan valtion alijäämiä (UK, ameriikan ihmemaa, Japani jne.).

Eli mikäli pankit todellakin toimisivat niin kuin kirjassa annetaan olettaa, ne (pankit) eivät ainoastaan pyöritä massiivista kusetusta, vaan tämän lisäksi koko EU-alueen valuvika on huomattavasti vakavampi kuin kukaan on edes osannut olettaa: EU-alueen sisämarkkinat ovat täysin riippuvaiset ulkomaanvaluutasta!

Mutta edellinen ei ole kirjan huiminta antia.

Käsikirja antaa ymmärtää, että pankkien pääasiallinen tulonlähde on rahoituskate eli korkokate. Tämä muodostuu pääosin luotoista saatujen korkotuottojen sekä talletuksista ja muusta varainhankinnasta maksettujen korkokulujen erotuksesta. Edellisen lisäksi pankit saavat muita tuottoja maksuliikenteen hoitamisesta, toimitusmaksuista ja -palkkioista sekä takaustoiminnasta.

Käsikirjan sivulla 10 esitellään perinteisen pankkiyrityksen yksinkertaistettu tase- ja tuloslaskelma-asetelma (kuvio luotu google docs:lla alkuperäistä kuviota orjallisesti seuraten):

Kyseinen laskelma-asetelma antaa ymmärtää pankkien toimivan kädestä suuhun. Kaikki tulot hupenevat menoihin eli pankki kierrättää ansaitsemansa korkotulot (eli rahoituskatteen) 100% takaisin talouteen.

Tämä on absurdia sekä täysin paikkansa pitämätöntä!

Yhdelläkään pankilla ei ole mekaanista, puoliautomaattista saatikka automaattista mekanismia, joka korkotulojen kasvaessa kasvattaisi menoja samassa suhteessa.

Edellisen lisäksi pankilla on useita lakisääteisiä rahareikiä, kuten velvollisuus kartuttaa omia varoja (1), talletussuojarahaston jäsenmaksu (2), vakavaraisuuden (3) ylläpito jne. (kassasta mitään puhumattakaan).

Tämän lisäksi melkein jokainen pankki on lainannut keskuspankilta ns. keskuspankkirahaa, joka on korollista velkaa pankille. Lain mukaan keskuspankki on velvoitettu rahastoimaan yli puolet "ansaitsemistaan" korkotuloista (4).

Mitään puhumattakaan alueellisista ongelmista (Inarissa otetun asuntolainan pääoma "valuu" esim. rakennusurakoitsijan kautta veroparatiisiin. Lainasta maksetut korot "valuvat" osinkoina Helsingissä sijaitsevan pääkonttorin kautta ulkomaisille "sijoittajille").

Eli kaikessa yksinkertaisuudessa yksikään pankki ei koskaan - ikinä - palauta ansaitsemiaan korkotulojaan 100% takaisin talouteen.

Mitä tämä tarkoittaa?

Tämä tarkoittaa sitä, että korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Tämä tarkoittaa sitä, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Käsikirjan kirjoittajat tekevät kaikkensa pyrkiessään esittämään pankit eräänlaisina vilpittöminä, vaatimattomina, lainkuuliaisina rahoituksen välittäjinä, joilla on ylevä tarkoitus yhteiskunnan toiminnallisuuden kannalta. Valitettavasti kaikki tämä vaiva on turhaa. Ja niinpä kirja jatkaa hyvin iloisella tavalla tutuksi tullutta katkeamatonta linjaa, jota muutkin "taloustieteen" kirjat kuorossa laulavat: pankit pyörittävät ponzia.

Tästä, tästä ja tästä aikaisemmat "kirja-arvostelut".

Lähteet, viitteet jne.
1) Laki luottolaitostoiminnasta 9.2.2007/121 - 87 § Omien varojen kartuttamisvelvollisuus
2) Laki luottolaitostoiminnasta 9.2.2007/121 - 99 § Talletuspankin kannatusmaksun suuruus
3) Laki luottolaitostoiminnasta 9.2.2007/121 - 55 § Omien varojen vähimmäismäärä
4) Laki Suomen Pankista 27.3.1998/214 - 21 § Rahoitustulo ja voiton käyttö

Riemukas syysretki

Herra Kani sekä muutama muu uhkarohkea allekirjoittanuttakin vakaumuksellisempi nimeltämainitsematon henkilö ryhtyivät vähän aikaa sitten "ristiretkelle", jonka tarkoituksena on selvittää rahan syntymekanismi niin, ettei selvitys jätä enää minkäänlaista selittelyjen varaa.

Ennen kuin koko riemukas syysretki ehti edes kunnolla alkamaankaan, herra Kani löysi jotain ällistyttävän mielenkiintoista: Laki luottolaitostoiminnasta (1607/1993)

1 § Soveltamisala
Tämä laki koskee liiketoimintaa, jossa ammattimaisesti hankitaan talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yleisöltä ja jossa näillä varoilla tarjotaan omaan lukuun luottoja ja muuta niihin verrattavaa rahoitusta joko suoraan tai samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen välityksellä.

Aika yksiselitteinen vai mitä? Yksityinen osakeyhtiö, jota pankiksi myös kutsutaan, hankkii talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yleisöltä joita sitten käytetään mm. luotottamiseen. Noh, nykyään kyseinen laki näyttää tältä: Laki luottolaitostoiminnasta (9.2.2007/121)

4 § Luottolaitostoiminta
Luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta.

Muutos on aika ilmeinen. Enää (nykyään) pankit eivät tarjoa luottoja rahoista, jotka on niille lainaksi annettu (talletettu), vaan jostain täysin muualta.

Tämä kyseinen muutos herätti enemmän kysymyksiä, kuin antoi vastauksia. Mutta kuitenkin yksi asia näyttäisi olevan varsin selvää: pankit eivät ole tehneet ns. maturiteettitransformaatiota (eli muunna lyhytaikaisia talletuksia pitkäaikaisiksi lainoiksi) ainakaan viimeiseen ~20 vuoteen.

Kani tarvitsee Sinun apuasi

Näyttää siltä, että melkein jokaisessa keskustelussa, jossa puhutaan rahasta sekä sen luonteesta pyritään tukeutumaan jonkun professorin kommentteihin, asiantuntijalausuntoihin tai parhaimmassa tapauksessa jopa kuolleen taloususkonnonylipapin teksteihin (Keynes, Marx, Mises (jne.).

Näyttää siltä, että melkein jokaisessa keskustelussa, jossa puhutaan rahasta sekä sen luonteesta ohitetaan laki, säännöt, ohjeistukset sekä direktiivit.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan keskustelu rahasta sekä sen luonteesta näyttää perustuvan uskolle ja uskottavuudelle.

Kani ei enää suostu tällaiseen. Tällainen ei käy laatuun.

Ja nyt Kani tarvitsee apuasi. Juu-u, luit täysin oikein. Kani tarvitsee Sinun apuasi.

Herra Kanin valikoiva dysleksia ei anna minkäänlaista mahdollisuutta käydä läpi tuhansia ja taas tuhansia rivejä lakijargonia. Ja tässä tehtävässä Kani tarvitsee apua.

Auta Kania löytämään 110% faktaan (lakeihin, direktiiveihin) perustuva tieto pankkien toiminnasta. Luovatko ne rahaa laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" vai eivät? Jos eivät, niin miten-ja-kuinka raha syntyy? Ei mitään selityksiä, vaan 110% faktaa. Juuri sitä ihteään: lakia sekä direktiiviä.

Kerro tietosi, aukaise sanainen arkkusi Uuden Suomen Puheenvuorossa (ei enää, koska Kani bannattiin), Facebookissa tai vaikkapa Kaninkolossa.

Auta laittamaan piste tälle turhauttavalle keskustelulle miten-ja-kuinka raha toimii tai ei toimi.

Suoraan naulankantaan

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys.

Luin "yllätyksesi" ja voin sanoa, että en yllättynyt.

Siinä oli juuri tätä samaa taloususkontojargonia, jota näyttää löytyvän joka paikasta. Aina vedotaan johonkin professoriin, asiantuntijalausuntoon tai vaikkapa taloususkonnonylipappiin (Keynes, Marx jne.).

Teoksesta näytti löytyvän vain yksi ainoa faktuaalinen viite miten raha oikeasti toimii: Laki Suomen Pankista 27.3.1998/214. Kaikki muut lähteet olivat täyttä huttua.

Oikeaa faktaa peliin! Lait sekä direktiivit ovat juuri näitä. Ilman näitä tämä "velka = ostovoima = työpaikka" tai "raha on velkaa" väittely on täysin turhaa vääntöä, joka on saamassa uskonnollisia mittapuitteita. 

Rakas Anonyymi. Iskit suoraan naulankantaan.

Raha ja talous: Toimittaja Rossi ja rahan endogeenisuus

Rahan endogeenisuus ei ole ainoastaan yksi näkökulma muiden taloustieteellisten näkemysten joukossa. Rahan endogeenisuus on fakta.

Talousdemokratia.fi: Suomen Pankin vastaus

Kun pankille maksetaan laina takaisin, niin kyllä se raha katoaa. Aina, jos asiakas maksaa pankille eikä toiselle asiakkaalle, rahan määrä supistuu.

Kaninkolo: Euvostoliiton Kansantalous Tutuksi

... euvostoliitossa pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Ei yhtään lakia saatikka direktiiviä sanojen perusteina. Vain sanoja ja viittauksia joihinkin itseään älykkäämpien ihmisten kirjoittamiin teksteihin. Ei itse faktaa eli miten-ja-kuinka järjestelmä oikeasti (lakien ja direktiivien mukaan) toimii.

Olet täysin oikeassa. Täydellisen oikeassa. Totaalisen oikeassa!

Teit juuri jotain ällistyttävän kaunista. Kiitoksia tästä, oi rakas Anonyymi (olet edelleenkin parhain!).

Yllätys!

https://docs.google.com/open?id=0B9TMDnzhBdvRa1hfMHlsTVE4RWs

EDIT:
Herra Kani lähtee nyt pienelle lomalle. Tapaamme jonkin ajan päästä uudestaan.

EDIT 2:
Sekaannuksen välttämiseksi pieni vihje: ennen kuin luet ko. jutun. Siirry viimeiselle kahdelle sivulle ja katso liitteitä. Hämmästyt.

EDIT 3:

Enhanced edition!

https://docs.google.com/open?id=0B9TMDnzhBdvRUlpjQ1o5M0RGX00

Kiitoksia Anonyymille! Olet parhain kaikista.

Odottapas hieman...

nimittäin jos kaikki menee putkeen, on Kanilla kohta Sinulle pieni yllätys.

(Demonista naurua.)

Kasvu-uralle

Verkkomedia - Talousblogi: 'Eurokriisi - edessä kohiseva koski'

EKP, IMF ja EU-komissio arvioi, että Kreikka saa velkansa hallintaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, jos maa kiristää vyötä - noudattaa tiukkaa säästöjen, leikkausten, yksityistämisten ja veronkorotusten politiikkaa.
...

Säästämällä ja leikkaamalla ei ole mahdollista päästä sellaiselle kasvu-uralle, joka mahdollistaisi velkataakasta selviytymisen. Tämä sama pätee jokaiseen euvostoliiton maahan. Itse asiassa maailman historiassa ei ole olemassa ainuttakaan maata, joka on vaurastunut säästämällä.

Ilman velkaa ei ole rahaa, ilman rahaa ei ole taloutta. Jonkun on otettava velkaa ja paljon sittenkin, että Kreikka, Irlanti, Portugali, [lisää euvostoliiton maa] kykenee suoriutumaan edes velkojensa koroista.

Tämä koko touhu on 100% kusetusta, jonka ainoana tarkoituksena on degeneroida yhteiskuntajärjestelmä Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Mutta älä huoli! Kohta tämä huippusuosittu harrastus on rantautumassa Italiaan sekä Espanjaan. Ja kuten kaikki muutkin trendit, tulee tämäkin aikanaan rantautumaan Suomeen.