Tarina tarinan sisällä

Uusi Suomi - Puheenvuoro - Iitimo - Suomen talous lepää vainajien varassa

...
Suomalaista eläkejärjestelmää pidetään ehkä maailman parhaana, mitä se tavallaan onkin. Se on yksi taitavimmin organisoiduista ponzi-huijauksista, eikä suurimmalla osalla ole hajuakaan omasta roolistaan järjestelmän osana. Sinänsä hyvin yksinkertainen järjestelmä on peitelty monimutkaisilla järjestelyillä, jotta ulkopuoliset eivät ymmärtäisikään siitä mitään. Avaan tätä nyt niin yksinkertaisesti kuin osaan.
...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Herra Kani on samaa mieltä. Mutta tämä juttu ei lopu tähän. Herra Isosaaren blogimerkinnässä on tarina tarinan sisällä.

Ennen kuin aloitamme on pieni varoitus on paikallaan: Kani joutui oikomaan mutkia. Pahoittelut siitä.

Aloitetaan!

Ennen 60-lukua työeläketurva oli harvojen etuoikeus, pääasiassa valtion virkamiehien etuoikeus (PDF).

Kun otetaan huomioon Suomen kauppatase vuodesta 1884 alkaen, käy varsin selväksi, ettei virkamiehien eläkkeitä maksettu vientituloilla. Virkamiesten eläkkeet maksettiin siitä rahasta, jonka valtio lainasi keskuspankilta (PDF) ja kulutti kiertoon budjettialijäämien avulla.

Tälle järjestelylle oli olemassa täsmälleen yksi syy: valtiolla tai oikeastaan keskuspankilla (joka on siis osa "valtiokoneistoa") oli monopoli rahan luomiseen.

60-luvun alussa työmarkkinajärjestöjen myötävaikutuksella (tai oikeastaan hevletillisen tappelun jälkeen) säädettiin yleinen vakituisessa työsuhteessa työskentelevien yksityisalojen työeläkelaki nimeltään TEL, lyhytaikaisten työsuhteiden eläkelaki LEL, KVTEL (KuEL), VEL (VaEL), KIEL, YEL, MYEL ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisin sanoen Suomen eläkejärjestelmä saatettiin jotakuinkin samalle viivalle mm. Ruotsin ja Tanskan järjestelmien kanssa.

Ja taas kerran, kun otetaan huomioon Suomen kauppatase vuodesta 1884 alkaen, eläkejärjestelmän rahoitus ei ollut millään tavalla kiinni vientituloista. Edelleenkin suurin osa eläkejärjestelmän rahoituksesta tuli loppujen lopuksi valtion budjettialijäämien kautta, jotka keskuspankki anteliaasti ja kuuliaisesti rahoitti. Huomattavaa on se, että tässä vaiheessa (60-luku) pieni osa eläkejärjestelmän rahoituksesta tuli pankeista otettujen ja kiertoon kulutettujen luottojen (asuntolainat jne.) kautta, koska lainaehtoja oli löysätty.

60-luvun murroksesta syntyneillä eläkeyhtiöllä oli rajoituksia minne-ja-miten ne saivat rahojaan "sijoittaa". Herra Pusa - Renkien kaappaus (PDF):

...
Työnantajien yksi ehto järjestelmälle oli se, että sen pääomat ovat yritysten käytössä.
...
Tärkein väline rahojen ohjaamisessa yritysten käyttöön oli takaisinlainaus. Yritykset saivat maksaa osan maksustaan velkakirjalla. Riitti, että ne antoivat sopivan vakuuden eläkeyhtiölle. Aika, jolloin tämä järjestelmä luotiin oli tyystin toisenlainen kuin nykyinen Suomi. Pääomista oli huutava pula, valtio ja Suomen Pankki säännöstelivät lainanantoa. Takaisinlainaus oli yksi osa monimutkaista eläkejärjestelmän kokonaisuutta, joka oli sovitettu 1960-luvun Suomeen.

Muukin sijoitustoiminta sijoituslainoineen, osakesijoituksineen ja kiinteistösijoituksineen palveli yrityksiä, vaikka se oli alussa marginaalista. Yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ostettiin mm. asuntotuotannolla.
...
... Alkuaikoina yksityisen eläkejärjestelmän pääomat menivät yrityksille mm. takaisinlainauksena ...
...

Neuvostoliitossa valtiollinen suunnittelukomitea - Gosplan - pakkolunasti talouden tuottamat ylijäämät ja keskitti ne (kerätyt ylijäämät) sijoituksina takaisin talouteen maksimoidakseen taloudellisen kasvun.

Japanissa valtion toteuttaman täystyöllisyyspolitiikan ja korkean säästämisasteen ansiosta MITI pystyi kanavoimaan ja keskittämään kansalaisten säästöjä sijoituksina keskeisiin vientiteollisuuden aloihin mm. elektroniikkaan, autoteollisuuteen, rautaan ja teräkseen.

Suomalainen eläkejärjestelmä ei poikennut Gosplanin tai MITI:n  perustarkoituksesta juuri millään tavalla: mahdollistaa yrityksille halpa rahoituskanava sekä minimoida talouteen takaisin kierrätetyn rahan tuotanto- tai elinkustannuksiin kohdistuva paine eli inflaatio (inflaatio tarkoittaa hintojen nousua joka aiheuttaa ostovoiman heikkenemistä). Tosin oliko tämä loppujen lopuksi tarkoitus vai täysi vahinko? Tätä ei Kani tiedä.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi. Herra Hudson - L is for Land:

...Industrial capitalism is based on employing labor to produce goods to sell at a profit. The essence of “labor capitalism” is to extract money from labor by deducting payroll income for the purpose of inflating stock-market prices. First used by the Chilean dictator Augusto Pinochet, the term was adopted by British Prime Minister Margaret Thatcher as a populist label for her policy of channeling labor’s paychecks into the stock market while at the same time breaking the backs of unions and pursuing sharp anti-labor policies designed to increase profits and reduce labor’s share of national output and wealth. In nearly all such cases, labor representatives are by law not permitted to vote their share ownership on management policies, but are obliged to remain passive investors – unthinkable for any other class of shareholder.

Järkyttävän huono Suomennos:

... Teollisuuskapitalismi perustuu työvoiman tuottamien tuotteiden myymiseen voitolla. "Työläiskapitalismin" ydin on työläisten palkasta (suom.huom. lakisääteisesti) vähennetyn rahan "tunneloiminen" osakemarkkinoille hintoja paisuttamaan. Chilen diktaattori Augusto Pinochet käytti tätä ensimmäisenä, termin adoptoi Brittiläinen pääministeri Margaret Thatcher populistiseksi leimaksi politiikalleen, jonka tarkoituksena oli "tunneloida" työvoiman palkkasekit osakemarkkinoille samalla rikkoen ammattiliittojen selkärangan jatkaakseen jyrkkää työvoimanvastaista politiikkaa, joka oli suunniteltu voittojen kasvattamiseen sekä työvoiman osuuden alentamiseen kansallisesta tuotannosta ja vauraudesta. Melkein jokaisessa tällaisessa tapauksessa, lakisääteisesti työvoiman edustaja ei saa äänestää osakkeenomistuksena hallintaperiaatteista, mutta on velvoitettu pysymään passiivisina sijoittajina - käsittämätöntä mihin tahansa muuhun osakkeenomistajan rooliin verrattuna.

Ja juuri näin on käynyt Suomen eläkejärjestelmälle (niin siis sen lisäksi, että se on ponzi)! Se on pääpiirteissään identtinen Pinochetin Chilen ja Thatcherin Britannian (sekä monen muun) uusliberaalin rakennemuutoksen läpi käyneen maan kanssa: Eläkejärjestelmän ainoaksi tarkoitukseksi jää automaattisesti pumpata miljoonia FIRE-sektorille (rahoitus-, vakuutus- sekä kiinteistönvälitys), yksityisen sektorin turhimmalle ja vahingollisimmalle osalle. Tämä on se syy, miksi Suomalaista eläkejärjestelmää kutsutaan maailman parhaaksi järjestelmäksi. Huono esimerkki: Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma:

Varma on Suomen suurin yksityinen sijoittaja. Yhtiön sijoitusten arvo oli maaliskuun 2013 lopussa 36,2 miljardia euroa. Näistä korkosijoituksia oli 33 %, osakesijoituksia 38 %, kiinteistösijoituksia 12 % ja muita sijoituksia 17 %. Sijoitusten keskimääräinen nimellistuotto 10 vuodelta (6/2002-6/2012) on ollut noin 5,3 %

Eläkejärjestelmän ei todellakaan pitänyt toimia tällaisella tavalla. Rahan, joka eläkejärjestelmän kautta kierrätettiin takaisin talouteen, ei pitänyt puraista siihen osallistuvaa persiiseen kohonneina elinkustannuksina eli inflaationa, kuten herra Isosaari on blogimerkinnässään kirjoittanut:

...
Kun Eeva ja Einari asuvat valtion, so. itsensä, investointitukemassa ja eläkeyhtiön rahoittamassa kerrostaloasunnossa, he maksavat jokaisessa vuokrassaan, energialaskussaan, kuten muissakin ostoksissaan samaisen eläkeyhtiön tuotot. He siis antavat eläkeyhtiöille ilmaiseksi rahan, jolle maksavat hulppean koron. Kun eläkeyhtiöiden pomoille maksetaan tulospalkkioita, on koron osuuden oltava luonnollisesti isompi, jotta eläkeyhtiön tulos voisi kasvaa, joten vuokrat ja kaikkien kulutustarvikkeiden hinnat nousevat saman verran + arvonlisäkertoimen verran.
...

Mutta kaiken pahinta tässä uusliberaalissa rakennemuutoksessa, jota myös finanssialisaatioksi kutsutaan, on se, että eu:n liittymisen jälkeen keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtion alijäämiä. Tällä tavalla ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä rahan lähteestä: pankeista.

Eu:n liittymisen jälkeen jokainen eläkejärjestelmään lakisääteisesti maksettu euro on lainattu pankista. Ja näin ollen jokainen näistä euroista on palautettava takaisin täsmälleen sinne mistä se on alunperin tullutkin: pankkiin. Eivätkä pankit todellakaan välitä rahoitusta ylijäämäisiltä talouksilta alijäämäisille.

Leikimme tuolileikkiä. Musiikki soi ja pelaajat kiertävät kehää. Valitettavasti yhtään tuolia ei ole ja kun musiikki loppuu, kaikki ovat uhreja.