Liikepankkiraha vallankumous

Herra Kani on törmännyt useassa eri paikassa määritelmään, joka kantaa nimeä rahahierarkia (1).

(Kuva varastettu täältä (2))

Periaatteessa määritelmä vaikuttaa varsin vakuuttavalta ja jopa järkeenkäyvältä, mutta valitettavasti käytäntö on aivan jotain muuta. Todellisuus on huomattavasti tylympi.

On tapahtunut kapina. Eräänlainen vallankaappaus. Liikepankkiraha vallankumous. Jos nyt näin voi sanoa (tai kirjoittaa).

90-luvun laman jälkimainingeissa, pankkien vastustuksesta huolimatta (3), suomen pankki purki "perinteisen" omakustanteisen (voittoa tavoittelematon) julkisen rahahuoltojärjestelmän, joka johti siihen, että mm. julkishallinnon kulut seteleiden ja kolikoiden käsittelyyn repesivät käsistä, koska huollon ottivat hoitaakseen yksityiset voittoa tavoittelevat organisaatiot (4). Johtuen ylimääräisestä lisärasitteesta (eli kuluista) julkishallinnossa toteutettiin nopealla tahdilla rakenteellisia uudistuksia (eli säästötoimenpiteitä), jotka johtivat mm. useisiin laki- (5) ja käytännemuutoksiin (6) sekä siihen, että perinteisistä kassajärjestelmistä eli käteisen käytöstä julkishallinnossa luovuttiin käytännössä kokonaan.

Johtuen siitä miten kolikoiden ja seteleiden liikkeellelasku on nykyään järjestetty sekä lait ja säädökset sorvattu (mm. julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kielto), keskuspankki tai valtio eivät osta mitään tuotetta tai palvelua tulostamillaan seteleillä tai painamillaan kolikoilla. Tämä ällistyttävä yksityiskohta käy varsin selkeästi ilmi mm. suomen pankin julkaisusta nimeltään Keskuspankin rooli rahahuollossa (4):

Yllä oleva kuvio kertoo meille, ettei viimeisen vuosikymmen aikana yhdelläkään (Suomen) taloudessa toimivalla yksiköllä ole ollut mahdollista saada käsiinsä yhtään ainoaa seteliä tai kolikkoa, mikäli pankkitillä ei ole ollut katetta eli liikepankkirahaa.

Liikepankkiraha on rahaa jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Tämä taas tarkoittaa sitä, että on teknisesti ottaen väärin ilmaista kierrossa olevan rahamäärän koostuvan 92% liikepankkirahasta ja loput (8%) seteleistä ja kolikoista. Kierrossa oleva rahamäärä on 100% liikepankkirahaa ja sitä on mahdollista saumattomasti vaihtaa seteleihin ja kolikkoihin tai muihin "rahoihin" (esim. lounassetelit) sekä päinvastoin (7,8). Eli mikäli haluaisimme kuvata rahahiearkiaa todellisuutta kuvaavalla tavalla, se näyttäisi jotakuinkin tältä:

Liikepankkiraha eli raha jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" on nykyään ainoa virallinen maksuväline. Ilman liikepankkirahaa eli ilman katetta pankkitilillä ei ole mahdollista käyttää muita rahan muotoja (kuten setelit, kolikot, lounassetelit jne.).

Lähteet
1. http://rahajatalous.wordpress.com/2012/04/17/rahahierarkiasta
2. http://talousdemokratia.fi/?q=node/139
3. http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-2000-67-0870
4. http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/rahahuolto/Documents/ET_2_10_KeskuspankinRooliRahahuollossa.pdf
5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050609
3 §, Verovarojen maksuliike
Verot kannetaan samoin kuin palautukset ja muut suoritukset maksetaan käyttäen valtion maksuliikepankeissa olevia veronkantoviranomaisen tilejä.
6. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?$%7Bbase%7D=ereoapaa&$%7Bhtml%7D=eoap5000&$%7Bccl%7D=define+reverse&$%7Bfreetext%7D=tunniste=1669/2005&$%7Bsnhtml%7D=nosyn
7. http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/paymentsystem201009en.pdf (sivu 45, "In a modern, well-functioning economy with a sound financial system, the general public does not draw a distinction  between central bank money and commercial bank money, as commercial bank money can easily be converted into central bank money such as banknotes and coins at par.")
8. http://www.bis.org/cpmi/publ/d55.pdf (sivu 8, "Conversion between different commercial bank monies takes place through payment systems when a customer of one bank makes a payment to a customer of another bank, using central bank money as the bridge in most cases.")

Suomessa palkkataso on irtautunut markkinatalouden todellisuudesta

Yrittäjät - Matti Vanhanen: Suomi mokasi luovuttuaan markasta

Vanhasen mukaan nyt  Suomen kädet ovat sidotut kilpailukyvyn heikennyttyä.

- Kilpailukyvyn eteen on toimittava monella rintamalla, mutta emme voi sulkea silmiämme myöskään siltä, että joko kykenemme tekemään järjestäytyneesti sisäisen devalvaation, tai ainakin annamme yritystasolle aikaisempaa suuremmat mahdollisuudet päättää, voitetaanko tarjouskilpailut Suomeen vai nostammeko kädet pystyyn. Kyse on työmarkkinoiden toimintakyvystä.

Ohgay!

Olemme useasta eri lähteestä lukeneet siitä miten-ja-kuinka Suomessa palkkataso on irtautunut markkinatalouden todellisuudesta ja tästä syystä olemme kadottaneet kilpailukykymme.

Valitettavasti mm. Tullin tilastot (XLS) eivät tue tällaista käsitystä alkuunkaan:

90-luvun laman jälkeen kauppatase on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta plussan puolella. Toisin sanoen, se mitä Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tuotettu, on mennyt kaupaksi ja jopa hemmetin hyvällä katteella.

Joten missä ongelma? Miksi puhuvat päät huutelevat sisäisen devalvaation perään?

Ennen kuin Kani kertoo vastauksen tähän kysymykseen, on otettava pienen pieni kiertotie maisemareittiä pitkin ja kerrattava muutama pelisääntö.

Kun viemme tuotteita tai palveluita, olemme palkollisia.

Kun tuomme tuotteita tai palveluita, olemme ulkoistaneet jonkin toimialan ja hyväksyneet (poliittisesti) työttömyyttä ko. alalla.

Nämä melkoisen yksiselitteiset säännöt pätevät kaikkiin maihin, jotka globaaleilla markkinoilla toimivat. Edellisten lisäksi on olemassa kolmaskin sääntö. Se menee näin:

Pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Tämä viimeinen sääntö tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin ihmisillä tai vaikkapa yrityksillä on antaa pankille luoton vastineeksi vakuuksia ja kykyä kasvattaa velkataakkaa, ei ostetun tuotteen tai palvelun hinnalla ole mitään merkitystä. Tämä onkin nykyisin käytössä olevan järjestelmän ainoa hyvä puoli (ja siihen se sitten jääkin).

Edellä mainitut kolme sääntöä kertovat meille miksi, riippumatta oletetuista "vääristä työmarkkina ratkaisuista", kasvaneista kustannuksista ja sen sellaisista huolimatta, Suomessa tuotetut tuotteet ovat menneet kaupaksi. Nämä säännöt selittävät miten-ja-kuinka euroalueen nousukausi rahoitettiin. Nämä säännöt selittävät myös sen, miksi Suomessa tuotetut tuotteet eivät enää mene kaupaksi.

Nyt kun maisemareitti on ihailtu voimmekin palata takaisin kysymyksen vastaukseen.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 teollisuuden henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta oli 13,5 prosenttia (nyt, vuonna 2014 varmasti alhaisempi). Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen teollisuus on ehdottomasti yksi kilpailukykyisimmistä, mitä maa päällään kantaa. Toisin sanoen, globaaleilla markkinoilla, joissa hinnat on dollarisoitu ja ainoa ero hinnoissa syntyy tuotantokustannuksista (henkilöstökulut), ovat Suomessa tuotettujen tuotteiden tuotantokustannukset todella alhaiset eli kilpailukykyiset.

Suomen vaihtotase vuodesta 1991 alkaen todistaa edellä kirjoitetun faktaksi.

Suomen vaihtotaseen pakkaselle painumisen syynä ei siis ole menetetty kilpailukyky, vaan ostajien ostovoiman katoaminen velkataakan alle.

Joten miksi puhuvat päätä huutelevat sisäisen devalvaation perään vaikka on varsin selvää, etteivät tuotetut tuotteet ja palvelut mene kaupaksi äärimmäisen kovasta kilpailukyvystä huolimatta?

Siksi, koska uusliberaalit kumipäät haluavat "pumpata" vielä suuremman osan kansantalouden tuloksesta Nykyajan Gosplanille!

Annappas kun Kani selittää.

Suomessa tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat jo nyt globaaleilla markkinoilla äärimmäisen kilpailukykyiset. Joten vientiteollisuuden hintoihin ei tarvitse edes koskea (odotetaan uutta nousukautta). Sitä paitsi hintojen alentaminen "säästyneiden" henkilöstökulujen takia tarkoittaisi sitä, että ulos jaettavien voittojen määrä supistuisi. Eikä tällainen käy "omistajille" alkuunkaan. Pyh ja pah! Näin ollen palkojen alennukset eivät tule vaikuttamaan millään tavalla tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hintoihin (muitakin syitä on).

Ja mikäli sisäinen devalvaatio, kuten annetaan ymmärtää, on jonkinlainen "kansallinen velvollisuus" ja "hyvinvointivaltion pelastus", niin miksi "omistajat" eivät sitten samaan hengenvetoon puhu mm. siitä, että mikäli palkkoja leikataan niin osakeyhtiöiden voitonjakoa rajoitetaan esimerkiksi 20% tilikauden voitoista (nykyään vähintään puolet)? Tai vaikkapa siitä, että mikäli palkkaasi leikataan jollain prosenttiluvulla, henkilökohtaisia velkojasi leikataan kaksinkertaisesti?

Siksi, koska sisäisen devalvaation ainoa tarkoitus on alentuneiden henkilöstökulujen erotuksen ulosmittaaminen mm. voitonjakona "omistajille". Toisin sanoen sisäisen devalvaation hehkuttajilla ei ole mielessään mitään muuta kuin kansantulon jaon vääristäminen entuudestaan. Mitään muuta tarkoitusta sisäisellä devalvaatiolla ei ole!

Jokainen uuslibelistinen idea on yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai suoranainen valhe. Ja juuri tätä sisäinen devalvaatio on.

Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan

Hämeen sanomat - Bank of England tuli ulos kaapista

Viime viikolla eurooppalaisessa finanssielämässä tapahtui jotakin erittäin merkittävää, mikä jäi kokonaan noteeraamatta suomalaiselta medialta.
...
Mitä tapahtui, oli että Bank of England, siis puntaa kontrolloiva keskuspankki myönsi olohuoneessa röhkivän virtahevon. Se kertoi avoimesti, kuinka raha todellisuudessa syntyy modernissa talousympäristössä.
...
Nykyään kaikki raha on velkaa, jota syntyy endogeenisesti liikepankeissa niin paljon kuin sille on kysyntää. Kun pankki lainaa sinulle asuntoa varten rahaa, se samaan aikaan luo vastaavan talletuksen lainatilillesi, ja luo näkymättömällä taikasauvallaan uutta rahaa siinä hetkessä. ...
...

Ja tästä Englannin keskuspankin julkaisu (PDF), jossa asiasta kerrotaan tarkemmin.

Noh, mitä tämä tarkoittaa? Useita eri asioita. Itse asiassa satoja erilaisia asioita, mutta laitetaanpas tärkeimmät.

Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Pankki lainaa vain sen summan, joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on pankkiin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on saatu.

Tämä tarkoittaa sitä, että korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Tämä tarkoittaa sitä, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Toisin sanoen, nykyisessä järjestelmässä kenenkään työpanoksella (oli se sitten suuri tai pieni) ole mitään merkitystä! Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan.

Järkälemäinen eepos

https://drive.google.com/file/d/0B9TMDnzhBdvRZHRRcW9IRE1ocTA

Lataa itsellesi (ja tietenkin lue) järkälemäinen eepos Kaninkolon parhaimpia.

Ja oho!

Suomenmaa - Professori rajoittaisi hoitoa – ”70-vuotiasta ei saa terveeksi”

...
– 70-vuotiasta ei saa terveeksi. Aina voi nyppiä syyliä ja tehdä tukipohjallisia. Mutta lääkärien pitää tajuta, että jokaiseen hoitoon käytettävä raha on pois muilta potilailta, terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäki sanoo.
...
Jos hoitoa ei uskalleta rajoittaa, kunta voi ääritapauksessa säästää rahat 85-vuotiaan syöpähoitoon lakkauttamalla kouluterveydenhoitajan viran.

– Näin voi käydä, ja siinä ei ole mitään järkeä.
...

Ohgay!

Millä tavalla jokin sellainen asia, jota voidaan luoda rajattomia määriä tietokoneen näppäimistöä hyväksikäyttäen voi olla pois muilta potilailta? Siksi, koska laki sanoo näin. Laki Suomen Pankista 27.3.1998/214

6 §
Julkisen rahoituksen kielto

Suomen Pankki ei saa antaa luottoa Euroopan unionin toimielimille tai laitoksille, Euroopan unionin jäsenvaltiolle, sen alueelliselle, paikalliselle tai muulle viranomaiselle taikka muulle julkisyhteisölle.

Poistetaanpas tuolta yksi sana:

Suomen Pankki saa antaa luottoa ...

Ja oho! Kaikki saavat maailman parasta hoitoa, eikä kouluterveydenhoitajan virkaa tarvitse lopettaa 85-vuotiaan syöpähoitojen takia.

Ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa? Herra Kani sanoo tämän niin suoraan kuin vain voi: Meitä kusetetaan.

Raha ei ole ongelma. Se ei koskaan - ikinä - ole ollut ongelma. Rahaa, ja sen muka vähyyttä, käytetään vain tekosyynä erään ideologian läpirunnomiseen. Taidamme jo tietää mikä tämä ideologia on?

Tämän viikon Facepalm palkinnon voittaja on!

(rumpujen pärinää)
 

 Erkki Liikanen

Liikanen sopeutuksesta: Talouden tosiasiat erotettava politiikasta

"... minusta tämä talouden analyysi, talouden perusasiat - faktat - eivät kuulu politiikan piiriin." 

Tällä kertaa Herra Kani jakaa Herra Bell:n kanssa erikoisfacepalmin. Herra Bell, ole hyvä.

(Huono Suomennos: Kun jokin on noinkin vtun vähä-älyistä, täysi ja asianmukainen facepalm ei ole edes tarpeen.)

Eräänlaisia spontaaneja hyperinflaatio tapauksia

Anonyymi

Raha ja talous blogissa väitetään hyperinflaation syyksi tuotantojärjestelmän romahdusta. Täällä syyksi väitetään valuuttamarkkinoita. Kumpi on oikeassa?

Kani ei tiedä kumpi on oikeassa, mutta Kani tietää syyt miksi tuotantojärjestelmän romahdus ei voi aiheuttaa hyperinflaatiota.

Useasti olemme lukeneet siitä, kun vuonna 1923 Belgian ja Ranskan joukot valtasivat tärkeän Ruhrin teollisuusalueen, joka aiheutti sen että (Weimarin) tuotantokapasiteetti romahti murto-osaan ja tämä aiheutti hyperinflaation.

Olemme myös saaneet lukea siitä miten-ja-kuinka Zimbabwen hallitus tuhosi maansa talouden, joka aiheutti sen että maan kyky ylläpitää minkäänlaista reaalituotantoa muuttui lähes olemattomaksi ja tämä aiheutti hyperinflaation.

Asiaan sen enempää paneutumatta sitä todellakin voi olettaa, että tuotantojärjestelmän romahtaminen on hyperinflaation syy.

Neljä syytä miksi näin ei ole.

1. Luonnonkatastrofin runtelemat maat. Otetaan oikein huonoksi esimerkiksi Indonesia (tsunami) tai vaikkapa Haiti (maanjäristys).

Sitä voisi tietenkin sanoa, etteivät edellä mainitut luonnonkatastrofit aiheuttaneet ongelmia maan teollisuudelle, mutta entä Turkissa vuonna 1999 tapahtunut maanjäristys, joka tuhosi mm. öljynjalostamoja ja autoteollisuutta. Juu, kyllä Turkki koki (melkein) hyperinflaation 90-luvulla, mutta nopeuttiko luonnonkatastrofi prosessia? Ei tainnut.

2. Taloussaarron "uhriksi" ajautuneet maat. Sitä voisi olettaa, että taloussaarto voisi mahdollisesti aiheuttaa edes orastavaa hyperinflaatiota, koska tuotantokapasiteetti pääsee väkisinkin romahtamaan? Mutta esimerkiksi Kuuba on ollut ameriikan ihmemaan taloussaarrossa jo yli 50 vuotta. Ei hyperinflaatiota.

3. Maat, joiden tuotantojärjestelmä on romautettu täysin tietoisesti hevletin huonolla talous-, finanssi-, jnepolitiikalla. Ensimmäisenä tulee mieleen Mugaben Zimbabwe ja Ceaușescun Romania, mutta otetaan huomattavasti mielenkiintoisempi esimerkki: euroopan unioni.

Tällä hetkellä  EMU jäseniä on 17 kappaletta. Näitä ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro.

Virallisen Totuuden (tm) mukaan Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kypros, Malta, Portugali, Slovenia sekä Viro ovat taantumassa tai lamassa.

Eli noin 65% EMU maista on taantumassa tai lamassa!

EU maita on 27 kappaletta. Eurostatin mukaan (PDF) yli puolet niistä on taantumassa tai lamassa!

Euroopan unionin tuotannon romahtamisen ja työttömyysluvut hipovat jo Suuren laman lukuja.

Nyt kun otetaan vielä huomioon se, että Toisen maailmansodan jälkeen euroopan maiden väkiluku on vähintään kolminkertaistunut, ovat lukemat mittasuhteiltaan eeppisiä! Sitten kun edelliseen vielä lisätään euroopan unionin melkein biljoonan euron kauppataseen alijäämä Kiinan (PDF) kanssa

(Toim. huom. Eu:ssa kierrossa olevan rahan määrä on palttiarallaa 10 biljoonaa, joten yhden biljoonan "menettäminen" Kiinaan on todella suuri asia.)

Voimme aika turvallisesti puhua euroopan unionin tuotantojärjestelmän romahtamista ja paikallisen tuotannon korvaamista tuonnilla.

Mutta ei hyperinflaatiota. Inflaatiota eli hintojen nousua kylläkin, mutta tämän ilmiön takana ovat verojen korottaminen, verotuksen painotuksen siirtäminen välttämättömyystarvikkeisiin (kuten sähkö, ruoka jne) sekä muiden lakisääteisien velvoitteiden korottaminen (mm. eläkemaksut, vakuutukset jne.), velkataakka ja niin edelleen.

4.  Paikallisesti käytetyn valuutan vaihtoarvo voidaan "sitoa" jonkun toisen maan valuttaan tai vaikkapa kultaan lupaamalla sille tietty (kiinteä) vaihtokurssi. Wikipedia osaa kertoa meille lisää:

Kiinteän valuutan tapauksessa keskuspankki on kiinnittänyt valuutan arvon toiseen valuuttaan tai useammasta valuutasta muodostettuun valuuttakoriin (suom. huom. tai vaikkapa kultaan). Tällöin keskuspankki sitoutuu vaihtamaan valuuttaa valitulla kiinteällä kurssilla.

Melkein jokaisessa hyperinflaatio tapauksessa paikallisesti käytetty valuutta oli sidottu joko valuuttakoriin (Valkovenäjä: euro, venäjän rupla ja ameriikan dollari), tiettyyn valuuttaan (Zimbabwe: ameriikan dollari) tai arvometalliin kuten kulta (mm. Weimar)!

Kääritäänpäs tämä juttu kasaan.

Teorian mukaan tuotantojärjestelmän romahtaminen aiheuttaa hyperinflaation. Tämä tarkoittaa sitä, että vientituotteen katoaminen olisi välittömästä korvattava toisella, ettei inflaatiota (eli hintojen nousua) tapahtuisi. Ja kun tarpeeksi monta paikallisesti tuotettua vientituotetta katoaa maailman markkinoilta, tapahtuu hyperinflaatio (eli hallitsematon hintojen nousu).

Mikäli tuotantojärjestelmän romahtaminen olisi hyperinflaation syy, näkisimme huomattavasti useammin eräänlaisia spontaaneja hyperinflaatio tapauksia maissa, jotka ovat joutuneet luonnonkatastrofin, taloussaarron tai jopa päin hevlettiä toteutetun talous-, finanssi-, jnepolitiikan  "uhriksi".

Valitettavasti suurin osa hyperinflaatio tapauksista, kuten Angola (1995) Argentiina (1985), Valkovenäjä (1996), Bolivia (1985), Bosnia (1993), Brasilia (1993), Kiina (1947), Chile (1975), Georgia (1994), Kreikka (1943), Unkari (1945), Nicaragua (1990), Peru (1989), Romania (2001), Venäjä (1992), Turkki (1997), Ukraina (1995), Venezuela (2002), Jugoslavia (1993) sekä Zaire (1992) ovat tapahtuneet täysin muusta syystä kuin tuotantojärjestelmän romahtamisesta. Herra Hudson osaa kertoa meille syyn:

“every hyperinflation in history stems from the foreign exchange markets.  It stems from governments trying to throw enough of their currency on the market to pay their foreign debts.”

Huono Suomennos:

"jokainen hyperinflaatio historiassa on peräisin valuuttamarkkinoista. Se juontuu hallitusten pyrkimyksestä heittää tarpeeksi omaa valuuttaansa markkinoille maksaakseen ulkomaiset velkansa."

Totta on, ettei herra Hudsonin selitys ole täysin tyhjentävä, mutta se osoittaa syyttävän sormensa oikeaan suuntaan eli valuuttamarkkinoille.

Kykenetkö löytämään kelluvaa valuuttaa käyttävää (tai käyttänyttä) länsimaata joka on ajautunut hyperinflaatioon? Herra Kani haastaa Sinut etsimään tällaisen (ja sitten vetämään foliohatun päähän).

Tuotantojärjestelmän romahtaminen ei yksinkertaisesti voi aiheuttaa 89 700 000 000 000 000 000 000 prosentin vuosi-inflaatio vauhtia. Tällaisessa tilanteessa häviäjinä ovat kaikki muut (tuottajista kuluttajaan eli yrityksestä palkolliseen) paitsi ne, jotka spekuloivat valuutalla.

Kokeillaan onko se sitä!

Uusi Suomi - Puheenvuoro - tmalinen - Valtion alijäämien hoitoon ei ole olemassa ”poppakonstia”

...
Maan yksityisen sektorin kokonaistuotanto määrittelee valtion jakovaran. Valtion alijäämien kattaminen keskuspankkia hyväksikäyttäen johtaa erittäin helposti kestämättömään velkaantumiskehitykseen, minkä seurauksena maa ajautuu taloudelliseen kriisiin ja/tai nopeaan inflaatioon.
...

Haiskahtaa uusliberalismilta. Kokeillaan onko se sitä!

Aloitetaan ihmettelemällä mitä kokonaistuotanto tarkoittaa? Wikipedia osaa vastata tähän visaiseen kysymykseen:

Kokonaistuotanto on kansantaloudessa tietyssä ajanjaksossa, yleensä vuodessa, tuotettujen lopputuotteiden arvo.

Herra Malinen siis väittää, että "maan yksityissektorin tietyssä ajanjaksossa tuottamien lopputuotteiden arvo määrittelee valtion jakovaran". Tässä on nyt kyllä (ainakin) yksi ongelma. Nimittäin jonkin (loppu)tuotteen arvo realisoituu vasta myynti hetkellä. Ennen kuin (loppu)tuote on muutettu rahaksi eli myyty, on sen arvo fiktiivinen.

Onneksi kansantalouden tilinpito osaa auttaa meitä ratkaisemaan em. ongelman. Kokonaistuotannon mittarina käytetään bruttokansantuotetta. Tämä onkin järkevää, koska emmehän me halua mitata myymättömien tuotteiden tai palveluiden arvoa, emmehän?

Tällä hetkellä herra Malisen väite kääntyy näin: "maan yksityisen sektorin tuottama osa bruttokansantuotteesta määrittelee valtion jakovaran". Kolme ongelmaa. Bruttokansantuotteen laskumenetelmiä sattuu olemaan kolme erilaista:

Bruttokansantuote ... voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).

Loppujen lopuksi on aivan täysin merkityksetöntä mitä versiota BKT:n laskutavasta käytetään. Syy tähän on ällistyttävän yksinkertainen: BKT on kansantalouden kirjanpitoa, jolla pyritään kuvaamaan kansantalouden toimintaa mitatuin suurein. Ja suure jota BKT:lla mitataan, on euro (ainakin eu:ssa).

Ja rahastahan tässä on ollut kyse koko ajan! Kun herra Malinen väittää "maan yksityisen sektorin tuottama osa bruttokansantuotteesta määrittelee valtion jakovaran", hän unohtaa erään pienen-pienen yksityiskohdan täysin kokonaan: Tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa.

Mikään tuotanto ei automaattisesti tuota tuloa. Tämä on yksinkertaisesti mahdotonta! Tälle väitteelle on olemassa yksi äärimmäisen yksinkertainen syy: Laki Suomen Pankista (27.3.1998/214).

3 § Tehtävät
...
Suomen Pankin tehtävänä on myös:
1) huolehtia osaltaan rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta;
...

Tämä tarkoittaa seuraavaa:

Suomen Pankki laskee yksinoikeudella liikkeeseen eurosetelit ja -kolikot maassamme. ...

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan suomen (keskus)pankilla on monopoli euroseteleiden ja kolikoiden liikkeelle laskemiseen.

Suomen pankki ei osta tulostamillaan seteleillä tai painamillaan kolikoilla yhdeltäkään taloudessa toimivalta yksiköltä yhtään mitään. Edellisen lisäksi sitä on kielletty luotottamasta julkista sektoria sekä viranomaisia (Laki Suomen Pankista 27.3.1998/214, 6 § Julkisen rahoituksen kielto). Näin ollen yhdelläkään taloudessa toimivalla yksiköllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tuotteita ja/tai palveluita myymällä ansaita yhtään ainoaa euroseteliä tai kolikkoa.

Onneksi harhaanjohtajamme ovat jättäneet järjestelmään aukon. Ehkäpä eräänlaisen porsaan reiän. He ajattelivat, että on hyvä jos keskuspankin tulostuttamat eurosetelit ja kolikot on mahdollista vaihtaa yksi yhteen nk. liikepankkirahaan.

Liikepankkirahan syntymekanismi on ällistyttävän monimutkainen, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan se menee näin: pankit voivat melkein mitä tahansa vakuutta vastaan luoda liikepankkirahaa laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Pankin ydinliiketoiminta on liikepankkirahan lainaaminen. Näin ollen pankin tuottama tuote on (liikepankki)raha. Eu:ssa rahanluontioikeus on delegoitu yksityisille osakeyhtiöille, joita myös pankeiksi kutsutaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin).

Keskuspankin tarvitsee vain toimittaa eurosetelit ja kolikot pankeille, pankkiautomaatteihin sekä yrityksille joilla on katetta tilillä (eli liikepankkirahaa) eli palttiarallaa 3-7% kierrossa olevasta rahan määrästä ja illuusio on täydellinen.

Juuri kukaan (varsinkaan uusliberaalit) eivät kykene tai jaksa ymmärtää, että ostovoimaa syntyy silloin kun pankki myöntää asiakkaalleen luottoa. Ja juuri tätä kiertoon kulutettua ostovoimaa eli velkaa palkkana, osinkoina ymv. ansaitsemme. Kierrossa olevasta rahan määrästä 93-97% on velkaa, liikepankkirahaa. Bittejä tietokannoissa (joita on mahdollista luoda lisää täysin rajattomasti).

Nykyisessä järjestelmässä Velka = Ostovoima = Työpaikka (tai kuten Rouva Söyring sitä kutsuu: Velka = Raha = Ostovoima = Työpaikka). Eli pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Ne jotka kävelevät pankkiin, lainaavat sieltä (liikepankki)rahaa ja kuluttavat sen kiertoon määrittelevät yksityisen sekä julkisen sektorin jakovaran. Pankkiin kävelijä voi olla kuka tahansa. Valtio, kunta, yritys tai vaikkapa kotitalous.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan herra Malisen väittämä on kamala yksinkertaistus käsillä olevasta ongelmasta, valhe ja tarkoitettu edistämään uusliberalismia. Herra Malisen väite on siis täysin puhdasoppista ja klassista uusliberalismia. Lisää vain vesi!

EU:ssa käytännöllisesti kaikki luotottaminen on vakuudellista. Jokainen vakuudellinen laina (esim. asuntolaina) jättää velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta, muiden lainaamasta ja kiertoon kuluttamasta velasta. Tällä tavoin talouteen syntyy koron mentävä aukko, joka on täytettävä tavalla tai toisella. Muuten pankkien pyörittämä ponzi kuivuu kasaan ja aiheuttaa finanssikriisin eli laman.

EMU-maat ovat siirtyneet alijäämiensä markkinaehtoiseen rahoittamiseen, eli velanottoon kansainvälisiltä sijoittajilta (jotka ovat siis ansainneet tätä pankista lainattua ja kiertoon kulutettua liikepankkirahaa), koska alijäämien keskuspankkiehtoinen rahoittaminen on kielletty.

Valtion alijäämien kattaminen keskuspankkia hyväksikäyttäen johtaa erittäin helposti siihen, ettei kansalaisten (tai valtion) tarvitse velkaantua liikepankeille. Tällainen järjestely pysäyttäisi yhteiskuntajärjestelmämme degeneroitumisen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Valtion velka keskuspankille on sama asia, kuin olisit velkaa itsellesi (maksun kanssa on vähän niin ja näin).

Valtion alijäämäinen budjetti kasvattaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä kasvaa ja taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy.

Valtion ylijäämäinen budjetti tuhoaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä supistuu. Näin ollen ylijäämäinen budjetti ei kerrytä minkäänlaisia varoja käytettäväksi myöhemmin eli minkäänlaista säästämistä ei tapahdu (itse asiassa juuri päinvastoin: yksityinen sektori velkaantuu ja ajautuu konkurssiin).

Inflaatio tarkoittaa hintojen nousua joka aiheuttaa ostovoiman heikkenemistä. Taloudessa on tuhansia muuttujia, jotka voivat vaikuttaa hintoihin niitä korottavalla tavalla huomattavasti suuremmalla volyymillä kuin kierrossa oleva rahan määrä koskaan. Tuotettujen palveluiden sekä tuotteiden hintoihin vaikuttaa mm. verotus (esimerkiksi ALV), spekulaatio raaka-ainepörssissä tai valuuttamarkkinoilla, korkoindeksien manipulointi ja niin edelleen.

Jokainen hyperinflaatio historiassa on peräisin valuuttamarkkinoista. Se juontuu hallitusten pyrkimyksestä heittää tarpeeksi omaa valuuttaansa markkinoille maksaakseen ulkomaiset velkansa.

Tarina tarinan sisällä

Uusi Suomi - Puheenvuoro - Iitimo - Suomen talous lepää vainajien varassa

...
Suomalaista eläkejärjestelmää pidetään ehkä maailman parhaana, mitä se tavallaan onkin. Se on yksi taitavimmin organisoiduista ponzi-huijauksista, eikä suurimmalla osalla ole hajuakaan omasta roolistaan järjestelmän osana. Sinänsä hyvin yksinkertainen järjestelmä on peitelty monimutkaisilla järjestelyillä, jotta ulkopuoliset eivät ymmärtäisikään siitä mitään. Avaan tätä nyt niin yksinkertaisesti kuin osaan.
...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Herra Kani on samaa mieltä. Mutta tämä juttu ei lopu tähän. Herra Isosaaren blogimerkinnässä on tarina tarinan sisällä.

Ennen kuin aloitamme on pieni varoitus on paikallaan: Kani joutui oikomaan mutkia. Pahoittelut siitä.

Aloitetaan!

Ennen 60-lukua työeläketurva oli harvojen etuoikeus, pääasiassa valtion virkamiehien etuoikeus (PDF).

Kun otetaan huomioon Suomen kauppatase vuodesta 1884 alkaen, käy varsin selväksi, ettei virkamiehien eläkkeitä maksettu vientituloilla. Virkamiesten eläkkeet maksettiin siitä rahasta, jonka valtio lainasi keskuspankilta (PDF) ja kulutti kiertoon budjettialijäämien avulla.

Tälle järjestelylle oli olemassa täsmälleen yksi syy: valtiolla tai oikeastaan keskuspankilla (joka on siis osa "valtiokoneistoa") oli monopoli rahan luomiseen.

60-luvun alussa työmarkkinajärjestöjen myötävaikutuksella (tai oikeastaan hevletillisen tappelun jälkeen) säädettiin yleinen vakituisessa työsuhteessa työskentelevien yksityisalojen työeläkelaki nimeltään TEL, lyhytaikaisten työsuhteiden eläkelaki LEL, KVTEL (KuEL), VEL (VaEL), KIEL, YEL, MYEL ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisin sanoen Suomen eläkejärjestelmä saatettiin jotakuinkin samalle viivalle mm. Ruotsin ja Tanskan järjestelmien kanssa.

Ja taas kerran, kun otetaan huomioon Suomen kauppatase vuodesta 1884 alkaen, eläkejärjestelmän rahoitus ei ollut millään tavalla kiinni vientituloista. Edelleenkin suurin osa eläkejärjestelmän rahoituksesta tuli loppujen lopuksi valtion budjettialijäämien kautta, jotka keskuspankki anteliaasti ja kuuliaisesti rahoitti. Huomattavaa on se, että tässä vaiheessa (60-luku) pieni osa eläkejärjestelmän rahoituksesta tuli pankeista otettujen ja kiertoon kulutettujen luottojen (asuntolainat jne.) kautta, koska lainaehtoja oli löysätty.

60-luvun murroksesta syntyneillä eläkeyhtiöllä oli rajoituksia minne-ja-miten ne saivat rahojaan "sijoittaa". Herra Pusa - Renkien kaappaus (PDF):

...
Työnantajien yksi ehto järjestelmälle oli se, että sen pääomat ovat yritysten käytössä.
...
Tärkein väline rahojen ohjaamisessa yritysten käyttöön oli takaisinlainaus. Yritykset saivat maksaa osan maksustaan velkakirjalla. Riitti, että ne antoivat sopivan vakuuden eläkeyhtiölle. Aika, jolloin tämä järjestelmä luotiin oli tyystin toisenlainen kuin nykyinen Suomi. Pääomista oli huutava pula, valtio ja Suomen Pankki säännöstelivät lainanantoa. Takaisinlainaus oli yksi osa monimutkaista eläkejärjestelmän kokonaisuutta, joka oli sovitettu 1960-luvun Suomeen.

Muukin sijoitustoiminta sijoituslainoineen, osakesijoituksineen ja kiinteistösijoituksineen palveli yrityksiä, vaikka se oli alussa marginaalista. Yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ostettiin mm. asuntotuotannolla.
...
... Alkuaikoina yksityisen eläkejärjestelmän pääomat menivät yrityksille mm. takaisinlainauksena ...
...

Neuvostoliitossa valtiollinen suunnittelukomitea - Gosplan - pakkolunasti talouden tuottamat ylijäämät ja keskitti ne (kerätyt ylijäämät) sijoituksina takaisin talouteen maksimoidakseen taloudellisen kasvun.

Japanissa valtion toteuttaman täystyöllisyyspolitiikan ja korkean säästämisasteen ansiosta MITI pystyi kanavoimaan ja keskittämään kansalaisten säästöjä sijoituksina keskeisiin vientiteollisuuden aloihin mm. elektroniikkaan, autoteollisuuteen, rautaan ja teräkseen.

Suomalainen eläkejärjestelmä ei poikennut Gosplanin tai MITI:n  perustarkoituksesta juuri millään tavalla: mahdollistaa yrityksille halpa rahoituskanava sekä minimoida talouteen takaisin kierrätetyn rahan tuotanto- tai elinkustannuksiin kohdistuva paine eli inflaatio (inflaatio tarkoittaa hintojen nousua joka aiheuttaa ostovoiman heikkenemistä). Tosin oliko tämä loppujen lopuksi tarkoitus vai täysi vahinko? Tätä ei Kani tiedä.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi. Herra Hudson - L is for Land:

...Industrial capitalism is based on employing labor to produce goods to sell at a profit. The essence of “labor capitalism” is to extract money from labor by deducting payroll income for the purpose of inflating stock-market prices. First used by the Chilean dictator Augusto Pinochet, the term was adopted by British Prime Minister Margaret Thatcher as a populist label for her policy of channeling labor’s paychecks into the stock market while at the same time breaking the backs of unions and pursuing sharp anti-labor policies designed to increase profits and reduce labor’s share of national output and wealth. In nearly all such cases, labor representatives are by law not permitted to vote their share ownership on management policies, but are obliged to remain passive investors – unthinkable for any other class of shareholder.

Järkyttävän huono Suomennos:

... Teollisuuskapitalismi perustuu työvoiman tuottamien tuotteiden myymiseen voitolla. "Työläiskapitalismin" ydin on työläisten palkasta (suom.huom. lakisääteisesti) vähennetyn rahan "tunneloiminen" osakemarkkinoille hintoja paisuttamaan. Chilen diktaattori Augusto Pinochet käytti tätä ensimmäisenä, termin adoptoi Brittiläinen pääministeri Margaret Thatcher populistiseksi leimaksi politiikalleen, jonka tarkoituksena oli "tunneloida" työvoiman palkkasekit osakemarkkinoille samalla rikkoen ammattiliittojen selkärangan jatkaakseen jyrkkää työvoimanvastaista politiikkaa, joka oli suunniteltu voittojen kasvattamiseen sekä työvoiman osuuden alentamiseen kansallisesta tuotannosta ja vauraudesta. Melkein jokaisessa tällaisessa tapauksessa, lakisääteisesti työvoiman edustaja ei saa äänestää osakkeenomistuksena hallintaperiaatteista, mutta on velvoitettu pysymään passiivisina sijoittajina - käsittämätöntä mihin tahansa muuhun osakkeenomistajan rooliin verrattuna.

Ja juuri näin on käynyt Suomen eläkejärjestelmälle (niin siis sen lisäksi, että se on ponzi)! Se on pääpiirteissään identtinen Pinochetin Chilen ja Thatcherin Britannian (sekä monen muun) uusliberaalin rakennemuutoksen läpi käyneen maan kanssa: Eläkejärjestelmän ainoaksi tarkoitukseksi jää automaattisesti pumpata miljoonia FIRE-sektorille (rahoitus-, vakuutus- sekä kiinteistönvälitys), yksityisen sektorin turhimmalle ja vahingollisimmalle osalle. Tämä on se syy, miksi Suomalaista eläkejärjestelmää kutsutaan maailman parhaaksi järjestelmäksi. Huono esimerkki: Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma:

Varma on Suomen suurin yksityinen sijoittaja. Yhtiön sijoitusten arvo oli maaliskuun 2013 lopussa 36,2 miljardia euroa. Näistä korkosijoituksia oli 33 %, osakesijoituksia 38 %, kiinteistösijoituksia 12 % ja muita sijoituksia 17 %. Sijoitusten keskimääräinen nimellistuotto 10 vuodelta (6/2002-6/2012) on ollut noin 5,3 %

Eläkejärjestelmän ei todellakaan pitänyt toimia tällaisella tavalla. Rahan, joka eläkejärjestelmän kautta kierrätettiin takaisin talouteen, ei pitänyt puraista siihen osallistuvaa persiiseen kohonneina elinkustannuksina eli inflaationa, kuten herra Isosaari on blogimerkinnässään kirjoittanut:

...
Kun Eeva ja Einari asuvat valtion, so. itsensä, investointitukemassa ja eläkeyhtiön rahoittamassa kerrostaloasunnossa, he maksavat jokaisessa vuokrassaan, energialaskussaan, kuten muissakin ostoksissaan samaisen eläkeyhtiön tuotot. He siis antavat eläkeyhtiöille ilmaiseksi rahan, jolle maksavat hulppean koron. Kun eläkeyhtiöiden pomoille maksetaan tulospalkkioita, on koron osuuden oltava luonnollisesti isompi, jotta eläkeyhtiön tulos voisi kasvaa, joten vuokrat ja kaikkien kulutustarvikkeiden hinnat nousevat saman verran + arvonlisäkertoimen verran.
...

Mutta kaiken pahinta tässä uusliberaalissa rakennemuutoksessa, jota myös finanssialisaatioksi kutsutaan, on se, että eu:n liittymisen jälkeen keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtion alijäämiä. Tällä tavalla ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä rahan lähteestä: pankeista.

Eu:n liittymisen jälkeen jokainen eläkejärjestelmään lakisääteisesti maksettu euro on lainattu pankista. Ja näin ollen jokainen näistä euroista on palautettava takaisin täsmälleen sinne mistä se on alunperin tullutkin: pankkiin. Eivätkä pankit todellakaan välitä rahoitusta ylijäämäisiltä talouksilta alijäämäisille.

Leikimme tuolileikkiä. Musiikki soi ja pelaajat kiertävät kehää. Valitettavasti yhtään tuolia ei ole ja kun musiikki loppuu, kaikki ovat uhreja.

[NO COMMENT]

Mikael Jungner (MikaelJungner) on Twitter

Ei muuten mikään yllätys, vai oliko?

Kalevi Sorsa säätiö - Presidentti Niinistö ja julkisen talouden kauhuluvut

...Yhden näkyvimmistä puheenvuoroista käytti tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ilmaisi huolestuneisuutensa Suomen julkisen sektorin koosta. Niinistö luonnehti julkista taloutta ”kestämättömän kokoiseksi”, sillä sen menot muodostavat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Moni kansalainen lienee ymmärtänyt Niinistön puheenvuoron niin, että yksityisen sektorin osuus Suomen kansantaloudesta olisi enää noin 40 prosenttia.
...

Taloussanomat - Onko 57 prosenttia paljon vai vähän?

...
Luvun toinen ongelma on, että se on kovin helppo ymmärtää väärin. Vaikka julkisiksi luokitellut menot bruttokansantuotteesta ovat 57 prosenttia, se ei tarkoita, että yksityiset menot ovat 43 prosenttia.

Kyse on kahden tunnusluvun suhteesta, eikä se kuvaa julkisen sektorin menojen osuutta bruttokansantuotteesta.

Julkisten ja yksityisten menojen summa ei ole sata, koska julkisten ja yksityisten menojen sijaan bruttokansantuote muodostuu arvonlisäyksestä. Jo yritysten menot ovat suuremmat kuin bruttokansantuote.
...

Tieto & Trendit - Olli Savela - Julkiset menot – ja vielä isommat yksityiset
(Toim.huom! Herra Savela on kansantalouden tilinpidon asiantuntija Tilastokeskuksen Talous- ja ympäristötilasto-yksikössä.)

...
Tarkkaan ottaen on harhaanjohtavaa sanoa, että julkisten menojen osuus bkt:stä olisi 57 prosenttia, koska bkt ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista. Bruttokansantuote koostuu yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Viime vuonna julkinen sektori tuotti 20 prosenttia bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori 80 prosenttia.
...

Herra Kani ei ole tähän päivään mennessä nähnyt uusliberalistista ideaa, joka ei olisi kamala yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai on ollut suoranainen valhe.

Herra Niinistön puhe ja huoli julkisen sektorin koosta vaikuttaa olevan kaikkia edellä mainittuja yhtä aikaa. Ei muuten mikään yllätys, vai oliko?