(Kuva varastettu täältä (2))
Periaatteessa määritelmä vaikuttaa varsin vakuuttavalta ja jopa järkeenkäyvältä, mutta valitettavasti käytäntö on aivan jotain muuta. Todellisuus on huomattavasti tylympi.
On tapahtunut kapina. Eräänlainen vallankaappaus. Liikepankkiraha vallankumous. Jos nyt näin voi sanoa (tai kirjoittaa).
90-luvun laman jälkimainingeissa, pankkien vastustuksesta huolimatta (3), suomen pankki purki "perinteisen" omakustanteisen (voittoa tavoittelematon) julkisen rahahuoltojärjestelmän, joka johti siihen, että mm. julkishallinnon kulut seteleiden ja kolikoiden käsittelyyn repesivät käsistä, koska huollon ottivat hoitaakseen yksityiset voittoa tavoittelevat organisaatiot (4). Johtuen ylimääräisestä lisärasitteesta (eli kuluista) julkishallinnossa toteutettiin nopealla tahdilla rakenteellisia uudistuksia (eli säästötoimenpiteitä), jotka johtivat mm. useisiin laki- (5) ja käytännemuutoksiin (6) sekä siihen, että perinteisistä kassajärjestelmistä eli käteisen käytöstä julkishallinnossa luovuttiin käytännössä kokonaan.
Johtuen siitä miten kolikoiden ja seteleiden liikkeellelasku on nykyään järjestetty sekä lait ja säädökset sorvattu (mm. julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kielto), keskuspankki tai valtio eivät osta mitään tuotetta tai palvelua tulostamillaan seteleillä tai painamillaan kolikoilla. Tämä ällistyttävä yksityiskohta käy varsin selkeästi ilmi mm. suomen pankin julkaisusta nimeltään Keskuspankin rooli rahahuollossa (4):
Yllä oleva kuvio kertoo meille, ettei viimeisen vuosikymmen aikana yhdelläkään (Suomen) taloudessa toimivalla yksiköllä ole ollut mahdollista saada käsiinsä yhtään ainoaa seteliä tai kolikkoa, mikäli pankkitillä ei ole ollut katetta eli liikepankkirahaa.
Liikepankkiraha on rahaa jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".
Tämä taas tarkoittaa sitä, että on teknisesti ottaen väärin ilmaista kierrossa olevan rahamäärän koostuvan 92% liikepankkirahasta ja loput (8%) seteleistä ja kolikoista. Kierrossa oleva rahamäärä on 100% liikepankkirahaa ja sitä on mahdollista saumattomasti vaihtaa seteleihin ja kolikkoihin tai muihin "rahoihin" (esim. lounassetelit) sekä päinvastoin (7,8). Eli mikäli haluaisimme kuvata rahahiearkiaa todellisuutta kuvaavalla tavalla, se näyttäisi jotakuinkin tältä:
Lähteet
1. http://rahajatalous.wordpress.com/2012/04/17/rahahierarkiasta
2. http://talousdemokratia.fi/?q=node/139
3. http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-2000-67-0870
4. http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/rahahuolto/Documents/ET_2_10_KeskuspankinRooliRahahuollossa.pdf
5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050609
3 §, Verovarojen maksuliike
Verot kannetaan samoin kuin palautukset ja muut suoritukset maksetaan käyttäen valtion maksuliikepankeissa olevia veronkantoviranomaisen tilejä.
6. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?$%7Bbase%7D=ereoapaa&$%7Bhtml%7D=eoap5000&$%7Bccl%7D=define+reverse&$%7Bfreetext%7D=tunniste=1669/2005&$%7Bsnhtml%7D=nosyn
7. http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/paymentsystem201009en.pdf (sivu 45, "In a modern, well-functioning economy with a sound financial system, the general public does not draw a distinction between central bank money and commercial bank money, as commercial bank money can easily be converted into central bank money such as banknotes and coins at par.")
8. http://www.bis.org/cpmi/publ/d55.pdf (sivu 8, "Conversion between different commercial bank monies takes place through payment systems when a customer of one bank makes a payment to a customer of another bank, using central bank money as the bridge in most cases.")
