Vuonna 1921 Neuvostoliittoon perustettiin organisaatio joka kantoi nimeä Neuvostoliiton valtiollinen suunnittelukomitea - Gosplan. Gosplanin perusideana oli taloudellisen ylijäämän pakkolunastaminen ja sen uudelleen sijoittaminen. Tavoitteena oli tuottaa mahdollisimman paljon ja kuluttaa niin vähän kuin on tarpeen, ja käyttää ylijäämä investointien edistämiseksi talouskasvun stimuloimiseen. Investointipäätökset (kuinka paljon ja minne) tehtiin valtiollisessa suunnittelukomiteassa. Eli Neuvostoliitossa talouden tuottamat ylijäämät keskitettiin taloudellisen kasvun maksimoimiseksi. Pienen alku takkuilun jälkeen (muutama miljoonaa ihmistä kuoli nälkään) Neuvostoliiton talous teollistui ja kasvoi uskomattomalla tahdilla, ylittäen jopa Saksan teollistumisen nopeuden.
Vuonna 1949 Japani teki oman versionsa Gosplanista. Se kantoi nimeä Ministry of International Trade and Industry (tuttavallisemmin MITI). Toisin kuin Gosplan, joka ohjaili koko taloutta, MITI keskittyi keskeisiin (vienti)teollisuuden aloihin mm. elektroniikkaan, autoteollisuuteen, rautaan ja teräkseen. Valtion toteuttaman täystyöllisyyspolitiikan ja korkean säästämisasteen ansiosta MITI kanavoi kansalaisten säästöjä sijoituksina em. teollisuuden aloihin samalla tarjoten niille suojaa tuonnin aiheuttamaan kilpailuun, teollisuusvakoilun estämiseen, ulkomaalaisen tekniikan lisensiointiin ja niin edelleen. Kahdessa vuosikymmenessä Japanin teollisuus kykeni kulurakenteellaan, tuottavuudellaan ja laadulla haastamaan länsimaiset kilpailijansa (80-luvun puolessa välissä korporatokratia pyysi Japania toteuttamaan taloudellisen seppukun. Tämä aiheutti "kadonneet vuosikymmenet").
EU:lla on oma versionsa Gosplanistä ja MITI:stä. Se toimii jotakuinkin seuraavalla tavalla:
Juu, kyllä. Olet täysin oikeassa. Kuviosta puuttuu useita tärkeitä ominaisuuksia kuten tuonti, vienti, veroparatiisit ja onhan siinä jopa virhekin: valtio ja kunnat eivät maksa osinkoja. Mutta yhtä kaikki! Näin toimii EU:n oma versio Gosplanistä ja MITI:stä. Parempaa nimitystä etsiessä kutsukaamme sitä nykyajan Gosplaniksi.
Nykyajan Gosplanissä taloudellinen ylijäämä pyritään mm. alhaisen pääomaverotuksen avulla kerryttämään mahdollisimman pienelle osalle kansasta eli nk. rikkaille, jotka sitten investoivat liiketoiminnan infrastruktuuriin (yrityksiin) sekä osakemarkkinoille, tämä taas johtaa suurempaan määrään tuotteita alhaisemmalla hinnalla, joka taas luo työpaikkoja keski- ja alemman luokan yksilöille. Toisin sanoen EU:ssa oletetaan markkinatalouden ohjaavan kysynnän ja tarjonnan perusteella talouden niukat resurssit mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.
Valitettavasti tämä kyseinen järjestelmä ei toimi niin kuin oletetaan.
Gosplanin oli pakko sijoittaa "ansaitsemansa" rahat 100% takaisin talouteen. Mikään ei voi pakottaa nykyajan Gosplania investoimaan saatikka edes kuluttamaan ansaitsemiaan rahoja takaisin talouteen.
Gosplanin ja MITI:n tarkoituksena oli pitkäjänteinen (vienti)teollisuuden sekä sitä tukevan infran ja oheistoimintojen (tutkimus, tuotekehitys, rahti jne.) kehittäminen. Nykyajan Gosplanillä ei tällaista velvollisuutta ole olemassa ja sen työllistävä vaikutus kohdistuu pääasiallisesti rahoituslaitoksiin.
MITI teki yhteistyötä pankkien, virastojen ja yritysten kanssa maksimoidakseen investointien onnistumismahdollisuudet. Nykyajan Gosplan on delegoinut varallisuuden hallinnan pankeille (omaisuudenhoito, sijoituspalvelut, rahastot jne.) ja näin ollen sen (nykyajan Gosplanin) päätehtävänä on pelata uhkapelejä maailman suurimassa kasinossa (osake-, valuutta-, raaka-ainemarkkinat jne.).
Ja niin edelleen.
Käytännöllisesti katsoen nykyajan Gosplanin ainoa toiminto on talouden polarisaatio eli hyvin pienen väestön osan rikastuttaminen samalla kun suurin osa ajautuu velkaorjuuteen (seuraavan kerran kun näet tällaisen listan tiedät tasan tarkkaan mistä rahat ovat peräisin).
Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EU-alueella käytössä oleva taloudellinen järjestelmä (miten raha syntyy ja minne se menee) on rakennettu tappavaksi ansaksi, jonka tarkoituksena on tuhota keskiluokka massiivisen velkataakan alle jota ei ole mahdollista koskaan - ikinä - maksaa takaisin (korko pitää tästä huolen).
Tämä on koko tämän touhun päämäärä ja tarkoitus!
EKP:n rahapolitiikan strategia ja jokainen (noh, ainakin ne tärkeimmät) EU:n toimielin on valjastettu toimimaan tätä yhtä ainoaa tarkoitusta varten: degeneroida yhteiskuntajärjestelmä Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).
Loppu.
