Miten paljon pankki voi lainoja omaan lukuunsa myöntää?

Herra Kani sekä muutama muu uhkarohkea allekirjoittanuttakin vakaumuksellisempi nimeltä mainitsematon henkilö ryhtyivät vähän aikaa sitten "ristiretkelle", jonka tarkoituksena oli selvittää rahan syntymekanismi niin, ettei selvitys jätä enää minkäänlaista selittelyjen varaan.

Se mitä löysimme osoittautui ällistyttävän monimutkaiseksi.

Varoitus!

Suomessa on kaksi organisaatiota joiden työntekijöistä löytyy asiantuntija, joka kykenee täysin tyhjentävästi vastaamaan kysymykseen syntyykö raha pelkkänä tilikirjauksena, kun pankki myöntää luottoa asiakkaalle.

Ensimmäinen organisaatio on Finanssivalvonta ja toinen Finanssialan keskusliitto. Edes Suomen (keskus)pankin käytäviltä (Eduskunnasta mitään sanomatta) ei tällaista asiantuntijaa valitettavasti löydy.

Tässä kirjoituksessa on pistetty muutama mutka suoraksi ja tästä johtuen se ei ole täysin tyhjentävä vastaus rahan syntymekanismiin.

Aloitetaan!

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/48/EY (PDF)

4 artikla
Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
(1) ”luottolaitoksella” tarkoitetaan yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;

Tämä tarkoittaa sitä, että pankki (luottolaitos) ei lainaa yleisöltä vastaanottamiaan talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yhtään mihinkään. Pankit eivät siis tee maturiteettitransformaatiota eli kanavoi varoja rahoitusylijäämäisiltä talousyksiköiltä rahoitusalijäämäisille. Se myöntää luottoja täysin muulla tavalla.

Miten?

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/49/EY (PDF)

2 jakso
Määritelmät
3 artikla
...
e) "rahoitusvälineellä" tarkoitetaan mitä tahansa sopimusta, joka synnyttää yhdelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja samalla toiselle osapuolelle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen;
...

Mitä rahoitusvara, rahoitusvelka sekä rahoitusväline tarkoittavat? Tilastokeskuksen sivuilta löytyi varsin pätevä selitys kahteen ensimmäiseen:

Rahoitusvarat:
Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, jotka koostuvat maksuvälineistä, rahoitussaamisista sekä sellaisista taloudellisista varoista, jotka ovat luonteeltaan saamisten kaltaisia.
Rahoitusvelat:
Rahoitusvelat ovat taloudellisia velkoja, jotka luokitellaan samalla tavalla kuin rahoitusvarat. Velat ovat varojen vastinkirjauksia eli jonkun saaminen on jonkun toisen velka.

Ja sitten vielä rahoitusväline:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2004/39/EY (PDF)

C osa
Rahoitusvälineet
1) Siirtokelpoiset arvopaperit
...

Siirtokelpoiset arvopaperit (transferable securities) voivat olla osakkeita (yhtiö, asunto-osakeyhtiö), joukkovelkakirjoja, johdannaisia tai vaikkapa kiinteistövakuudellisia velkakirjoja (arvopapereita).

Nonnih, nyt kun tämä on selvää niin otetaanpas oikein huono esimerkki: 100 000 € asuntolaina.

Asuntolainasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä pankki luo asiakkaalle uuden tilin. Tälle tilille pankkivirkailija kirjoittaa tietokoneen näppäimistöä hyväksi käyttäen summan, joka vastaa lainattavaa rahamäärä. Tässä tapauksessa 100 000 €. Tämä summa on rahoitusvelka, jonka lainasopimuksen allekirjoittaja sitoutuu maksamaan pankille 100% takaisin. Summa näkyy asiakkaan uunituoreella tilillä riihikuivana käteisenä (Suom.huom. ykkösiä ja nollia tietokannassa) ja on nostettavissa sellaisenaan pois sieltä (yleensä tämä summa siirretään asunnon myyjän tilille). Samalla pankkivirkailija kirjoittaa pankin kirjanpitoon kyseisen summan rahoitusvarallisuutena. Toimenpiteen jälkeen pankin tase näyttää tältä (kuva varastettu Suomen Talousdemokratia - Pankkitoiminnan perusteet (PDF)):

Näin pankki loi (synnytti) lainattavan rahasumman laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Toisin sanoen, raha syntyi pelkkänä tilikirjauksena, kun pankki myönsi luottoa asiakkaalle.

Käytännöllisesti katsoen jokainen asuntolainapaperi, joka pankin kanssa on allekirjoitettu, on siirtokelpoinen arvopaperi eli "rahoitusväline". Miksi? Siksi, koska pankki voi myydä asuntolainasta tehdyn velkakirjan eteenpäin esimerkiksi perintätoimistolle. Tai se (pankki) voi käyttää asuntolainasta tehtyä velkakirjaa vakuutena lainatessaan keskuspankista "keskuspankkirahaa". Ovatpa pankit menneet jopa niinkin pitkälle, että paketoivat kymmeniä tai jopa satoja kiinteistövakuudellista velkakirjaa (asuntolainasopimusta) yhden arvopaperin alle ja sitten väittivät sen olevan erittäin tuottava johdannainen (muistatko subprimen-kriisin?).

Miten paljon pankki voi lainoja omaan lukuunsa myöntää?

Melkein jokaiselle "rahoitusvälineelle" eli velkakirjalle löytyy ohje mikä sen riskiluokka on tai miten se lasketaan. Riskiluokitusta voisi kutsua eräänlaiseksi kategorisointi järjestelmäksi, joka antaa vastaukseksi prosenttiluvun. Tämä prosentti luku on riskipaino. Riskipaino on vastuuarvo. Ja vastuuarvo on: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/48/EY (PDF)

Standardimenetelmä
78 artikla
1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, omaisuuserän vastuuarvo on sen tase-arvo ...

Eli riskiluokka antaa riskipainon. Riskipaino antaa arvon vastuuarvolle. Ja vastuuarvo antaa tase-arvon.

Asuntolainan vakuutena käytetyn omaisuuden (talo, kiinteistö) riskipaino voi mahdollisesti olla 35% (tämä riippuu riskiluokasta). Tämä tarkoittaa sitä, että asuntolainan vastuuarvo on 35%. Näin ollen pankki saa kirjoittaa taseeseensa asuntolainan tase-arvoksi 35 000 € (eli 35% lainattavasta rahasummasta, joka edelleenkin huonon esimerkin mukaan on 100 000 €).

Seuraavaksi pankki tarkastaa minkä verran sillä on oltava omaa pääomaa riskipainotettujen saamisten (muiden lainojen, jotka on jo riskipainon mukaan vastuuarvotettu taseeseen) yhteismäärästä. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/48/EY (PDF)

3 alajakso
Omien varojen vähimmäistaso
75 artikla
...
a) kaikkeen muuhun liiketoimintaan kuin kaupankäyntivarastoon ja epälikvideihin varoihin, jos ne vähennetään omista varoista direktiivin 2006/49/EY 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla, liittyvän luottoriskin ja laimentumisriskin osalta 8 prosenttia 3 jakson mukaisesti lasketusta riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä;
...

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tämä kyseinen 100 000 € asuntolaina olisi pankin ainoa laina, eikä muita lainoja olisi, pitäisi (pankin) oman pääoman määrä olla yli 5 200 (virhe) 2 800 € eli 8% asuntolainan tase-arvosta (joka oli se 35 000 €) ennen kuin se (pankki) saa kirjata kyseisen lainan kirjanpitoonsa ja luoda lainaamansa rahasumman (100 000 €) laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Eli lainojen määrää hillitsee sekä hallitsee kolme eri mekanismia: pankin oman pääoman määrä, kuinka monta prosenttia omaa pääomaa on oltava suhteessa riskipainotettuihin saataviin (myönnettyihin lainoihin jotka on jo riskipainon mukaan vastuuarvotettu taseeseen) sekä vakuutena käytetyn omaisuuden riskipaino tai luottoluokitus. Näin ollen pankki voi alhaisien riskipainojen avulla "vivuttaa", eli myöntää lainoja, niin kuin oman pääoman vaatimus olisi 2% tai jopa alle (huomattavasti alhaisempi kuin direktiivi antaa olettaa). Tällä tavoin esimerkiksi 10 miljardin pääomalla on mahdollista synnyttää ~500 miljardin edestä lainoja.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Pankki lainaa vain sen summan, joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on pankkiin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on saatu.

Tämä tarkoittaa sitä, että korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Tämä tarkoittaa sitä, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Ja satoja muita asioita joista juuri yhdelläkään ei ole minkäänlaisia positiivisia vaikutuksia talouteen.

Anteeksi mitä? Jaska sieltä huutelee "ettei koske Suomea". Hyvä vitsi, joka valitettavasti ei pidä paikkansa. Kyseiset direktiivit on jo implementoitu Suomen lakiin: Direktiivin 2006/48/EY täytäntöönpano Suomessa (PDF) sekä Direktiivin 2006/48/EY täytäntöönpano Suomessa (PDF). Itse asiassa tämä kyseinen järjestelmä on implementoitu ainakin EU:n lisäksi myös G20 maihin. Miten? Kaksi sanaa BASEL III.

Käytännöllisesti katsoen jokainen ministeri, kansanedustaja sekä virkamies on jäävi (esteellinen) päättämään yhtään mitään pankkitoiminnasta.

Valtionvarainministeriö julkaisi vähän aikaa sitten muistion, joka kantaa nimeä: Finanssimarkkinoiden makrotaloudellisten vaikutusten sääntely ja valvonta (tästä PDF).
Kyseisessä muistiossa ehdotetaan (hallitusohjelman mukaisesti) useita muutoksia lakeihin sekä säädöksiin. Näillä muutoksilla olisi tarkoitus luoda kansallinen makrovakauden valvontajärjestelmä jolla hillittäisiin sekä hallittaisiin suhdannevaihteluita.

Herra Kani huomaa tässä touhussa kaksi pientä ongelmaa.

Ensinnäkin, pankkien liiketoimintamalli on ällistyttävän yksinkertainen:

pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Tällaista liiketoimintamallia ei ole mahdollista hillitä saatikka hallita minkäänlaisella sääntelyllä! Koko ajatus on täysin absurdi! On siis täysin merkityksetöntä minkä kokoinen "vastasykilnen pääomapuskuri" on tai voiko FIVA asettaa enimmäisluototussuhteen (lainakaton). Pankit pyörittävät velkapyramidiponzihuijausta joka aiheuttaa suhdannevaihtelut. Jokainen ponzi kaatuu omaan mahdottomuuteensa eikä pankkien pyörittämä versio ole tästä minkäänlainen poikkeus.

Toinen ongelma on tässä: Voihan velka – ministereillä sitä vasta onkin

Johtaja johtaa esimerkillä – paitsi velkaantumisessa. Hallituksen ministerit ovat keskimäärin ihan yhtä velkaantuneita kuin heidän äänestäjänsäkin.
...

Käytännöllisesti katsoen jokainen ministeri, kansanedustaja sekä virkamies on jäävi (esteellinen) päättämään yhtään mitään pankkitoiminnasta. Jääviys ei synny siitä, etteivät he pankkien pyörittämästä ponzista näytä mitään ymmärtävän, vaan siitä että pankilla on rautainen ote heidän omaisuudestaan eli palleista.

Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti

Olisiko aika? Tottakait on! Mutta sitä ennen kerrataanpas hieman kyseisen laskelman perusteita.

EU:ssa "tuottavat" työpaikat ovat jaettavissa kahteen kategoriaan:

Mikä tahansa työpaikka, joka kannustaa sekä rohkaisee ottamaan velkaa (vakinaistaminen, mainos, jne.).

Mikä tahansa työpaikka, joka tuottaa tuotteita tai palveluita myytäväksi vientiin.

Edellä mainitut työpaikat voivat sijaita millä tahansa sektorilla.

Suurimmalla osalla Työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaista ei ole mitään tekemistä "tuottavan" työpaikan kanssa. Syykin tähän on varsin yksinkertainen: mikäli olet töissä ja samaan aikaan asiakkaana Työ- ja elinkeinotoimistossa, on työsopimuksesi kesto todennäköisesti puolivuotta tai alle. Tällainen ei kauheasti kannusta ottamaan velkaa (ja se pieni määrä, joka on mukana vientiteollisuudessa... antaa olla).

Herra Kani ei ole juuri koskaan kohdannut yli 65 vuotiasta palkansaajaa. Yli 70 vuotiaita ei ole tullut vastaan ikinä. Näin ollen Kani käyttää Tilastokeskuksen työvoimasta sekä työvoimaosuuksista vain 15-65 vuotiaita.

Aloitetaan!

Työ- ja elinkeinoministeriö - Työllisyyskatsaus, Lokakuu 2012 (PDF)

Lokakuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 463 600 työnhakijaa, ...

Tilastokeskus - Työvoima sukupuolen ja iän mukaan 2011/08 - 2012/08

Sukupuolet yhteensä. Ikäluokka: 15-64 -> 2 599 000

Tilastokeskus - Työvoimaosuudet sukupuolen ja iän mukaan 2011/10 - 2012/10

Sukupuolet yhteensä. Ikäluokka: 15-64 -> 73,9 %

Lasketaan.
Ensin täytyy laskea kuinka monta tyyppiä on oikeasti työmarkkinoiden käytettävissä:
73,9 / 100 * 2 559 000 = 1 891 101
Sitten lasketaan Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti:
454 400 / 1 891 101 * 100 =  24,48%

Eli Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti Lokakuussa 2012 oli ~24%. Jostain syystä työttömien määrä on alentunut Tammikuusta 2012 noin 0,6%.

Nousua pukkaa!

Pakko luettava

Suomen Talousdemokratia - Pankkitoiminnan perusteet (PDF)

Tässä artikkelissa selitetään, kuinka pankit luovat rahaa kirjanpitomerkintöjen avulla. Tätä prosessia havainnollistetaan esimerkeillä. Tämän artikkelin ymmärtäminen ei edellytä aiempaa tietämystä kirjanpidosta, ...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Herra Kani on täysin samaa mieltä. Pakko luettava. Täytyy lukea. Lue se!

Hävisimme sodan lainasopimus kerrallaan

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan keisarikunta käytännöllisesti katsoen purettiin. Tilalle pykättiin Weimarin tasavalta, joka Versailles’n rauhan sopimuksen perusteella pakotettiin maksamaan sotakorvauksina 269 miljardia kultamarkkaa (summa kyllä puolitettiin myöhemmin).

Kultamarkka oli nimensä mukaisesti kiinnitetty kultaan. Näin ollen Saksan sotakorvaukset vastasivat noin 100 000 tonnia kultaa eli yli 60% koko maailman sen hetkisestä kultavarannosta (joku kultabugi voisi varmistaa tämän Kanin puolesta?).

Valitettavasti Weimarilla ei ollut tuollaisia kultavarantoja olemassakaan ja niinpä se ajautui tulostamaan valtavia määriä omaa valuuttaansa. Näillä vasta tulostetuilla seteleillä ostettiin kultaa mm. valuuttamarkkinoilta. Kullalla maksettiin sotakorvauksia eli ulkomaista velkaa (sotakorvaukset vaadittiin maksettavaksi kullassa). Tämä aiheutti surullisen kuuluisan Weimarin tasavaltaa vaivanneen hyperinflaation.

Velkojien mielestä kyseinen tapahtuma oli äärimmäisen ongelmallinen. Weimarin tasavallalla (ent. Saksan keisarikunta) oli hyperinflaatioperiodin jälkeen vielä pienemmät mahdollisuudet selvitä täysin mahdottomista sotakorvauksista.

Noh, asia oli ratkaistava, tavalla tai toisella!

Herra Dawes kirjoitti raportin kyseisen ongelman ratkaisemisesta (Kani ei löytänyt tätä, pahoittelut). Ilmeisesti tämä raportti oli niin loistava, että joku (jossain) päätti ottaa sen käyttöön. Muodostettiin Dawesin komitea, joka suolsi pihalle Dawesin suunnitelman. Sen pääkohdat (ainakin Wikipedian mukaan) olivat seuraavanlaiset:

• The Ruhr area was to be evacuated by Allied occupation troops
• Reparation payments would begin at “one billion marks the first year, increasing to two and a half billion marks annually after five years" (Merrill 93).
• The Reichsbank would be reorganized under Allied supervision.
• The sources for the reparation money would include transportation, excise, and custom taxes.

Huono Suomennos:

• Liittoutuneiden joukkojen oli poistuttava Ruhrin alueelta.
• Sotakorvausten takaisinmaksaminen aloitettiin "ensimmäisenä vuotena yhdestä miljardista markasta, kasvaen viiden vuoden aikana vuosittain kahteen ja puoleen miljardiin".
• Reichsbank (silloinen keskuspankki) uudelleen järjesteltiin liittoutuneiden valvonnassa.
• Sotakorvauksia voitiin kerätä kuljetuksesta, valmisteveroista sekä muilla veromuodoilla.

Dawesin suunnitelma oli varsin suoraviivainen: osa valtionhallinnosta (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) muunnettiin sotakorvausten perintätoimistoiksi. Kyseisessä suunnitelmassa oli kaksi muutakin äärimmäisen mielenkiintoista kohtaa: Monetary Sovereignty: The Politics of Central Banking in Western Europe (Sivu 33):

Suomennetaanpas vihreällä alleviivatut kohdat:

Reichsbank (silloinen keskuspankki) irroitettiin melkein kokonaisuudessaan Saksan valtion alaisuudesta.

Ja sitten punaisella alleviivatut kohdat:

Vastapalvelukseksi sotakorvausten alentamisesta Reichstag asetti uuden pankkilain Elokuun 30, 1924, joka rajoitti valtion luotottamista keskuspankkirahalla. ...
...
Nämä rajoitukset kattoivat valtion keskuspankkirahoituksen 100 miljoonaan markkaan ja maksimissaan kolmen kuukauden laina-aikaan, ...

Hmm... miten tämä on niin tuttua? Missä Kani on törmännyt vastaavaan?

Ainiin.

Täällä: Suomen (keskus)pankki - Yhteinen raha ja itsenäiset keskuspankit tarpeen

EKP:n erillisyys muusta päätöksentekojärjestelmästä, sen itsenäisyys, on tärkeää myös siksi, että rahapolitiikkaa voidaan toteuttaa onnistuneesti. Eurojärjestelmän ja yhteisen rahapolitiikan yksi kulmakivistä on, että sekä EKP että järjestelmään kuuluvat keskuspankit ovat itsenäisiä. Tämä turvataan sekä EU:n perustamissopimuksella että kansallisella lainsäädännöllä.

"Muulla päätöksentekojärjestelmällä" tarkoitetaan edustuksellisen demokratian, kommunismin tai minkä tahansa muun yhteiskuntajärjestyksen päätöksentekojärjestelmää. Dawesin suunnitelmassa Reichsbankin "itsenäisyys" turvattiin lailla ja se erotettiin muusta päätöksentekojärjestelmästä (myöhemmin herra Hitler palautti keskuspankin takaisin valtion hallintaan).

Ja tässä: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut toisinnot (PDF) eli Lissabonin sopimus.

123 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 101 artikla)

1. Tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt Euroopan keskuspankissa tai jäsenvaltioiden keskuspankeissa, jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’, unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi ovat kiellettyjä samoin kuin se, että Euroopan keskuspankki tai kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan niiltä velkasitoumuksia.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että euroopan keskuspankkia on kielletty lainoittamasta viranomaisia tai julkista sektoria. Tämän lisäksi jokaisen EMU maan paikallisella keskuspankilla on täsmälleen sama kielto. Dawesin suunnitelmassa ei ollut täydellistä kieltoa valtion alijäämien rahoittamiselle, vain rajoitus (100 milj. markkaa).

Sekä täällä: Euvostoliiton kansantalous tutuksi (PDF, sivu 33):

... (EU:n) talouspolitiikka muuntaa suuren osan valtionhallinnosta (mm. verohallinto sekä valtiovarainministeriö) pankkien sekä ”sijoittajien” perintätoimistoksi. Tästä syystä esimerkiksi valtionkonttorin julkaisemassa englanninkielisessä vuosikatsauksessa lukee näin: 

"Tavoitteemme on pitää velkakirjamme houkuttelevina sijoittajille."

Mutta mitä yhteistä näillä asioilla on?

Noh, Saksan keisarikunta valloitettiin väkivalloin, asein sekä pommein. EU:n liittyneet maat valloitettiin kynällä ja paperilla, valtio- sekä lainasopimuksilla. Edellisten lisäksi molempia kiristettiin/kiristetään rahalla (= velka) toteuttamaan valloittajien suosimaa talouspolitiikkaa.

Tässä kyseisessä sodassa keskuspankistamme tehtiin vihollisen komentokeskus. Pankkimme muunnettiin vihollisen tukikohdiksi, joista käsin sotilaat (lainasopimukset) valloittivat kansakunnan. Tässä sodassa raha on luoteja ja velka pommeja.

Me siis hävisimme sodan lainasopimus kerrallaan. Meidät on valloitettu:

Draghi (EKP:n pääjohtaja): Moni hallitus ei ole vielä ymmärtänyt, että he menettivät kansallisen suvereniteetinsä jo kauan sitten. Koska, kauan sitten, ne sallivat velan kasautua, ...

(Psst! Oletko joskus ihmetellyt miten-ja-kuinka täysin rauniona ollut Saksa kykeni muutamassa vuodessa hyökkäämään Puolaan? Kani antaa vihjeen: Metallurgische Forschungsgesellschaft m.b.H.)