EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 4)

Jatkoa osille 1, 2 ja 3.

Joten projekti joka aloitettiin pyrkimyksellä luoda Euroopan laajuinen hiili- ja teräskartelli voimakkaalla  sosiaalidemokraattisella aatteella (työvoima on kunnolla ruokittua ja hyvin koulutettua) muunnettiin Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksilla uusliberaaliseksi dystopiaksi.

Uusliberalismi on ällistyttävän mielenkiintoinen talouspoliittinen suuntaus: se on täydellisen sokea rahoitussektorin aiheuttamille ongelmille. Uusliberalismissa syyllinen jokaiseen taloudelliseen ongelmaan löytyy valtiosta, ay-liikkeistä tai siitä, ettei markkinat ole tarpeeksi vapaat. Tästä syystä uusliberalismin ainoa tarkoitus on vapauttaa (markkina)talous rahoitussektorin leikkikentäksi eli alistaa kaikki muut taloudessa toimivat yksiköt velkaorjiksi (tämä on uusliberalismin ainoa toiminto. Tätä varten se on luotu). Toisin sanoen uusliberalismin tarkoituksena on finansialisaatio. Herra Patomäki on tiivistänyt kyseisen asian varsin ytimekkäästi:

... Finansialisaatio tarkoittaa ”prosessia, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja rahoituseliitit kontrolloivat yhä enemmän yksityisiä taloudellisia prosesseja ja julkisia talouspoliittisia päätöksiä”.
....

Ja euroopan unionissa kyseinen prosessi on onnistut yli odotusten!

Otetaanpas muutama oikein huono esimerkki.

Ennen itsenäisellä valtiolla oli oma valuutta. Nykyään (EMU) valtiot joutuvat lainaaman valuuttansa kuin vanhat kunnon siirtomaat konsanaan.

Ennen itsenäinen valtio kykeni toteuttamaan pitkäaikaisia kehityssuunnitelmia ja suurmittaisia projekteja (esim. rautatieverkosto tai vientiin suunnatun raskas teollisuuden kehittäminen) keskuspankkirahoituksen avulla. Nykyään poliitikkojen lupaukset elintason kasvusta tai työllisyyden parantamisesta ovat täysin riippuvaisia Baselin pankkivalvontakomitean laatimista säädöksistä (BASEL III) tai kansainvälisten rahoittajien hyväntahtoisuudesta.

Ennen inflaatiota mitattiin vertaamalla tietynlaisen ostoskorin arvoa palkansaajien ostovoimaan (palkkatuloihin). Mikäli palkansaajien ostovoima näytti heikkenevän eli alentuvan suhteessa ostoskorin arvoon, niin työmarkkinaosapuolet sekä valtio yhdessä toteuttivat tarvittavat toimenpiteet palkkojen nostamiseksi. Nykyään inflaatiota mitataan eri tuotteiden hintojen muutosvauhdin keskiarvolla. Ja keskiarvon muutoksen perusteella keskuspankki nostaa tai laskee ohjauskorkoa eli mikäli ihmisten ostovoima ei riitä perustarpeiden ylläpitämiseen heidän oletetaan joko ottavan (lisää) velkaa tai kuolemaan nälkään.

Ennen verotuloja käytettiin mm. peruskouluihin, infran ylläpitämiseen ja niin edelleen. Nykyään suurin osa valtionhallinnosta (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) on muunnettu kansainvälisten "sijoittajien" perintätoimistoiksi.

Ennen pankit luotottivat yrityksiä ja teollisuutta. Nykyään ~70% pankkien luotottamisesta kohdistuu asuntoihin (asuntolainat). ~90% kaikista myönnetyistä lainoista on vakuudellisia eli nk. tuottamattomia lainoja.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan uudet herramme (harhaanjohtajamme) ovat vaaleilla valitsemattomat rahoituslaitokset ja rahoituseliitti.

Syy siihen, miksi (uudet) harhaanjohtajamme haluavat tieten tahtoen tuhota EU-maiden talouden löytyy heidän luomasta rahajärjestelmästä: Eurosta.

Jatkuu...

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 3)

Jatkoa tälle ja tälle.

Meille on annettu ymmärtää, että euroopan parlamenttiin valitut eurokansanedustajat (tuttavallisemmin mepit) säätävät, muuttavat tai hyväksyvät komission antamia ehdotuksia direktiiveiksi tai jopa laeiksi. Eli EU:n toiminta perustuisi jäsenmaiden vapaaehtoisesti ja demokraattisesti hyväksymille sopimuksille.

Totuus on hieman toisenlainen: Verkkomedia.org - MEP-raportti: Valta EU:ssa menossa demokratian ulkopuolelle

...
Päätöksiä (kuten energia - ja ilmastosopimus, turvapaikkasopimus ja maahanmuutto, talouden lisäkuri) tehdään kokouksissa, ja parlamentille on jätetty ainoastaan osallistuminen lakien implementoimiseen.
...

Euroopan parlamentti on kumileimasin, jos edes tätä.

Ennen kuin voimme vastata kysymykseen miksi harhaanjohtajamme haluavat tieten tahtoen tuhota EU-maiden talouden, on meidän ensin löydettävä vastaus kuka, mikä tai ketkä johtaa EU:ta.

Vastaus löytyy kuoppaisen kiertotien kautta.

Kauan aikaa sitten ameriikan ihmemaa pyysi hyvin kohteliaasti ja ystävällisesti rajoittamaan ja hillitsemään euroopan unionin kehitystä niin, ettei se aiheuttaisi häiriötä status quossa eli valtasuhteissa. Mikäli pyyntöön ei olisi suostuttu, ameriikan ihmemaa olisi tavalla tai toisella sabotoinut projektin nimeltään "euroopan liittovaltio".

Muinaiset EU:n rakentajat (jos nyt näin voi sanoa) suostuivat ja lisäsivät ameriikan ihmemaan pyytämät rajoitukset perustussopimukseen.

Otetaanpas oikein huono esimerkki.

Mikä yhdistää vakaus- ja kasvusopimusta

- vuosittaisen budjettialijäämän oltava pienempi kuin 3 % bruttokansantuotteesta.
- julkisen velan oltava alle 60 % BKT:sta.

talous- ja rahaliiton (EMU) toista vaihetta

sekä 6-packinä tunnettua lakipakettia

...
Julkisen velan suhde BKT:hen vähenee riittävästi, jos se on viimeisen kolmen vuoden aikana vähentynyt keskimäärin 1/20 (noin 5%) liiallista velkaa vuodessa (komission ehdotus vaatii 1/20 vähentämistä joka vuosi).
...

Edellä mainittuja asioita yhdistää EU:hun liittyneiden valtioiden valtionvelkakirjojen luotettavuuden, saatavuuden ja ennen kaikkea levinneisyyden rajoittaminen. Toisin sanoen edellä mainittuja asioita yhdistää se, että ne kaikki ovat estoja sille, ettei euro nousisi dollarin korvaajaksi reservivaluuttana (valitettavasti em. esteet eivät tehonneet toivotulla tavalla ja euro nousi nopeasti jenin ja dollarin rinnalle maailman suosituimmaksi reservivaluutaksi. Tästä syystä nyt ollaan väsäämässä eurobondeja).

EU:n perustussopimuksessa on useita esteitä, hidasteita ja rajoitteita joiden tarkoituksena mm. teknologisen kehityksen hidastaminen (vakuudellisen luototuksen suosiminen), sotavoimien ylläpitämisen estäminen (keskuspankkirahoituksen kieltäminen) ja niin edelleen. Kaikki nämä esteet, hidasteet ja rajoitteet ovat olemassa vain yhtä asiaa varten: euro tai EU ei pysty haastamaan tai horjuttamaan nk. dollarihegemoniaa.

Mutta vain harva muinaisista EU:n rakentajista tiesi mihin he olivat loppujen lopuksi sitoutuneet kun myöntyivät toteuttamaan rajoituksia ameriikan ihmemaan hyväksi.

FED:n perustamisen jälkeen ameriikan ihmemaa on ollut keskuspankkikartellin ja muutaman monikansallisen yrityksen (tätä kokonaisuutta herra Perkins kutsuu varsin osuvasti korporatokratiaksi) marionetti. Siinä missä ameriikan ihmemaa näki euron uhkaavan dollarin asemaa reservivaluuttana tai EU-alueen mahdollisena sotilaallisena uhkana, keskuspankkikartelli kätyreineen näkivät aivan jotain muuta: uuden isännän.

Neuvostoliiton kaatamisen (ei typo) jälkeen, korporatokratian tukemana, projekti nimeltään "euroopan liittovaltio" alkoi ryömimisen sijaan loikkia.

Julkinen salaisuus onkin, että ilman keskuspankkikartellin ja monikansallisten yritysten resursseja, suhteita ja lobbausvoimaa projektilla nimeltään "euroopan liittovaltio" olisi ollut yhtä hyvät mahdollisuudet kuin lumipallolla helvetissä.

Jatkuu...

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 2)

Jatkoa tälle.

Joten kysymys kuuluukin: mikä on EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia?

EKP:n neuvosto on asettanut rahan määrän kasvulle kvantitatiivisen viitearvon:

... EKP:n neuvosto tarkasteli rahan määrän kasvulle asettamaansa viitearvoa ja päätti pitää lavean raha-aggregaatin M3:n vuotuiselle kasvuvauhdille asetetun 4½ prosentin viitearvon edelleen ennallaan.
...

Tätä viitearvoa verrataan aikaisemmin mainittuun ällistyttävän omituisen kaavan (M = P + Y - V) tulokseen. Mikäli tulokseksi saatu arvo (M) on suurempi, pienempi tai jopa sama kuin asetettu viitearvo, niin EKP tekee jotain rahapoliittisilla työkaluillaan.

Reippaasti yli kymmenen vuotta lavea raha-aggregaatti eli M3:n kasvu on ollut yli asetetun viitearvon (4½%)

Eikä EKP tehnyt asialle yhtään mitään.

Tekemättömyydelle löytyy yksi ainoa syy: massiivisen velkapyramidiponzihuijauksen synnyttäminen.

EU:ssa pankkien tarjoamien luottojen määrä kirjaimellisesti räjäytettiin käsiin mm. mahdollistamalla valtioiden rahoittamisen nollan prosentin vakavaraisuuspuskurilla, muuttamalla lakeja sekä asetuksia miten-ja-kuinka pankit kykenivät luottoja myöntämään. (Nämä muutokset ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa EKP ei hallitse tai hillitse kierrossa olevaa rahamäärää minkäänlaisilla rahapoliittisilla työkaluilla. Kierrossa olevan rahan määrän määrittelee kuinka paljon tulevaisuudessa mahdollisesti realisoituvia tuloja velalliset kykenevät kiinnittämään lainanhoitokustannuksiin ja myöntääkö pankki lainan vai ei.) Tällä tavalla synnytettiin ja kasvatettiin ennen näkemätön velkapyramidiponzihuijaus. Tämä kyseinen ponzi on ehkäpä selkeimmin nähtävissä asuntohintakuplissa, joita on syntynyt joka puolelle EU:ta. Ja kuten tiedämme: asuntohintakuplat ovat täysin riippuvaisia pankkien tarjoamista luotoista.

EU:ssa käytännöllisesti kaikki luotottaminen on vakuudellista. Jokainen vakuudellinen laina (esim. asuntolaina) jättää velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta. Muiden lainaamasta ja kiertoon kuluttamasta velasta. Tällä tavoin talouteen syntyy koron mentävä aukko, joka on täytettävä tavalla tai toisella. Muuten pankkien pyörittämä ponzi kuivuu kasaan ja aiheuttaa finanssikriisin eli laman.

Kun edelliseen yhdistetään se, että EMU-maissa keskuspankkia on kielletty ylläpitämästä klassista Keynesiläistä ponzia (yksityinen ja julkinen sektori vuorottelevat velkaantumisessa), varmistettiin pommin varma taloudellinen katastrofi täysin tietoisesti.

EKP:n ei tarvinnut kuin odottaa, kun pankit hitaasti mutta varmasti kyllästivät markkina-alueensa velalla (velkasaturaatio). Ja kun tämä tapahtui, eli pankkien pyörittämä ponzi kaatui ja finanssikriisi eli lama alkoi, oli aika implementoida EKP:n todellinen rahapolitiikka:

Vuoto: Italialaislehti paljasti EKP:n salaisen myllykirjeen Italialle

Euroopan keskuspankki lähetti elokuun alussa tiukkakielisen nuhtelukirjeen Italialle, kertoo maan suurin päivälehti Corriere Della Sera.
...
Näihin aikoihin paine Italiaa kohtaan kasvoi Euroopan lainamarkkinoilla. Elokuussa Italia runnoikin pikavauhtia läpi jopa 50 miljardin euron suuruisen säästöpaketin, jonka toteuttamista aikaistettiin aiemmista suunnitelmista.

...
Huono Suomennos:

Tässä vaiheessa, pidämme seuraavia toimenpiteitä olennaisina:
...
a) Kattava, kauaskantoinen sekä uskottava uudistusstrategia, mukaan lukien paikallisten julkisten palveluiden täydellinen liberalisaatio on tarpeellista. Tämän pitäisi koskea erityisesti paikallisten palvelujen hankkimista suurimittaisten yksityistämisten kautta.

b) On myös tarvetta edelleen uudistaa kollektiivisen palkkaneuvottelujen (tarkoittaa Ay-liikkeitä) järjestelmää mahdollistaen palkkojen sekä työolojen räätälöinnin liikeyrityksien tiettyihin tarpeisiin. Tärkeimpien ammattiliittojen ja teollisuuden yritysten 28. Kesäkuuta tekemä sopimus menee tähän suuntaan.

c) Työntekijöiden työhönoton sekä irtisanomiseen liittyvien sääntöjen perinpohjainen tarkastelu pitäisi hyväksyä yhdessä työttömyysvakuutusjärjestelmän kanssa sekä asettaa aktiiviset työmarkkinapolitiikat, jotka kykenevät helpottamaan resurssien uudelleenjärjestelyä kilpailukykyisempiin liikeyrityksiin sekä sektoreihin.
...
On mahdollista puuttua syvemmin eläkejärjestelmään, toteuttaen tiukempia kelpoisuusvaatimuksia vanhuus eläkkeelle tai kohdistamalla naisten eläköitymisikä yksityisellä sektorilla siihen, joka on perustettu valtion virkamiehille. siten saavuttaen säästöt vuonna jo 2012. Lisäksi hallituksen tulisi harkita julkisen sektorin kustannuksien merkittävää vähentämistä, vahvistamalla vaihtuvuus-sääntöjä (??), jos tarpeellista, alentamalla palkkoja.
...

Sitä voi vain ihmetellä mitä hevlettiä talouden "liberalisaatiolla" tai eläköitymisiällä on tekemistä finanssikriisin kanssa jonka pankkien pyörittämän velkapyramidiponzihuijauksen kaatuminen aiheutti? Vastaus on, että ei sitten niin yhtään mitään. EKP:n todellisella rahapolitiikalla ei ole mitään tekemistä korkean työllisyyden saatikka kestävän kasvun kanssa.

EKP:n todellinen rahapolitiikka on puhdasoppista Chicagon poikien koulukuntaa eli nk. Washingtonin konsensusta. Tarkemmin sanottuna uusliberalismia.

EKP:n todellinen rahapolitiikka koostuu täsmälleen samoista "kasvuedellytyksiä parantavista rakennesopeutuksista" joita kansainvälinen valuuttarahasto ja maailmanpankki pakottivat lainaehtojen myötä ottamaan käyttöön mm. kehitysmaissa ja Latinalaisessa Amerikassa 1960-luvulla ja sen jälkeen.

Tämä on EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia! EU maat pakotetaan tahallisesti aiheutetun finanssikriisin varjolla nielemään lainaehtojen muodossa tuhoisaksi tiedetyt uusliberaaliset "rakenneuudistukset".

Valitettavasti puhdasoppiset uusliberaalit "rakennesopeutukset" tai "rakenneuudistukset" eivät rajoitu pelkästään EKP:n (todelliseen) rahapolitiikkaan.

EU:ssa toteutettavalla talous-, finanssi-, jnepolitiikalla ei ole minkäänlaista tarkoitusta trimmata taloutta kilpailukykyiseksi tai elinvoimaiseksi. Itse asiassa EU:ssa toteutettavan jnepolitiikan tarkoitus on täsmälleen päinvastainen: tuhota EU ja erityisesti ne valtiot jotka ovat olleet tarpeeksi tyhmiä liittyäkseen EMU:n.

Ja näin ollen kysymys kuuluukin: miksi? Miksi harhaanjohtajamme haluavat tieten tahtoen tuhota EU-maiden talouden?

Jatkuu...

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 1)

Suomen (keskus)pankin mukaan EU:ssa rahapolitiikka tarkoittaa hintavakauden ylläpitämistä eli euron ostovoiman suojelemista. Euroopan komission mukaan Euroopan komissio > Talous- ja rahoitusasiat > Tietoa inflaatiosta

Rahapolitiikan tavoitteena on säännellä taloudessa saatavilla olevan rahan määrää. Rahan määrä on suhteutettava talouden tarpeisiin, jotta voidaan varmistaa, että työllisyys ja kasvu ovat terveellä tasolla ja inflaatio pysyy alhaisena.

EKP:n mukaan taloudessa saatavilla olevan rahan määrän sääntely toteutetaan ällistyttävän omituisella matemaattisella kaavalla: EKP - Miksi hintavakaus on tärkeää? (PDF, sivu 47)

Valitettavasti EKP:n julkaisussa tuo ällistyttävän omituinen matemaattinen kaava, jonka avulla rahan määrän sääntelyä toteutetaan, on täysin tahallisesti muutettu sellaiseen muotoon, ettei sitä tavallinen kuolevainen kykene mitenkään ymmärtämään. Onneksi Suomen (keskus)pankki osaa auttaa tässä ongelmassa Euro & Talous 1/99 (PDF, sivu 13)

Eli taloudessa saatavilla olevan rahan määrän sääntely toteutetaan kaavalla:

M = P + Y - V

M = rahan määrän kasvuvauhti.

P = inflaatiotavoite eli 2%.

Y = talouden potentiaalinen kasvuvauhti eli BKT:n prosentuaalinen muutos.

V = rahan kiertonopeuden kasvuvauhti joka EKP:n neuvoston päätöksen perusteella hidastuu trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla.

Kyllä, luit täysin oikein.

EKP:n neuvosto on päättänyt rahan kiertonopeuden hidastuvan trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla. Syyt ja perustelut tälle päätökselle ovat varsin mielenkiintoiset.

Ensinnäkin, alkuperäisessä kaavassa (M * V = P * T) rahankiertonopeus (V) lasketaan tietämällä kolme muun muuttujan arvot. Eli V = (P * T) / M. Valitettavasti kyseinen kaava käyttää muuttujaa T, joka on täysin oma ongelmansa. Nimittäin muuttujan T pitäisi sisältää joltain tietyltä aikajaksolta kaikki transaktiot aina raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen asti palveluineen, oheistoimineen päivineen. Valitettavasti kukaan ei osaa vastata kuinka monta liiketoimintapahtumaa jossain taloudessa tapahtuu esimerkiksi vuoden aikana.

Toiseksi, suurin osa kaupankäynnistä tapahtuu muuntelemalla lukuja pankin ylläpitämässä kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Yli 90% kierrossa olevasta rahamäärästä on vain bittejä tietokannoissa. Eli missään ei ole olemassa faktuaalista tietoa kuinka monta kertaa yksi tai useampi euro vaihtaa omistajaansa.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EKP:n neuvostolla ei ollut käytettävissä minkäänlaista todellisuuteen perustuvaa lukua muuttujalle V eli rahan kiertonopeudelle. Tästä syystä neuvosto vain päätti rahan kiertonopeuden hidastuvan trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla.

Kyseinen päätös on mielenkiintoisella tavalla ristiriidassa olettamuksen kanssa, jonka mukaan rahankiertonopeus on riippuvaista maksutekniikan kehityksestä (vaikka todellisuudessa rahan kiertonopeus riippuu velanmäärästä, doh!). Eli kun EKP:n neuvosto päätti sijoittaa negatiivisen luvun rahan kiertonopeuteen (V) se olettaa, että tulevaisuudessa maksutekniikan kehittyminen on takaperoista, taantuvaa.

Edellisen lisäksi päättämällä rahankiertonopeuden hidastuvan jokainen vuosi EKP:n neuvosto olettaa, että noin 35-70 vuodessa rahankiertonopeus puolittuu (matemaattinen virhe!) eli noin 70-140 vuodessa se on tasan nolla!

Mutta (aina se mutta) tämä ei ole EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia.

Ja vaikka EKP:n neuvosto näin väittääkin, taloudessa saatavilla olevan rahan määrää ei säännellä edellä mainitulla matemaattisella kaavalla (M = P + Y - V).

Jatkuu...

Herra Kysymysmerkki

Herra Kani uskoo, että olet joskus törmännyt seuraavaan väitteeseen: Suomen Pankki - Lyhyt johdatus rahaan (Kaarlo Kauko) (PDF)

...
Jokainen euro, punta, kruunu, rupla, dollari tai jeni on tietysti jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun velkaa.
...

Yleensä em. väite tulee vastaan seuraavanlaisena fraasina:

 Jonkun saaminen on jonkun toisen velka

Tällaisenaan, ilman sen kummallisempaa pureskelua, kyseinen sanonta näyttää varsin harmittomalta ja jopa loogiselta. Itse asiassa kyseistä sanontaa on melkein mahdotonta kumota. Jopa silloin kun kyse on pelkästään kolikoista ja seteleistä.

Mutta kun kyseistä sanontaa hieman pureskelee ja tuumailee, niin esiin nousee kolme kysymystä:

Kuka teki lainapäätöksen ja tehtiinkö lainasopimus hakijan ja (lainan)myöntäjän välillä?

Käytettiinkö lainan vakuutena henkilötakausta tai jopa reaaliomaisuutta?

Onko lainassa korko?

Mikäli edellä esitettyihin kysymyksiin vastaus on kyllä, niin edellä mainittu sanonta on itse asiassa kaikkea muuta kuin harmiton. Itse asiassa kyseinen väite kertoo meille jotain varsin ällistyttävää.

Aloitetaan!

Tämä tässä on talo.

Tämän talon osti herra Kysymysmerkki

Herra Kysymysmerkki maksoi talon pankista ottamallaan asuntolainalla ja nyt hän on onnellinen asunnonomistaja.

Mutta ennen kuin herra Kysymysmerkistä tuli onnellinen asunnonomistaja tapahtui useita erilaisia asioita (tilan puutteen vuoksi keskitymme vain olennaisiin):
- pankki teki myöntävän lainapäätöksen herra Kysymysmerkin asuntolainahakemukseen.
- herra Kysymysmerkki ajautui käyttämään ostettavaa taloa asuntolainan vakuutena.
- allekirjoittamansa lainasopimuksen mukaan herra Kysymysmerkki lupautui maksamaan lainaamansa asuntolainan kokonaisuudessaan pankille takaisin sekä korot.

Ennen kuin jatkamme eteenpäin, kolme itsestään selvää huomiota:

Pankki lainasi vain-ja-ainoastaan lainasopimuksessa lukevan summan verran. Ei enempää, ei vähempää.

On täysin merkityksetöntä mistä tai miten pankki lainaamansa rahasumman sai. Toteuttiko pankki maturiteettitransformaatiota, luotiinko raha laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä", rahoitusmarkkinoilta tai jollain muulla tavalla.

Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltään raha. Kukaan muu (keskuspankkia lukuunottamatta) ei saa luoda tuotetta nimeltään raha. Eli pankista lainattu raha luo tuotannon (tai työn) arvoa vastaavan tulon.

Nyt kun nämä itsestään selvyydet tulivat selväksi, niin voimmekin jatkaa eteenpäin.

Herra Kysymysmerkki ei ole yksin asuntolainansa kanssa. Itse asiassa täsmälleen samanlaisen lainasopimuksen allekirjoittaneita kanssaeläjiä on useita satoja miljoonia. Näin ollen voimme aika turvallisesti tehdä seuraavanlaisen kuvan:

Jokainen kuvassa näkyvä asunto on kiinnitetty (arvopaperistettu) asuntolainan vakuutena. Jokainen kuvassa näkyvä herra Kysymysmerkki on sitoutunut palauttamaan pankilta lainaamansa rahat 100% takaisin plus korot.

Nyt voisimme esittää sen surullisen kuuluisan tuhannen taalan kysymyksen:

mistä korot maksetaan?

Mieti aivan rauhassa. On olennaisen tärkeää, että muodostat mielipiteesi tässä vaiheessa.

Oletko valmis? Hyvä!

Korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta. Ja näin ollen, tietyillä ehdoilla, sanonta "jonkun saaminen on jonkun toisen velka" tarkoittaa ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti

Aikaisemmissa (epä)virallisissa työttömyysprosentti laskelmissa on kamala virhe.

Herra Kani alensi työmarkkinoiden käytettävissä olevien määrää pienemmäksi vähentämällä työvoimasta työvoimaosuuden, vaikka tämä kyseinen vähennys oli jo tehty Tilastokeskuksen toimesta.

Kiitoksia Pekkolle, kun toi asian ilmi ja samalla yksinkertaisti (epä)virallisen työttömyysprosentin laskemista huomattavasti.

Aloitetaan!

Työ- ja elinkeinoministeriö - Työllisyyskatsaus, Tammikuu 2013 (PDF)

Tammikuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 494 900 työnhakijaa, ...

Tilastokeskus - Työvoima sukupuolen ja iän mukaan 2012/01 - 2013/01

Sukupuolet yhteensä. Ikäluokka: 15-64 -> 2 578 000

Lasketaanpas Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti:
494 900 / 2 578 000 * 100 =  ~19,19

Eli Suomen (epä)virallinen työttömyysprosentti Tammikuussa 2013 oli ~19%.

Onkohan tämä sitä "luonnollista työttömyysastetta"?

Tieteisfiktiivisiä talouspoliittisia suosituksia

Liberalismiwiki - Minimipalkka:

Useimmilla aloilla (esim. parturit, rakentajat tai lastenhoitajat) työvoiman kysyntä on sitä korkeampaa, mitä halvemmalla työvoimaa saa. Korkea minimipalkka siis vähentää työllisyyttä. Tämä on todistettu myös lukemattomin käytännön empiirisin tutkimuksin

Vai että ihan oikein empiirisin tutkimuksin! Laitetaanpas nämä empiiriset tutkimukset koetukselle.

Tämä on jäätelökioski.

Yleensä kyseisessä kopissa toimii vain yksi jäätelönmyyjä. Ruuhka-aikana heitä saattaa olla jopa kaksi. Mutta ei kolmea, koska he eivät mahtuisi palvelemaan asiakaita.

Tämä on parturikampaamo.

Kyseisessä yrityksessä toimii kuusi asiakaspalvelijaa. Toimitilat on (ilmeisesti) suunniteltu maksimoimaan kuuden asiakaspalvelijan tuottavuuden.

Tämä on grillikioski.

Kyseinen kioski on suunniteltu sellaisella tavalla, että yksi myyjä kykenee sitä operoimaan.

Tämä on maailman pienin ravintola.

Kyseiseen ravintolaan mahtuu yksi tarjoilija ja kaksi asiakasta.

Tämä on videovuokraamo.

Vuokraamon tilat on suunniteltu niin, että yksi asiakaspalvelija riittää hoitamaan koko putiikin.

Tämä on suutari.

Kyseisessä tilassa on (ehkä) laitteet ja välineet kahdelle suutarille. Mikäli tilaan otettaisiin kolmas suutari, hän vain ajautuisi jatkuvasti odottamaan vapautuvia työvälineitä.

Tämä on paperitehdas.

Kyseisen tehtaan tuotantolinjat ovat suunniteltu tietylle määrälle työntekijöitä. Valitettavasti tällä hetkellä kyseisen tehtaan käyttöaste taitaa olla varsin alhainen (syitä tähän voi vain ihmetellä, heh).

Esimerkit saavat nyt riittää. Mikäli haluat voit keksiä niitä lisää (pizzeria, autokorjaamo, hammaslääkäri, jne.). Mennäänpäs sitten itse asiaan.

Mitä yhteistä jokaisella edellä mainitulla yrityksellä on?

Noh, (uus)liberaalien mukaan mikäli minimipalkkaa tai työehtosopimuksia ei olisi, niin jokaiselle em. yritykselle tulee tarve ja halu vähintään kaksinkertaistaa työntekijöiden määrä riippumatta siitä antavatko tuotantovälineet (tiloista puhumattakaan) tähän minkäänlaista mahdollisuutta tai meneekö tuotettu tuote tai palvelu edes kaupaksi.

Edellisen lisäksi (uus)liberaalit unohtavat täysin kokonaan erään toisenkin pienen yksityiskohdan (lähde löytyy kommenteista):

...
Kaikki kulut, jotka yritys maksaa veroina, raaka-ainekuluina, energian hintana, vuokrina ja palkkoina, sisältyvät tuotteiden tai palvelusten hintaan. Lopullinen maksaja on aina se yksittäinen ihminen, joka tuotteen tai palveluksen ostaa. Jos yritys ei hinnoittele tuotettaan siten, että saa siitä takaisin tuotantokustannukset ja kohtuullisen voiton, toiminta on tappiollista ja loppuu nopeasti.
...

Tämä tarkoittaa sitä, ettei palkkoja leikkaamalla ole mahdollista kasvattaa työllisyyttä. Jonkin toimialan maksamat palkat ovat toisen kassavirtaa. Mikäli paperitehtaan työntekijöiden palkat puolitetaan ajautuvat jäätelönmyyjä ja suutari työttömäksi tai konkurssiin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan (uus)liberaalien "empiirisesti tutkittu" väite siitä, että korkeat minimipalkat tai työehtosopimukset vähentävät työllisyyttä eli aiheuttavat työttömyyttä on täyttä huuhaata ja tahallista harhaanjohtamista.

Nykyisessä taloudellisessa järjestelmässä tuotanto tai työ ei luo talouteen tuotannon (tai työn) arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha luo tuotannon (tai työn) arvoa vastaavan tulon. Eli Velka = Ostovoima = Työpaikka.

Ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole työtä, veroja, eläkkeitä ja niin edelleen.

Valitettavasti velkaa voidaan ottaa täsmälleen niin paljon kunnes lainanhoitokustannukset "syövät" liikaa elämiseen jäävästä rahasta. Ja sitten kun näin tapahtuu lama alkaa.

Työllisyyden ongelma on siis täysin muualla kuin minimipalkoissa tai työehtosopimuksissa. Ongelma on rahan syntymekanismissa.

Nyt voisimme oikeastaan kysyä, että kenen etuja (uus)liberaalit ajavat, kun he jakelevat tällaisia tieteisfiktiivisiä talouspoliittisia suosituksia mm. minimipalkkojen haitallisuudesta? Miksi (uus)liberaalit haluavat tieten tahtoen peittää oikean syyn nykyiseen taloudelliseen ahdinkoomme?

Vastauksen voi jättää kommentteihin.

Otsat hiessä

Nykyajan Talouspapit ovat sitä mieltä, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin ilmainen lounas. He väittävät, että kaikki taloudellinen toiminta on tasa-arvoista ja jokainen ansaitsee täsmälleen sen, minkä eteen on töitä tehnyt.

Mikäli kyseinen väite pitäisi paikkansa, täytyisi huumausaineiden jälleenmyyjällä olla täsmälleen sama veroprosentti kuin apteekkarilla. Valitettavasti todellisuudessa tämä ei pidä paikansa. Ja näin ollen voimme aika turvallisesti sanoa, ettei kaikki taloudellinen toiminta todellakaan ole tasa-arvoista. Jokainen ei todellakaan ansaitse sitä, minkä eteen on töitä tehnyt.

Palttiarallaa 150 vuotta sitten muinaiset taloudentutkijat pähkäilivät kyseistä ongelmaa oikein otsat hiessä. He ihmettelivät sekä väittelivät äärimmäisen hartaasti onko kaikki taloudellinen toiminta tasa-arvoista vai ei. Tarpeeksi asiaa tuumailtuaan he tulivat varsin mielenkiintoiseen konsensukseen: lounaat voidaan jakaa kahteen eri kategoriaan: ansaittuun ja ansaitsemattomaan. Muinaiset taloudentutkijat siis päättelivät, että sellaiset asiat ovat oikeasti olemassa kuin ansaittu ja ansaitsematon tulo.

Muinaiset taloudentutkijat määrittelivät ilmaiseksi lounaiksi eli ansaitsemattomaksi tuloksi mm. seuraavat asiat:
- Tuotantokustannuksien yli jäävä tulo
- Mikä tahansa tulo, joka ansaitaan osallistumatta itse tuotantoon.
Eli (melkein) mikä tahansa taloudellinen toiminta, jossa olemattomilla tuotantokustannuksilla (tai jopa ilman niitä) ansaittiin tuloa, oli ansaitsematonta.

Valitettavasti em. asiat ovat hirveitä yleistyksiä ja sellaisenaan melkoisen vaarallisia. Joten avataanpas niitä hieman.

Tuotantokustannuksien yli jäävä tulo
Tässä kategoriassa lymyilee monopoliasemassa oleva liiketoiminta. Huono esimerkki.

Ameriikan ihmemaan Kalifornian osavaltiossa useita luonnollisia monopoleja hoitaa yksityinen yritys. Näitä yrityksiä (jotka siis hoitelevat mm. vesihuoltoa ja sähkönjakelua) valvoo byrokraattinen laitos nimeltään California Public Utilities Commission. Kyseinen komissio määrittelee eri luonnollisten monopolien voittomarginaalit eli veroprosentin tuotantokustannuksien yli jäävälle tulolle. Tämä veroprosentti voi olla jopa niinkin korkea kuin 90%. (EU:ssa tällaisia virastoja ei ole, eikä muuten tule).

Mikä tahansa tulo, joka ansaitaan osallistumatta itse tuotantoon.
Tähän kategoriaan tipahtaa useita eri asioita.
- Osakkeiden jälkimarkkinat
- Varallisuushintojen kasvu joka rahoitetaan kokonaan tai osittain pankkien "tyhjästä" luomalla luotolla
- Ansioton arvonnousu
- tuottamatoton luotottaminen (eli melkein 90% vakuudellisista lainoista)
- Maavuokra
- Vakuutukset (henki, tulipalo jne.)
- mikä tahansa keinottelu millä tahansa markkinoilla (valuutta, raaka-aine, jne)

Huono esimerkki.

Suurin osa (70-80%) pankkien luotoista on asuntolainoja. Näin ollen asuntovarallisuuden nousu tarkoittaa korkeampia korkotuloja pankille ja tätä kautta suurempia osinkoja osakkeen omistajille.

Toinen huono esimerkki.

Valuuttamarkkinoilla yritetään tehdä voittoa eri valuuttojen myynti- tai ostotarjousten erotusmarginaalilla.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan muinaiset taloudentutkijat erottivat tuottavan ja tuottamattoman taloudellisen toiminnan toisistaan ja päättelivät, että jälkimmäisen raskas verottaminen on parasta mitä sille voidaan tehdä.

Miksi näin?

Noh, muinaiset taloudentutkijat päättelivät että ansaitsemattoman tulon kovalla verottamisella oli mahdollista saada aikaiseksi varsin mielenkiintoisia lieveilmiöitä:

Työn tai yritysten pyörittämisen kustannukset alenisivat huimasti, koska julkinen infrastruktuuri (mm. viemäröinti) ja luonnolliset monopolit hoidettaisiin omakustannehintaan (jonkin toimialan kustannukset ovat toisen elinkustannuksia).

Ostovoiman heikentyminen eli hintojen nousu eli inflaatio olisi käytännössä olematonta, koska pörssi-, kiinteistö- ja hyödykekuplia ei pääsisi syntymään.

Kun ns. tuottamaton luotottaminen kitkettäisiin taloudesta pois, kokonaistalouden velkataakka kevenisi huomattavasti. Tämä ei ainoastaan kasvattaisi kilpailukykyä (velkataakka on kilpailukyvyn ensisijainen este), vaan tämän lisäksi parantaisi työllisyyttä, koska palkansaajien ostovoimaa ei "sidottaisi" lainanhoitokustannuksien kautta pankkiirien korkotuloja kasvattamaan (yksikään yritys ei luo yhtään ainoaa työpaikkaa. Ostovoima luo työpaikat).

Melkein kaikki voittaisivat. Pitkässä juoksussa jopa pankitkin.

Nyt herra Kanin mieleen juolahtaa kysymys: jos muinaiset taloudentutkijat saivat tällaisilla ideoilla (kaikki taloudellinen toiminta ei ole tasa-arvoista tai luotottamisen muotoja oli vähintäänkin kaksi) Saksan keisarikunnan nousemaan muutamassa vuosikymmenessä kilpailemaan sellaisten teollisuusmahtien kuin Ison-Britannian ja Ranskan kanssa, niin mitä hevlettiä EU:ssa oikein touhutaan? Miksi EU:ssa (melkein) kaikki tehdään täsmälleen päinvastoin?

Miksi EU:ssa vaaditaan luonnollisten monopolien yksityistämistä ilman minkäänlaista suojamekanismia, joka estäisi ryöstöhinnoittelun?

Miksi koko EU on käytännöllisesti katsoen kyllästetty asuntolainoilla, jotka jättävät talouteen koron mentävän aukon?

Miksi EU:ssa pyritään keinolla millä tahansa alentamaan palkkoja eli ostovoimaa ja tätä kautta pidentämään mm. asuntolainojen takaisinmaksuaikoja yli sukupolvien?

Miksi EU:ssa verotuksen pääpainoa on määrätietoisesti siirretty työlle ja tuotannolle, mahdollisimman kauas ansaitsemattomasta tulosta?

Miksi EU:ssa suurin osa valtionhallinnosta (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) on muunnettu pankkien ja ”sijoittajien” perintätoimistoiksi?

Miksi EU:ssa keskuspankkirahoitus on kiellettyä vaikka luonnollisten monopolien ja niiden tarvitseman infrastruktuurin rahoittaminen keskuspankin kautta tulee huomattavasti halvemmaksi kuin osakeanti tai liikepankkirahoitus?

Miksi EU:ssa yritetään korjata velkaantumisesta johtuvaa ongelmaa velalla vaikka jopa kolme vuotta vanha lapsi ymmärtää tällaisen toiminnan täysin tuhoon tuomituksi?

Ennen kuin luet vastauksen vedä syvään henkeä ja ota hyvä asento. Oletko valmis? Hyvä.

EU:ssa toteutettavalla talous-, finanssi-, jnepolitiikalla ei ole minkäänlaista tarkoitusta trimmata taloutta kilpailukykyiseksi tai elinvoimaiseksi. Itse asiassa EU:ssa toteutettavan jnepolitiikan tarkoitus on täsmälleen päinvastainen: tuhota EU ja erityisesti ne valtiot jotka ovat olleet tarpeeksi tyhmiä liittyäkseen EMU:n.

Mainos!

Tämä on mainos! Onneksi ei kuitenkaan kaupallinen sellainen.

Perjantaina 8.2.2013 kello 10.05 - 11.00 tulee Yle 1:ltä radio-ohjelma nimeltään Mikä maksaa?, jossa herra Rantala etsii vastauksia tavallista kansalaista askarruttaviin talouden kysymyksiin.

Huhujen mukaan tuona kyseisenä päivä studiossa tulee olemaan herra Iivarinen (joka pari viikkoa sitten kamppasi herra Tyrväisen), Suomen Pankin ekonomisti herra Kauko ja Vaasan yliopiston taloustieteen professori herra Kalmi.

Aiheena ilmeisesti on kuinka tai miten raha luodaan.

Herra Kani odottaa tätä keskustelua melkein samanlaisella innolla kuin SS:n eversti Hans Landa odotti puhelinsoittoa eräässä nimeltä mainitsemattomassa elokuvassa.

Sattuipa hassusti matkalla Kauppalehden forumilla

Kauppalehti - Pääekonomisti selittää mistä raha syntyy
Wilhelm II

...
Kirjanpidon perusteet: pankki ottaa vastaan talletuksen. Taseen vasemmalla puolella kassassa on talletussumma ja oikealla puolella talletusta vastaava velka tallettajalle. Pankki sijoittaa kassassa olevan talletuksen (kokonaan tai osittain) esim. asuntolainaa hakevalle yksityishenkilölle tai vaikka sahayritykselle. Tällöin pankin kassavarat muuttuvat saatavaksi velalliselta.
...

Varsin sitkeässä on tämä(kin) uskomus, mutta varsin ymmärrettävistä syystä. Pankit todellakin ovat toimineet näin. Ihan tosi! Onpas riemukasta lainata itseään:

Laki luottolaitostoiminnasta (1607/1993)

1 § Soveltamisala
Tämä laki koskee liiketoimintaa, jossa ammattimaisesti hankitaan talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yleisöltä ja jossa näillä varoilla tarjotaan omaan lukuun luottoja ja muuta niihin verrattavaa rahoitusta joko suoraan tai samaan konserniin tai konsolidointiryhmään kuuluvan yrityksen välityksellä.

Aika yksiselitteinen vai mitä? Yksityinen osakeyhtiö, jota pankiksi myös kutsutaan, hankkii talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yleisöltä joita sitten käytetään mm. luotottamiseen. Noh, nykyään kyseinen laki näyttää tältä: Laki luottolaitostoiminnasta (9.2.2007/121)

4 § Luottolaitostoiminta
Luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta.

Muutos on aika ilmeinen. Enää (nykyään) pankit eivät tarjoa luottoja rahoista, jotka on niille lainaksi annettu (talletettu), vaan jostain täysin muualta.

Mikäli mielenkiinto heräsi, voit lukea loput kupletin juonesta täältä.

Kapitalismi on kuollut

Taloussanomat - Näin kyykytetään pieniä: tyly "ei" tai rosvomarginaali

Pankkien lainarahoitus pienille ja keskisuurille yrityksille on viime aikoina selvästi tiukentunut. Syitä siihen voi etsiä uudesta pankkisääntelystä sekä huonosta talouskehityksestä.

Herra Lindholm kykenee kiteyttämään ongelman varsin hienosti:

Suomen Yrittäjien Lindholm huomauttaa, että rahoituksen tiukentuminen näkyy osin myös lainavakuuksissa.

– Pienet yritykset, joilla ei ole vakuuksia, ovat huonommassa asemassa kuin muut, hän sanoo.

Kaikkein hankalinta rahoituksen saanti onkin pienelle yritykselle, jonka liiketoiminta ei perustu fyysisiin pääomiin vaan aineettomiin, Lindholm sanoo.

Syy tähän on varsin yksinkertainen: EU:ssa kaikki luototus on vakuudellista. Tällainen luotottaminen suosii aina - poikkeuksetta - sellaisia yrityksiä joilla on jo omaisuutta eli suuria yrityksiä.

Tällä pankkien harjoittamalla "luottorasismilla" tai vaikkapa "velka-apartheidilla" on yksi varsin ällistyttävä sivuvaikutus:

Vakuudellinen luotottaminen ei ainoastaan tehokkaasti estä uusien teknisien innovaatioiden pääsyä markkinoille, vaan tämän lisäksi tuhoaa toimialan sisällä tapahtuvan mahdollisen kilpailun ja luo markkinoille suurten toimijoiden oligopolin.

Nyt kun finanssi- ja talouspolitiikkaa ohjaillaan pankkien liiketoimintasuunnitelman mukaisesti, voimme varsin turvallisesti sanoa että puheet tuottavuuden kasvattamisesta, kasvuyrittäjyyden tukemisesta, yhteisöveron alentamisesta ja niin edelleen ovat eräänlaista todellisuuden kieltämistä. Miksi? Siksi, koska kapitalistinen tuotantojärjestelmä on auttamattomasti riippuvainen rahoitusjärjestelmästä. Valitettavasti rahoitusjärjestelmällä ei ole minkäänlaista intressiä kehittää tuotantojärjestelmiä, koska se kerää (pika)voittonsa maailman suurimmasta kasinosta, jota myös pörssiksi kutsutaan. Ja näin ollen kapitalismi on kuollut.

Järjestelmä toimii täsmälleen niin kuin se on suunniteltukin

Zerohedge - The Spanish Housing Market Is About To Bottom

Käppyrä kuvaa Espanjassa otettujen uusien asuntolainojen määriä.

Tämä tarkoittaa useita eri asioita, mutta ennen kaikkea sitä, että Espanjassa paikallisten pankkien pyörittämä velkapyramidiponzihuijaus kaatui hieman yli neljä vuotta sitten. Eli Espanjan taantuma alkoi noin neljä vuotta sitten ja nyt se on lamassa.

Nyt kun ensisijainen lähde valtionvelkojen korkojen maksamiseen on tyrehtynyt jää jäljelle leikkaukset, säästötoimenpiteet, yksityistäminen, verojen kohdentaminen työhön sekä tuotantoon ja tietenkin valtionhallinnon (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) muuntaminen "sijoittajien" perintätoimistoiksi.

Kysymys onkin: miten asuntolainat voivat aiheuttaa laman?

Nykyisessä järjestelmässä asuntolainat ovat nopein, yksinkertaisin sekä tehokkain (mutta valitettavasti tuhoisin tapa) "pumpata" talouteen massiivisia määriä rahaa ja aiheuttaa taloudellinen nousukausi. Tästä syystä käytännöllisesti katsoen jokaisessa EU-maassa on jonkinasteinen asuntohintakupla. Valitettavasti jokainen asuntolaina on vakuudellinen laina, joka jättää velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta. Tällä tavoin talouteen syntyy koron mentävä aukko, joka on täytettävä tavalla tai toisella. Muuten pankkien pyörittämä ponzi kuivuu kasaan ja aiheuttaa laman.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan syy siihen, miksi Espanja tai [lisää EU-maa] ajautui tai ajautuu lamaan on tässä:

Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Mutta tämä ei ole koko homman mielenkiintoisinta antia.

Mielenkiintoisinta tässä touhussa on se, että yhdelläkään EMU-maalla (Espanja on yksi tällainen) ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä euromääräisistä velvoitteistaan (veloista). Tähän on olemassa kolme perustavanlaatuista syytä.

EMU:n liittyneen valtion on lainattava valuuttansa. Yksikään 17 valtiosta, jotka ovat liittyneet EMU:n, ei voi liikkeelle laskea euroja, vaan ovat kyseisen valuutan käyttäjiä. Niiden on maksettava mitä tahansa velkakirjamarkkinat vaativatkaan. Esimerkiksi Ay-liikkeiden alasajo tai vaikkapa julkisen infran yksityistäminen jne.

Taloudellista kasvua ei ole olemassa ilman kierrossa olevan rahamäärän kasvua. Mutta kuten tiedämme, ilman velkaa ei ole rahaa, eikä velkaa ole olemassa ilman lainaehtoja. Kts. ensimmäinen kohta.

Yhdelläkään EMU-maalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta täyttää kauppataseen ylijäämällä paikallisten pankkien talouteen jättämää koron mentävää aukkoa. Maapallolla kun ei ole olemassa sellaisia maita jotka kykenisivät ostamaan biljoonien eurojen edestä EU-maissa tuotettua halpavientikrääsää.

Tällä tavalla EMU-maiden taloudellinen järjestelmä on lukittu nk. deflaatiokierteeseen. Tällä tavalla jokainen EMU-maa ajautuu maksukyvyttömäksi sekä täysin kykenemättömäksi hoitamaan edes perustavanlaatuisia lakisääteisiä velvoitteitaan ja ajautuu toteuttamaan mitä tahansa "sijoittajien" vaatimia taloudellisia perversioita.

Mutta älä huoli. Järjestelmä toimii täsmälleen niin kuin se on suunniteltukin.

Tämän viikon Facepalm palkinnon voittaja on!

 (rumpujen pärinää)

Timo Tyrväinen 

Tätä ei voi kirjoittaa, se täytyy kuunnella:  

Youtube - Aktia pankin pääekonomisti kertoo, kuinka raha luodaan

Kapteeni, olisitko ystävällinen.

Kumipääidea

Tyhmyri's Blog - Onko eläkeiän nosto keino työurien pidentämiseksi vai kyyninen keino eläkkeiden leikkaamiseksi?

Kaiken kaikkiaan eläkeiän nosto lähes varmasti sekä pienentää eläkkeiden maksusta koituvaa rasitusta että leikkaa eläkkeitä. Syynä se, että toimeentulotuen varassa elävä on halvempi kuin aito eläkeläinen ja lisäksi työttömyysjaksot pienentävät tulevaa eläkettä. Kokonaisuudessaan eläkeiän nosto on siis kustannuksia pienentävä temppu täysin riippumatta siitä pitenevätkö ihmisten työurat tai eivät.

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Herra Kani on täysin samaa mieltä. Tätä asiaa ei olisi voinut tuon paremmin kiteyttää. Loistavuutta parhaimmillaan!

Mutta tämä juttu ei lopu tähän. Eläkeiän nosto tai nostot eivät ole edes oireen hoitoa. Ne ovat veitsen kääntämistä haavassa.

Odotappas, Kani selittää.

Eläketurvakeskuksen tilastoraportista löytyy varsin mielenkiintoinen kuvio: Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 05/2012 - Työeläkkeiden rahoitus vuonna 2011 (PDF)

Mitä tämä kuvio kertoo meille?

Ensinnäkin se kertoo meille sen, ettei mitään eläkejärjestelmää ole olemassa. Tai on, mutta sen oikea nimi pitäisi olla ponzi. Se myytiin työläisille osittain rahastoivana järjestelmänä, vaikka todellisuudessa se on ylijäämän rahastoiva järjestelmä (ihanaa tämä harhaanjohtajien uuskieli). Samaan aikaan kun Sinä (muka) maksoit itse itsellesi eläkettä, se sama summa maksettiin niille, jotka olivat sillä hetkellä eläkkeellä. Ne rahat, jotka jäivät yli, "sijoitettiin" ylijäämän rahastoivan järjestelmän kautta maailman suurimpaan kasinoon (pörssi) ja hävittiin.

Mitään oikeaa "eläkerahaa" ei siis ole olemassa. Eläkemaksusi on vain-ja-ainoastaan vero, jolla kuitataan eläkevastuut tällä hetkellä eläkkeellä oleville.

Tämän lisäksi kuvio kertoo sen, ettei meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta ylläpitää näin toimivaa järjestelmää. Toimimattomuuden syy on varsin yksinkertainen: nykyisessä taloudellisessa järjestelmässä tuotanto tai työ ei luo talouteen tuotannon (tai työn) arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha luo tuotannon (tai työn) arvoa vastaavan tulon. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole työtä, veroja, eläkkeitä ja niin edelleen.

Valitettavasti velkaa voidaan ottaa täsmälleen niin paljon kunnes lainanhoitokustannukset "syövät" liikaa elämiseen jäävästä rahasta. Nyt jos huomioimme koko EU-alueen ahdingon (sekä syyn) niin voimme aika turvallisesti olettaa että köyden pää on jo tullut vetävän käteen. Velkasaturaatio on täydellinen.

Tämä järjestelmä on jo kuollut. Eläkeponzi on jo puhjennut. Mikään määrä työtä, tuotantoa, leikkauksia, säästötoimenpiteitä, verojenkorotuksia tai [lisää uusliberalistinen kumipääidea] ei tätä järjestelmää pelasta.

Mutta älä huoli. Tämä koko homma on täysin suunniteltu. Herra Kani ei usko hetkeäkään, että euron valuvika olisi jonkinlainen vahinko.

2000-luvun luokkasota

Palttiarallaa 150 vuotta sitten taloudentutkijat tulivat sellaiseen johtopäätökseen, että on olemassa kahdenlaista selkeästi toisistaan eroavaa luotottamisen muotoa: tuottavaa ja tuottamatonta.

Yritysten luotottaminen havaittiin tuottavaksi, mikäli lainahoitokustannukset (lyhennykset + korot) nousivat ja laskivat sopusoinnussa osingon maksukyvyn kanssa. Eli kun lainaa maksettiin takaisin tehokkaamman tai uuden tuotannon mahdollistamista tulovirroista ja velkojalla ei ollut oikeutta ajaa yritystä konkurssiin myöhästyneen lainanlyhennyksen takia, oli luotottaminen tuottavaa.

Tuottamattomaksi luotottamiseksi havaittiin vakuudelliset lainat. Tälle löydettiin varsin mielenkiintoinen perustelu: vakuudelliset lainat myönnettiin ainoastaan sen perusteella kuinka helposti ja nopeasti vakuus oli muutettavissa rahaksi mahdollisten luottotappioiden kattamiseksi. Eli vakuudellisilla lainoilla ei ollut minkäänlaista tarkoitustakaan kehittää olemassa olevaa tai uusia tuotantomekanismeja vaan jättivät velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta.

Eivät muinaiset taloudentutkijat arvanneet mitä tulevaisuus toi mukanaan.

EU:ssa kaikki luototus on vakuudellista.

Tämä tarkoittaa kahta asiaa.

Ensinnäkin, ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Toiseksi, jokaisen EU-maan taloudessa on koron mentävä aukko, joka on paikattava vientituloilla (eli ansaitsemalla vienti maassa lainattua ja kiertoon kulutettua velkaa) tai muuten paikallinen talous romahtaa paikallisten pankkien pyörittämän velkapyramidiponzihuijauksen kaatumiseen.

Näin ollen jäljelle jää kolme kysymystä.

Mikä tai mitkä ovat ne maat, jotka kykenevät ostamaan biljoonien eurojen edestä EU:ssa tuotettua vientikrääsää?

Onko tyhjästä luotua eksponentiaalisesti kasvavaa velkaa mahdollista maksaa maapallon rajallisilla resursseilla?

Kumpi on tulevaisuuden kannalta järkevämpää toteuttaa: pankkireformi eli rahan syntymekanismin muuttaminen vai ryhtymällä 2000-luvun luokkasotaan leikkaamalla sosiaaliturvaa sekä palkkoja, kohdentamalla verotus työhön sekä tuotantoon, tuhoamalla eläkejärjestelmän ja yksityistämällä luonnolliset monopolit?

Vastauksen voi jättää kommentteihin.

P.s
Kun muinaiset taloudentutkijat formuloivat teoriansa luotottamisen eroista oli heillä käytössä keskuspankki, joka kykeni rahoittamaan valtion investointeja ja alijäämiä. Tämä ylellisyys, jota muuten ei EU:ssa ole, mahdollisti edes toisen luototuksen muodon positiiviset vaikutukset talouteen.

Nuo lainausmerkit eivät muuten ole tuossa mitenkään vahingossa

Bank for International Settlements - Group of Governors and Heads of Supervision endorses revised liquidity standard for banks

...
Mervyn King, Chairman of the GHOS and Governor of the Bank of England, said, "The Liquidity Coverage Ratio is a key component of the Basel III framework. The agreement reached today is a very significant achievement. For the first time in regulatory history, we have a truly global minimum standard for bank liquidity. ...
...

Huono Suomennos:

...
Mervyn King, GHOS:n puheenjohtaja ja Englannin keskuspankin pääjohtaja, sanoi: "Maksuvalmiusvaatimus (Liquidity Coverage Ratio) on keskeinen osa Basel III -säännöstöä. Tänään saavutettu sopu on merkittävä saavutus. Ensimmäistä kertaa sääntelyn historiassa, meillä on todellinen globaali minimistandardi pankkien maksuvalmiudelle. ...
...

Tämä kyseinen standardi on implementoitu paikallisten lakien kautta vähintään EU:n ja G20-maihin.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa em. maan taloudessa on koron mentävä aukko, joka on paikattava vientituloilla (eli ansaitsemalla vienti maassa lainattua ja kiertoon kulutettua velkaa) tai muuten maan talous romahtaa paikallisten pankkien pyörittämän velkapyramidiponzihuijauksen kaatumiseen.

Tätä järjestelmää voisi (parempaa nimeä etsiessä) kutsua velkapyramidijärjestelmäksi. Ja sen ensimmäinen ja viimeinen sääntö on: vie tavaraa ja vie sitä niin maan hevletisti.

Valitettavasti tyhjästä luotua eksponentiaalisesti kasvavaa velkaa ei ole mahdollista maksaa maapallon rajallisilla resursseilla. Ja niinpä tällainen järjestelmä tulee väistämättä aiheuttamaan hyvinkin mielenkiintoisia lieveilmiöitä:

Koska velkapyramidijärjestelmään osallistuvan maan talous, eli pankkien pyörittämä ponzi, on tärkeämpi kuin demokratia, tulevat maan kansalaiset huomaamaan valtion muuttuvan pikkuhiljaa autoritaariseksi.

Koska velkapyramidijärjestelmään osallistuvan maan talous, eli pankkien pyörittämä ponzi, on tärkeämpi kuin elinympäristö, ajautuvat maat kirjaimellisesti raiskaamaan luonnonvaransa ja kilpailun takia myymään ne mahdollisimman halvalla.

Jokainen velkapyramidijärjestelmään osallistuva maa ajautuu keinolla millä hyvänsä edistämään mahdollisimman suuren ja tätä kautta myös halvan teollisuudenvaratyövoimareservin (eli työttömiä) syntymistä. Tämä tehdään siinä toivossa, että halpa paikallinen työvoima houkuttelisi ulkomailta investointeja, jotka mahdollistaisivat paikallisten pankkien pyörittämän ponzin ylläpidon.

Teollisuudenvaratyövoimareservi eli massiivinen määrä työttömiä luodaan hyvin yksinkertaisella tavalla: tuhoamalla kansalaisten ostovoima. Tämä toteutetaan usealla eri tavalla ja jokaisen tavan perusteena tulee olemaan "kilpailukyky sitä" tai "kilpailukyky tätä".

Kansalaisten ostovoiman tuhoaminen aiheuttaa konkurssitsunamin, joka käytännöllisesti katsoen pyyhkäisee mennessään valtion verotulot. Valtion rahoituspohjan katoaminen yhdistettynä keskuspankin kieltoon rahoittaa viranomaisia tai julkista sektoria ajaa valtion ulkoistamaan sekä yksityistämään hallinnassaan olevat luonnolliset monopolit.

Yksi tällainen luonnollinen monopoli on koulutusjärjestelmä, joka yksityistämisen seurauksena jakautuu kahteen eri luokkaan: niihin joiden oppikirjoissa on tuotesijoittelua, kaupallisia tiedotteita sekä monikansallisten yritysten propagandaa ja niihin joilla tällaista ei ole. Luokka riippuu siitä onko vanhemmilla varaa maksaa lukukausimaksuja vai ei.

Valtion rahoituspohjan romuttuminen aiheuttaa sosiaaliturvajärjestelmän alasajon. Tämä aiheuttaa mm. sen, että useiden lääkkeiden hinnat karkaavat taivaanrannan taa.

Velkapyramidijärjestelmään osallistuva maa ajautuu tavalla tai toisella murskaamaan kaiken sellaisen, joka on esteenä "taloudelliselle kasvulle" eli paikallisten pankkien pyörittämän ponzin ylläpidolle. Yksi tällainen murskattava "este" on ay-liikkeet. Ay-liikkeiden hajottaminen aiheuttaa sen, ettei talouteen jää minkäänlaista vastavoimaa monikansallisille yrityksille. Tämä mahdollistaa sen, että monikansalliset yritykset kykenevät sanelemaan tuottajahinnat.

Vuosi toisensa perään teollisuudenvaratyövoimareservi vain jatkaa kasvamistaan. Tämä tapahtuu riippumatta siitä kuinka vimmatusti valtio "liberalisoi" markkinoita. Syynä tähän on mm. olematon koulutus, rappeutuva infrastruktuuri, periytyvä köyhyys, poliittinen epävakaus ja markkinoiden oligopolisoituminen.

Luonnollisten monopolien ja markkinoiden "liberalisointi" aiheuttaa sen, että valtio ajautuu auttamattomasti monikansallisten yritysten saneluvallan alaiseksi. Mm järjestäytymisvapauteen, sopimusvapauteen sekä elinkeinovapauteen tehdään pienen pieniä muutoksia joiden ainoana tarkoituksena on monikansallisten yritysten vallan sementoiminen sekä valtionhallintoon integroituminen.

"Kilpailukyvyn" menettämisen pelossa yksikään järjestelmään osallistuva maa ei suostu nostamaan palkkoja. Suurimmalle osalle (~90%) kansalaisista tämä tarkoittaa täysin olematonta ostovoimaa, mutta järkyttävän korkeita elinkustannuksia. Ostovoiman vähyyden takia jokaisen velkapyramidijärjestelmään osallistuvan maan vientitulot hiipuvat olemattomiin.

Talouden "liberalisoinnin" myötä järjestelmään osallistuvilla mailla ei ole juuri minkäänlaisia suojatulleja subventoitua tai halpatyömaissa tuotettua tuontikrääsää vastaan. Tämä tuhoaa paikallisen tuotannon ja kasvattaa teollisuudenvaratyövoiman massaa entisestään.

Kaikilla mailla ei voi olla ylijäämää samaan aikaan. Velkapyramidijärjestelmässä tällainen on yksinkertaisesti mahdotonta:

jotta jollakin maalla olisi ylijäämää, toisella täytyy olla alijäämä

Loppujen lopuksi paikallisten pankkien pyörittämä velkapyramidiponzihuijaus kaataa jokaisen järjestelmään osallistuvan talouden ja degeneroi niiden yhteiskuntajärjestelmän Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Tässä globaalissa kilpajuoksussa pohjalle ei ole voittajia. Pitkässä juoksussa kaikki häviävät. Ja näin syntyy (uus)liberalien märkä uni: globaali neofeodalismi.

Mutta älä huoli. Tämä koko homma on täysin suunniteltu. Herra Kani ei usko hetkeäkään, että Baselin pankkikomitea olisi jotenkin vahingossa kämmännyt näin eeppisesti melkein koko maailman talouden.

Herra Kanista on äärimmäisen hienoa se että Suomeen ollaan perustamassa fanipuoluetta, joka aikoo uljaasti taistella kaiken edellä (yllä) mainitun eli Neofeodalismin puolesta. Tämä puolue kantaa nimeä "Edityspuolue" (nuo lainausmerkit eivät muuten ole tuossa mitenkään vahingossa) ja sen periaatteet, visio sekä agenda on mahdollista lyhentää näinkin ytimekkäästi:
- taloudellinen asema määrää koulutuksen tason
- elinajanodote määräytyy taloudellisen aseman perusteella
- talouden avulla ihmisiä valikoivasti jalostetaan
- taloudellinen asema periytyy
- ihmisten perustarpeet (esim. vesi) alistetaan voiton tavoittelulle
- se jolla on rahaa, laatii säännöt
- se joka laatii säännöt, saa kaiken rahan
- luokkayhteiskuntaa on vahvistettava
- plutokratia on ainoa oikea yhteiskuntajärjestelmän muoto
- jotta hinnat voivat olla vapaat, on ihmisiä suljettava vankilaan
- talouden liberalisoinnin avulla markkinat palautetaan takaisin luonnolliseen tilaan: kartellien kautta monopoleihin
- valtion väkivaltamonopolilla on suojeltava (monikansallisten) yritysten monopoleja
- arbeit macht frei
Ja niin edespäin.

Joten ei muuta kuin kannattajakorttia allekirjoittamaan! Tässä on todellinen tulevaisuuden puolue.

Propagandan uhri

Herra Kani oletti, että tästä viikosta tulee tylsääkin tylsempi, mutta sitten vastaan tuli tällainen:  Uusi Suomi - Puheenvuoro - Olli Makkonen - Raha on velkaa ja koroja mahdoton maksaa -myytti

...
Kaikki raha on velkaa -väitteestä osa on totta. Nykyinen pankkijärjestelmä perustuu vähimmäisvarantovaatimukseen, jossa osa rahasta on syntynyt pankkien luotonlaajennuksen kautta. En tässä kirjoituksessa mene siihen sen tarkemmin, mutta käytännössä siinä sama raha kiertää pankista toiseen lainoina ja talletuksina, jolloin se ikään kuin monistuu useammaksi lainaksi. Tätä on yritetty hillitä säännöllä, jossa pankin on aina pantava osa talletuksesta sivuun.
...

Mielenkiintoista. Väännetäänpäs herra Makkosen kuvailema rahajärjestelmä oikein rautalangasta.

Seuraava kuva on varastettu Suomen (keskus)pankin raportista Euro & talous 2 • 2011 Rahoitusjärjestelmän vakaus (PDF). Kuvassa pankki vastaanottaa talletuksen, jonka se sitten lainaa eteenpäin:

Eli kuviossa pankki toteuttaa ns. maturiteettitransformaatiota (mikä sana!) eli muuttaa lyhtyaikaisia talletuksia pitkäaikaisiksi lainoiksi. Nyt kun tämä on selvä, niin tehdäänpäs tälle kuvalle pienet temput:

Tässä kuvassa pankki muunsi vähimmäisvarantovaatimuksen avulla yhden talletuksen useaksi erilliseksi lainaksi.

Herra Makkonen oli myös sitä mieltä, että sama raha kiertää pankista toiseen lainoina ja talletuksina. Näin ollen kuvalle on tehtävä vielä yksi temppu:

Nonnih, nyt kun tämä on selvää, esitetäänpäs kysymys: mistä rahasta velalliset maksavat lainansa korot? Muista, että pankki lainaa vain sen summan, joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on pankkiin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on saatu.

Aivan oikein! Olet täysin oikeassa: korot maksetaan joko omasta tai toisen lainaamasta rahasta.

Näin ollen herra Makkonen kertoi juuri, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta, jossa jokainen eilen ja tänään velkaa ottanut ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Mahtavaa eeppistä epäonnistumista parhaimmillaan! Herra Makkonen kusee kehäpäätelmänsä kintuille niin kovalla kiukulla, ettei minkäänlaista epävarmuutta jää siitä kuinka tietämätön hän on nykyisen rahajärjestelmän luonteesta sekä toimintamekanismeista.

Propagandan uhri. Niin kuin niin moni muukin.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaa herra Kani sekä Kapteeni Picard.

Kun kakka tapaa tuulettimen

Finanssialan Keskusliiton mukaan (PDF) vuonna 2011 Suomessa toimi 14 liikepankkia. Niiden markkinaosuudet jakaantuivat seuraavanlaisesti:

Valitaanpas tuolta oikein huono esimerkki: OP-pohjola ryhmä

OP-Pohjola-ryhmä täyttää edelleen selvästi Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) suosituksessa edellytetyn pääomatason, eikä siltä siten edellytetä toimia vakavaraisuuden vahvistamiseksi. OP-Pohjola-ryhmällä on sekä korkea ydinvakavaraisuus että pienet valtionlainoihin liittyvät riskit.

EBAn metodeilla laskettu OP-Pohjola-ryhmän Core Tier 1 -suhde oli kesäkuun 2012 lopussa 14,5 prosenttia eli selvästi yli EBAn asettaman 9 prosentin vähimmäistavoitetason. OP-Pohjola-ryhmään kuuluvilla pankeilla ei ole suoria sijoituksia GIIPS-valtioiden lainoihin.
...

Tuo EBA:n metodeilla laskettu vakavaraisuusluku on varmasti sääntöjen sekä ohjeiden mukaan täysin oikein. Tästä ei ole mitään epäilystä.

Valitettavasti laskelmassa käytetyt luvut ovat täyttä roskaa. Finanssivalvonta (sivu 4, PDF) on kiteyttänyt ongelman ällistyttävän ytimekkäästi:

Tähän on kaksi syytä.

Ensinnäkin, riskipainotetun saatavan vastuuarvo on sen tase-arvo. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi herra Kanille myönnetyn alhaisen riskin 200 000 € asuntolainan tase-arvo voi olla jopa niinkin alhainen kuin 20%. Eli, kun pankki on lainannut herra Kanille 200 000 €, merkitsee pankki taseeseensa 40.000 € edestä riskipainotettuja saatavia. Tällä tavoin esimerkiksi OP-Pohjola ryhmän riskipainotettujen saatavien (kuvassa RWA) määrä on vain 44 miljardia: Finanssivalvonta - OP-Pohjola-ryhmän tulosliite - 8.12.2011 (PDF)

Vaikka niitä saatavia on todellisuudessa huomattavasti enemmän.

Toiseksi, OP-Pohjola ryhmä on EBA:n metodien avulla laskenut pääomakseen (varoiksi) osakekannan sekä etuoikeutetut osakkeet. Seuraavan kolmen vuoden ajalta saatavat verovähennykset sekä jakamattomat voitot. Tämän lisäksi osa pääomasta voi koostua erilaisista hybridi-instrumentteista (kytketty johdannainen). Toisin sanoen, OP-Pohjola on laskenut pääomakseen sellaista rahaa, jota ei oikeasti vielä ole edes olemassa tai jonka saapuminen pankin tilille on enemmän kuin epävarmaa.

Kun kakka tapaa tuulettimen, niin kuin on useasti käynyt, todetaan EBA:n laskelmien antaneen väärän kuvan pankkien vakavaraisuudesta. Tämä asia on toistuvasti todeksi todettu, kun jonkun EU-maan pankkeja on "pelastettu" itse aiheuttamaltaan ahdingolta. Syy EBA:n toistuvaan epäonnistumiseen löytyy EU direktiiveistä. EBA:n metodi seuraa laskelmissaan lakia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan - huolimatta siitä että kaikki laskettu lakien sekä säädöksien mukaisesti - koko vakavaraisuuslaskelma ja ennen kaikkea sen tulos on valhetta. Täyttä roskaa.
 
Noh, miten pankkien vakavaraisuus sitten lasketaan?

Pankki kykenee 10 miljardin euron pääomalla luomaan laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" jopa 500 miljardin edestä luottoja. Mutta mikäli ~2% luotoista (eli oman pääoman verran) happanee käsiin, on tämä pankki konkurssissa. Laskelma menee siis näin: pääoma / luotoilla * 100 = vakavaraisuusaste.

Total assets tarkoittaa kaikkia saatavia eli rahasummaa, joka on luotu laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Tangible Common Equity on omistajien pääoma (osakekanta) eli se rahasumma, josta tappiot oikeasti katetaan. Otetaanpas muutama esimerkki:

OP-Pohjola Group (PDF)

OP-Pohjola on "vivuttanut" pääomansa (5,5 miljardia) noin 17-kertaiseksi ja sen vakavaraisuusaste on noin ~5,8%.

Danske bank (PDF)

Danske pankki on "vivuttanut" pääomansa (18,2 miljardia) melkein 26-kertaiseksi ja sen vakavaraisuusaste on noin 3,9%.

Aktia (PDF)

Aktia on "vivuttanut" pääomansa (326 miljoonaa) noin 30-kertaiseksi ja sen vakavaraisuusaste on noin 3,3%.

Nordea

However, leverage is relatively high for a bank in this rating category, with a tangible common equity to tangible assets ratio around 3.3% (4.7% excluding derivatives and insurance assets).

Nordea on "vivuttanut" pääomansa vähintään 30-kertaiseksi ja sen vakavaraisuusaste on noin 3,3%.

Esimerkiksi Aktia kykenee melkein 10 miljardin luotoistansa ottamaan hieman yli 3% edestä tappioita (~300 miljoonaa eli pääomansa verran) ja se on konkurssissa.

Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?

Ensinnäkin, alhainen vakavaraisuusaste tarkoittaa sitä, että pankki on viittä vailla konkurssissa. Pienikin ongelma vähänkään suuremman velallisen (valtio, kunta, yritys) kanssa saattaa keikauttaa pankin konkurssiin. Miljarditolkulla luottotappioita esimerkiksi asuntoluotoista ajaa täsmälleen saman asian.

Toiseksi, kun pankki "vivuttaa" itsensä konkurssin partaalle tulee direktiiveihin, lakeihin ja säädöksiin kirjattu "oma pääoma suhteessa saataviin" -raja vastaan. Tämä raja estää pankkia luomasta luottoja laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä", koska sen pääoma on liian pieni suhteessa taseen loppusummaan (Total Assests). Mikäli pankki haluaa pysyä bisneksessä mukana, eli jatkaa luotottamista, on sen (pankin) tavalla tai toisella kasvatettava pääomaansa (Tangible Common Equity). Mikäli se ei tätä kykene jostain kumman syystä tekemään, pankki ajautuu noutamaan asiakkaalle lainattavan rahasumman rahoitusmarkkinoilta (esim. Euribor). Rahoitusmarkkinoilta löytyy (melkein) aina pankki, joka ei ole estynyt luomaan rahaa laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Näin kävi mm. Nordealle: Kauppalehti - Markkinarahoitus vei Nordealta luokituspykälän

Riippuvuus markkinarahoituksesta sai luottoluokittaja Moody'sin pudottamaan Nordean ja Handelsbankenin sekä Landeshypotekin luottoluokitusta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun BASEL III -sääntöjen korkeammat oman pääoman vaatimukset astuvat ensi vuonna (2013) voimaan lainahanat kiertyvät kiinni. Direktiivien, lakien sekä sääntöjen määrittelemälle rajalle "vivuttaneet" pankit yksinkertaisesti lopettavat luotottamisen, koska suurin osa rahoitusmarkkinoista (esim. Euribor) kuivuu kasaan.

Kolmanneksi, vaikka pankit kykenisivätkin luotottamaan asiakkaitaan pääomittamisen kautta (kuten rouva Lagarde ehdotti) melkein loputtomasti, ei tämä vielä takaa yhtään mitään. Nimittäin velkaa voidaan ottaa täsmälleen niin paljon kunnes lainanhoitokustannukset "syövät" liikaa elämiseen jäävästä rahasta. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman järkyttävän korkeaa syntyvyyttä, eli velallisten uusintamista, ihmisten kyky kasvattaa velkataakkaa tulee vastaan.

Kun pankit ovat "vivuttaneet" pääomansa äärirajoille ja/tai ihmiset ovat ylivelkaantuneet, on tapahtunut velkasaturaatio.

Velkasaturaation vaikutus talouteen on täsmälleen samankaltainen kuin sisäisen devalvaation. Syy yhteneväisyydelle on varsin yksinkertainen:

Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Tämä tarkoittaa sitä, että ottamalla velkaa ajaudumme lamaan. Mutta ottamatta jättäminen aiheuttaa täsmälleen saman, koska kaikki raha palautuu takaisin sinne mistä se tulikin: pankkiin.

Eli teimmepä niin tai näin, niin loppujen lopuksi vaihdonvälineestä tulee este vaihdannalla ja ajaudumme automaattisesti sekä auttamattomasti lamaan. Tämä tapahtuu täysin riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän työtä tehdään. Miksi? Siksi, koska järjestelmä on rakennettu toimimaan näin!

Mutta älä huoli. Tämä koko homma on täysin suunniteltu. Herra Kani ei usko hetkeäkään, että Baselin pankkikomitea olisi jotenkin vahingossa kämmännyt näin eeppisesti melkein koko maailman talouden.