16.4.2013

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 5)

Jatkoa osille 1, 2, 3 ja 4.

Alla olevassa kuviossa on järkyttävä yksinkertaistus miten-ja-kuinka rahajärjestelmämme toimi Toisen maailmansodan jälkeen:


Juu, kyllä. Olet täysin oikeassa. Kuviosta puuttuu monia tärkeitä ominaisuuksia kuten valtionvelkakirjat, keskuspankin ohjauskorko, vientitulot ja niin edelleen. Mutta yhtä kaikki! Toisen maailmansodan jälkeen (melkein) jokainen länsimaalainen keskuspankki eli rahajärjestelmä toimi tällä tavalla (mm. Suomen (keskus)pankki markka-aikana). Itse asiassa Ison-Britannian, ameriikan ihmemaan, Kanadan, Japanin ja (ilmeisesti) Ruotsin keskuspankit toimivat tällä tavalla edelleenkin (tästä syystä kuvion oikeassa yläkulmassa lukee "tietokoneen näppäimistöä...")

Kyseinen järjestelmä antaa valtiolle ällistyttäviä etuja (PDF):
- toisin kuin yritys tai kotitalous, valtio on oman valuuttansa liikkeellelaskija (tästä johtuen valtiota ei voi verrata esim. yritykseen).
- valtion ei tarvitse lainata punaista puupenniäkään yksityiseltä sektorilta.
- luottoluokittajilla, velkakirjamarkkinoilla tai pankeilla ei ole mitään valtaa harjoitettuun talous-, finanssi-, jnepolitiikaan.
- valtion on ensin kulutettava (toteutettava alijäämäisiä budjetteja) ennen kuin se voi kerätä verotuloja.
- verotulot eivät rahoita valtion toimintoja. Alijäämät rahoittavat (doh!).
- valtio kykenee selviytymään mistä tahansa omassa valuutassa arvotetusta lakisääteisestä velvoitteesta. Toisin sanoen valtio ei voi koskaan mennä konkurssiin (toisin kuin yritys tai kotitalous).
- verotus luo markkinat eli tarpeen hankkia paikallista valuuttaa keinolla millä hyvänsä. Verotus "pakottaa" sellaiset tuotteet ja palvelut markkinoille, joita ei sieltä normaalisti ole saatavilla. Näin ollen valtio hallitsee markkinoita eikä päinvastoin.
- valtion alijäämäinen budjetti kasvattaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä kasvaa ja taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy.
- valtion ylijäämäinen budjetti tuhoaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä supistuu. Näin ollen ylijäämäinen budjetti ei kerrytä minkäänlaisia varoja käytettäväksi myöhemmin eli minkäänlaista säästämistä ei tapahdu (itse asiassa juuri päinvastoin: yksityinen sektori velkaantuu ja ajautuu konkurssiin).
- valtion budjetti on mahdollista tasapainottaa, mikäli vientitulot tai yksityisen sektorin velkaantuminen ovat suuremmat kuin alijäämät.
- valtion velka keskuspankille on sama asia, kuin olisit velkaa itsellesi (maksun kanssa on vähän niin ja näin).
- valtionvelkaa ei makseta (juuri ollenkaan) takaisin, koska alijäämien kautta kulutetusta rahasta tulee osa kierrossa olevaa rahamäärää.
- valtionvelka tai alijäämät eivät vaikuta millään tavalla verotusalueella tuotettavien tuotteiden tai palveluiden hintoihin (mikäli valtio ei ajaudu korjaamaan ongelmaa kokonaiskysynnässä esim. verotuksen avulla).
- valtion alijäämät (eli keskuspankkirahoitus) eivät aiheuta inflaatiota, mikäli valtio ei suostu ostamaan ylihinnoiteltuja tuotteita tai palveluita ja tehokkaasti verottaa nk. ansaitsematonta tuloa.
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tämän järjestelmän tarkoituksena on yhteiskunnan rakenteiden (koulutus, tuotantovälineet, infra jne.) pitkäjänteinen kehittäminen ja täystyöllisyys.

Mutta (aina se mutta) ennen kuin yksikään valtio pääsee nauttimaan edellä mainituista etuisuuksista, täytyy sillä olla aivan ikioma valuutta (sekä tietenkin sellaiset harhaanjohtajat jotka ymmärtävät tällaisen järjestelmän potentiaalin) kuten Iso-Britannialla, ameriikalla, Japanilla, Kanadalla ja Ruotsilla on.

EMU-mailla ei ole omaa valuuttaa! Jokainen EMU:n liittynyt maa luopui omasta valuutastaan ja omasta keskuspankistaan liittyäkseen eurojärjestelmään.

EMU-maiden rahajärjestelmä, nimeltään euro, toimii jotakuinkin tällä tavalla:


Juu, kyllä. Olet taas kerran täysin oikeassa. Kuviosta puuttuu monia tärkeitä ominaisuuksia kuten Target-järjestelmä, valtionvelkakirjat, keskuspankin ohjauskorko, vientitulot ja niin edelleen. Mutta yhtä kaikki! EMU-maiden rahajärjestelmä toimii tällä tavalla.

Kyseisessä järjestelmässä on useita mielenkiintoisia ominaisuuksia:
- euro ei ole valtion valuutta. Valuutta on erotettu yksittäisistä valtioista ja ne (valtiot) ovat ko. valuutan käyttäjiä. Pankeilla on monopoli euroon (eli valuuttaan).
- jokaisen taloudessa toimivan (valtion, yritysten jne.) on lainattava vaihdon välineensä yksityisiltä osakeyhtiöiltä, joita myös pankeiksi kutsutaan.
- luottoluokittajat, velkakirjamarkkinat sekä pankit sanelevat valtion talous-, finanssi-, jnepolitiikaan.
- ennen kun valtio voi verottaa yhtäkään euroa, on jonkun ensin käveltävä pankkiin, lainattava sieltä rahaa ja kulutettava se kiertoon.
- valtionvelka ja verotulot rahoittavat valtion toiminnot. Toisin sanoen EMU:n liittynyt valtio voi mennä konkurssiin samalla tavalla kuin yritys tai kotitalous.
- velka luo markkinat ja tarpeen hankkia euroja keinolla millä hyvänsä. Velka "pakottaa" sellaiset tuotteet ja palvelut markkinoille, joita ei sieltä normaalisti ole saatavilla. Pankkien tuote on velka (eli raha, jota käytetään vaihdon välineenä) ja näin ollen ne hallitsevat markkinoita.
- valtion alijäämäinen budjetti kasvattaa valtionvelkaa, joka myöhemmässä vaiheessa aiheuttaa paineita mm. luonnollisten monopolien yksityistämiseen sekä verojen korottamiseen. Toisin sanoen alijäämäisten budjettien hyödyt ovat kokonaistaloudellisesti äärimmäisen lyhytaikaisia ja negatiivisia.
- valtion ylijäämäinen budjetti ajaa yksityisen sektorin konkurssiin. Julkinen ja yksityinen sektori eivät voi lyhentää velkojaan samaan aikaan. Toisen on annettava periksi ja mentävä konkurssiin (konkurssiin menee se, jolla ei ole verotusoikeutta).
- valtionvelka vaikuttaa jokaiseen verotusalueella tuotettuun tuotteen ja palveluun hintaan (korkea verotus).
- valtion budjettia ei ole mahdollista tasapainottaa, koska kierrossa oleva rahamäärä (velkaantuminen, velkojen maksamisen jne.) vaihtelee huomattavasti.
- mitä enemmän taloudessa toimivat yksiköt lainaavat rahaa sitä korkeammaksi tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hinnat kasvavat. Toisin sanoen mitä enemmän pankit myöntävät luottoja sitä nopeammaksi inflaation vauhti kasvaa.
- kun velalliset lyhentävät lainojaan pankeille kierrossa oleva rahamäärä supistuu. Kun taloudessa toimivat yksiköt ottavat velkaa kierrossa oleva rahamäärä kasvaa (riippuen, että otetun velan määrä ylittää huimasti lainanlyhennyksinä maksetun määrän).
- kun kierrossa oleva rahamäärä supistuu ajautuvat taloudessa toimivat yksiköt tasaamaan tulojen ja menojen erotusta luotolla (rikollisuuden lisäksi muuta vaihtoehtoa ei ole).
- kierrossa olevaa rahamäärä on mahdollista ylläpitää äärimmäisen korkean syntyvyyden eli velallisten uusintamisen avulla.
- säästäminen ajaa muita taloudessa toimivia yksiköitä konkurssiin.
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tämän järjestelmän ainoa tarkoitus on pankkien voittojen maksimointi. Tällä järjestelmällä ei ole muuta tarkoitusta! (Sitä vain jaksaa ihmetellä mikä olikaan suomalaisten harhaanjohtajien motiivi saada Suomi liittymään EU:n ja EMU:n?)

Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksien ainoana tarkoituksena oli (ja edelleen on) leikata valtion ohjakset taloudesta ja sen suunnittelusta. Tällä tavalla aiheutettiin "valtatyhjiö", jonka rahoituslaitokset ja rahoituseliitti luonnollisesti ja varsin kätevästi täyttivät.

Kun taloudesta poistettiin ensisijainen rahan lähde (keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtiota) ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä lähteestä: pankeista.

Rahoituslaitoksien ja rahoituseliitin liiketoimintasuunnitelmassa lukee, että kiinteistöt, työvoima, teollisuus sekä valtio kuormitetaan niin suurella määrällä korollista velkaa kuin vain on mahdollista. Eläkejärjestelmä, sosiaaliturva ja muut lakisääteiset (pakolliset)säästämisjärjestelmät ajetaan pelaamaan uhkapelejä maailman suurimpaan kasinoon (pörssiin), jotta rahoitusmarkkinat voivat kerätä ne (säästöt) parempaan talteen välitys-, käyttö- ja sun muina maksuina. Ay-liikkeiden tuhoamisen myötä jäsenmaksut "vapautetaan" ulosmitattaviksi mm. osinkoina, kohonneina elinkustannuksina ja lainanlyhennyksinä. Julkisten monopolien yksityistämisen myötä rahoituslaitokset ja rahoituseliitti saavat verotusoikeuden. Ja niin edelleen.

Rahoituslaitokset ja rahoituseliitti haluavat kaiken taloudellisen ylijäämän maksettavaksi korkoina, ei siis käytettäväksi elintason kasvattamiseen, sosiaalikuluihin, infran parantamiseen tai edes uusiin pääomasijoituksiin.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EMU-maiden (ja siinä ohessa muiden EU-maiden) talouden tuhoaa rahajärjestelmän valjastaminen yksittäisen intressiryhmän maksimaaliseen voitontavoitteluun muiden taloudessa toimivien kustannuksella.

Mutta tällä "luovalla tuholla" on olemassa toinenkin tarkoitus ja se on koko tämän touhun päämäärä.

Jatkuu...

5.4.2013

EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 4)

Jatkoa osille 1, 2 ja 3.

Joten projekti joka aloitettiin pyrkimyksellä luoda Euroopan laajuinen hiili- ja teräskartelli voimakkaalla  sosiaalidemokraattisella aatteella (työvoima on kunnolla ruokittua ja hyvin koulutettua) muunnettiin Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksilla uusliberaaliseksi dystopiaksi.

Uusliberalismi on ällistyttävän mielenkiintoinen talouspoliittinen suuntaus: se on täydellisen sokea rahoitussektorin aiheuttamille ongelmille. Uusliberalismissa syyllinen jokaiseen taloudelliseen ongelmaan löytyy valtiosta, ay-liikkeistä tai siitä, ettei markkinat ole tarpeeksi vapaat. Tästä syystä uusliberalismin ainoa tarkoitus on vapauttaa (markkina)talous rahoitussektorin leikkikentäksi eli alistaa kaikki muut taloudessa toimivat yksiköt velkaorjiksi (tämä on uusliberalismin ainoa toiminto. Tätä varten se on luotu). Toisin sanoen uusliberalismin tarkoituksena on finansialisaatio. Herra Patomäki on tiivistänyt kyseisen asian varsin ytimekkäästi:
... Finansialisaatio tarkoittaa ”prosessia, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja rahoituseliitit kontrolloivat yhä enemmän yksityisiä taloudellisia prosesseja ja julkisia talouspoliittisia päätöksiä”.
....
Ja euroopan unionissa kyseinen prosessi on onnistut yli odotusten!

Otetaanpas muutama oikein huono esimerkki.

Ennen itsenäisellä valtiolla oli oma valuutta. Nykyään (EMU) valtiot joutuvat lainaaman valuuttansa kuin vanhat kunnon siirtomaat konsanaan.

Ennen itsenäinen valtio kykeni toteuttamaan pitkäaikaisia kehityssuunnitelmia ja suurmittaisia projekteja (esim. rautatieverkosto tai vientiin suunnatun raskas teollisuuden kehittäminen) keskuspankkirahoituksen avulla. Nykyään poliitikkojen lupaukset elintason kasvusta tai työllisyyden parantamisesta ovat täysin riippuvaisia Baselin pankkivalvontakomitean laatimista säädöksistä (BASEL III) tai kansainvälisten rahoittajien hyväntahtoisuudesta.

Ennen inflaatiota mitattiin vertaamalla tietynlaisen ostoskorin arvoa palkansaajien ostovoimaan (palkkatuloihin). Mikäli palkansaajien ostovoima näytti heikkenevän eli alentuvan suhteessa ostoskorin arvoon, niin työmarkkinaosapuolet sekä valtio yhdessä toteuttivat tarvittavat toimenpiteet palkkojen nostamiseksi. Nykyään inflaatiota mitataan eri tuotteiden hintojen muutosvauhdin keskiarvolla. Ja keskiarvon muutoksen perusteella keskuspankki nostaa tai laskee ohjauskorkoa eli mikäli ihmisten ostovoima ei riitä perustarpeiden ylläpitämiseen heidän oletetaan joko ottavan (lisää) velkaa tai kuolemaan nälkään.

Ennen verotuloja käytettiin mm. peruskouluihin, infran ylläpitämiseen ja niin edelleen. Nykyään suurin osa valtionhallinnosta (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) on muunnettu kansainvälisten "sijoittajien" perintätoimistoiksi.

Ennen pankit luotottivat yrityksiä ja teollisuutta. Nykyään ~70% pankkien luotottamisesta kohdistuu asuntoihin (asuntolainat). ~90% kaikista myönnetyistä lainoista on vakuudellisia eli nk. tuottamattomia lainoja.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan uudet herramme (harhaanjohtajamme) ovat vaaleilla valitsemattomat rahoituslaitokset ja rahoituseliitti.

Syy siihen, miksi (uudet) harhaanjohtajamme haluavat tieten tahtoen tuhota EU-maiden talouden löytyy heidän luomasta rahajärjestelmästä: Eurosta.

Jatkuu...