Ei voi kuin hattua nostaa ja kumartaa.

Muistatko tämän? Euvostoliiton keskuspanki lainasi euvostoliittolaisille pankeille rahaa 1% korolla sillä verukkeella, että ne ostaisivat eri maiden velkakirjoja.

Toisin kävi.

Euvostoliiton keskuspankin pankeille lainaama raha (ja vähän päälle) talletettiin takaisin sen holveihin. Eli keskuspankin suorittamalla massiivisella operaatiolla (yli 500 miljardia euroa) ei ollut minkäänlaista vaikutusta reaalitalouteen.

Tästä jutusta jäi kuitenkin yksi asia hieman epäselväksi:

Pankit lainasivat rahaa euvostoliiton keskuspankilta 1% korolla. Mutta keskuspankki "maksaa" sinne talletetulle rahalle 0,25% korkoa. Eli pankit ottavat tässä operaatiossa 0,75% takkiinsa.

Miksi näin? Miksi ihmeessä pankit tekisivät jotain tällaista?

Vastaus tähän kysymykseen olikin yksinkertaisempi, kuin moni olisi osannut kuvitella.

Pieni alustus on paikallaan.

Pankki lainaa vain-ja-ainoastaan lainasopimuksessa lukevan summan verran. Ei enempää, ei vähempää. Tästä johtuen korot maksetaan omasta tai toisen ottamasta ja kiertoon kuluttamasta lainasta.

Tämä tarkoittaa mm. sitä, että asuntojen varallisuushintojen nousu on täysin riippuvaista pankkien tarjoamista luotoista.

Velkaa voidaan ottaa täsmälleen niin paljon, kunnes lainanhoitokustannukset "syövät" liikaa elämiseen jäävästä rahasta. Näin ollen pankin markkina-alue on rajallinen.

Kun pankin markkina-alueella ei enää ole ketään, joka kykenisi ylläpitämään sen pyörittämää ponzia eli ottamaan enemmän velkaa kuin kukaan on ennen ottanut, tapahtuu velkasaturaatio.

Velkasaturaatio mädättää pankin holvissa olevat (arvo)paperit ja saa sen taseen näyttämään valheelliselta. Ja koska juuri kukaan ei enää ota velkaa (tarvittavia määriä) ovat luottotappiot ponzin kaatumisen luonnollinen seuraus (korot maksettiin toisen lainaamasta pääomasta).

Pankkien luottotappiot katetaan niiden pääomasta. Pankin pääoma koostuu siitä rahasta jonka "sijoittajat" ovat siihen sijoittaneet.

Olipas hieno alustus. Eteenpäin!

Luottamuksen palauttaminen ehto taantuman välttämiselle

”Rahoitusjärjestelmän luottamuksen palauttamiseksi tehokkain keino on pankkien pääomittaminen. Se on ensisijaisesti osakkeenomistajien tehtävä”, pääjohtaja Liikanen sanoi.

Tyhminkin "sijoittaja" kykenee ymmärtämään mille pankkien ydinliiketoiminta perustuu. Tästä johtuen "sijoittajilla" ei ole minkäänlaista halua työntää miljooniaan, miljardeista puhumattakaan, pankkien luottotappioiden kattamiseen. Varsinkaan sen jälkeen kun pankit ovat kyllästäneet markkina-alueensa.

Noh, arvaatkos kuka tai mikä otti kantaakseen pankkien osakkeenomistajien vastuun ja lainasi miljardeja euroja luottotappioiden kattamiseen? Aivan oikein! Euvostoliiton keskuspankki.

Euvostoliiton keskuspankki lainasi pankeille miljardeja euroja, jotka sitten talletettiin takaisin (vaikkakin tappioilla) sen holveihin odottamaan Kreikan, Portugalin jne. maiden tulevaa konkurssia.

Euvostoliiton pankit tulevat "kuittaamaan" tulevat luottotappionsa siitä rahasta, jonka ne lainasivat euvostoliiton keskuspankilta.

Ja tämä tarkoittaa sitä, että euvostoliiton keskuspankki tulee ottamaan hirvittäviä tappioita.

Nyt sitten voisimmekin esittää yksinkertaisen kysymyksen: kuka tai mikä takaa euvostoliiton keskuspankin rahoituksen?

Euvostoliiton keskuspankin tekemien riskien (lainojen jne.) kustannukset jakaantuvat koko eurojärjestelmään. Yksittäisen kansallisen keskuspankin riskit ja voitot lasketaan euvostoliiton keskuspankin pääoma-avaimen perusteella. Esimerkiksi Suomen (keskus)pankin osuus euvostoliiton keskuspankin pääomasta, ns. pääoma-avaimesta, on 1,8 %.

Tämä tarkoittaa sitä, että euvostoliiton keskuspankin taseesta 1,8% on taattu Suomalaisen veronmaksajan selkänahalla.

Eli mitä siis tapahtuikaan, kun euvostoliiton keskuspankki lainasi euvostoliittolaisille pankeille miljardeja euroja siihen, että ne voivat ja kykenevät "kuittaamaan" tulevia luottotappioitaan? Niinpä niin. Klassinen "voitot yksityistetään ja tappiot kansallistetaan" -temppu.

Hitto, että nämä äijät ovat ovelia. Ei voi kuin hattua nostaa ja kumartaa.