S on tarjonta (tuotanto). D on kysyntä (ostovoima). Price on hinta. Quantity on määrä. (Kuviossa on esimerkkinä positiivinen muutos. Kysyntä (D1) kasvaa (D2), joka johtaa hinnan (P) sekä määrän (Q) kasvuun). Eli
- mikäli kysyntä kasvaa ja tarjonta pysyy samana, niin se johtaa korkeampaan hintaan ja määrään.Loogista? Ainakin se näyttää siltä. Mutta (aina se mutta) esitetäänpäs muutamia kysymyksiä.
- mikäli kysyntä alenee ja tarjonta pysyy samana, niin se johtaa alhaisempaan hintaan ja määrään.
- mikäli tarjonta kasvaa ja kysyntä pysyy samana, niin se johtaa alhaisempaan hintaan ja korkeampaan määrään.
- mikäli tarjonta alenee ja kysyntä pysyy samana, niin se johtaa alhaisempaan hintaan sekä määrän.
Kuinka moneen kuluttajaan tätä mallia voidaan käyttää? Täsmälleen yhteen. Tai miljoonaan identtiseen kuluttajaan, joiden tulot sekä kulutustottumukset ovat täsmälleen samanlaiset.
Kohtaako kuluttajan ostovoima (D) tarjonnan (S), jos hän työskentelee jossain vaiheessa tuotantoketjua? Ei välttämättä. Esimerkiksi Kiinalaisella siirtotyöläisellä ei todennäköisesti ole minkäänlaista (rahallista) mahdollisuutta ostaa tuottamaansa tietokonetta.
Fight Club elokuvaa vapaasti lainaten:
On a long enough product lifecycle. The profitability rate of everyone drops to zero.Huono Suomennos:
Tarpeeksi pitkällä tuotteen elinkaarella. Jokaisen kannattavuusaste laskee nollaan.Toisin sanoen mallia on mahdollista huijata. Kysyntää on mahdollista kasvattaa keinotekoisesti (hehkulamppuhuijaus).
Tuotannon tehostuessa (S1 -> S2) tuotettavan tuotteen määrä kasvaa (Q) ja samalla hinta alenee (P1 -> P2), eikö totta?
Ei välttämättä. Esimerkiksi Suomessa sähköntuotanto sekä sen kysyntä on viimeisen 30 vuoden aikana kasvanut julmasti. Silti, riippumatta huomattavista tuotannollisista edistyksistä (ydinvoima) sähkönhinta on pilvissä.
On olemassa täsmälleen kaksi tapaa tuottaa enemmän halvemmalla: offshoring tai automatisointi. Molemmat vaikuttavat negatiivisesti ostovoimaan, koska ne aiheuttavat työttömyyttä. Mitä tapahtuu tarjonnalle (S) ja kysynnälle (D), jonka siis pitäisi vastata ostovoimaa? (Muista, etteivät tuotantoketjuun osallistuvat työläiset välttämättä kykene ostamaan lopputuotetta.)
Laitetaan kuvioon kolme erilaista tuotetta. Jumbojetti, välttämättömyystuote (esim. ruoka, vesi tai sähkö) sekä Pokemon peli. Mitä kuviossa tapahtuu ja käykö se järkeen? (Jos tämä ei yllätä, niin kokeile seuraavaa: lisää malliin kaksi D viivaa. Toinen herra Puliukolle ja toinen herra Wahlroos:lle.)
Kuinka monta tällaista mallia tarvitaan koko talouden mallintamiseen? Ensimmäiseksi tarvitaan jokaista kuluttajaa kohden yksi kysyntä (ostovoima) D viiva, sillä jokaisen kuluttajan ostovoima sekä kulutustottumukset ovat erilaiset. Sitten tarvitaan jokaiselle tuotteelle oma tarjonta (tuotanto) S viiva. Kun edelliset ovat valmiina, voimmekin aloittaa arvailun siitä, että mitähän ihmettä kukakin kuluttaja aikoo ostaa ja millä aikavälillä (huomaa, että mallista puuttuu kokonaan aika)?
Milloin tarjonta (S) kohtaa ostovoiman (D)? Minä tahansa hetkenä kun asiakas maksaa ostoksensa kaupan kassalla. Mutta mitkä ovatkaan ne tekijät, jotka vaikuttavat siihen, että asiakas kykeni maksamaan ostoksensa kaupan kassalla? (Mallissa tämä kysymys ohitetaan täydellisesti.)
Ja jatkuu ja jatkuu... Herra Keen pitää kyseisestä asiasta varsin loistavan luennon (valitettavasti lontoon murtella).
Suoraan sanottuna Virallisentotuuden(tm) esittämä malli kysynnästä ja tarjonnasta on täyttä roskaa. Sillä ei tee yhtään mitään eikä sitä voi käyttää yhtään mihinkään. Se yleistää liika eikä ota huomioon juuri minkäänlaisia muuttujia.
Valitettavaa on se, että tätä mallia on opetettu kouluissamme viimeisen 50 vuotta (vähintään). Mutta vielä valitettavampaa on se, että kyseisen mallin opettajat toimivat yliopistoissa professoreina ja jopa ministereiden talousneuvonantajina!
4 kommenttia:
Pikku fiba ensimmäisen kuvan alta eli vimonen vaihtoehto:
"mikäli tarjonta alenee ja kysyntä pysyy samana, niin se johtaa alhaisempaan hintaan"
pitäisi mielestäni (ainakin reaalimaailmassa) olla:
"mikäli tarjonta alenee ja kysyntä pysyy samana, niin se johtaa korkeampaan hintaan". (vrt. Zimbabwe, Weimarin Saksa missä tuotannot romahtivat, mutta rahamäärä ei laskenut -> lopulta hyperinflaatio)
Tuotteiden määränhän pitäisi sitten joka tapauksessa yrittää korjata tilannetta eli sitä paljon kehuttua tuottamiskannustinta (kysyntä alas, leikkaa tuotantoa ja kysyntä kasvaa, kasvata tuotantoa). Tämä käppyrähirviön ongelma on myös oletus, että tuote kuin tuote voidaan aina korvata jollain muulla - lähinnä tarkoitan energiaa, jossa olemme 200v fossiilisten polttoaineiden kuplassa, jolloin energian hintaa on vasta viime aikoina alettu laskemaan mukaan. Tämä tulee olemaan monessa asiassa se toinen "killeri".
Muutoin kyllä samaa mieltä sepittelylepertelystä mitä meille tarjotaan aina vain. (^_^)
Suoraan hevosen suusta: http://en.wikipedia.org/wiki/Supply_and_demand
If supply decreases and demand remains unchanged, then it leads to higher price and lower quantity.
Mutta olet oikeassa.
Hmm. Onko vasen laita hyperinflaatio ja oikea laita hyperdeflaatio?
Huhaasta järjen aikaan saaminen saa Kanin aivot sattumaan.
Tuo kuvatushan ei taida ääritilanteissa toimia muutoinkaan eli tyypillinen kuvitteellinen, akateeminen talousajatus-kupla. Kuten mainitsitkin.
Deflaatio ja inflaatio ovat monetäärisiä ilmiöitä eikä niillä siten välttämättä ole juuri tekemistä reaalimaailman kanssa.
Suuren Laman aikaan jenkkilässä maitoa kaadettiin ojaan, kun ojan toisella puolella nähtiin nälkää - ihmisillä ei ollut rahaa. Weimarin Saksassa taas rahaa oli vaikka kuinka, mutta tavarasta oli pulaa - ja sielläkin taidettiin nähdä nälkää. Molempi pa5kempi, kummassakin tapauksessa rivi-ihmiset menevät "giljotiiniin".
Markkinoinnin merkitys tuotannon ja kysynnän lain toimimattomuudessa on mielestäni valtava. Kysynnän teoria toimii hyvin teoriassa ja on suorastaan runomaisen kaunis mutta oikeassa elämässä kuluttajien "tarpeita" luodaan ja manipuloidaan mielikuvamainonnan avulla.
Tämä pätee myös politiikan saralla edustuksellisessa demokratiassa. Suora lainaus Timo Kallin suusta eduskuntavaalien jälkeen:"Vaalit on nyt ohi ja vaalipuheet voi unohtaa." Miksi syyttää joitain puolueita populismista, kun koko edustuksellinen demokratia perustuu äänien saalistamiseen lupauksilla joita ei edes tarvitse yrittää toteuttaa.
Maailma on mennyt päin helvettiä. Sivistys hävisi kilpailulle 80-luvulla.
Lähetä kommentti