Ups. Oho. Mikäs se sieltä löytyikään?

Herra Kanin käpälään sattui vähän aikaa sitten kirja nimeltään Mikrosta makroon.

Tämän kirjan ovat kirjoittaneet Jukka Pekkarinen (onko hän se Pekkarinen?) sekä Pekka Sutela.

Kyseinen oppikirja on kirjoitettu erityisesti ammattikorkeakoulujen tarpeisiin. Kirjassa esitetyt kansantaloustieteen teoriat ovat rajoitettu alueeseen, jonka tunteminen on välttämätöntä pyrittäessä taloudellisten ilmiöiden ymmärtämisen polulle. Kirjan valmistelussa on saatu hyötyä ammattikorkeakoulujen taloustieteen opettajilta saaduista ehdotuksista ja kommenteista.

Kirjassa on paaljon mielenkiintoista asiaa. Mm. asiaa siitä kuinka poliittinen päätöksenteko täytyy erottaa taloudesta, maininta siitä että Suomi on ottanut käyttöön Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) suositusten mukaiset lakisääteiset vakavaraisuusvaatimukset (BASEL II -säännöt, joka selittää nykyisen tilanteemme täysin) sekä ällistyttävä määrä kuvioita, jotka tavalla tai toisella tuovat mieleen suuren X -kirjaimen.

Herra Kania erityisesti kiinnostava kohta alkaa sivulta 144 otsikolla Luotonlaajennus.

Pankit luovat rahaa
Rahavaranto koostuu yleisön hallussaan pitämistä seteleistä ja talletuksista. Pankkijärjestelmä luo rahaa, kun se myöntää yleisölle luottoa. Valtaosa siitä palaa talletuksina takaisin pankkeihin. Koko pankkijärjestelmän tasolla luotot ja talletukset muuttuvat siis rinnakkain. Tätä voi valottaa yksinkertaistetulla esimerkillä. Kun pankki saa uusia talletuksia, se lisää luotonantoaan. vain kassavarantosuhteen määräämä osa jää pankin reserveiksi. Luoton saajan suorittaessaan puolestaan maksujaan raha kiertää ja palautuu eri teitä talletuksina takaisin pankkeihin. ...

Rahanluomiskerroin
Rahavaranto siis kasvaa pankkien lainanannon myötä kerrannaisesti. Tätä kerrannaisprosessia kutsutaan luotonlaajennukseksi. ...

Sivulta 145 löytyy ällistyttävän mielenkiintoinen kuva, joka kuvaa kyseistä prosessia. (Kuva luotu google docs:lla alkuperäistä kuviota orjallisesti seuraten).

Tässä kuvassa on yksi ongelma. Huomaatko sen? Hyvä hyvä! Osoitit ällistyttävää tarkkanäköisyyttä. Kukaan ei maksa ottamaansa luottoa takaisin pankille!

Korjataanpas tämä huolimattomuus.

Ups. Oho. Mikäs se sieltä löytyikään? No ponzi tietenkin! Ja tämän lisäksi vieläpä täysin toimimaton taloudellinen järjestelmä.

Annappas kun selitän.

Kun pankki lainaa rahaa, se luo laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" vain-ja-ainoastaan lainattavan pääoman. Eli pankki lainaa vain sen summan joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on sinne palautettava enemmän rahaa kuin sieltä lainattiin.

Korot on mahdollistaa maksaa joko vientituloista tai toisen ottamasta ja kiertoon kuluttamasta lainasta.

Tämä tarkoittaa (vähintään) seuraavia asioita.

- Talouden ensimmäinen ja viimeinen tarkoitus on palvella rahoitusjärjestelmää. Ylijäämät menevät koronmaksun kautta rahoitusjärjestelmälle.

- Uusliberaaleilla uudistuksilla rikotussa järjestelmässä (rikkaita sekä koroillaeläjiä suosiva verotus) vain harva pääsee "nauttimaan" vientitulojen hedelmistä. Näin ollen suurin osa kaikista koroista maksetaan jonkun muun ottamasta ja kiertoon kuluttamasta velasta. Tämä tarkoittaa sitä, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanoen velkapyramidiponzihuijausta.

- Velka = Ostovoima = Työpaikka.

- Kaikki raha on palautettava takaisin sinne mistä se on alunperin tullutkin: pankkiin. Mutta korkojen takia sinne on palautettava enemmän kuin sieltä on lainattu. Tämä tarkoittaa sitä, että jos-ja-kun vientimaan kansalaisten kyvyssä ja/tai halussa ottaa velkaa tapahtuu ongelma, jos-ja-kun velkasaturaatio (pankkien markkina-alue on kyllästetty, eikä juuri kukaan kykene ja/tai halua ottaa velkaa) on täydellinen, koko talous kirjaimellisesti romahtaa lamaan.

- Ei ole olemassa sellaista määrää työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä jne. joilla velkapyramidiponzihuijauksen aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta voitaisiin ulos kaivautua. Ainoa tapa ahdingon lievittämiseen (ja jopa poistamiseen) on se, että joku menee pankkiin, lainaa sieltä rahaa ja kuluttaa sen kiertoon (mutta tiedämme kyllä miten tämä tarina päättyy.).

- Tällaisessa järjestelmässä on täysin merkityksetöntä kuinka paljon, vähän tai kauan työtä tekee. Kierrossa oleva rahamäärä ei kasva senttiäkään. Ja tämä meinaa käytännöllisesti katsoen sitä, että jos joku kykeneekin lainansa takaisin maksamaan, joku toinen ei voi sitä tehdä. Ellei joku muu mene pankkiin, lainaa sieltä rahaa ja kuluta sitä kiertoon.

Hilpeä järjestelmä. Eikös olekin?

Tästä ja tästä aikaisemmat "kirja-arvostelut".