Viimeinen muuttuja ja sitten loppukaneetti

Oletko koskaan sattunut törmäämään taloutta mallintavaan matemaattisen kaavaan nimeltään Rahan kvantiteettiteoria? Rahan kvanttiteoria perustuu Fisherin yhtälöön ja se menee näin:

M on rahan määrä eli tietyn periodin, kuten vuoden, aikana kierrossa olevan rahan määrä.
V on rahan kiertonopeus, joka kertoo missä ajassa keskimäärin yksi rahayksikkö kulutetaan.
P on yleinen hintataso.
T on taloudellisen toimeliaisuuden määrä, jota voidaan mitata transaktioiden reaaliarvon indeksillä.

Kyseinen yhtälö todistaa, että rahan tarjonnan ja hyödykkeiden hintojen välillä on havaittava ja johdonmukaisesti käyttäytyvä riippuvuussuhde. Toisin sanoen, mitä enemmän rahaa on kierrossa, sitä korkeammalle hinnat kasvavat.

Herra Kani ei ole tähän päivään mennessä nähnyt uusliberalistista ideaa, joka ei olisi kamala yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai on ollut suoranainen valhe. Tämä "matemaattinen" yhtälö tekee poikkeuksen. Se on kaikkia edellä mainittuja yhtä aikaa!

Aloitetaan.

M tarkoittaa makrotaloudelliseen käsitettä nimeltään rahavaranto:

Esimerkiksi Euroalueen määritellyt rahavarannot, joita Euroopan keskuspankki seuraa ovat:

M1: liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha.
M2: yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset.
M3: yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita.

Yleensä kohdassa M käytetään M3:sta eli nk. lavean rahan määrää. Tämä aiheuttaa kaavan käyttäjälle muutamia ongelmia.

Ensinnäkin, kuten lavean rahan määritelmä (M3) antaa meidän ymmärtää, kierrossa olevan rahan määrän ei ole mahdollista vaikuttaa hintoihin kokonaisuudessaan. Nimittäin osa rahasta on "parkkeerattu" ulos aktiivisesta taloudesta (esimerkiksi määräaikaistalletukset) eikä näin ollen voi aiheuttaa minkäänlaista painetta tuotettujen tuotteiden tai palveluiden hintoihin.

Toiseksi, kuka pitää hallussaan suurinta osaa laveasta rahasta? Johtuen siitä, miten-ja-kuinka taloudellinen järjestelmä on rakennettu, suurin osa kierrossa olevasta rahan määrästä automaattisesti "tunneloituu" jo entuudestaan rikkaille. Ja kuten tiedämme: rikkaita on aivan liian vähän, että heidän kulutuksellaan olisi mitään kokonaismerkitystä talouteen.

Kolmanneksi, kaavan muuttuja M tarkoittaa rahan määrää ajankohdassa. Kun taas muuttuja V tarkoittaa rahan kierron nopeutta ajan kuluessa. Toisin sanoen M * V tarkoittaa kahden toisiinsa vertailukelvottomien lukujen kertolaskemista. Älä anna tämän häiritä. Käytetään sitä aasinsiltana.

V tarkoittaa rahan kiertonopeutta. Rahan kiertonopeus saadaan jakamalla kansantaloudessa tiettynä ajanjaksona maksettujen maksujen kokonaissumma rahan määrällä. Toisin sanoen, ennen kuin voimme laittaa minkäänlaista lukua muuttujaan V, on meidän ensin tiedettävä kolmen muun muuttujan arvot. Eli ennen kuin voimme laittaa minkäänlaista lukua muuttujaan V, on meidän suoritettava matemaattinen laskutoimitus, joka menee näin V = (P * T) / M. 

EDIT
Kielitoimiston sanakirja kuvaa sanaa 'kierto' seuraavalla tavalla:

Pyöritys, pyörähdys; liike pituusakselin ympäri. ... jnk. radan kiertäminen. ...

Näin ollen rahan kiertonopeus tarkoittaa rahan matkaa, joka alkaa jostain ja päätyy samaan pisteeseen takaisin (ennalta arvaamattomalla nopeudella).

Tiedämme, ettei Suomen lakien mukaan kukaan muu kuin keskuspankki ja liikepankit kykene luomaan rahaa.

Tiedämme edellisen lisäksi, kun pankille tai keskuspankille maksetaan laina takaisin, raha katoaa.
 
Ja tämä tässä, oi rakas lukija, on rahan matka. Pankista takaisin pankkiin. Keskuspankista takaisin keskuspankkiin. Keskuspankista pankkiin tai päin vastoin. Tätä tarkoittaa rahan kiertonopeus.

Mutta muuttujan V selityksessä puhutaan rahayksikön kuluttamisesta. Näin ollen muuttuja V ei ole rahan kiertonopeus, se on aivan jotain muuta.

Rahan kiertonopeus (pankista takaisin pankkiin) ja rahan vaihtonopeus (yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran) ovat kaksi eri asiaa! Ja kuten tiedämme:
ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin). Toisin sanoen rahan vaihtonopeus on täysin riippuvaista rahan kiertonopeudesta. Mutta tätä pientä yksityiskohtaa ei kaavassa huomioida millään tavalla.
EDIT

Yksinkertaista? Ällistyttävän yksinkertaista. Eteenpäin! 

P tarkoittaa yleistä hintatasoa. Ensimmäinen ongelma on itse määritelmässä: mitä ihmettä yleinen hintataso oikein tarkoittaa? Onneksi herra Kania viisaammat ihmiset ovat päätelleet, että yleinen hintataso tarkoittaa kulutustarvikkeiden hintoja. Ja tämä aiheuttaa kaavan käyttäjälle useita ongelmia.

Ensimmäiseksi olisi ratkaistava mitä kuluttajahintaindeksiä käytetään? Niitä kun nyt sattuu olemaan neljää erilaista:

Kuluttajahintaindekseihin kuuluu neljä indeksiä eli kuluttajahintaindeksi, elinkustannusindeksi, yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi ja kiinteäveroinen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.

Toiseksi, miten-tai-kuinka yleinen hintataso lasketaan? Esimerkiksi eu:ssa yleistä hintatasoa seurataan yhdenmukaistetulla kuluttajaindeksillä (YKHI). YKHI:ssä lasketaan inflaatiovauhtia (eli hintojen kasvua) laskemalla useiden hintojen muutosvauhtien keskiarvo. Valitettavasti tähän keskiarvoon vaikuttaa useat eri tekijät, joilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä kierrossa olevan rahan määrän (M) kanssa. Tuotettujen palveluiden sekä tuotteiden hintoihin vaikuttaa mm. verotus (esimerkiksi ALV), spekulaatio raaka-ainepörssissä tai valuuttamarkkinoilla, korkoindeksien manipulointi ja niin edelleen. Toisin sanoen taloudessa on tuhansia muita muuttujia, jotka voivat vaikuttaa hintoihin huomattavasti suuremmalla volyymillä kuin kierrossa oleva rahan määrä.

Kolmanneksi, yleinen hintataso tarkoittaa kulutustarvikkeita esimerkiksi ruokaa, vettä, sähköä, saippuaa, vaatteita jne. eli tuotteita ja palveluita, joita kotitaloudet kuluttavat. Näin ollen jätetään täysin huomioimatta mm. finanssialan ja teollisuuden toteuttamat transaktiot, jotka ovat huomattavasti (rahallisesti) suurempia kuin kotitalouksien. Huonona esimerkkinä johdannaismarkkinoilla tikittävä yli 600 miljardin dollarin aikapommi.

Neljänneksi, yleensä yleiseen hintatasoon ei lasketa mukaan mitään sellaista asiaa, jonka "arvo" on täysin riippuvaista pankkien myöntämistä luotoista. Huonona esimerkkinä asuntovarallisuus.

Onko kaikki tähän asti selvää? Hyvä. Viimeinen muuttuja ja sitten loppukaneetti.

T tarkoittaa taloudellisen toimeliaisuuden määrä. Tämän kyseisen muuttujan pitäisi sisältää luku, johon on yhteenlaskettu tietyltä ajanjaksolta kaikki taloudelliset (esim. euromääräiset) transaktiot aina raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen asti palveluineen, oheistoimineen päivineen. Yleensä kyseisessä muuttujassa käytetään lukuna jonkinlaista transaktioiden reaaliarvon indeksiä esimerkiksi bruttokansantuotetta. Ja taas kerran kaavan käyttäjä kohtaa muutaman ongelman.

Ensinnäkin, mitä bruttokansantuotteen laskumenetelmää käytetään? Niitä kun sattuu olemaan kolme erilaista:

Bruttokansantuote ... voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).

Toiseksi, mikäli muuttujaan T olisi mahdollista laskea jokin luku, ei siinä olisi mitään järkeä, koska yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran. Toisin sanoen, ennen kuin muuttujaan T on edes mahdollista ilmoittaa minkäänlaista lukua, on meidän ratkaistava miten siivoamme siitä pois useammin kuin kerran lasketun euron? Muussa tapauksessa yhtälön tuloksesta tulee virheellinen ja harhaanjohtava (kierrossa olevan rahan määrä vaikuttaa taloudellisen toimeliaisuuden määrään sekä kiertonopeuteen, mutta ei hintatasoon).

Nonnih, loppukaneetin aika.

Onko rahan kvanttiteoria mahdollista käyttää? Ällistyttävää, mutta totta vastaus on kyllä. Juu-u. Luit täysin oikein.

Rahan kvanttiteoriaa on mahdollista käyttää, mikäli taloudessa vallitsee täystyöllisyys eli kaikki talouden resurssit ovat kapasiteetiltaan täydessä käytössä, sekä tarjonta (tuotanto) ei jousta suhdannevaihteluiden mukana. Valitettavasti edellä mainitut ehdot ovat ristiriidassa erään toisen uusliberalistisen kumipää idean kanssa, joka kantaa nimeä NAIRU.

Joten, eiköhän jo unohdeta tämä legendaarinen esimerkki taloustieteen eeppisestä epäonnistumisesta?