EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia (osa 1)

Suomen (keskus)pankin mukaan EU:ssa rahapolitiikka tarkoittaa hintavakauden ylläpitämistä eli euron ostovoiman suojelemista. Euroopan komission mukaan Euroopan komissio > Talous- ja rahoitusasiat > Tietoa inflaatiosta

Rahapolitiikan tavoitteena on säännellä taloudessa saatavilla olevan rahan määrää. Rahan määrä on suhteutettava talouden tarpeisiin, jotta voidaan varmistaa, että työllisyys ja kasvu ovat terveellä tasolla ja inflaatio pysyy alhaisena.

EKP:n mukaan taloudessa saatavilla olevan rahan määrän sääntely toteutetaan ällistyttävän omituisella matemaattisella kaavalla: EKP - Miksi hintavakaus on tärkeää? (PDF, sivu 47)

Valitettavasti EKP:n julkaisussa tuo ällistyttävän omituinen matemaattinen kaava, jonka avulla rahan määrän sääntelyä toteutetaan, on täysin tahallisesti muutettu sellaiseen muotoon, ettei sitä tavallinen kuolevainen kykene mitenkään ymmärtämään. Onneksi Suomen (keskus)pankki osaa auttaa tässä ongelmassa Euro & Talous 1/99 (PDF, sivu 13)

Eli taloudessa saatavilla olevan rahan määrän sääntely toteutetaan kaavalla:

M = P + Y - V

M = rahan määrän kasvuvauhti.

P = inflaatiotavoite eli 2%.

Y = talouden potentiaalinen kasvuvauhti eli BKT:n prosentuaalinen muutos.

V = rahan kiertonopeuden kasvuvauhti joka EKP:n neuvoston päätöksen perusteella hidastuu trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla.

Kyllä, luit täysin oikein.

EKP:n neuvosto on päättänyt rahan kiertonopeuden hidastuvan trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla. Syyt ja perustelut tälle päätökselle ovat varsin mielenkiintoiset.

Ensinnäkin, alkuperäisessä kaavassa (M * V = P * T) rahankiertonopeus (V) lasketaan tietämällä kolme muun muuttujan arvot. Eli V = (P * T) / M. Valitettavasti kyseinen kaava käyttää muuttujaa T, joka on täysin oma ongelmansa. Nimittäin muuttujan T pitäisi sisältää joltain tietyltä aikajaksolta kaikki transaktiot aina raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen asti palveluineen, oheistoimineen päivineen. Valitettavasti kukaan ei osaa vastata kuinka monta liiketoimintapahtumaa jossain taloudessa tapahtuu esimerkiksi vuoden aikana.

Toiseksi, suurin osa kaupankäynnistä tapahtuu muuntelemalla lukuja pankin ylläpitämässä kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Yli 90% kierrossa olevasta rahamäärästä on vain bittejä tietokannoissa. Eli missään ei ole olemassa faktuaalista tietoa kuinka monta kertaa yksi tai useampi euro vaihtaa omistajaansa.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan EKP:n neuvostolla ei ollut käytettävissä minkäänlaista todellisuuteen perustuvaa lukua muuttujalle V eli rahan kiertonopeudelle. Tästä syystä neuvosto vain päätti rahan kiertonopeuden hidastuvan trendinomaisesti noin ½–1 % vuositasolla.

Kyseinen päätös on mielenkiintoisella tavalla ristiriidassa olettamuksen kanssa, jonka mukaan rahankiertonopeus on riippuvaista maksutekniikan kehityksestä (vaikka todellisuudessa rahan kiertonopeus riippuu velanmäärästä, doh!). Eli kun EKP:n neuvosto päätti sijoittaa negatiivisen luvun rahan kiertonopeuteen (V) se olettaa, että tulevaisuudessa maksutekniikan kehittyminen on takaperoista, taantuvaa.

Edellisen lisäksi päättämällä rahankiertonopeuden hidastuvan jokainen vuosi EKP:n neuvosto olettaa, että noin 35-70 vuodessa rahankiertonopeus puolittuu (matemaattinen virhe!) eli noin 70-140 vuodessa se on tasan nolla!

Mutta (aina se mutta) tämä ei ole EKP:n rahapolitiikan keskipitkän tai pitkän aikavälin strategia.

Ja vaikka EKP:n neuvosto näin väittääkin, taloudessa saatavilla olevan rahan määrää ei säännellä edellä mainitulla matemaattisella kaavalla (M = P + Y - V).

Jatkuu...