Pankkien kaikki (toiminta)kulut katetaan siitä rahasta, jonka olet niiltä lainannut.

Vähän aikaa sitten Suomen (keskus)pankki julkaisi raportin (PDF) rahoitusjärjestelmän vakaudesta. Herra Kani löysi raportista useita mielenkiintoisia asioita. Mutta jokin tässä raportissa ei jättänyt Kani rauhaan. Noh, Kani otti ja luki raportin uudestan, ja sieltähän se löytyi:

Finanssivalvonta arvioi jo aiemmin Suomen pankkisektorin pysyvän varainhankinnan vajeen suuruutta osana EU:n laajuista arviota Basel III -sääntelyuudistuksen vaikutuksista. Vuoden 2009 lopun tasetietoihin pohjautuvan arvion mukaan vajeen suuruus Suomen koko pankki sektorille oli 25 mrd. euroa.

(Laskelmat perustuvat Aktia Pankin, Nordea Pankki Suomen, OP-Pohjola-ryhmän, Sampo Pankin ja Ålandsbankenin vuosikertomuksiin.)
...
Tulevien Basel III -säännösten myötä vaatimusta kasvatetaan vaiheittain 7 prosenttiin vuoden 2019 alkuun mennessä.
...

Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa seuraavaa: Aktia pankin, Nordea Pankki Suomen, OP-Pohjolan ryhmän, Sampo Pankin sekä Ålandsbankenin täytyy seuraavan kymmenen vuoden aikana kerätä 25 miljardia euroa rahaa täyttääkseen BASEL III -säännöstön vakavaraisuusvaatimuksen. Tämä tekee noin 2,5 miljardia vuodessa.

Lainataanpas Anonyymiä (olet muuten paras!)

palvelumaksut, tilisiirtomaksut, tilihoitomaksut, omistajien osingot, marginaalit ja kaikki muu, mitä pankki keksiikään asiakkaaltaan veloittaa maksetaan rahasta joka on niiltä lainattu.

Eli pankkien kaikki (toiminta)kulut katetaan siitä rahasta, jonka olet niiltä lainannut. Näin ollen tuo 25 miljardia on mahdollista kerätä vain yhdestä paikasta (tai summasta):

Suomalaisten pankkien luotonanto ja takaukset kotimaahan ja ulkomaille olivat vuoden 2010 lopussa yhteensä noin 203 mrd.

Mitä tämä tarkoittaa? Ällistyttävän yksinkertaista: työttömyyttä, konkursseja, maksuhäiriöitä, lainanhoito-ongelmia... kaikkea sitä, mitä vain voidaan saada aikaiseksi, kun vaihdonvälineestä tehdään (tai tulee) niukkaa.