31.8.2011

Tämän viikon Facepalm palkinnon voittaja on!

(rumpujen pärinää)
Aki Suihkonen
Itsenäinen markka, silti samanlainen kuin euro?
"Raha on todellisuuden piirre. Se on olemassa. Ei sen eteen tarvitse tehdä mitään muuta kuin elää ja vaihtaa tuotantoaan markkinoilla."

JEAN-LUC!

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa että poimit tämän herran esille. Kirjoittaa usein melkoista liirumlaarumia tai siis kaunista kakkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Heehehehehheheheheeeeeehheheehe

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus Aki Suihkoselta:

"...Koron voi maksaa pois ottamalla korkoa vastaavan lainan ad infinitum ja tämä prosessi on suppeneva.

Oletetaan, että 100 euron lainan voi maksaa takaisin vuoden kuluttua, mutta 10 euron korkoa ei voi -- lainataan 10 euroa ja maksetaan se takaisin vuoden kuluttua (koron voi vaikka pitää patjan alla). Seuraavana vuonna pitäisi maksaa 10 eurosta korko 1 euro, mutta sitäkään ei ole tehty. Ei haittaa, jatketaan prosessia. 10% koron todellinen korko on 1/9 äärettömän pitkällä laina-ajalla..."

(Heh)

T: Pieni Kani

Anonyymi kirjoitti...

Kaverihan on syvästi Ayn Randin pauloissa.

Atlas shrugged ilmeisesti sekä aamun piristys, illan ihanuus, että ajatusten kokonaisohje kaikille muille ajoille.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia huomiosta!

Millaisen kuvan puolestaan liittäisit ajatukseen, että raha tai sen arvo pitäisi sitoa johonkin? Miten se tapahtuu?

Ebolakani kirjoitti...

"Kiitoksia huomiosta!"

Ole hyvä.

:)

Anonyymi kirjoitti...

Vaaleanpunaiset miesten?paidat tulisi kieltää lailla.
AK

Anonymous kirjoitti...

3.9.2011 Aki Suihkonen kommentoi Rickhard Järnefeltin blogilla köyhistä, jotka eivät pysty elättämäään itseään ja, jotka siksi eivät ansaitse toisten aikaansaamaa mahdollisuutta sosiaaliturvaan:
..."Vieläpä täsmälleen se laajuus, jossa he vaativat sosialiturvaa oikeutenaan ja jossa he ovat valmiita uhkaamaan nk. yhteiskuntarauhan poistamisella on se laajuus, joilla heitä kohtaan on *oikein* kohdistaa vastaavia voimatoimia eli rangaistuksia", A.S. kirjoittaa.
Ajatuksen kehittelyssä huomio kiinnittyy kirjoittajan haluun toimia oikeudenmukaisesti.
Köyhiä ei hutkita miten tahansa. Osattomien käytöstä tarkkaillaan ja siitä mitataan objektiivisesti se laajuus jolla heihin oikeutetusti voidaan kohdistaa voimatoimia eli rangaistuksia. Rangaistukset annetaan ilmeisesti sen lisäksi, etteivät osattomat ole oikeutetut sosiaaliturvaan.
Köyhät ovat kirjoittajan tekstissä kiinnostavasti ristiriitainen väestöryhmä. Osattomilta puuttuu täysin kyky itse elättää itsensä. He toisaalta ovat niin aikaansaavia ja vaikutusvaltaisia, että kykenevät uhkaamaan muuta väestönosaa yhteiskuntarauhan poistamisella.

Ebolakani kirjoitti...

"He toisaalta ovat niin aikaansaavia ja vaikutusvaltaisia, että kykenevät uhkaamaan muuta väestönosaa yhteiskuntarauhan poistamisella."

Tottakait he ovat uhka! Heitä on niin prkeleeseti. Ja siten he (köyhät) kykenevät uhkaamaan yhteiskuntarauhaa.

Jotenkin tulee mieleeni Ruandan kansanmurhaan johtuneet syyt. Hmm...

Noh, jokatapauksessa. Tällaista Herra Suihkosen pelkäämää tilannetta kuvataan useissa kirjoissa. Mm. http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524716399

Anonymous kirjoitti...

Sepä se, osattomia, köyhiä, on niin tuhottomasti, 98% kaikista, suunnilleen. Riippuu, otetaanko kolmannet ja neljännet maailmat laskuihin mukaan.
Osattomien ja niiden muiden lukumäärällinen epäsuhta on asia, jota herra Suihkonen ei analyysissaan mainitse, ehkä siksi, että se herättäisi hankalia lisäkysymyksiä.
Eteen tulisi ongelmallisia ihmiselämän alueita kuten
- elämän (absoluuttinen) arvo, oman elämän arvo suhteessa muiden elämien arvoon.
- Ihmisen inhimillisyys.
- Millä ehdoilla ihmiselämän arvo ja arvokkuus milloinkin voivat toteutua. Onko ehtoihin vaikutettava, jos se on mahdollista ja miten se tehdään.
- Mitä merkitsevät vastuullisuus tai valinnan mahdollisuus, jos sellaisia on olemassa... Loputtomia kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia.
Toisaalta, vastaamatta jättäminen tämän alueen asioihin ei myöskään oikein ole mahdollista.
Jonkun mielestä nimenomaan itseltä jää puuttumaan jotain olennaista, jollei tämäntyyppisiin vaikeisiin kysymyksiin vastaamista edes yritä.