Sivu 35.
Geschäftsbanken schaffen Geld durch Kreditvergabe.Huono Suomennos:
Liikepankit luovat rahaa myöntämällä luottoa.Sivu 36.
... In der Regel gewährt die Geschäftsbank einem Kunden einen Kredit und schreibt ihm den entsprechenden Betrag auf dessen Girokonto gut. Wird dem Kunden ein Kredit über 1.000 Euro gewährt (z. B. Laufzeit 5 Jahre, 5 %), erhöht sich die Sichteinlage des Kunden auf seinem Girokonto um 1.000 Euro. Es ist Giralgeld entstanden bzw. wurden 1.000 Euro Giralgeld geschöpft (siehe Grafik 1. Vorgang). Die Giralgeldschöpfung ist also ein Buchungsvorgang. ...Huono Suomennos:
...
... Derzeit beträgt der Mindestreservesatz im Eurosystem zwei Prozent. Das bedeutet: Hat eine Geschäftsbank ihren Kunden insgesamt 100 Millionen auf Girokonten gutgeschrieben, muss sie zwei Millionen Euro als Mindestre-serve halten – und zwar in Zentralbankgeld, also als ein Guthaben auf ihrem Konto bei der Zentralbank. ...
...yleistesti ottaen, liikepankki myöntää lainan asiakkaalle ja kirjoittaa vastaavan summan käyttötilille. Mikäli asiakkaalle on myönnetty 1000 € luotto (esim. maturiteetti 5 vuotta, 5%) Kasvaa talletuksen määrä asiakkaan tilillä 1000 €. Tämä raha syntyi kirjanpidollisesti tai tilitetiin 1000 € pankkirahaa (katso kaavio 1. ). Rahan luomisprosessi on siis kirjapidollinen menettely.Sivu 74.
...
Tällä hetkellä koko eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmän vaatimus on kaksi prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli liikepankki on luotottanut asiakkaiden tileille yhteensä 100 miljoonaa euroa, on pankin pidettävä kaksi miljoonaa euroa tallessa vähimmäisvarantona - keskuspankkirahana, toisin sanoen, luottona pankin omalla tilillä, joka sijaitsee keskuspankissa...
Die Schaffung von Geld wird als Geldschöpfung bezeichnet. Sowohl die Zentralbank als auch die Geschäftsbanken können Geld schaffen. Giralgeld entsteht vor allem durch die Vergabe von Krediten.Huono Suomennos:
Rahan luominen tunnetaan käteisen luomisena. Sekä keskuspankki ja liikepankit voivat luoda rahaa. Kirjanpitoraha muodostuu pääasiassa luotonannosta.Yksinkertaistettuna. Tai noh, rautalangasta väännettynä.
Esimerkki numero yksi:
Talo, jonka joku arvioi 150 tuhannen euron "arvoiseksi".Esimerkki numero kaksi:
Ostaja, joka haluaa ostaa 150 tuhannen euron "arvoisen" talon, mutta jolla ei ole rahaa.
Ostaja kävelee pankkiin: "Moroo! Saanx mää asuntolainaa?"
Pankkivirkailija: "Hengitä peiliin. Kiitos. Höyrystyi. Allekirjoita tämä."
Tämän jälkeen pankkivirkailija luo uuden tilin, jonka saldoksi naputellaan vakuudeksi annettavan omaisuuden arvon verran numeroita, eli 150 tuhatta euroa.
Koska euvostoliiton vakavaraisuusvaatimus vaatii, että vähintään 2% täytyy olla keskuspankin tilillä tallessa, pankki lainaa 3000 € keskuspankilta ja maksaa sen takaisin keskuspankille seuraavan kuun tilinhoitomaksuista.
Kreikan harhaanjohtajat marssivat valtionvarainministerin puheille ja vaativat, että hän tekaisee valtion velkakirjan jonka "arvo" on 1 miljardi euroa.Kani haluaa lähettää terveisiä!
Valtionvarainministeri konahtaa byrokraateille ja ne tekevät työtä käskettyä.
Yhden miljardin euron "arvoinen" Kreikan valtion velkakirja syntyy 30 sekunnissa muuntamalla valmiin Word-asiakirjapohjan päivämäärä oikeaksi.
Velkakirjaa tarjotaan päämarkkinatakaajille, jotka autuaasti hyväksyvät sen, koska Kreikan luottoluokitus on AAA.
Päämarkkinatakaajat toteuttavat huutokaupan, johon voi osallistua melkein kuka vain.
Pankit haluavat Kreikan velkakirjan, koska ne voivat luoda laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" täsmälleen saman summan ilman, että heidän tarvitsee lainata keskuspankilta yhtään mitään (BASEL II vakavaraisuusvaatimus AAA-luokan velkakirjoille oli tasan 0%).
Herra Aromaa: Selkeytyikö asia?
Erkki Esimerkki: Selkeytyikö asia?
Herra Myllyniemi (joo, juuri Sinä): Katso tämä.
13 kommenttia:
Kaunista! Niin suloisen ihanaa kun jossakin vaiheessa nämä kauppakamarinulikat (kyllä juuri sinulle petetty Kokoomus-ainoa-oikea-ja-paras-vaihtoehto-uskovainen) vihdoin tajuavat systeemin karmean petoksen, joka peittyy aivottomaan finanssijargoniin. Oi, se päivä tulee olemaan niin katkeran suloinen! ;o)
--Pietro
Herra Kani, asia selvä!
Erkki Esimerkki kumartaa ja tekee foliohatulla kiittävän eleen, poistuu takavasemmalle kyräilemään ja seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Ilmeisesti €uroetana on lukenut samaa DB:n opusta kuin hra Kani:
http://euroetana.blogspot.com/2011/08/siirtounioni-maksaisi-suomelle-66.htm
Tekstin sisältämiä lukuja sanotaan DB:n teoksessa poliittiseksi dynamiitiksi.
Ladatuksi aseeksi voisi niitä myös nimittää, jos muistelee Suomen historiaa, jonka kuluessa on koettu poliittisia dynamiittiaikoja ennenkin. Kaunistelematta, poliittinen vastakkainasettelu oli entisajan Suomessa kuten on ollut aina kaikkialla muuallakin se yksi ja sama: Talousjärjestelmä oli mallia "looting" (ryöstely) kuten prof. Michael Hudson usein sanoo.
Jokin on silti tällä hetkellä toisin, ainakin Suomilandiassa.
Kuuntelin toissapäivänä radio-ohjelmaa, jossa kaksi maamme historiaan perehtynyttä kirjailijaa (Sirpa Kähkönen ja Matti Salminen) kertoivat millaisin sanakääntein entisaikaan rökitettiin niitä kansalaisia, jotka pyrkivät toimillaan vähentämään järjestelmän ryöstelypiirteitä ja edistämään osuustoimintaliikettä, säällisiä työoloja ja muuta väestön hyvinvointiin liittyvää. Suomen ensimmäinen hallitushan koostui yksinomaan pankinjohtajista ja suurliikemiehistä. Pikantti tieto on sekin, että Suomen ensimmäinen senaatti aikanaan vastusti Suomen itsenäistymistä Venäjän suuriruhtinaskunnasta, unionin jäsenyys kun olisi silloinkin sopinut eliiteille paremmin.
Niin, siis, millaista oli politiikan dynamiittiajanjakson sanasto vielä 40-50-luvuilla? Maanpetos, valtiopetos, luki syyttäjän papereissa, kun Yrjö Kallista ja muuta epäilyttävää väkeä vietiin Tammmisaaren vankileirille ja myöhemmmin muihin kurituskoppeihin.
Sitä vain ihmettelee, että kuinka tällainen kielenkäytön ja kulttuurin muutos on oikein tapahtunut. Suomi viedään liittovaltioon ja siirtounioniin suurin piirtein ilmoitusasiana.
Kyllä on ollut tarkkaa kellosepäntyötä niillä, jotka ovat tämän duunanneet.
Koska en osaa kokonaan vaieta (ne hermot) enkä myöskään kohta uskalla kirjoittaa olevista oloista omia ajatuksiani (vihapuhetta), sallittaneen Jukka Kemppisen blogilta muutama osuva lause:
..."Miksi huonokin poliittinen satiiri katosi televisiosta hiukan ennen kuin poliittinen ilmasto muuttui? Miksi Tervo kirjoittaa toinen toistaan huonompia tiiliskiviromaaneja ja Hotakainen keskittyy pikkuruisiin aiheisiin?
Miksi kukaan ei naura, vaikka kaikki tietävät, että vihapuhekeskustelua käydään, jottei Valtioneuvoston orkesterin tarvitsisi tulla komerosta esiin ja soittaa Kataisen johdolla ja Niinistön säestäessä jo sotavuosilta tunnettua jenkkaa ”Kusessa ollaan”."
http://kemppinen.blogspot.com/2011/08/hulluuden-parantamisesta.html
On se kumma, jos jotkut onnistuu pitämään päänsä puskassa luettuaan tämänkin keskuspankin itse julkaiseman teoksen.
Onhan se laalaalandia varmasti ihanan pehmeä ja ruusun tuoksuinen paikka, mutta koittakaa nyt silti skarpata edes jälkikasvunne takia!
Kanille matskua
http://finance.aalto.fi/en/people/puttonen/velkatikittaa27-5-2011.pdf
"On se kumma, jos jotkut onnistuu pitämään päänsä puskassa luettuaan tämänkin keskuspankin itse julkaiseman teoksen."
Tuossa julkaisussa kerrotaan velkapyramidiponzijärjestelmän perusteet erittäin tarkasti (ei välttämättä selkeästi)
Tämän lisäksi se kuvailee miten-ja-kuinka keskuspankkien tarkoitus on ylläpitää koko ponzia.
Tämä julkaisu on Modern Money Mechanics:n euroopan versio.
Kani, tuo ei mene noin esimerkissä kaksi.
Pankkien luoma pankkiraha (liikepankkiraha) on eri asia kuin keskuspankin luoma keskuspankkiraha (valuutta).
Valtiot eivät hyväksy lainoja kuin omassa valuutassaan. Tätä varten valtiolla on oma tili keskuspankissa.
Kun liikepankki huutaa valtion velkakirjan miljardilla, liikepankki ei luo rahaa. Se antaa velkakirjan keskuspankkiin, jolloin keskuspankki luo keskuspankkirahaa (valuuttaa) miljardin ja siirtää sen valtion PM-tilille keskuspankissa. Nyt liikepankki on velkaa miljardin keskuspankille, keskuspankki miljardin velkaa valtiolle ja valtio miljardin velkaa liikepankille. Liikepankki toimii siis keskuspankkirahan (valuutan) välittäjänä keskuspankista valtiolle. Liikepankki maksaa EKP:lle prosentin korkoa, ja valtio liikepankille esim 15 prosenttia (Kreikan tapaus).
PM-tililtä valtio sitten siirtää keskuspankkirahan päävälittäjäpankkiinsa (Suomessa Nordea). Tällöin Nordean keskuspankkirahan määrä kasvaa, mutta samalla lisätään velkoja liikepankkirahassa (valtion talletus) ja tase on tasapainossa.
Tämä on siis yhtä perseestä kuin esitit, mutta teknisesti hieman erilaista.
"Kani, tuo ei mene noin esimerkissä kaksi."
Kun olet oikeassa, olet oikeassa.
Kiitoksia!
Tyhmä kysynys.
MIstä EKP sitten rahansa saa? KUn se ostaa valtioiden velkakirjoja, niin onko se vain kirjanpidollista kikkailua eli bittejä, vai onko takana jotain todellistakin? KUn EKP nyt ostaa hurjan määrän Italian ja Espanjan velkakirjoja, niin voiko se vaikuttaa jotenkin EKP:N omaan asemaan?
"KUn se ostaa valtioiden velkakirjoja, niin onko se vain kirjanpidollista kikkailua eli bittejä, vai onko takana jotain todellistakin?"
On. Takana on vain vakuus, eli valtion lupaus nyhtää verottamalla lainaamansa rahat takaisin.
Valitettavasti tässä on yksi ongelma.
Lainaa luodaan vain-ja-ainoastaan lainattavan rahamäärän verran. Näin ollen korot maksetaan omasta tai jonkun muun ottamasta lainasta. Tämä taas on yhkäkuin ponzi, joka tarkoittaa sitä, että jonkun TÄYTYY mennä konkurssiin mikäli lisää velkaa ei oteta.
Tässä pakko kysyä, että myrkytettiinkö kanin porkkanat vai pompitko lomille muuten vaan?
Ei vielä.
:)
Lähetä kommentti