Jokaisella lailla on hintalappu

Tyhmyri on tehnyt varsin mielenkiintoisen laskelman sisäisen devalvaation eli palkkojen alentamisen vaikutuksesta reaaliansioihin: Tyhmyri's Blog - Raimo Sailas ja Osmo Soininvaara peräänkuuluttavat säästöjä ja sisäistä devalvaatiota – ilmeisesti itseaiheutettu katastrofi on mieluisampi vaihtoehto kuin typerien päätösten peruminen

Kyseisessä laskelmassa palkkaa leikataan 20%. Mitä tämä laskelma kertoo meille? Se kertoo useita eri asioita.

Palkkojen leikkaaminen aiheuttaa sen, että valtion verotulot romahtavat. Tämä aiheuttaa sen, että julkista sektoria täytyy supistaa ja/tai verotuloja on kasvatettava vanhoja veroja korottamalla tai uusia keksimällä.

Kun palkkoja leikataan (ja julkista sektoria supistetaan) Suomen bruttokansantuote alenee huomattavasti. Tämä kasvattaa velan suhdetta bruttokansantuotteeseen, joka yhdessä verotulojen romahtamisen kanssa aiheuttaa Suomen luottoluokituksen alenemisen. Käytännössä nämä yhdessä tarkoittavat taloudellista itsemurhaa (lue tuo!)

Suurin osa työllisistä on jo sitonut suurimman osan palkkatuloistaan (ostovoimastaan) lainanhoitokustannuksien hoitamiseen. Näin ollen palkkojen leikkaaminen alentaa ostovoimaa entisestään. Mikäli asiakkaalla ei ole ostovoimaa, ei ole yrityksiä eikä myöskään niiden tarjoamia työpaikkoja. Tämä aiheuttaa konkursseja ja työttömyyttä.

Jokaisen tuotetun tuotteen ja/tai palvelun hinnasta 20-70% koostuu pelkistä lainanhoitokustannuksista (korot+lyhennys). Näin ollen palkkojen leikkaaminen ei alenna elinkustannuksia juuri ollenkaan.

Nykyisessä järjestelmässä ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna. Palkkojen leikkaaminen ei ainoastaan pienennä uusien lainojen summia, vaan tämän lisäksi se hyydyttää lainamarkkinat ja vieläpä hyvin pitkäksi aikaa. Tämä tarkoittaa konkursseja, maksuhäiriöitä sekä lainanhoito-ongelmia.

Pankkien taseissa kummittelevien arvopapereiden arvo on täysin riippuvaista niiden myöntämistä luotoista. Tämä tarkoittaa sitä, että kun uusien lainojen summat alenevat, eivätkä ihmiset yleisesti enää kykene ottamaan enemmän velkaa kuin koskaan aikaisemmin (palkkoja leikattiin), pankkien taseissa kummittelevien arvopapereiden arvo ei enää pidä paikkansa. Välttääkseen 90-luvun laman toisinnon (jossa terveitä yrityksiä sekä asuntoja realisoitiin pankkien taseita pönkittämään) on valtiolla (tällä hetkellä) täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: kerätä nämä roskapaperit pankkien taseista pois tai sitten pääomittaa niitä. Tämä tarkoittaa valtion velan massiivista kasvua, joka tarkoittaa verojen korotuksia.

Kaikki edellä mainitut asiat aiheuttavat myös sen, että Suomen parlamentaarinen järjestelmä kirjaimellisesti pakotetaan kääntymään kansalaisiaan ja ennen kaikkea perustuslakia vastaan. Ilman rahaa ei ole mahdollista ylläpitää oikeutta maksuttomaan perusopetukseen (16 §). Ilman rahaa ei ole mahdollista ylläpitää oikeutta välttämättömään toimeentuloon tai huolenpitoon (19 §) ja niin edelleen. Nimittäin jokaisella lailla on hintalappu.

Tässä vaiheessa kaikki mahdolliset edut, joita kuviteltiin saavan palkkoja leikkaamalla aikaiseksi, lentävät ikkunasta pihalle. Suomen valtionvelka kaksinkertaistuu, joka aiheuttaa sen että verotus kiristyy entisestään (riippumatta leikkauksista, säästöistä tai yksityistämisistä). Entisestään kireämpi verotus aiheuttaa sen, että kilpailukyky heikkenee jopa alhaisemmalle tasolle, kuin se oli ennen palkkojen leikkaamista. Työttömyys kirjaimellisesti räjähtää käsiin, eivätkä Suomalaiset yritykset saa investoinneilleen rahoitusta juuri mistään, koska mm. ulkomaalaiset "sijoittajat" katsovat Suomen olevan "poliittisesti epävakaa" maa.

Palkkojen leikkaaminen on taloudellinen neutronipommi, joka tuhoaa vaihdonvälineen eli rahan, mutta jättää resurssit koskemattomaksi. Herra Fresco todisti aikoinaan erään toisenlaisen taloudellisen neutronipommin räjäytyksen (mekanismi oli täysin eri, mutta lopputulos täsmälleen sama):

...Then came the crash of 1929 which began what we now call “The Great Depression”. I found it difficult to understand why millions were out of work, homeless, starving, while all the factories were sitting there; the resources were unchanged.
...

Huono Suomennos:

... Sitten vuonna 1929 tuli pörssiromahdus. Tästä alkoi nykyisin kutsumamme "Suuri lama." Minun oli vaikeaa käsittää, miksi miljoonat olivat työttömiä, kodittomia ja nälissään samalla kun kaikki tehtaat vain seisoivat tyhjillään; resurssit pysyivät muuttumattomina.

Tällaisen pommin tuhojen korjaamisessa kuluu vuosikymmen, ellei jopa enemmänkin (vrt. Suomi ja 90-luvun lama tai tämän päivän Kreikka).

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että jokainen joka vaatii palkkojen leikkaamista, on valtiopetokseen syyllistyvä terroristi.

Kysymys enää onkin tapahtuuko rikokseen syyllistyminen tietoisesti? Tämä mahdollisuus kun on oikeasti olemassa. Esimerkiksi herra Kokkilalla ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä kuinka radikaalisti talouden mekanismeja on lakimuutoksien sekä säädöksien avulla muutettu viimeisen 30 vuoden aikana. Ei hän muuten täysin vakavalla naamalla väittäsi, että Suomi nousee (taantumasta/lamasta) työtä tekemällä (haastattelu linnan juhlissa, linkki hukassa).

Nykyisessä järjestelmässä kenenkään työpanoksella (oli se sitten suuri tai pieni) ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan.

Velka = Ostovoima = Työpaikka

Ja tämä (tuo kaava) on koko ongelma alku ja juuri.