Ennen kuin pureudumme kyseisen käppyrän hyvin mielenkiintoisiin ongelmiin, on meidän otettava pikakelaus ameriikan ihmemaan historiaa.
Syystä tai toisesta vuosien 1812-15 välisenä aikana ameriikan ihmemaa soti Britti-imperiumia vastaan. Samaan aikaan euroopassa "riehui" Napoleon, jonka toimet aiheuttivat ongelmia mm. jalometallien toimituksissa ameriikkaan (Perun tai Meksikon ongelmista mitään sanomatta). Tämä aiheutti ongelmia mm. kullan saatavuudessa. Liittovaltio rahoitti sodan Britti-imperiumia vastaan lainaamalla rahaa pankeista. Pankit lainasivat liittovaltiolle pankkiseteleitä. Pankkiseteleiden määrä kasvoi julmasti, eivätkä pankit enää kyenneet harvinaisien metallien toimitusvaikeuksista johtuen lunastamaan niitä (pankkiseteleitä) kullassa tai hopeassa. Ja niinpä vuosina 1814-15 pankit kieltäytyivät vaihtamasta pankkiseteleitä harvinaisiin metalleihin (kulta, hopea jne.).
Vuosien 1819-21 välisenä aikana pankit kieltäytyivät taas kerran lunastamasta pankkiseteleitä kultaan tai hopeaan, mutta tällä kertaa keskuspankin (Second Bank of the United States) toimesta: keskuspankki vaati pankkeja palauttamaan kultaa sekä hopeaa takaisin liittovaltiolle. Liittovaltion Louisianan ostamiseen otettu velka erääntyi maksettavaksi ulkomaalaisille (mm. Englantilaisille sekä Hollantilaisille) "sijoittajille".
Lunastusvelvollisuuden (pankkisetelin vaihto harvinaisiin metalleihin) keskeyttäminen aiheutti sen, että uusia pankkeja syntyi kuin sieniä sateella. Pankkiseteleiden määrä kasvoi täysin hallitsemattomasti sillä (harvinaiseen metalliin perustuvaa) reservivaatimusta ei käytännössä enää ollut olemassa. Tapahtui ns. hallitsematon luottoekspansio.
Second Bank of the United States (liitovaltion keskuspankki) ajautui vuonna 1819 alkaneen (maailman ensimmäisen ja täysin itse aiheutetun) finanssikriisin myötä toteuttamaan hyvin tiukkaa rahapolitiikkaa (ts. hillitsemään luotottamista). Tämä aiheutti konkurssiaallon, talletuspakoja sekä laaja-alaista työttömyyttä (ennen kaikkea kaupungeissa).
Vuosien 1802-34 välisenä aikana tapahtui kahdeksan taantumaa ja/tai lamaa.
Vuonna 1836 Second Bank of the United States menetti toimilupansa. Vuosien 1837-62 välisenä aikana ameriikan ihmemaassa ei ollut kansallista (osavaltion) ja/tai liittovaltion keskuspankkia. Kaikki pankit olivat osavaltion luvalla (state chartered) toimivia pankkeja ja niiden toimintaa säädeltiin laeilla (Pohjois-Dakotan pankki on edelleenkin tällainen).
1857 tapahtui seuraava "normaalia" suurempi kriisi ja sitten alkoikin ameriikan sisällissota (1861-64).
1861 liitovaltio kieltäytyi lunastamasta dollareita harvinaisilla metalleilla (kulta, hopea) ja "tulosti" nk. greenback seteleitä rahoittaakseen sisällissodan menoja. Ameriikka siirtyi takaisin "kultakantaan" vasta 1875. Tämä ei millään tavalla edesauttanut ameriikan toipumista Pitkästä lamasta.
1864 perustettiin kansalliset (osavaltion) keskuspankit. Ne toimivat osavaltion luvalla (state chartered) toimivien pankkien pankkina. Tällä tempulla oli kaksi tarkoitusta: siirtää pankkitoiminta pois valtion käsistä sekä muodostaa koko liittovaltion kattava pankkijärjestelmä (tässä onnistuttiin vasta 1913, kun FED perustettiin).Nonniih, nyt voimmekin pureutua käppyrän mielenkiintoisiin ongelmiin.
Ameriikan ihmemaassa vuosien 1797-1935 välisenä aikana tuhannet paikalliset pankit kykenivät laillisesti tulostamaan ihan omia pankkiseteleitä. Edellisen lisäksi käytännöllisesti katsoen jokainen niistä toimi vähimmäisvarantojärjestelmällä, jossa kultatalletukset toimivat reservinä. Joulukuussa 1913 asetettu Federal Reserve Act (laki) konsolidoi ameriikan ihmemaan pankkijärjestelmän Federal Reserve System:in alle ja harvinaisiin metalleihin perustuneet reservit muutettiin ns. keskuspankkirahaksi. Vuosien 1930-40 välisenä aikana paikallisten pankkien tulostamat pankkisetelit vedettiin pois kierrosta ja ainoaksi lailliseksi maksuvälineeksi jäi kaikkien tuntema Federal Reserve Note.
Ensinnäkin, ameriikan ihmemaassa vuosien 1800 - 1940 välisenä aikana pankkiseteleiden vaihdettavuus johonkin harvinaiseen metalliin on ollut vähintään kyseenalaista. Tämä siitä syystä, ettei pankeilla (keskuspankeista puhumattakaan) todella ollut sellaista määrää harvinaista metallia holveissaan, joka vastasi niiden liikkeelle laskemien pankkiseteleiden "arvoa". Vaikka ameriikan lain mukaan harvinaisista metalleista tehtyjä rahoja on käytetty laillisena maksuvälineenä, ei niiden määrä kierrossa olevasta rahamäärästä ole koskaan - ikinä - ollut merkittävä suhteessa pankkiseteleihin tai muihin velkakirjoihin. Näin ollen väite siitä, että dollarin "arvo" olisi säilynyt kultasidonnaisuutensa (tai kultakannan) ansiosta paremmin ennen FED:n perustamista, on hieman vailla perusteita.
Toiseksi, ennen vuoden 1913 pankkireformia (FED:n perustaminen), ameriikan ihmemaassa kiersi satoja, ellei tuhansia erilaisia paperilappusia joissa luki maailman kuuluisin brändi: dollari. Näin ollen, minkä osavaltion, pankin tai keskuspankin tulostaman dollarin ostovoimaa kyseinen käppyrä seuraa (ainakin vuoteen 1940 asti)? Floridalla oli oma, Louisianalla oli oma, Bostonilaisella Boylston pankilla oli omansa ja niin edelleen?
Kolmanneksi, oliko esimerkiksi Montanassa tulostetulla setelillä (tai painetulla kolikolla) alhaisempi ostovoima Idahossa? Jos oli, johtuiko ostovoiman aleneminen siitä, ettei (esim.) Montanan osavaltiolla tai siellä toimivalla pankilla (joka setelin tulosti) ollut riittäviä jalometallivarantoja? Vai johtuiko ostovoiman aleneminen siitä, että osavaltioiden välillä oli erilaiset tuotantokustannukset: Idahossa tuotettu, tislattu sekä pullotettu Whisky maksoi enemmän kuin Montanassa?
Neljänneksi, valuutan ostovoimaa ei ole mahdollista vertailla ilman kuluttajanhintaindeksiä. Tätä tietoa alettiin keräämään ameriikan ihmemaassa vasta Ensimmäisen maailmansodan paikkeilla.
Viimeiseksi, yhdessäkään tällaisessa käppyrässä ei koskaan - ikinä - kerrota mihin tuotteeseen, tai tuotteisiin nähden dollarin ostovoima on alentunut.
Että näin.
Yllä esitelty käppyrä ei siis suoranaisesti valehtele, mutta ei se totuuttakaan kerro.
Se, mitä tapahtui FED:n perustaminen jälkeen, onkin jo aivan toinen juttu. Tästä ehkä myöhemmin lisää...
17 kommenttia:
Hyvä, että Kani on päässyt jälleen kohmeisen kesän jälkeen liikkeelle.
Olen yrittänyt edelleen ymmärtää tätä rahan kokonaisuutta, mutta ilmeisen laihoin tuloksin. Omaan ajatteluuni aiheuttaa ongelmia juuri tuo keskuspankkirahan osuus asioihin.
Pientä ajatusleikkiä. Itsenäinen valtio määrää itse mitä valuuttaa sen alueella käytetään. Yleensä tämän päätöksen tekee demokraattisesti valittu taho, eli poliitikot. Myös rahan jakelukanavat päättää sama taho. Mihin rahan arvo ”sidotaan”, metalleihin vai johonkin muuhun, lienee lähinnä rahan arvon uskottavuuteen vaikuttava tekijä. Kotimaassa uskottavuutta takaa valtion verotusoikeus, mutta ulkomaisiin tahoihin nähden rahalta vaadittaneen muutakin uskottavuutta. Oli miten oli, niin valtio itse demokraattisten päätösten siivittämänä siis päättää valtion rahasta, keskuspankkirahasta. Säännöistä siitä, että miten keskuspankkiraha levitetään kulutukseen, päättää myös demokraattinen taho. Homma on siis hanskassa?
Lisää ajatusleikkiä. Ennen rahaa oli liikkeellä se määrä, joka oli kultaakin, eli kaikki raha oli vaihdettavissa kultaan. Talous kasvoi, ja kullasta tuli uupeloa, joten joku keksi, ettei kaikkea rahaa vaihdettu kerralla, joten osa rahasta voitiin korvata ”kuvitteellisella” kullalla. Edelleenkin poliitikot päättivät pelisäännöt, tietty vakavaraisuusvaatimus edellytettiin. Karkeasti voi sanoa, että kaikki kulta vietiin valtion pankkiin, jossa siitä muodostettiin rahaa, joka sitten laitettiin kiertoon taloutta pyörittämään. Aikanaan markkinoiden tuli palauttaa kiertävä raha (ajattele kulta) takaisin korkojen kera. Valtiolla oli rahanluonti selkeästi omissa käsissään, kuten myös voitonjako. Nykyisin voitaneen puhua, että käytettiin eksogeenista rahaa.
Euromaat ovat luoneet oman keskuspankkinsa, EKP:n. Valtioiden demokraattiset elimet ovat luoneet sille sääntönsä; EKP:lle on annettu valtioista itsenäinen rooli. EKP yrittää ohjauskoroilla ym. hallita rahan määrää liikenteessä. Tosiasiassa nykyään rahaa luodaan liikepankeissa siten, että pankki ja asiakas tekevät keskenään velkasopimuksen, jonka seurauksena uutta rahaa syntyy. EKP:n tehtävänä on sitten tarvittaessa lainata vaadittu keskuspankkiraha liikepankeille. Voimme siis puhua endogeenisesta rahan synnystä. Rahaa syntyy tyhjästä kysynnän mukaan ja bittirahan määrä kasvaa kasvamistaan. Ennen rahan pystyi vaihtamaan vaikkapa kultaan, mutta nyt rahan pystyy vaihtamaan vain toisiin seteleihin, tai parhaimmassa tapauksessa johonkin itselle tärkeään kulutukseen. Nykyisen rahan arvo perustuu pelkkään uskoon. Liikepankit hallitsevat siis markkinoita lainaehtojensa mukaan, joko lainaamalla tai olemalla lainaamatta. Liikepankin täytyy osata laittaa vain oma tuottoprosenttinsa keskuspankkirahan hinnan päälle, ja senhän ne kyllä ovat osanneet tehdä. Valtioiden lainoja on markkinoitu riskittöminä, joten totta kai jokainen rahaa pyytänyt taho on saanut haluamansa rahat (myös kasinotalous), koska liikepankeille jäi tehtäväksi vain lyödä oma prosenttinsa lainaehtoihin.
Jatkuu!
Jatkuu, laitoin kahdessa osassa, kun ei muuten mahtunut kommentointiin.
Missä sitten on ongelma? Ensimmäinen ongelma syntyi, kun poliitikot luovuttivat ohjausvaltansa pankeille. Nyt pankit ohjaavat talouksia. Toinen ongelma syntyi ensimmäisestä, kun rahanteko luovutettiin sääntöjen kautta liikepankeille. Tietenkin liikelaitos pyrkii maksimoimaan voittonsa, ja siitä kärsii nyt koko euroalue. Liikepankkien hallussa olevat valtioiden ”riskittömät” roskapaperit on ostettava pois niiltä, niiden vaatimilla hinnoilla, ja maksajina ovat koko euroalueen kansalaiset, tai ainakin ne, joilla vielä on ”varaa” maksaa. Näinhän EKP toimii nyt. Kolmas ongelma on se, että kun isot pankit tekevät isoja voittoja, niin vaikkapa saksalaisen pankin voitot päätyvät muualle kuin kriisin maksajien (esim. Suomi) talouksiin, esim. Saksaan, Englantiin tai Amerikkaan. Löyhän rahapolitiikan kärsijöitä ovat maiden kansalaiset leikkauslistojen muodossa, ja voittajia ovat liikepankkien omistajat. Poliitikot ovat hölmöilleet, mutta kuka ottaa teoistaan vastuun?
Mitä tulee tehdä? Mielestäni rahapolitiikka tulee palauttaa demokraattisille elimille. Raha ja keskuspankki on otettava valtion/valtioiden hallintaan. Korkohyödyt on palautettava valtioiden käyttöön. Keskuspankkirahan asema on palautettava kaiken perustaksi. Poliitikkojen on alettava työskentelemään kansalaisten hyväksi.
Tässä on ajatuksiani nykyisestä tilanteesta. Mitä ajattelee Kani ehdotuksistani ja keskuspankkirahan roolista?
Ennen muinoin valtionvelka oli kuninkaan henkilökohtaisesti ottamaa velkaa. Useassa tapauksessa kuninkaan kuoleman jälkeen velkojat jäivät nuolemaan näppejään, ellei prinssi ottanut niitä kantaakseen (useassa tapauksessa näin ei käynyt). Eli ennen muinoin valtionvelan (eli julkisen velan) takaisinmaksun kanssa oli vähän niin ja näin. Ja verotuskin riippui täysin kuninkaan mielenkiinnosta asiaa kohtaan.
Tätä jatkettiin jonnin aikaa.
Sitten tapahtui Mainio vallankumous (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainio_vallankumous)
Kyseisen vallankumouksen mullistavin keksintö oli julkinen sektori, joka kykeni ottamaan velkaa, verottamaan ja oli käytännöllisesti katsoen kuolematon. Eli kyseisen vallankumouksen mullistavin keksintö oli valtionvelkojen periytyvyys sukupolvelta toiselle. Toisin sanoen parlamentaarisen järjestelmän suurin saavutus oli (ja edelleen on) se, että valtionvelka oli sitova riippumatta siitä kuka on vallassa.
(Tämä keksintö mullisi euroopan, monellakin tavalla. Joista suurinosa oli erittäin positiivisia.)
Kani kannattaa ehdotustasi rahapolitiikan palauttamisesta demokraattisesti valituille elimille. Mutta yhdellä pienellä tarkennuksella: ainoastaa vain-ja-kun käytössä on Suora Demokratia. Muussa tapauksessa tilanne ei muutu millään tavalla. Nääs, edustuksellinen demokratia on "pankstereiden" keksintö :)
Tuosta demokratian tilasta olen kanssasi samaa mieltä! Toivottavasti muutkin avaavat silmänsä.
Yhdessäkään tällaisessa käppyrässä ei koskaan - ikinä - kerrota mihin tuotteeseen, tai tuotteisiin nähden dollarin ostovoima on alentunut.
Hm. Paul Krugman totesi kullasta ja ostovoimasta, että "kun verrataan entistä systeemiä (kultakanta) ja nykyistä systeemiä (sidoksista vapaa valuutta), ostovoima on jälkimmäisessä melkeinpä minkä tahansa muun hyödykkeen kuin kullan suhteen kasvanut huimasti."
Tässä linkissä yksi hyvä kirjoitus, Sivis 07.12.2010, klo 20:34.
http://www.pakkotoisto.com/talous-politiikka-uskonto/95641-markku-uusipaavalniemi-ja-totuus-rahasta-4/
"Hm. Paul Krugman totesi kullasta ja ostovoimasta, että "
Kani on tavallaan samaa mieltä. Mutta hintojen nousun seurauksena ei ole kultasidonnaisuus tai sen puute. Itse asiassa syitä hintojen nousulle on useita... mutta tästä lisää myöhemmin. Heh!
"Tässä linkissä yksi hyvä kirjoitus, Sivis 07.12.2010, klo 20:34."
Täytyy myöntää: hyvä se oli.
Yhtä asiaa Kani ei allekirjoita: "valtio määrittää kirjanpitoyksikön (unit of account) ja laskee liikkeelle keskuspankkirahaa"
Valtio määrittää kirjanpitoyksikön, mutta EU:ssa se (valtio) ei kykene laskemaan liikkeelle keskuspankkirahaa.
Ameriikan ihmemaassa asia on toisin. FED ostelee valtionvelkakirjoja ja tämä on keskuspankkirahan liikkelle laskua.
mitenhän käy tälle brandille? http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=5002
sotahan tästä saadaan aikaiseksi?
http://www.hs.fi/talous/Asuntolainoille+aiotaan+esitt%C3%A4%C3%A4+kattoa/a1305600699434
Laiska ja nopea kommentti myös hieman aiheen ohi ehkä.
Olen miettinyt tätä että ihmiset ostaa kultaa suojautuakseen fiat-valuutan romahdukselta. Mutta mitäs sille kullan hinnalle tapahtuu kun niitä valtavia varantoja aletaan sitten urakalla myydä juurikin tuossa tilanteessa?
Ja entäs jos kultaa alkaa vaikka joku rahapulassa oleva pankki tai valtio dumpata markkinoille jo ennen euron romahtamista?
Itse en pidä kultaa kovinkaan hyvänä sijoituksena juuri nyt.
Voin olla väärässäkin mutta siis tuo käppyrähän mittaa ja vertaa dollarin arvoa tuohon lähtötilanteeseen eli 1 dollariin.
Nyky dollarin arvo 0,3$ kuvastaa sitä että dollarien määrä on valtava ja yhden dollarin ostovoima nykyään vastaa 0,3 dollaria vuonna 1800...
Mutta kuten sanoin voin olla väärässäkin. Korkeasti koulutetut / insinöörit tienaavat joka tapauksessa jenkeissä erittäin paljon paremmin kuin Suomessa/euroopassa.
Meillä on jenkeissä 3 vuoden kokemuksen omaavalla kk-tulot noin 45 000 - 60 000 ja DI menee jo päälle 100 000dollarin siihen vielä muut edut päälle.
Onhan yhden dollarin ostovoima nykyäänkin aivan eri luokkaa kuin mitä 1 euro esimerkiksi. Ainakin täällä Jenkeissä...
mm. Autoteollisuus; Suomessa mikä maksaa 50 000e maksaa täällä 20 000€. Asunnoissa sama, jenkeissä saat 200m2 asunnon 200 000$ mutta Suomessa et moista saa lähellekään.
Mutta sitten on myös tämä huonompi puoli/osaiset/rikollisuus/korruptio myös messevämmät. Kaikki on vähän isompaa ja parempaa tai pahempaa!
"Olen miettinyt tätä että ihmiset ostaa kultaa suojautuakseen fiat-valuutan romahdukselta."
Kullan hinta määräytyy suuremman typeryksen teorian mukaisesti (http://en.wikipedia.org/wiki/Greater_fool_theory). Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, ettei kulta ikinä ole sijoitus, vaan se on "sijoitus".
Kullan hinnan voidaan siis nähdä mukailevan kierrossa olevaa rahamäärää, ja varsinkin sellaista rahamäärää, joka on pumpattu talouteen täysin keinottelu tarkoituksessa (eli tarkoituksena aiheuttaa hintojen kasvua).
Kanin mielestä sijoittaminen tarkoittaa tietotaidon hankkimista (esim. osaa korjata jotain), työkalujen tai jopa maan omistamista (sillä kun voi viljellä jotain).
Hahah! Olipas "marxilainen" kommentti (Kanin oma, yllä).
Aika paha.
:)
"Voin olla väärässäkin mutta siis tuo käppyrähän mittaa ja vertaa dollarin arvoa tuohon lähtötilanteeseen eli 1 dollariin. "
On varsin selvää, että vuoden 1800 dollarilla ei enää ole olemassa ostovoimaa, koska kyseistä dollaria ei enää hyväksytä lailliseksi maksuvälineeksi. Näin ollen vertailua ei voida edes tehdä.
Mutta oletetaan, että vuoden 1800 dollaria voidaan käyttää laillisena maksuvälineenä.
Oletetaan myös, että vuoden 1800 dollarin ostovoima on enää vain 0,3 dollaria.
Noin. Ja nyt sitten itse kompakysymykseen:
Miksi vuoden 1800 dollarilla voi edelleen maksaa yhden dollarin edestä pankkilainaa vaikka sen ostovoima onkin romahtanut?
Eihän sitä voikaan tuolla tavalla verrata. Pankki lainaan, vaan esim tavaraan.
Ennen maksoi hamppari jenkeissä 80c nykyään 3$.
Rahan määrä on kasvanut valtavasti ja arvo laskenut sen mukana. Lainat on kuitenkin 1/1 aina sen ajan rahassa missä mennään. Samoinhan se oli suomessa Euroon liityttäessä. Eihän meilläkään 1 000 000markan lainat muuttuneet 1mil€ lainoiksi vaan sen rahan myötä 200 000e lainaksi.
Vai olenko väärässä?
"Rahan määrä on kasvanut valtavasti ja arvo laskenut sen mukana."
Kaikki raha on velkaa. Jokainen euro, dollari, [lisää valuutta] on lainattu pankista. Tästä ei ole poikkeusta (tai jos on, niin Kani ei tiedä mistä sellaisen löytäisi).
Mikäli rahan "arvo" todellakin alentuisi kierrossa olevan rahamäärän kasvun seurauksena, alkaisivat pankit vaatimaan jokaista lainaamaansa dollaria kohden takaisinmaksuksi kaksi tai jopa kolme dollaria (plus korot päälle). Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska itse rahan "arvo" ei ole alentunut (pois lukien valuuttamarkkinat).
Syy siihen, miksi esimerkiksi jenkeissä hampurilainen maksoi ennen 80c ja nykyään 3$ löytyy tuotantoketjun kustannuksista, jotka velkaan perustuvassa järjestelmässä kasvavat eksponentiaalisesti (myös omistajien sekä "sijoittajien" tuotto-odotuksilla on vaikutuksensa) kuten korollinen velkakin
Jokainen järjestelmään velkana syntyvä dollari (tai euro) aiheuttaa kustannusten nostopaineita joka tietenkin realisoituu kohonneina hintoina. Esimerkiksi minimipalkka määräytyy seuraavasti: velka + elinkustannukset (huomaa että velka vaikuttaa myös elinkustannuksiin). Syy tällaiselle ilmiölle on varsin yksinkertainen:
Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.
Kierrossa olevalla rahamäärällä ja sen (rahan) arvolla ei siis ole olemassa suoraa yhteyttä (poikkeuksena valuuttamarkkinat).
Mutta (aina se mutta) mikäli kierrossa olevan rahamäärän kaksinkertaistaminen tapahtuu mm. "sijoittamisen", keinottelun, spekuloinnin ja edellä mainittujen aiheuttamien hintakuplien kautta, niin kyllä vain hinnat kasvavat ja vieläpä täysin hallitsemattomasti. Tämä aiheuttaa illuusion siitä, että kierrossa olevalla rahamäärällä olisi jotain tekemistä sen ”arvon” eli ostovoiman kanssa.
Tämä sama mekanismi pitää paikkansa jopa kultakannassakin. Suurempi määrä kierrossa olevaa kultaa ei todellakaan alenna rahan "arvoa". Tämä siitä syystä, koska kultakannassa rahan "arvo" määritellään sen (rahan) painon sekä pitoisuuden perusteella. Mutta mitä enemmän kiertoon päätyy kultaa, joka on korollista velkaa tai mitä enemmän kultaa virtaa hintakupliin, sitä korkeammaksi mm. tuotantokustannukset kasvavat ja tätä korkeammaksi kuluttajahinnat kohoavat, joka taas kerran saa aikaiseksi illuusion siitä, että kierrossa olevalla rahamäärällä olisi jotain tekemistä sen (rahan) ”arvon” eli ostovoiman kanssa.
Joo-ja-juu. Olet oikeassa. Mikäli kaikille annettaisiin biljoona dollaria... kyllä, kyllä Kani on samaa mieltä. Mutta näin ei tule tapahtumaan ennen kuin euron tai dollarin nimellisarvossa näin lukee. Tästä pidetään hyvää huolta. Orjien kahleita ei ilman hyvää syytä katkota.
Lähetä kommentti