24.9.2012

Kumpi on suurempi ongelma: euro vai kansalaisten mahdollisuus tulla toimeen palkkatuloillaan?

Suomen Pienyrittäjät - Hätähuuto Suomen puolesta
(Tuo on kuva. Sen saa suuremmaksi, kun sitä klikkaa.)

Ohgay!

Millä rahalla yritysten tuottamat tuotteet ja palvelut ostetaan? Mikäli kuluttaja (ihminen) ei tasaa tulojen ja menojen välistä erotusta luotolla, niin yleensä kuluttaja ostaa yritysten tuottamat palvelut ja tuotteet... (rumpujen pärinää) palkkatuloillaan! Lainataanpas Herra Heinosta (löytyy kommenteista).
...
Kaikki kulut, jotka yritys maksaa veroina, raaka-ainekuluina, energian hintana, vuokrina ja palkkoina, sisältyvät tuotteiden tai palvelusten hintaan. ...
...
Eli kumpi luo työpaikat: ostovoima (palkkatulot, luotto eli velka) vai yritykset? Tämä ei ole kompakysymys. Eikä mikään muna vai kana - dilemma.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 velallisia asuntokuntia oli 1 519 400 ja asuntovelallisia 859 000. Samana vuonna työllisiä (15-74 vuotiaita, kaikki) oli ~2 625 000 kappaletta. Nyt kun suurin osa työllisistä on sitonut suurimman osan palkkatuloistaan (ostovoimastaan) lainanhoitokustannuksien hoitamiseen (eli on tapahtunut velkasaturaatio), niin mitähän tapahtuu kun-ja-jos palkkoja alennetaan? Tämäkään ei ole mikään kompakysymys. Eikä mikään Catch-22:n kaltainen kehäpäätelmä.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 henkilöstökulujen osuus koko tehdasteollisuuden liikevaihdosta oli 13,5 prosenttia. Kuinka paljon (esim. prosentteina ilmaistuna) tehdasteollisuuden tuotteiden hinnat laskevat palkkoja alentamalla?

Terveydenhuoltoalalla henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta on varmaan 70-80% välillä. Mutta syykin tähän on varsin ilmeinen: teollisuudessa tuotantoprosessin tärkein osa ei ole ihminen, toisin kuin terveydenhuoltoalalla. Mitä tapahtuu, kun esimerkiksi terveydenhuoltoalalla työskentelevien palkkoja alennetaan?

Vuonna 2005 palkansaajien osuudet sektoreittain (XLS) jakaantuivat seuraavalla tavalla:

Yksityinen kotimarkkinasektori ~60%, julkinen sektori ~ 25% ja vientiteollisuus ~ 15%. Oletetaan, että vain pelkän yksityisen kotimarkkinasektorin palkkoja alennetaan esimerkiksi 30%. Tämä vaikuttaa suoraan julkiseen sektoriin, sillä verotulot romahtavat. Mitä tapahtuu Suomen valtion velanhoitokyvylle jos-tai-kun palkkoja alennetaan? Saatikka velan suhteelle bruttokansantuotteeseen ja tätä kautta Suomen luottoluokitukselle?

Jokaisen tuotetun tuotteen tai palvelun hinnasta arviolta 20-60% on pelkkiä lainanhoitokustannuksia. Kuinka paljon tuotteiden tai palveluiden hinnat laskevat palkkoja alentamalla?

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan palkkoja alentamalla ei saada aikaiseksi yhtään mitään muuta kuin hevletillisiä ongelmia: työttömyyttä, konkursseja, maksuhäiriöitä, lainanhoito-ongelmia... kaikkea sitä, mitä vain voidaan saada aikaiseksi, kun vaihdonvälineestä tehdään (tai tulee) niukkaa.

Mutta (aina se mutta).

On täysin totta, että nykyisessä ympäristössä, jossa Velka = Ostovoima = Työpaikka, palkankorkotukset aiheuttavat vain lisää ongelmia (jonkun on otettava enemmän velkaa kuin kukaan koskaan aikaisemmin).

Täysin totta on myös sekin, että niin kauan kuin järjestelmässä ei ole olemassa velattoman rahan "lähdettä" (esim. keskuspankki rahoittaa valtion alijäämät, joka on kyllä velkaa, mutta jota kukaan ei oleta maksettavaksi takaisin) julkinen sektori aiheuttaa enemmän ongelmia kuin niitä ratkaisee.

Ja täysin faktaa on se, että riippumatta säästötoimenpiteistä, palkanalennuksista tai leikkausista tulee velkasaturaatio jokatapauksessa aiheuttamaan konkurssitsunamin. Tästä pitää rahan syntymekanismi huolen: kaikki raha palaa takaisin sinne, mistä se on alunperin tullutkin: pankkiin.

Näin ollen Suomen Pienyrittäjien ry:n puheenjohtajan herra Jyrkiäisen hätähuuto oli vain kärsimättömän uusliberaalin toivomus nopeuttaa konkurssitsunamiin johtavaa prosessia.

Herra Kani haluaa lähettää kysymyksen muodossa terveisiä Suomen Pienyrittäjien liiton puheenjohtajalle:
Kumpi on suurempi ongelma: ostovoima eli (korkeammat) palkat vaiko yksityisten, yritysten, kuntien, valtion velkataakka (joka on ainoa syy kaikkien sektoreiden kustannusrakenteiden kasvuun)?

Kumpi on suurempi ongelma: euro vai kansalaisten mahdollisuus tulla toimeen palkkatuloillaan? (EMU ja euroopan unionin talouspolitiikka, kuvattu tarkemmin täällä, aiheuttavat nykyiset taloudelliset ongelmat)?

Kumpaa on järkevämpää hoitaa: oireita vai itse sairautta (joka on rahan syntymekanismi)?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Etujärjestöjä, olivat ne kenen tahansa, kiinostaa vain jäsenistön edut. Kaikki muut lausunnot "yhteisestä hyvästä", ovat vain raameihin sopivaa kaunistelua.
Muuten, talousdemokraattien sivuilta (http://talousdemokratia.fi/sivut/rahareformi_puolueille) löytyi tämä teksti: "Yrittäminen kannattaa, kun toiminnan rahoittamiseen tarvittavien velkojen korkomenot pienenevät huomattavasti. Kennedyn (1995) tutkimuksen mukaan toimialasta riippuen 12 - 77 % kustannuksista menee korkomenoihin"

Ebolakani kirjoitti...

"Etujärjestöjä, olivat ne kenen tahansa, kiinostaa vain jäsenistön edut. Kaikki muut lausunnot "yhteisestä hyvästä", ovat vain raameihin sopivaa kaunistelua."

Kani on samaa mieltä.

jari ojala kirjoitti...

Kansalaisten tulisi tässä tilanteessa saada VELATONTA rahaa käyttöönsä mittavat määrät, jotta tästä suosta selvittäisiin. Tämähän taas on erittäin helppo vaatimus toteuttaa! :)

Ebolakani kirjoitti...

"Tämähän taas on erittäin helppo vaatimus toteuttaa! :) "

Näin on!