...Öö.. ei. Kuviossa esitettiin, ettei korkojen maksu ei sellaisenaan vaadi jatkuvaa velkamäärän kasvua. Tämä todistettiin vallan mainiosti (epä)täydellisen kusetuksen avulla. Sekä sillä, ettei kukaan tai mikään pakota ketään ottamaan (lisää) velkaa. Ja että jokaisella velallisella on täysi oikeus mennä konkurssiin pankkien pyörittämän velkapyramidiponzihuijauksen takia (niin kuin yritykselle loppujen lopuksi kävi).
Kuten tämän artikkelin kuviossa on esitetty, on korkojen maksu kuitenkin periaatteessa aina mahdollista silloin kuin taloudessa on useampia tai vähintään kaksi eri aikaan erääntyvää lainaa. Korkojen maksu ei siis vaadi jatkuvaa velkamäärän kasvua, kuten usein tunnutaan ajattelevan.
...
Jussi
Mutta ei tässä mitään. Jokaisella on täysi oikeus muuttaa mielipidettään. Herra Kani on päätynyt täsmälleen samaan johtopäätökseen kuin herra Ahokas (yllä lainattu Jussi): korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta rahasta. Ja näin ollen ne jotka ovat ottaneet lainaa eilen ja tänään, ovat velan takaisin maksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.
Tämä on ponzi. Tarkemmin sanoen velkapyramidiponzihuijaus.
29 kommenttia:
"...ne jotka ovat ottaneet lainaa eilen ja tänään, ovat velan takaisin maksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna."
Mites se velkasatuuratio tähän vaikuttaa?
Sekö onkin se oikea syy miksi korkotasot ovat näin alhaalla ?
Kun säkki on jo täynnä, niin sullotaampa sitten voimalla. Kyllä se sitten siitä ... :)
Esim. tässä:
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/11/17/901ekk--helsingissa-maan-heikoin-asuntolainan-hoitokyky/201117107/139
Onhan tämäkin lause puhutteleva: "Pankit eivät siis voi luoda voittoja itselleen" kun "korkoa maksetaan pitkin lainan lyhennystä".
Jos pankit loisivat koron verran rahaa samalla kun luovat asiakkaalle lainan kokoisen summan, voitaisiinko silloin väittää kirjoittajan mukaan, että pankit loisivat itselleen voittoa?
No, miten ihmeessä esitetään, että pankit eivät luo voittoja itselleen, vaikka kuitenkin perivät joka lainanottajalta koron eli voiton (sekä piilokoron eli palvelumaksut)?
Pankithan luovat kaiken rahan.
Ja ne kieltäytyvät ottamasta vastaan lainan tai koron maksussa mitään muuta tuotetta kuin rahaa.
Tyhmä kysymys, mutta kysyn kumminkin.
Keskuspankkihan luo myös rahaa (esim, setelit, kolikot). Eikös tämä raha ole kierrossa ikään kuin "lisänä" liikepankkien luomalle rahalle? Eikös silloin tämä keskuspankkiraha ainakin hieman avita tätä velan ja koron maksua?
terve Kani. Täällä kokoontuu talousfoorumi. Eråmaassa. Terveisin Vesa. Timo ja Aki (se Aki)
"Keskuspankkihan luo myös rahaa (esim, setelit, kolikot). Eikös tämä raha ole kierrossa ikään kuin "lisänä" liikepankkien luomalle rahalle? Eikös silloin tämä keskuspankkiraha ainakin hieman avita tätä velan ja koron maksua?"."
http://ebolakani.blogspot.com/2011/10/esitetaan-yksinkertainen-kysymys.html
Periaatteessa kyllä, mutta todellisuudessa... ei juuri ollenkaan.
"terve Kani. Täällä kokoontuu talousfoorumi. Eråmaassa. Terveisin Vesa. Timo ja Aki (se Aki)"
Mistäs kallion baarista tämä viesti oikein tuli?
:)
Jos olen oikein ymmärtänyt tuota rahajatalous-blogin tarinaa niin setelien ja kolikoiden lisäksi myös valtion velkoja vastaava raha on käytettävissä yritysten ja kotitalousten maksuvälineenä. Valtio luo siis itse rahan, millä maksaa kulujaan. Jos näin on niin kierrossahan on paljon enemmän rahaa kuin yrityksillä ja kotitalouksilla on velkaa tai ainakin korkoja.
Auta minua ymmärtämään paremmin Kani.
"...setelien ja kolikoiden lisäksi myös valtion velkoja vastaava raha on käytettävissä yritysten ja kotitalousten maksuvälineenä.
Jokaisen ihmisen ja/tai organisaation pankista lainaama euro on käytettävissä maksuvälineenä tai velan takaisinmaksamisessa. Kuka tai mikä rahan pankista lainasi on merkityksetöntä. Vain sillä on merkitystä, että joku sitä sieltä lainaa, ja paljon sittenkin.
"Valtio luo siis itse rahan, millä maksaa kulujaan."
Tämä ei ole totta. Valtio lainaa rahaa jolla se maksaa kulujaan.
Kaikki raha, joka on kierrossa, on jonkun ottamaa velkaa. Mitään muuta mekanismia ei rahan kiertoon pääsylle ole!
Näin ollen rahaa ei todellakaan ole kierrossa enemmän kuin yrityksillä, kunnilla, kotitalouksilla jne. jne. on velkaa (ja siihen korot päälle).
Tämä on mahdotonta!
Miksi? Siksi, koska pankki lainaa vain-ja-ainoastaan lainasopimuksessa määritellyn summan verran. Ei sen enempää tai vähempää.
Minäkin olen ymmärtänyt asian niin, että valtio ei lainaa liikepankeilta liikepankkirahaa, vaan kerää markkinoilta keskuspankkirahaa myymällä velkakirjoja. Ja kun valtio kuluttaa, se siirtää kotitalouksille ja yrityksille sellaista rahaa, joka on luotu liikepankkijärjestelmän ulkopuolella. Siksi yrityksillä ja kotitalouksilla on käytössään enemmän rahaa kuin velkaa, jos valtiolla on velkaa.
"Minäkin olen ymmärtänyt asian niin, että valtio ei lainaa liikepankeilta liikepankkirahaa, vaan kerää markkinoilta keskuspankkirahaa myymällä velkakirjoja."
Euvostoliitossa yksikään valtio ei saa lainata keskuspankiltaan senttiäkään.
Jokainen euro, jonka valtio lainaa tulee liikepankeilta (jotka luovat sen laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä).
Itsekin ajattelin noin kunnes tutustuin valtion velkakirjamarkkinoihin. Siellä pankit ostavat huutokaupasta valtiopapereita keskuspankkirahalla, jota saavat keskuspankista lainaamalla. Siksi keskuspankkirahan määrä taloudessa kasvaa aina kun valtio kuluttaa velaksi. Keskuspankin rooli rahan luojana on siis suurempi kuin yleensä ajatellaan. Tätähän tuolla Raha ja talous -blogissakin aina hoetaan.
Mitä käytännön eroa liikepankki- ja keskuspankkirahalla on?
Noh, ensimmäinen ero on se mistä raha tulee. Toinen ero on korko (pahimmassa tapauksessa liikepankin jälleen lainaamassa rahassa on korkonkorko). Ja siinäpä ne käytännön erot sitten ovatkin.
Molemmilla voi ostaa grillikipsalta herkkuhampurilaisen kaikilla mausteilla, maksaa velkoja, korkoja, sakkoja ja jopa veroja. Molempien ostovoima on täsmälleen sama (ja niinpä keskuspankkirahan inflatorisuus onkin 100% taikauskoa).
Mutta miksi sitten puhutaan keskuspankki- ja liikepankkirahasta, niin kuin ne jotenkin maagisesti olisivat eri asia? Syy on yksinkertainen: toisen lainaama raha on helevetin paljon halvempaa.
Mikäli käyttäisimme täysin keskuspankkirahaa, eli lainaisimme kaiken kierrossa olevan rahan sieltä (keskuspankista), olisivat liikepankit konkurssissa. Ne olisivat tarpeettomia. Tästä johtuen liikepankit halusivat, ja saivatkin euvostoliiton myötä, keskuspankin niiden "viimekätiseksi lainaajaksi" sekä eston siihen, ettei keskuspankki voi rahoittaa valtioita.
Kyllä. Olet harvinaisen oikeassa siinä, että keskuspankkirahaa käytetään hieman eri tavalla kuin liikepankkirahaa. Keskuspankkiraha "pyörii" (yleensä) vain pankkien sekä keskuspankin välisessä rahaliikenteessä. Mutta mitä hyötyä tällaisesta rahasta on, jos sillä ei voi ostaa esimerkiksi lihapiirakkaa grilliltä tai maksaa bonuksia? Aivan oikein. Ei yhtään mitään ja tästä syystä niillä ei loppujen lopuksi ole mitään muuta eroa kuin korko.
Mutta miksi ihmeessä Kani väitti, että "Jokainen euro, jonka valtio lainaa tulee liikepankeilta (jotka luovat sen laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä"." Vastaus on ällistyttävän yksinkertainen: BASEL -säännöstö.
BASEL 1 sekä 2 -säännöstöjen mukaan AAA-luokiteltujen valtionvelkakirjojen vakavaraisuusvaatimus oli tasan 0.0%. Toisin sanoen pankki kykeni "ostamaan" velkakirjan ilman, että "oikeaa rahaa" olisi siirtynyt mistään minnekkään. Koko prosessi suoritettiin kirjanpidollisella toimenpiteellä.
Ja tästä syystä valtioiden lainaama raha tulee loppujen lopuksi siten, että liikepankit luovat sen laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Jopa "sijoittajien" sekä eläkeyhtiöiden rahat ovat tällä tavalla luotuja (alunperin).
Reaalitalouden kannalta katsottuna liikepankki- ja keskuspankkiraha ovat täysin sama asia. Molemmat palautuvat takaisin sinne mistä ne alunperin tulivatkin (plus korot, jotka tekevät siitä ponzin).
Tämä selvennys valtion lainoista on Herra Kanin Blogin, "Kani haluaa laittaa terveisiä`", kommenttiosiossa.
(http://ebolakani.blogspot.com/2011/08/kani-haluaa-lahettaa-terveisia.html)
"Pankkien luoma pankkiraha (liikepankkiraha) on eri asia kuin keskuspankin luoma keskuspankkiraha (valuutta).
Valtiot eivät hyväksy lainoja kuin omassa valuutassaan. Tätä varten valtiolla on oma tili keskuspankissa.
Kun liikepankki huutaa valtion velkakirjan miljardilla, liikepankki ei luo rahaa. Se antaa velkakirjan keskuspankkiin, jolloin keskuspankki luo keskuspankkirahaa (valuuttaa) miljardin ja siirtää sen valtion PM-tilille keskuspankissa. Nyt liikepankki on velkaa miljardin keskuspankille, keskuspankki miljardin velkaa valtiolle ja valtio miljardin velkaa liikepankille. Liikepankki toimii siis keskuspankkirahan (valuutan) välittäjänä keskuspankista valtiolle. Liikepankki maksaa EKP:lle prosentin korkoa, ja valtio liikepankille esim 15 prosenttia (Kreikan tapaus).
PM-tililtä valtio sitten siirtää keskuspankkirahan päävälittäjäpankkiinsa (Suomessa Nordea). Tällöin Nordean keskuspankkirahan määrä kasvaa, mutta samalla lisätään velkoja liikepankkirahassa (valtion talletus) ja tase on tasapainossa."
Eipä nämä valtion lainat näy itse systeemiä mihinkään muuttavan.
Ponzi, mikä ponzi!
Ei kai vakavaraisuusvaatimuksella ole mitään tekemistä velkakirjan oston kanssa? Sehän kuvaa sitä oman pääoman määrää, mikä pankilla tulee olla, jos sillä on hallussaan valtion velkakirja. Velkakirjan ostoon pankki tarvitsee keskuspankkirahaa, joka on ainoa valtion hyväksymä maksuväline ja myös ainoa liikepankkien välillä hyväksytty maksuväline. Liikepankkiraha on arvokasta vain siksi, että se on aina tarvittaessa vaihdettavissa keskuspankkirahaan. Eli eikö niin, että valta on sittenkin aina keskuspankilla?
Nyt liikepankki on velkaa miljardin keskuspankille, keskuspankki miljardin velkaa valtiolle ja valtio miljardin velkaa liikepankille.
Mielenkiintoista.
Mutta eikö tämä tarkoita sitä, että käytännössä valtio on velkaa keskuspankille välillisesti, kun liikepankin velat vähennetään yhtälöstä pois? Eli valtion kulutusta eivät olekaan rahoittaneet liikepankit, vaan keskuspankki. Silloinhan taloudessa on kierrossa myös muuta rahaa kuin liikepankkien lainaamaa. Eli kenenkään ei tarvitse mennä konkurssiin korkojen takia, jos keskuspankki ja valtio vain päättävät pitää riittävästi rahaa liikenteessä.
Kiitokset selvennyksestä Anonyymille. Ehkä tämä pikku hiljaa alkaa aueta.
"... Velkakirjan ostoon pankki tarvitsee keskuspankkirahaa, joka on ainoa valtion hyväksymä maksuväline ja myös ainoa liikepankkien välillä hyväksytty maksuväline."
Tässä on Suomen (keskus)pankin vuosikertomus: http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/vuosikertomus/Documents/vk_2010_fi.pdf
Tässä euvostoliiton keskuspankin vuosikertomus: http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/ekp_julkaisuja/vuosikertomus/Documents/ar2010fi.pdf
Herra Kanilla on hirvittäviä ongelmia löytää näistä kohta, jossa lukee "Suomen (keskus)pankin keskuspankkirahamäärä" tai "euvostoliiton keskuspankin keskuspankkirahamäärä". Voisitko auttaa herra Kania?
Suosittelen muistamaan kaksi asiaa.
1. Suomen valtionvelasta 90% on ulkomaalaisessa omistuksessa.
2. Vuonna 2010 Suomen valtion velan määrä oli noin 75 miljardia euroa.
"Kun liikepankki huutaa valtion velkakirjan miljardilla, liikepankki ei luo rahaa. Se antaa velkakirjan keskuspankkiin, jolloin keskuspankki luo keskuspankkirahaa (valuuttaa) miljardin ja siirtää sen valtion PM-tilille keskuspankissa. Nyt liikepankki on velkaa miljardin keskuspankille, keskuspankki miljardin velkaa valtiolle ja valtio miljardin velkaa liikepankille. Liikepankki toimii siis keskuspankkirahan (valuutan) välittäjänä keskuspankista valtiolle. Liikepankki maksaa EKP:lle prosentin korkoa, ja valtio liikepankille esim 15 prosenttia (Kreikan tapaus)."
Tätä herra Kani on miettinyt todella kauan. Ja on tullut siihen tulokseen, ettei tämä aivan täysin pidä paikkansa.
Edellä mainitussa kuvataan TARGET 2 -järjestelmää, mutta ei kuitenkaan.
http://www.ecb.int/paym/t2/html/index.en.html
"Payment transactions are settled one by one on a continuous basis in central bank money with immediate finality. There is no upper or lower limit on the value of payments. TARGET2 settles operations of monetary policy and money market operations."
Miksi se ei mene oikein? Siksi, koska euvostoliiton keskuspankin taseessa täytyisi olla summa, joka vastaa liikepankkien ostamien (valtion) velkakirjojen määrää. Eli liikepankkien velkaa keskuspankille.
"Eli valtion kulutusta eivät olekaan rahoittaneet liikepankit, vaan keskuspankki. "
Euvostoliitossa keskuspankki on erikseen kieletty lainoittamasta valtioita, virastoja tai sun muita julkisia yhteisöjä.
Eli rahat valtion velkakirjaan tulevat liikepankeista (siis jos ostajana on liikepankki). Näin euvostollitossa.
"Voisitko auttaa herra Kania?"
Helpostihan ne tuolta taseesta löytyvät. Esimerkiksi EKP:n "Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset
velat euroalueen luottolaitoksille" ovat liikepankkien saatavia, eli keskuspankkirahaa. Taseen toiselta puolelta löytyvät myös Kanin kaipaamat euromääräiset arvopaperit euroalueelta.
Taseen loppusumma näyttää olevan 2000 miljardia. Tämä on tietysti vain murto-osa euroalueen kokonaisvelasta, mutta riittää kierrossa selvittämään velkakirjojen ostot, kuten Kaninkin TARGET2-esimerkki kuvaa. Pitää erottaa varannot ja virrat. Jos raha ei liiku pankkien välisillä markkinoilla ja velkakirjamarkkinoilla tehokkaasti, joutuu keskuspankki kasvattamaan tasettaan. Näin on käynyt eurokriisissä.
Tuo anonyymin esimerkki on erinomainen. Se näyttää, kuinka keskuspankkiraha kulkeutuu valtion käyttöön käytännössä. Huomattava kuitenkin on, ettei kaikki keskuspankkiraha tule kiertoon siten, että keskuspankki ostaa velkakirjan, vaan myös muita rahoitusoperaatioita on olemassa, kuten keskuspankin tase osoittaa.
Olen samaa mieltä toisen anonyymin kanssa.
"Eli valtion kulutusta eivät olekaan rahoittaneet liikepankit, vaan keskuspankki. Silloinhan taloudessa on kierrossa myös muuta rahaa kuin liikepankkien lainaamaa."
Rahat valtion kulutukseen tulevat keskuspankista, vaikka liikepankit sitä välittävätkin. Tämä keskuspankkiraha on siis olemassa ilman liikepankkien rahanluontia. Kun valtio kuluttaa velaksi, rahavarallisuutta kulkeutuu yleisön käyttöön. Eli jos valtiolla on velkaa, on myös yrityksillä ja kotitalouksilla käyettävissä enemmän rahaa kuin velkaa. Ja koska keskuspankki voi luotottaa valtiota joko suoraan tai välillisesti, voi valtiolla olla velkaa aina.
Ehkä anonyymin sanavalinta "antaa" on hämmentänyt Kania.
Kun liikepankki saa haltuunsa velkakirjan, esim. valtion, niin se ei toki myy sitä keskuspankille vaan käyttää sitä vakuutena (keskuspankki ei lainaa keskuspankkirahaa ilman vakuuksia) keskuspankkirahan lainaamiseen, jota se sitten voi välittää valtiolle tai käyttää pankkien välisessä maksuliikenteessä.
Eli valtioiden lainoihin rahat tulevat liikepankeista, mutta ne ovat keskuspankkirahaa.
"Helpostihan ne tuolta taseesta löytyvät. Esimerkiksi EKP:n "Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset
velat euroalueen luottolaitoksille" ovat liikepankkien saatavia, eli keskuspankkirahaa. Taseen toiselta puolelta löytyvät myös Kanin kaipaamat euromääräiset arvopaperit euroalueelta.
Taseen loppusumma näyttää olevan 2000 miljardia. ...
Tästä tarkempi taseen erittely: http://www.ecb.int/press/pr/wfs/2011/html/fs110802.fi.html
Herra Kanilla on edelleenkin huomattavia ongelmia löytää keskuspankkirahanmäärä.
Herra Kaninlla on valikoiva dysleksia. :)
Keskuspankkirahanmäärä kun ei voi olla taseen loppusumma. Se kun koostuu useista erillaisista eristä.
Voisiko se olla kohta "Sekkitilit (ml. vähimmäisvarantotalletukset)"? Tai ehkäpä saamiset IMF:ltä? (ei se tämä ainakaan ole!)
Missä se on?
Määritelmällisesti kaikki keskuspankin vastattava varallisuus on muiden toimijoiden näkökulmasta keskuspankkirahaa. Käytännössä keskuspankkirahaksi lasketaan ainakin taseen kohdat 1-6 eli setelit sekä keskuspankin euromääräiset velat eli euroalueella keskuspankkirahaa on liikkeellä noin 1400 miljardia.
"Käytännössä keskuspankkirahaksi lasketaan ainakin taseen kohdat 1-6 eli setelit sekä keskuspankin euromääräiset velat eli euroalueella keskuspankkirahaa on liikkeellä noin 1400 miljardia."
Eli euvostoliitossa on keskuspankkirahaa liikenteessä noin-niin-kuin Italian sekä Ranskan vuodesta 1995 asti ottaman (valtion) velan verran?
Yleisöllä on käytössään valtion kulutuksesta syntynyttä rahavarallisuutta täsmälleen valtion velkojen kokonaismäärän verran. Jos EKP ostaisi kaikki eurovaltioiden velkakirjat, myös keskuspankkirahan määrä nousisi samalle tasolle. Tämä toimenpide painaisi EKP:n ohjauskoron keskuspankin talletuskoron tasolle, koska liikkeellä olisi liikaa reservejä eli valuuttaa eli keskuspankkirahaa liikepankkien tarpeisiin. Velkakirjojen myynti onkin ensisijaisesti rahapoliittinen toimenpide.
Eli edelleen. Kaiken takana on keskuspankki.
Se mitä tässä selkeästi yritetään hakea, on se miten klassinen Keynesiläinen ponzi toimii nykyisessä järjestelmässä.
Ensin velkaantuvat yksityiset ja kun tämä loppuu, ottaa valtio velkaa jolloin yksityiset voivat maksaa velkansa. Jonka jälkeen homma alkaa alusta.
Tämä ei toimi nykyisessä järjestelmässä.
Viisi syytä.
1. valtioiden alijäämät on rajoitettu 3% BKT:sta.
2. valtioiden julkinen velka on rajoitettu 60% BKT:sta.
3. BASEL III myötä erilaisilla luottoluokituksilla on huomattavasti suurempi merkitys siihen miten-ja-kuinka liikepankit pystyvät velkakirjat "ostamaan".
4. tämän hetkinen yksityisten velkataakka on niin suuri, etteivät kohdat 1,2 ja 3 anna minkäänlaista mahdollisuutta ylläpitää klassista Keynesiläistä ponzia.
5. Euvostoliiton keskuspankki ei saa suoraan rahoittaa valtoita ja/tai sun muita viranomaisia.
Tästä syystä velkakriisi. Tästä syystä luottoluokitusten laskut. Tästä syystä pankkikriisi.
Päivän päätteeksi, kun kuorit kermat päältä, keskuspankkirahalla ja liikepankkirahalla ei ole mitään eroa toisiinsa nähden.
Paitsi korko.
Jos keskuspankki lisää valtioiden suoraa tai epäsuoraa rahoitusta tarpeeksi, järjestelmä pelastuu. Keskuspankki voi tehdä sen, koska se voi laskea liikkeelle keskuspankkirahaa aina halutessaan. Keskuspankkiraha on järjestelmän perusta ja eroaa siksi liikepankkirahasta oleellisesti. Liikepankkirahaa ei edes olisi olemassa ilman keskuspankkirahaa. Jos se ei olisi vaihdettavissa keskuspankkirahaan, kukaan ei haluaisi sitä.
Kun EKP:ta rajoittavat poliittiset esteet kaatuvat, eurokriisi päättyy.
"Jos keskuspankki lisää valtioiden suoraa tai epäsuoraa rahoitusta tarpeeksi, järjestelmä pelastuu.
Tätä tavallaan tapahtuu jo. Euvostoliiton keskuspankki ostelee velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Mutta kuinka kauan luulet, että euvostoliiton valtiot kykenevät velkakirjojaan tähän tahtiin laskemaan?
Euvostoliiton komissio sai juuri vasta valtuudet tarkastaa sekä hyväksyä valtioiden budjetteja. Toisin sanoen, kun valtioiden alijäämät aikuisten oikeasti rajoitetaan 3% ja julkinen velka 60% BKT:sta on peli loppu. Näillä rajoituksilla yksikään euvostoliiton valtio ei kykene ylläpitämään klassista Keynesiläistä ponzia.
Eikä tässä vielä kaikki.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksa on ylläpitänyt älyttömän tiukkaa rahapolitiikkaa (suom.huom. Weimar syndrooma). Saksa ei tule (suurimittaista) keskuspankkirahoitusta sallimaan.
Tämän lisäksi euvostoliitossa on olemassa selkeä intressiryhmä, joka haluaa käyttää velkakriisiä hyväkseen ajakseen omaa agendaansa (yhdentymistä). Tämä ryhmä ei tule (suurimittaista) keskuspankkirahoitusta sallimaan.
Edellisten lisäksi Brysselin toimiston käytävillä haahuilee kamala lauma päin helevettiä koulutettuja talouspappeja (ekonmisteja jne. jne.), joiden suositus tällaiseen on lämmin ei.
Toisin sanoen tämä jos ei ole edes ehkä.
"Keskuspankki voi tehdä sen, koska se voi laskea liikkeelle keskuspankkirahaa aina halutessaan."
Vuonna 2008 (Lehmanin kaatuessa) oli selvää, että yksityisten velkataakka oli saavuttanut lakipisteensä. Eli oli tapahtunut velkasaturaatio, joka aiheutti pankkien pyörittämän ponzin romahtamisen (tai sen alun). Tämän jälkeen valtiot ottivat helevetisti velkaa pelastaakseen pankit. Nyt ollaan tilanteessa jossa euvostoliiton keskuspankin täytyisi suorittaa ns. velkajubilee (maksaisi kaikkien velat noin 30 biljoonaa euroa), että järjestelmä pysyisi pystyssä.
Mutta, jos oletetaan että keskuspankki vain lisäisi "keskuspankkirahan" määrää, se raha täytyisi edelleenkin lainata sieltä. Oli korko miten pieni tahansa, ei velalla ole mahdollista ratkaista velkaantumisesta johtuvaa ongelmaa.
"Keskuspankkiraha on järjestelmän perusta ja eroaa siksi liikepankkirahasta oleellisesti."
Lue eteenpäin...
"Liikepankkirahaa ei edes olisi olemassa ilman keskuspankkirahaa. Jos se ei olisi vaihdettavissa keskuspankkirahaan, kukaan ei haluaisi sitä."
Tavallaan totta. Lainataapas Finanssivalvontaa: "Luottolaitostoiminnassa ei lasketa liikkeelle rahaa vaan välineitä, joilla jo liikkeeseen laskettua rahaa voidaan sähköisesti käyttää." Eli keskuspankin liikkeelle laskemia seteleitä ja kolikoita käytetään luottolaitoksilta lainattujen "välineiden" avulla.
Mitä tämä tarkoittaa? Esimerkiksi Suomen tapauksessa 9% kierrossa olevasta rahamäärästä on keskuspankin tulostamia/painamia seteleitä sekä kolikoita. Mutta ennen kuin kukaan voi niitä edes käyttää, on jonkun käveltävä pankkiin, lainattava sieltä "välineitä" ja kulutettava ne kiertoon. Miksi näin? Siksi, koska yksikään yritys ei vastaanota keskuspankilta rahaa maksaakseen työntekijöiden palkkoja. Toisin sanoen, tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.
Eikä tässä vielä kaikki.
Nykyisessä järjestelmässä reservit tulevat vasta liikepankkien suorittaman luotonlaajennuksen jälkeen. Toisin sanoen keskuspankin pääoma on 100% riippuvainen pankeilta lainatusta rahasta (tai välineistä).
Yhdessä asiassa herra Kani on samaa mieltä kanssasi, oi rakas Anonyymi. Nykyisessä ympäristössä "keskuspankkirahoituksesta" ei ole minkäänlaista apua mihinkään. Euvostoliiton täytyisi käytännössä hajota ennen kuin "keskuspankkirahaa" voitaisiin käyttää talouden pelastamiseen.
Eli jos valtion kulutusta ei rajoiteta ja keskuspankki saa luvan rahoittaa sitä, game goes on. Valtion lisätessä kulutusta yritykset alkavat pian tehdä suurempia voittoja ja luottaa voittoihin tulevaisuudessa, myös ne alkavat ottaa lisää velkaa ja lisätä tuotantoa. Pian rahan määrä kasvaa jälleen 5 prosentin vuosivauhtia ja saa aikaan mukavaa talouskasvua. Jos velkaantumisvauhti kiihtyy vielä suuremmaksi ja aiheuttaa kuplia eri markkinalohkoilla, on jälleen edessä luottamuspula ja taantuma. Jälleen julkinen valta voi kuitenkin tulla apuun ja palauttaa yrityssektorin luottamuksen. Velan kokonaismäärä kasvaa, mutta se on vain nominaalinen ilmiö.
It can go on forever, ponzi scheme can not.
"It can go on forever, ponzi scheme can not."
KAASUA! KAASUA PRKL!
Lähetä kommentti