Uusklassisen kasvumallin ongelma on siinä, ettei se huomioi millään tavalla rahaa. Ihmiset nimittäin eivät tarjoa työtään, jos heille ei makseta (rahallista) palkkaa, eivätkä yritykset investoi eivätkä palkkaa ihmisiä, jos ne eivät usko tekevänsä sijoituksellaan (rahallista) voittoa. Se siis sivuuttaa täydellisesti rahatalousjärjestelmän perustoimintalogiikan. Rehnin toive talouskasvusta ilman julkisen kulutuksen kasvua voi toteutua vain silloin, kun kysyntätilanne on muutoin otollinen, jolloin yritykset uskovat voittoihin ja laajentavat siksi tuotantoaan. Näin on silloin, kun yritykset ja/tai kotitaloudet lisäävät velkakuormaansa ja rahan määrää taloudessa. Jos näin ei tapahdu, on julkisen sektorin kannettava rahoitusvastuu. Haluttiinpa se myöntää tai ei, on rahatalousjärjestelmässä jonkun aina velkaannuttava, jotta talouskasvun edellytykset säilyvät.Toisin sanoen koko järjestelmä on yksi prkeelen suuri ponzi, jossa ne jotka ovat ottaneet lainaa eilen ja tänään ovat velan takaisin maksamisessa täysin riippuvaisia niistä jotka ottavat velkaa huomenna.
Mitäs jos muutettaisiin tämä? Vaikeaa, hankalaa, ongelmallista? Ei todellakaan. Muutetaan vain rahan "syntymekanismia". Esimerkiksi vaikkapa tähän tapaan:
Valtio tulostaa omaa rahaa, jonka se kuluttaa kiertoon ostamalla kansalaisilta niitä palveluita joita he (kansalaiset) haluavat yhteisön (valtion) tuottavan.Kaikki voittaisivat. Jopa pankit! (Ihan tosi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti