Eksyin.
Heh. Aika hyvä. Mene tuonne, etsi järjettömän kokoinen sieni, käänny vasemmalle ja kiipeä ylös. Älä jää juttelemaan pössyttelevän etanan kanssa. Se ei tiedä hyvää.
Etkö sinä tule?
En.
Sinun täytyy tulla. Sinun täytyy jatkaa kirjoittamista.
Kirjoittamista! Mistä? Eikö tämä nyt ole jo selvää. Koko järjestelmä on kusetusta.
Niin. Velkapyramidiponzi. Yhteiskuntajärjestelmämme on riippuvainen velasta, viennistä ja investoinneista. Mikäli yksikään edellä mainituista riippuvuussuhteista pettää yhteiskuntajärjestyksemme degeneroituu neofeodaaliseksi. Kaikki tämä vain siksi, koska velanhoidon myötä maksamme pankeille kaiken taloudellisen ylijäämän.
Oho! Aika hyvä.
Kyllä nuo Michael Hudsonit on tullut luettua.
No hyvä. Mene, etsi sieni.
Kani!
On se vaan nopea...
2 kommenttia:
Heh-heh, jostain kumman syystä voin samaistua tunnelmiisi varsin hyvin. Tsemppiä, kyllä se meno tästä selkenee :-)
Audionauhalta kääntämääni: M.H.Bonny Faulknerin haastateltavana, Europe’s Financial Class-War Against Labor, Industry and Government:
- Vallankaappaus on meneillään, sota, jossa hallitukset hyökkäävät kansalaisia vastaan aseina talouden romahdutus ja propaganda. Hyökkääjät ovat eliittivähemmistö pankkien johtamana, he ovat poliittisesti enemmän oikealla kuin republikaanit ikinä uneksivat.
- Ihmiset eivät ymmärrä tilannetta sodaksi. Heillä ei ole taloustiedon näkökulmaa. Koulutus ja media tekevät kaikkensa ettei taloudesta, verotuksesta, pankkien rahaimuriroolista (= gorilla kävelee olohuoneessa ja kaikki teeskentelevät etteivät näe sitä) - ja vallansiirrosta puhuttaisi sellaisena kuin se on.
- EU ei ole koskaan ollut poliittinen elin eikä se sellaiseksi aio, vaan yksinomaan taloudellinen raha- ja omaisuusimuri. Miksi itsenäiset valtiot haluavat siihen, Hudson kysyy - koska hallitukset, poliitikot ja media harhauttavat, järkähtämätön tietämättömyys vallitsee.
- Maastrichtin sopimus on taloudellinen, pankkien omaa etuaan vaalimaan laatima sortolaki. Se kieltää valtioiden omia pankkeja toimimasta kuten pankit ennen toimivat; ne antolainasivat liki korottomasti omalle maalleen rahaa, pitivät riittävästi rahaa kierrossa ja valtiontalouden tasapainossa.
- Maastrichtin sopimus pakottaa hallitukset velanottoon sekä myymään ja yksityistämään kansallisomaisuudet. Maastricht pakottaa verottamaan köyhiä ja keskiluokkaa ja jättämään varallisuudet ja omistamisen verottamatta.
EU:ssa valtioiden itsenäisyydestä ja omasta päätöksenteosta ei ole mitään jäljellä, mikä on alun perin ollut tarkoituskin.
- On meneillään pahempi hyökkäys työtä, teollisuutta ja työvoimaa vastaan kuin muutamaan sataan vuoteen on koettu.
Rooman valtakunnassa harrastettiin edellisen kerran yhtä laajaa taloussotaa, työvoiman ja yritteliäisyyden tuhontaa ja rikkauden ja omaisuuksien kerryttämistä harvoihin käsiin, M.H. sanoo.
- Kuten Suomi, Baltian maat peloteltiin N.liiton ja Venäjän sortomuistoilla itsenäistymään ja ”länsimaistumaan” ja ne janosivat päästä osaksi kapitalismia.
Sen sijaan että ne olisivat vapauduttuaan saaneet hyvinvointivaltion statuksen, niistä tehtiin eurooppalaisen pankkikartellin siirtomaa, jota Hudson sattuvasti kuvaa velkaorjuudeksi (debt-peonage).
- Velkaorjuutta on, että liian suuria, kyseenalaisin ehdoin myönnettyjä velkoja peritään koko ihmisikä eikä ainoastaan velalliselta vaan myös hänen sukulaisiltaan ja lapsiltaan.
Suomessakin nähtiin, että (laittomiksi jälkikäteen todetut) lainat maksatettiin takaajilla.
- Asuntolainat alkavat painaa työttömien lapsiperheiden maksukykyä ja asuntojen arvot laskevat jälleen alle velan määrän. Mikään ei ennakoi muunlaista tulevaisuudenkuvaa.
- Pankeilla ei ole hätää. Ne pitävät nopean huutokaupan, jossa pankinjohtajan bulvaanit ja kaverit jälleen saavat kiinteistöt pilkkahintaan.
- Suomen VVM ja päättäjät eivät kuuntele yliopiston taloustieteen professoreita, vaan hallitus, Katainen etunenässä, kuvittelee selviytyvänsä lisää velkaa ottamalla.
On olemassa tie ulos. Sen Hudson kertoo.
- ”Jos velka on liian suuri, sellainen, jota ei voi maksaa, velkaa ei pidä yrittää edes ryhtyä maksamaan…” Ja muistetaanpa:
- Pankkilait sivistyneessä maailmassa tunnistavat velanantajan eli pankkien epärehellisyyden, sanoo M.H.
(Päivitys: Tunnistavatko lait valtion epärehellisyyden eli valtion rikokset kansalaisia vastaan? Tästä varsin ajankohtaisesta aiheesta Urho Kekkonen teki aikanaan väitöskirjansa oikeustieteellisessä. Kirjallisuudessa mainitaan, että eipä Kekkos-legendoissa nuoren juristin väittärin aiheesta ole juuri puhuttu.)
- Jos pankki ei ole tehnyt velalliselle ennalta riittävän selväksi kaikkia riskejä, myös deflaatiota, valuuttojen ja vakuuksien arvojen alenemaa ja sen riskiluonnetta ja kukaties myös sitä, ettei pankki tuo lainasopimukseen mitään omaa varallisuutta, velkaa ei voi periä…
Michael Hudson:
http://dandelionsalad.wordpres…government
Lähetä kommentti