Raha on vaihdon väline, eikä se ole sitä ennen kuin niin sovitaan.

Löytyi Suomen Talousdemokraattinen Puolue blogista
Herra Österman on Suomentanut seuraavan lainauksen täältä

Yksityisten pankkien "olemattoman kassavarannon luotonannossa" on kaksi törkeää epäkohtaa:
(1) Nämä eivät ole tehneet mitään mikä oikeuttaisi heitä korjaamaan "tyhjästä luodun rahan" korkotuotot itselleen.

(2) Se luotonlaajennus mitä pankit tarjoavat ei ole heidän laajennettavanaan, vaan tämä luoton takaa luottamus Suomen valtioon ja tämän maksukykyyn. Luotto, jota pankit tarjoavat kuuluu siis suomalaisille, ja kaikki edut, maksut ja korkotuotot jotka liittyvät tähän, kuuluvat Suomen kansalaisille.

Aivan ja piste (tai amen)!
Nykyisessä velkapyramidiponzihuijauksessa on vai yksi sääntö: Vie tavaraa ja vie sitä niin maan hevletisti.
Tämä sääntö perustuu vain yhdelle periaatteelle: Ennen kuin Euro voidaan kuluttaa, se pitää lainata (korolla tietenkin).
Tämä periaate perustuu matemaattiselle kaavalle, jonka nimi on rahanluomiskerroin, luottoekspansio, luotonlaajennus tai fraktionaalinen pankkijärjestelmä (= vakavaraisuusaste). Suomeksi sanottuna: Raha "syntyy" matemaattisen kaavan perusteella. Ja korot pitävät siitä huolen, ettei kierrossa olevalla rahamäärällä voidan ikinä maksaa kaikkien velkoja yhtäaikaa (tämähän ei ole velkapyramidiponzihuijauksen tarkoituskaan!)
Velkapyramidiponzihuijauksen ylläpitoon tarvitaan "velatonta rahaa", jota ei (tällä hetkellä) voi saada mitenkään muulla tavalla kuin viennillä (vaikka raha olisikin "syntynyt" velkana toisessa maassa, sitä se ei enään ole toisessa).
Kuitenkin. Loppujen lopuksi. Tätä matemaattista kaavaa voidaan (yhteiskunnassa) soveltaa monella eri tavalla:
- Mitä enemmän pankit kuluttavat korkoina maksettua rahaa kiertoon, sitä vähemmän tarvitaan "velatonta rahaa".
- Mitä tasaisemmin tuloerot jakaantuvat, sitä suurempi ostovoima on suurimmalla osalla väestöä, sitä vähemmän rahaa tarvitsee lainata ja sitä vähemmän tarvitaan "velatonta rahaa".
- Mitä vähemmän paikallinen valuutta "valuu" rajojen ulkopuolelle, sitä enemmän rahaa on kierrossa. Ja sitä vähemmän tarvitaan "velatonta rahaa".
Ts. Tätä velkapyramidiponzihuijausta voidaan käyttää monella tavalla. Sitä voidaan käyttää tuottamaan käsittämättömiä voittoja äärimmäisen pienelle ryhmälle, tai sitä voidaan käyttää ns. julkisen hyvän luomiseen.

Raha sellaisenaan on täysin arvoton. Syy tähän on äärimmäisen yksinkertainen: raha on vaihdon väline, eikä se ole sitä ennen kuin niin sovitaan. Yksinkertaisimmin sanottuna: Mikä tahansa on rahaa, jos yhteiskunta (valtio = yhteisö, jonka jäsen olet) vain päättää niin (oravan nahka!).
Jokaikinen sentti, joka on lainattu pankista, on syntynyt tyhjästä. Mitään vaivaa sen "synnyttämiseksi" ei ole nähty. Rahaa, jonka yksityinen osakeyhtiö loi, ei ollut olemassa ennen kuin se lainattiin. Näin ollen sen (velan) omistaja on (loppujen lopuksi) velallinen. Velallinen taas on osa yhteisöä, jota valtioksi kutsutaan. Hän (kansalainen) siis "luo" rahaa kiertoon velkaantumalla, vain siksi koska hän tarvitsee asioita (mitä ne nyt ikinä ovatkaan). Näin ollen korot eivät voi olla yksityisen osakeyhtiön omaisuutta, koska ilman kansalaista velkaa ei olisi edes olemassa. Tästä johtuen on äärimmäisen loogista, että:
- Kaikki korot, jotka maksetaan mistä tahansa lainasta pankeille, kierrätetään 100% valtiolle. Valtio käyttää nämä rahat esimerkiksi sosiaalietuuksien tai sen sellaisien velvoitteiden hoitamiseen.
Ja tähän on olemassa äärimmäisen monta syytä, mutta yksikään näistä syistä ei toimi niin kauan kuin paikallista valuuttaa saa viedä vapaasti milloin tahansa ja minne tahansa.

Euvostoliiton perimmäinen ongelma voidaan kiteyttää tähän: ennen kuin Euro voidaan kuluttaa, se pitää lainata (korolla tietenkin).
Yksi mahdollisuu ratkaista tämä on tässä:
- Valtio tulostaa omaa rahaa, jonka se kuluttaa kiertoon ostamalla kansalaisilta niitä palveluita joita he (kansalaiset) haluavat yhteisön (valtion) tuottavan.
Mutta tämä on vain yksi tuhansista...