Tämän viikon Facepalm palkinnon voittaja on!

(rumpujen pärinää)

Juhana Vartiainen

Ylä-Savo tarvitsee rutkasti lisää maahanmuuttajia

"Maahanmuuton lisääminen on välttämätöntä, jos Suomen talous halutaan saada nousuun, työllisyyttä parannettua ja julkisen talouden ongelmat ratkaistua"

Facepalm palkintoa ei myönnetä ihan kenelle tahansa. Palkinnon saajan täytyy todella ansiokkaasti tehdä tai sanoa jotain niin käsittämätöntä, ettei sen kommentointiin enää sanat riitä.

Mutta nyt on kommentoitava. Ihan pakko!

Herra Vartiainen, kuten valitettavan moni muu, elää sellaisessa harhakäsityksessä, että työllä (tai tuotannolla) tehdään tai luodaan rahaa.

Käytännössä tämä harhakäsitys tarkoittaa sitä, että taantuma tai lama on seurausta liian korkeista työttömyyskorvauksista eli jokainen YT-neuvottelu on palkansaajien koolle kutsuma ja heidän (palkansaajien) kollektiivisen laiskuuden lopputulema.

Tämä harhakäsitys on täysin absurdi eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Nykyisessä järjestelmässä Velka = Ostovoima = Työpaikka. Tämä kaava on ällistyttävän yksiselitteinen sekä helposti todennettavissa tällä hetkellä käytössä olevasta taloudellisesta järjestelmästä eli laeista, direktiiveistä ja säädöksistä: on vain kysyttävä kenellä on monopoli rahaan, ja miten monopolin haltija laskee rahan liikkeelle?

Nykyisessä järjestelmässä työ tai tuotanto ei luo talouteen (työn tai) tuotannon arvoa vastaavaa tuloa. Pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Toisin kuin mm. herra Vartiainen harhaisesti olettaa, työllä ei ole mahdollista tehdä tai luoda rahaa. Työllä tai tuotannolla ansaitaan rahaa, jonka pankki loi laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Lakien, direktiivien ja asetuksien mukaan ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole taloutta, verotuloja, työtä ja niin edelleen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että herra Vartiainen, kuten moni muukin, joka harhaisesti olettaa Suomen talouskasvun paranevan työllä tai tuottavuudella, on kerta kaikkiaan väärässä.

Loppujen lopuksi kysymys on rahasta ja sen syntymekanismista. Tästä syystä Facepalm. Kapteeni, ole hyvä.

Liikepankkiraha vallankumous

Herra Kani on törmännyt useassa eri paikassa määritelmään, joka kantaa nimeä rahahierarkia (1).

(Kuva varastettu täältä (2))

Periaatteessa määritelmä vaikuttaa varsin vakuuttavalta ja jopa järkeenkäyvältä, mutta valitettavasti käytäntö on aivan jotain muuta. Todellisuus on huomattavasti tylympi.

On tapahtunut kapina. Eräänlainen vallankaappaus. Liikepankkiraha vallankumous. Jos nyt näin voi sanoa (tai kirjoittaa).

90-luvun laman jälkimainingeissa, pankkien vastustuksesta huolimatta (3), suomen pankki purki "perinteisen" omakustanteisen (voittoa tavoittelematon) julkisen rahahuoltojärjestelmän, joka johti siihen, että mm. julkishallinnon kulut seteleiden ja kolikoiden käsittelyyn repesivät käsistä, koska huollon ottivat hoitaakseen yksityiset voittoa tavoittelevat organisaatiot (4). Johtuen ylimääräisestä lisärasitteesta (eli kuluista) julkishallinnossa toteutettiin nopealla tahdilla rakenteellisia uudistuksia (eli säästötoimenpiteitä), jotka johtivat mm. useisiin laki- (5) ja käytännemuutoksiin (6) sekä siihen, että perinteisistä kassajärjestelmistä eli käteisen käytöstä julkishallinnossa luovuttiin käytännössä kokonaan.

Johtuen siitä miten kolikoiden ja seteleiden liikkeellelasku on nykyään järjestetty sekä lait ja säädökset sorvattu (mm. julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kielto), keskuspankki tai valtio eivät osta mitään tuotetta tai palvelua tulostamillaan seteleillä tai painamillaan kolikoilla. Tämä ällistyttävä yksityiskohta käy varsin selkeästi ilmi mm. suomen pankin julkaisusta nimeltään Keskuspankin rooli rahahuollossa (4):

Yllä oleva kuvio kertoo meille, ettei viimeisen vuosikymmen aikana yhdelläkään (Suomen) taloudessa toimivalla yksiköllä ole ollut mahdollista saada käsiinsä yhtään ainoaa seteliä tai kolikkoa, mikäli pankkitillä ei ole ollut katetta eli liikepankkirahaa.

Liikepankkiraha on rahaa jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Tämä taas tarkoittaa sitä, että on teknisesti ottaen väärin ilmaista kierrossa olevan rahamäärän koostuvan 92% liikepankkirahasta ja loput (8%) seteleistä ja kolikoista. Kierrossa oleva rahamäärä on 100% liikepankkirahaa ja sitä on mahdollista saumattomasti vaihtaa seteleihin ja kolikkoihin tai muihin "rahoihin" (esim. lounassetelit) sekä päinvastoin (7,8). Eli mikäli haluaisimme kuvata rahahiearkiaa todellisuutta kuvaavalla tavalla, se näyttäisi jotakuinkin tältä:

Liikepankkiraha eli raha jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" on nykyään ainoa virallinen maksuväline. Ilman liikepankkirahaa eli ilman katetta pankkitilillä ei ole mahdollista käyttää muita rahan muotoja (kuten setelit, kolikot, lounassetelit jne.).

Lähteet
1. http://rahajatalous.wordpress.com/2012/04/17/rahahierarkiasta
2. http://talousdemokratia.fi/?q=node/139
3. http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-2000-67-0870
4. http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/rahahuolto/Documents/ET_2_10_KeskuspankinRooliRahahuollossa.pdf
5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050609
3 §, Verovarojen maksuliike
Verot kannetaan samoin kuin palautukset ja muut suoritukset maksetaan käyttäen valtion maksuliikepankeissa olevia veronkantoviranomaisen tilejä.
6. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?$%7Bbase%7D=ereoapaa&$%7Bhtml%7D=eoap5000&$%7Bccl%7D=define+reverse&$%7Bfreetext%7D=tunniste=1669/2005&$%7Bsnhtml%7D=nosyn
7. http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/paymentsystem201009en.pdf (sivu 45, "In a modern, well-functioning economy with a sound financial system, the general public does not draw a distinction  between central bank money and commercial bank money, as commercial bank money can easily be converted into central bank money such as banknotes and coins at par.")
8. http://www.bis.org/cpmi/publ/d55.pdf (sivu 8, "Conversion between different commercial bank monies takes place through payment systems when a customer of one bank makes a payment to a customer of another bank, using central bank money as the bridge in most cases.")

Suomessa palkkataso on irtautunut markkinatalouden todellisuudesta

Yrittäjät - Matti Vanhanen: Suomi mokasi luovuttuaan markasta

Vanhasen mukaan nyt  Suomen kädet ovat sidotut kilpailukyvyn heikennyttyä.

- Kilpailukyvyn eteen on toimittava monella rintamalla, mutta emme voi sulkea silmiämme myöskään siltä, että joko kykenemme tekemään järjestäytyneesti sisäisen devalvaation, tai ainakin annamme yritystasolle aikaisempaa suuremmat mahdollisuudet päättää, voitetaanko tarjouskilpailut Suomeen vai nostammeko kädet pystyyn. Kyse on työmarkkinoiden toimintakyvystä.

Ohgay!

Olemme useasta eri lähteestä lukeneet siitä miten-ja-kuinka Suomessa palkkataso on irtautunut markkinatalouden todellisuudesta ja tästä syystä olemme kadottaneet kilpailukykymme.

Valitettavasti mm. Tullin tilastot (XLS) eivät tue tällaista käsitystä alkuunkaan:

90-luvun laman jälkeen kauppatase on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta plussan puolella. Toisin sanoen, se mitä Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tuotettu, on mennyt kaupaksi ja jopa hemmetin hyvällä katteella.

Joten missä ongelma? Miksi puhuvat päät huutelevat sisäisen devalvaation perään?

Ennen kuin Kani kertoo vastauksen tähän kysymykseen, on otettava pienen pieni kiertotie maisemareittiä pitkin ja kerrattava muutama pelisääntö.

Kun viemme tuotteita tai palveluita, olemme palkollisia.

Kun tuomme tuotteita tai palveluita, olemme ulkoistaneet jonkin toimialan ja hyväksyneet (poliittisesti) työttömyyttä ko. alalla.

Nämä melkoisen yksiselitteiset säännöt pätevät kaikkiin maihin, jotka globaaleilla markkinoilla toimivat. Edellisten lisäksi on olemassa kolmaskin sääntö. Se menee näin:

Pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Tämä viimeinen sääntö tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin ihmisillä tai vaikkapa yrityksillä on antaa pankille luoton vastineeksi vakuuksia ja kykyä kasvattaa velkataakkaa, ei ostetun tuotteen tai palvelun hinnalla ole mitään merkitystä. Tämä onkin nykyisin käytössä olevan järjestelmän ainoa hyvä puoli (ja siihen se sitten jääkin).

Edellä mainitut kolme sääntöä kertovat meille miksi, riippumatta oletetuista "vääristä työmarkkina ratkaisuista", kasvaneista kustannuksista ja sen sellaisista huolimatta, Suomessa tuotetut tuotteet ovat menneet kaupaksi. Nämä säännöt selittävät miten-ja-kuinka euroalueen nousukausi rahoitettiin. Nämä säännöt selittävät myös sen, miksi Suomessa tuotetut tuotteet eivät enää mene kaupaksi.

Nyt kun maisemareitti on ihailtu voimmekin palata takaisin kysymyksen vastaukseen.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 teollisuuden henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta oli 13,5 prosenttia (nyt, vuonna 2014 varmasti alhaisempi). Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen teollisuus on ehdottomasti yksi kilpailukykyisimmistä, mitä maa päällään kantaa. Toisin sanoen, globaaleilla markkinoilla, joissa hinnat on dollarisoitu ja ainoa ero hinnoissa syntyy tuotantokustannuksista (henkilöstökulut), ovat Suomessa tuotettujen tuotteiden tuotantokustannukset todella alhaiset eli kilpailukykyiset.

Suomen vaihtotase vuodesta 1991 alkaen todistaa edellä kirjoitetun faktaksi.

Suomen vaihtotaseen pakkaselle painumisen syynä ei siis ole menetetty kilpailukyky, vaan ostajien ostovoiman katoaminen velkataakan alle.

Joten miksi puhuvat päätä huutelevat sisäisen devalvaation perään vaikka on varsin selvää, etteivät tuotetut tuotteet ja palvelut mene kaupaksi äärimmäisen kovasta kilpailukyvystä huolimatta?

Siksi, koska uusliberaalit kumipäät haluavat "pumpata" vielä suuremman osan kansantalouden tuloksesta Nykyajan Gosplanille!

Annappas kun Kani selittää.

Suomessa tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat jo nyt globaaleilla markkinoilla äärimmäisen kilpailukykyiset. Joten vientiteollisuuden hintoihin ei tarvitse edes koskea (odotetaan uutta nousukautta). Sitä paitsi hintojen alentaminen "säästyneiden" henkilöstökulujen takia tarkoittaisi sitä, että ulos jaettavien voittojen määrä supistuisi. Eikä tällainen käy "omistajille" alkuunkaan. Pyh ja pah! Näin ollen palkojen alennukset eivät tule vaikuttamaan millään tavalla tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hintoihin (muitakin syitä on).

Ja mikäli sisäinen devalvaatio, kuten annetaan ymmärtää, on jonkinlainen "kansallinen velvollisuus" ja "hyvinvointivaltion pelastus", niin miksi "omistajat" eivät sitten samaan hengenvetoon puhu mm. siitä, että mikäli palkkoja leikataan niin osakeyhtiöiden voitonjakoa rajoitetaan esimerkiksi 20% tilikauden voitoista (nykyään vähintään puolet)? Tai vaikkapa siitä, että mikäli palkkaasi leikataan jollain prosenttiluvulla, henkilökohtaisia velkojasi leikataan kaksinkertaisesti?

Siksi, koska sisäisen devalvaation ainoa tarkoitus on alentuneiden henkilöstökulujen erotuksen ulosmittaaminen mm. voitonjakona "omistajille". Toisin sanoen sisäisen devalvaation hehkuttajilla ei ole mielessään mitään muuta kuin kansantulon jaon vääristäminen entuudestaan. Mitään muuta tarkoitusta sisäisellä devalvaatiolla ei ole!

Jokainen uuslibelistinen idea on yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai suoranainen valhe. Ja juuri tätä sisäinen devalvaatio on.

Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan

Hämeen sanomat - Bank of England tuli ulos kaapista

Viime viikolla eurooppalaisessa finanssielämässä tapahtui jotakin erittäin merkittävää, mikä jäi kokonaan noteeraamatta suomalaiselta medialta.
...
Mitä tapahtui, oli että Bank of England, siis puntaa kontrolloiva keskuspankki myönsi olohuoneessa röhkivän virtahevon. Se kertoi avoimesti, kuinka raha todellisuudessa syntyy modernissa talousympäristössä.
...
Nykyään kaikki raha on velkaa, jota syntyy endogeenisesti liikepankeissa niin paljon kuin sille on kysyntää. Kun pankki lainaa sinulle asuntoa varten rahaa, se samaan aikaan luo vastaavan talletuksen lainatilillesi, ja luo näkymättömällä taikasauvallaan uutta rahaa siinä hetkessä. ...
...

Ja tästä Englannin keskuspankin julkaisu (PDF), jossa asiasta kerrotaan tarkemmin.

Noh, mitä tämä tarkoittaa? Useita eri asioita. Itse asiassa satoja erilaisia asioita, mutta laitetaanpas tärkeimmät.

Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Pankki lainaa vain sen summan, joka lainasopimuksessa lukee. Mutta korkojen takia on pankkiin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on saatu.

Tämä tarkoittaa sitä, että korot maksetaan omasta tai toisen lainaamasta pääomasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka ovat ottaneet velkaa eilen ja tänään ovat lainan takaisinmaksamisessa täysin riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna.

Tämä tarkoittaa sitä, että pankit pyörittävät ponzia. Tarkemmin sanottuna velkapyramidiponzihuijausta.

Toisin sanoen, nykyisessä järjestelmässä kenenkään työpanoksella (oli se sitten suuri tai pieni) ole mitään merkitystä! Ainoastaan sillä rahalla on merkitystä, joka pankista lainataan ja kiertoon kulutetaan.

Järkälemäinen eepos

https://drive.google.com/file/d/0B9TMDnzhBdvRZHRRcW9IRE1ocTA

Lataa itsellesi (ja tietenkin lue) järkälemäinen eepos Kaninkolon parhaimpia.

Ja oho!

Suomenmaa - Professori rajoittaisi hoitoa – ”70-vuotiasta ei saa terveeksi”

...
– 70-vuotiasta ei saa terveeksi. Aina voi nyppiä syyliä ja tehdä tukipohjallisia. Mutta lääkärien pitää tajuta, että jokaiseen hoitoon käytettävä raha on pois muilta potilailta, terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäki sanoo.
...
Jos hoitoa ei uskalleta rajoittaa, kunta voi ääritapauksessa säästää rahat 85-vuotiaan syöpähoitoon lakkauttamalla kouluterveydenhoitajan viran.

– Näin voi käydä, ja siinä ei ole mitään järkeä.
...

Ohgay!

Millä tavalla jokin sellainen asia, jota voidaan luoda rajattomia määriä tietokoneen näppäimistöä hyväksikäyttäen voi olla pois muilta potilailta? Siksi, koska laki sanoo näin. Laki Suomen Pankista 27.3.1998/214

6 §
Julkisen rahoituksen kielto

Suomen Pankki ei saa antaa luottoa Euroopan unionin toimielimille tai laitoksille, Euroopan unionin jäsenvaltiolle, sen alueelliselle, paikalliselle tai muulle viranomaiselle taikka muulle julkisyhteisölle.

Poistetaanpas tuolta yksi sana:

Suomen Pankki saa antaa luottoa ...

Ja oho! Kaikki saavat maailman parasta hoitoa, eikä kouluterveydenhoitajan virkaa tarvitse lopettaa 85-vuotiaan syöpähoitojen takia.

Ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa? Herra Kani sanoo tämän niin suoraan kuin vain voi: Meitä kusetetaan.

Raha ei ole ongelma. Se ei koskaan - ikinä - ole ollut ongelma. Rahaa, ja sen muka vähyyttä, käytetään vain tekosyynä erään ideologian läpirunnomiseen. Taidamme jo tietää mikä tämä ideologia on?

Tämän viikon Facepalm palkinnon voittaja on!

(rumpujen pärinää)
 

 Erkki Liikanen

Liikanen sopeutuksesta: Talouden tosiasiat erotettava politiikasta

"... minusta tämä talouden analyysi, talouden perusasiat - faktat - eivät kuulu politiikan piiriin." 

Tällä kertaa Herra Kani jakaa Herra Bell:n kanssa erikoisfacepalmin. Herra Bell, ole hyvä.

(Huono Suomennos: Kun jokin on noinkin vtun vähä-älyistä, täysi ja asianmukainen facepalm ei ole edes tarpeen.)

Eräänlaisia spontaaneja hyperinflaatio tapauksia

Anonyymi

Raha ja talous blogissa väitetään hyperinflaation syyksi tuotantojärjestelmän romahdusta. Täällä syyksi väitetään valuuttamarkkinoita. Kumpi on oikeassa?

Kani ei tiedä kumpi on oikeassa, mutta Kani tietää syyt miksi tuotantojärjestelmän romahdus ei voi aiheuttaa hyperinflaatiota.

Useasti olemme lukeneet siitä, kun vuonna 1923 Belgian ja Ranskan joukot valtasivat tärkeän Ruhrin teollisuusalueen, joka aiheutti sen että (Weimarin) tuotantokapasiteetti romahti murto-osaan ja tämä aiheutti hyperinflaation.

Olemme myös saaneet lukea siitä miten-ja-kuinka Zimbabwen hallitus tuhosi maansa talouden, joka aiheutti sen että maan kyky ylläpitää minkäänlaista reaalituotantoa muuttui lähes olemattomaksi ja tämä aiheutti hyperinflaation.

Asiaan sen enempää paneutumatta sitä todellakin voi olettaa, että tuotantojärjestelmän romahtaminen on hyperinflaation syy.

Neljä syytä miksi näin ei ole.

1. Luonnonkatastrofin runtelemat maat. Otetaan oikein huonoksi esimerkiksi Indonesia (tsunami) tai vaikkapa Haiti (maanjäristys).

Sitä voisi tietenkin sanoa, etteivät edellä mainitut luonnonkatastrofit aiheuttaneet ongelmia maan teollisuudelle, mutta entä Turkissa vuonna 1999 tapahtunut maanjäristys, joka tuhosi mm. öljynjalostamoja ja autoteollisuutta. Juu, kyllä Turkki koki (melkein) hyperinflaation 90-luvulla, mutta nopeuttiko luonnonkatastrofi prosessia? Ei tainnut.

2. Taloussaarron "uhriksi" ajautuneet maat. Sitä voisi olettaa, että taloussaarto voisi mahdollisesti aiheuttaa edes orastavaa hyperinflaatiota, koska tuotantokapasiteetti pääsee väkisinkin romahtamaan? Mutta esimerkiksi Kuuba on ollut ameriikan ihmemaan taloussaarrossa jo yli 50 vuotta. Ei hyperinflaatiota.

3. Maat, joiden tuotantojärjestelmä on romautettu täysin tietoisesti hevletin huonolla talous-, finanssi-, jnepolitiikalla. Ensimmäisenä tulee mieleen Mugaben Zimbabwe ja Ceaușescun Romania, mutta otetaan huomattavasti mielenkiintoisempi esimerkki: euroopan unioni.

Tällä hetkellä  EMU jäseniä on 17 kappaletta. Näitä ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro.

Virallisen Totuuden (tm) mukaan Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kypros, Malta, Portugali, Slovenia sekä Viro ovat taantumassa tai lamassa.

Eli noin 65% EMU maista on taantumassa tai lamassa!

EU maita on 27 kappaletta. Eurostatin mukaan (PDF) yli puolet niistä on taantumassa tai lamassa!

Euroopan unionin tuotannon romahtamisen ja työttömyysluvut hipovat jo Suuren laman lukuja.

Nyt kun otetaan vielä huomioon se, että Toisen maailmansodan jälkeen euroopan maiden väkiluku on vähintään kolminkertaistunut, ovat lukemat mittasuhteiltaan eeppisiä! Sitten kun edelliseen vielä lisätään euroopan unionin melkein biljoonan euron kauppataseen alijäämä Kiinan (PDF) kanssa

(Toim. huom. Eu:ssa kierrossa olevan rahan määrä on palttiarallaa 10 biljoonaa, joten yhden biljoonan "menettäminen" Kiinaan on todella suuri asia.)

Voimme aika turvallisesti puhua euroopan unionin tuotantojärjestelmän romahtamista ja paikallisen tuotannon korvaamista tuonnilla.

Mutta ei hyperinflaatiota. Inflaatiota eli hintojen nousua kylläkin, mutta tämän ilmiön takana ovat verojen korottaminen, verotuksen painotuksen siirtäminen välttämättömyystarvikkeisiin (kuten sähkö, ruoka jne) sekä muiden lakisääteisien velvoitteiden korottaminen (mm. eläkemaksut, vakuutukset jne.), velkataakka ja niin edelleen.

4.  Paikallisesti käytetyn valuutan vaihtoarvo voidaan "sitoa" jonkun toisen maan valuttaan tai vaikkapa kultaan lupaamalla sille tietty (kiinteä) vaihtokurssi. Wikipedia osaa kertoa meille lisää:

Kiinteän valuutan tapauksessa keskuspankki on kiinnittänyt valuutan arvon toiseen valuuttaan tai useammasta valuutasta muodostettuun valuuttakoriin (suom. huom. tai vaikkapa kultaan). Tällöin keskuspankki sitoutuu vaihtamaan valuuttaa valitulla kiinteällä kurssilla.

Melkein jokaisessa hyperinflaatio tapauksessa paikallisesti käytetty valuutta oli sidottu joko valuuttakoriin (Valkovenäjä: euro, venäjän rupla ja ameriikan dollari), tiettyyn valuuttaan (Zimbabwe: ameriikan dollari) tai arvometalliin kuten kulta (mm. Weimar)!

Kääritäänpäs tämä juttu kasaan.

Teorian mukaan tuotantojärjestelmän romahtaminen aiheuttaa hyperinflaation. Tämä tarkoittaa sitä, että vientituotteen katoaminen olisi välittömästä korvattava toisella, ettei inflaatiota (eli hintojen nousua) tapahtuisi. Ja kun tarpeeksi monta paikallisesti tuotettua vientituotetta katoaa maailman markkinoilta, tapahtuu hyperinflaatio (eli hallitsematon hintojen nousu).

Mikäli tuotantojärjestelmän romahtaminen olisi hyperinflaation syy, näkisimme huomattavasti useammin eräänlaisia spontaaneja hyperinflaatio tapauksia maissa, jotka ovat joutuneet luonnonkatastrofin, taloussaarron tai jopa päin hevlettiä toteutetun talous-, finanssi-, jnepolitiikan  "uhriksi".

Valitettavasti suurin osa hyperinflaatio tapauksista, kuten Angola (1995) Argentiina (1985), Valkovenäjä (1996), Bolivia (1985), Bosnia (1993), Brasilia (1993), Kiina (1947), Chile (1975), Georgia (1994), Kreikka (1943), Unkari (1945), Nicaragua (1990), Peru (1989), Romania (2001), Venäjä (1992), Turkki (1997), Ukraina (1995), Venezuela (2002), Jugoslavia (1993) sekä Zaire (1992) ovat tapahtuneet täysin muusta syystä kuin tuotantojärjestelmän romahtamisesta. Herra Hudson osaa kertoa meille syyn:

“every hyperinflation in history stems from the foreign exchange markets.  It stems from governments trying to throw enough of their currency on the market to pay their foreign debts.”

Huono Suomennos:

"jokainen hyperinflaatio historiassa on peräisin valuuttamarkkinoista. Se juontuu hallitusten pyrkimyksestä heittää tarpeeksi omaa valuuttaansa markkinoille maksaakseen ulkomaiset velkansa."

Totta on, ettei herra Hudsonin selitys ole täysin tyhjentävä, mutta se osoittaa syyttävän sormensa oikeaan suuntaan eli valuuttamarkkinoille.

Kykenetkö löytämään kelluvaa valuuttaa käyttävää (tai käyttänyttä) länsimaata joka on ajautunut hyperinflaatioon? Herra Kani haastaa Sinut etsimään tällaisen (ja sitten vetämään foliohatun päähän).

Tuotantojärjestelmän romahtaminen ei yksinkertaisesti voi aiheuttaa 89 700 000 000 000 000 000 000 prosentin vuosi-inflaatio vauhtia. Tällaisessa tilanteessa häviäjinä ovat kaikki muut (tuottajista kuluttajaan eli yrityksestä palkolliseen) paitsi ne, jotka spekuloivat valuutalla.

Kokeillaan onko se sitä!

Uusi Suomi - Puheenvuoro - tmalinen - Valtion alijäämien hoitoon ei ole olemassa ”poppakonstia”

...
Maan yksityisen sektorin kokonaistuotanto määrittelee valtion jakovaran. Valtion alijäämien kattaminen keskuspankkia hyväksikäyttäen johtaa erittäin helposti kestämättömään velkaantumiskehitykseen, minkä seurauksena maa ajautuu taloudelliseen kriisiin ja/tai nopeaan inflaatioon.
...

Haiskahtaa uusliberalismilta. Kokeillaan onko se sitä!

Aloitetaan ihmettelemällä mitä kokonaistuotanto tarkoittaa? Wikipedia osaa vastata tähän visaiseen kysymykseen:

Kokonaistuotanto on kansantaloudessa tietyssä ajanjaksossa, yleensä vuodessa, tuotettujen lopputuotteiden arvo.

Herra Malinen siis väittää, että "maan yksityissektorin tietyssä ajanjaksossa tuottamien lopputuotteiden arvo määrittelee valtion jakovaran". Tässä on nyt kyllä (ainakin) yksi ongelma. Nimittäin jonkin (loppu)tuotteen arvo realisoituu vasta myynti hetkellä. Ennen kuin (loppu)tuote on muutettu rahaksi eli myyty, on sen arvo fiktiivinen.

Onneksi kansantalouden tilinpito osaa auttaa meitä ratkaisemaan em. ongelman. Kokonaistuotannon mittarina käytetään bruttokansantuotetta. Tämä onkin järkevää, koska emmehän me halua mitata myymättömien tuotteiden tai palveluiden arvoa, emmehän?

Tällä hetkellä herra Malisen väite kääntyy näin: "maan yksityisen sektorin tuottama osa bruttokansantuotteesta määrittelee valtion jakovaran". Kolme ongelmaa. Bruttokansantuotteen laskumenetelmiä sattuu olemaan kolme erilaista:

Bruttokansantuote ... voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).

Loppujen lopuksi on aivan täysin merkityksetöntä mitä versiota BKT:n laskutavasta käytetään. Syy tähän on ällistyttävän yksinkertainen: BKT on kansantalouden kirjanpitoa, jolla pyritään kuvaamaan kansantalouden toimintaa mitatuin suurein. Ja suure jota BKT:lla mitataan, on euro (ainakin eu:ssa).

Ja rahastahan tässä on ollut kyse koko ajan! Kun herra Malinen väittää "maan yksityisen sektorin tuottama osa bruttokansantuotteesta määrittelee valtion jakovaran", hän unohtaa erään pienen-pienen yksityiskohdan täysin kokonaan: Tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa.

Mikään tuotanto ei automaattisesti tuota tuloa. Tämä on yksinkertaisesti mahdotonta! Tälle väitteelle on olemassa yksi äärimmäisen yksinkertainen syy: Laki Suomen Pankista (27.3.1998/214).

3 § Tehtävät
...
Suomen Pankin tehtävänä on myös:
1) huolehtia osaltaan rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta;
...

Tämä tarkoittaa seuraavaa:

Suomen Pankki laskee yksinoikeudella liikkeeseen eurosetelit ja -kolikot maassamme. ...

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan suomen (keskus)pankilla on monopoli euroseteleiden ja kolikoiden liikkeelle laskemiseen.

Suomen pankki ei osta tulostamillaan seteleillä tai painamillaan kolikoilla yhdeltäkään taloudessa toimivalta yksiköltä yhtään mitään. Edellisen lisäksi sitä on kielletty luotottamasta julkista sektoria sekä viranomaisia (Laki Suomen Pankista 27.3.1998/214, 6 § Julkisen rahoituksen kielto). Näin ollen yhdelläkään taloudessa toimivalla yksiköllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tuotteita ja/tai palveluita myymällä ansaita yhtään ainoaa euroseteliä tai kolikkoa.

Onneksi harhaanjohtajamme ovat jättäneet järjestelmään aukon. Ehkäpä eräänlaisen porsaan reiän. He ajattelivat, että on hyvä jos keskuspankin tulostuttamat eurosetelit ja kolikot on mahdollista vaihtaa yksi yhteen nk. liikepankkirahaan.

Liikepankkirahan syntymekanismi on ällistyttävän monimutkainen, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan se menee näin: pankit voivat melkein mitä tahansa vakuutta vastaan luoda liikepankkirahaa laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä".

Pankin ydinliiketoiminta on liikepankkirahan lainaaminen. Näin ollen pankin tuottama tuote on (liikepankki)raha. Eu:ssa rahanluontioikeus on delegoitu yksityisille osakeyhtiöille, joita myös pankeiksi kutsutaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin).

Keskuspankin tarvitsee vain toimittaa eurosetelit ja kolikot pankeille, pankkiautomaatteihin sekä yrityksille joilla on katetta tilillä (eli liikepankkirahaa) eli palttiarallaa 3-7% kierrossa olevasta rahan määrästä ja illuusio on täydellinen.

Juuri kukaan (varsinkaan uusliberaalit) eivät kykene tai jaksa ymmärtää, että ostovoimaa syntyy silloin kun pankki myöntää asiakkaalleen luottoa. Ja juuri tätä kiertoon kulutettua ostovoimaa eli velkaa palkkana, osinkoina ymv. ansaitsemme. Kierrossa olevasta rahan määrästä 93-97% on velkaa, liikepankkirahaa. Bittejä tietokannoissa (joita on mahdollista luoda lisää täysin rajattomasti).

Nykyisessä järjestelmässä Velka = Ostovoima = Työpaikka (tai kuten Rouva Söyring sitä kutsuu: Velka = Raha = Ostovoima = Työpaikka). Eli pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon.

Ne jotka kävelevät pankkiin, lainaavat sieltä (liikepankki)rahaa ja kuluttavat sen kiertoon määrittelevät yksityisen sekä julkisen sektorin jakovaran. Pankkiin kävelijä voi olla kuka tahansa. Valtio, kunta, yritys tai vaikkapa kotitalous.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan herra Malisen väittämä on kamala yksinkertaistus käsillä olevasta ongelmasta, valhe ja tarkoitettu edistämään uusliberalismia. Herra Malisen väite on siis täysin puhdasoppista ja klassista uusliberalismia. Lisää vain vesi!

EU:ssa käytännöllisesti kaikki luotottaminen on vakuudellista. Jokainen vakuudellinen laina (esim. asuntolaina) jättää velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta, muiden lainaamasta ja kiertoon kuluttamasta velasta. Tällä tavoin talouteen syntyy koron mentävä aukko, joka on täytettävä tavalla tai toisella. Muuten pankkien pyörittämä ponzi kuivuu kasaan ja aiheuttaa finanssikriisin eli laman.

EMU-maat ovat siirtyneet alijäämiensä markkinaehtoiseen rahoittamiseen, eli velanottoon kansainvälisiltä sijoittajilta (jotka ovat siis ansainneet tätä pankista lainattua ja kiertoon kulutettua liikepankkirahaa), koska alijäämien keskuspankkiehtoinen rahoittaminen on kielletty.

Valtion alijäämien kattaminen keskuspankkia hyväksikäyttäen johtaa erittäin helposti siihen, ettei kansalaisten (tai valtion) tarvitse velkaantua liikepankeille. Tällainen järjestely pysäyttäisi yhteiskuntajärjestelmämme degeneroitumisen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle).

Valtion velka keskuspankille on sama asia, kuin olisit velkaa itsellesi (maksun kanssa on vähän niin ja näin).

Valtion alijäämäinen budjetti kasvattaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä kasvaa ja taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy.

Valtion ylijäämäinen budjetti tuhoaa yksityisen sektorin varallisuutta (säästöt jne.). Kierrossa oleva rahamäärä supistuu. Näin ollen ylijäämäinen budjetti ei kerrytä minkäänlaisia varoja käytettäväksi myöhemmin eli minkäänlaista säästämistä ei tapahdu (itse asiassa juuri päinvastoin: yksityinen sektori velkaantuu ja ajautuu konkurssiin).

Inflaatio tarkoittaa hintojen nousua joka aiheuttaa ostovoiman heikkenemistä. Taloudessa on tuhansia muuttujia, jotka voivat vaikuttaa hintoihin niitä korottavalla tavalla huomattavasti suuremmalla volyymillä kuin kierrossa oleva rahan määrä koskaan. Tuotettujen palveluiden sekä tuotteiden hintoihin vaikuttaa mm. verotus (esimerkiksi ALV), spekulaatio raaka-ainepörssissä tai valuuttamarkkinoilla, korkoindeksien manipulointi ja niin edelleen.

Jokainen hyperinflaatio historiassa on peräisin valuuttamarkkinoista. Se juontuu hallitusten pyrkimyksestä heittää tarpeeksi omaa valuuttaansa markkinoille maksaakseen ulkomaiset velkansa.

Tarina tarinan sisällä

Uusi Suomi - Puheenvuoro - Iitimo - Suomen talous lepää vainajien varassa

...
Suomalaista eläkejärjestelmää pidetään ehkä maailman parhaana, mitä se tavallaan onkin. Se on yksi taitavimmin organisoiduista ponzi-huijauksista, eikä suurimmalla osalla ole hajuakaan omasta roolistaan järjestelmän osana. Sinänsä hyvin yksinkertainen järjestelmä on peitelty monimutkaisilla järjestelyillä, jotta ulkopuoliset eivät ymmärtäisikään siitä mitään. Avaan tätä nyt niin yksinkertaisesti kuin osaan.
...

Kapteeni, mitä olet mieltä?

Herra Kani on samaa mieltä. Mutta tämä juttu ei lopu tähän. Herra Isosaaren blogimerkinnässä on tarina tarinan sisällä.

Ennen kuin aloitamme on pieni varoitus on paikallaan: Kani joutui oikomaan mutkia. Pahoittelut siitä.

Aloitetaan!

Ennen 60-lukua työeläketurva oli harvojen etuoikeus, pääasiassa valtion virkamiehien etuoikeus (PDF).

Kun otetaan huomioon Suomen kauppatase vuodesta 1884 alkaen, käy varsin selväksi, ettei virkamiehien eläkkeitä maksettu vientituloilla. Virkamiesten eläkkeet maksettiin siitä rahasta, jonka valtio lainasi keskuspankilta (PDF) ja kulutti kiertoon budjettialijäämien avulla.

Tälle järjestelylle oli olemassa täsmälleen yksi syy: valtiolla tai oikeastaan keskuspankilla (joka on siis osa "valtiokoneistoa") oli monopoli rahan luomiseen.

60-luvun alussa työmarkkinajärjestöjen myötävaikutuksella (tai oikeastaan hevletillisen tappelun jälkeen) säädettiin yleinen vakituisessa työsuhteessa työskentelevien yksityisalojen työeläkelaki nimeltään TEL, lyhytaikaisten työsuhteiden eläkelaki LEL, KVTEL (KuEL), VEL (VaEL), KIEL, YEL, MYEL ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisin sanoen Suomen eläkejärjestelmä saatettiin jotakuinkin samalle viivalle mm. Ruotsin ja Tanskan järjestelmien kanssa.

Ja taas kerran, kun otetaan huomioon Suomen kauppatase vuodesta 1884 alkaen, eläkejärjestelmän rahoitus ei ollut millään tavalla kiinni vientituloista. Edelleenkin suurin osa eläkejärjestelmän rahoituksesta tuli loppujen lopuksi valtion budjettialijäämien kautta, jotka keskuspankki anteliaasti ja kuuliaisesti rahoitti. Huomattavaa on se, että tässä vaiheessa (60-luku) pieni osa eläkejärjestelmän rahoituksesta tuli pankeista otettujen ja kiertoon kulutettujen luottojen (asuntolainat jne.) kautta, koska lainaehtoja oli löysätty.

60-luvun murroksesta syntyneillä eläkeyhtiöllä oli rajoituksia minne-ja-miten ne saivat rahojaan "sijoittaa". Herra Pusa - Renkien kaappaus (PDF):

...
Työnantajien yksi ehto järjestelmälle oli se, että sen pääomat ovat yritysten käytössä.
...
Tärkein väline rahojen ohjaamisessa yritysten käyttöön oli takaisinlainaus. Yritykset saivat maksaa osan maksustaan velkakirjalla. Riitti, että ne antoivat sopivan vakuuden eläkeyhtiölle. Aika, jolloin tämä järjestelmä luotiin oli tyystin toisenlainen kuin nykyinen Suomi. Pääomista oli huutava pula, valtio ja Suomen Pankki säännöstelivät lainanantoa. Takaisinlainaus oli yksi osa monimutkaista eläkejärjestelmän kokonaisuutta, joka oli sovitettu 1960-luvun Suomeen.

Muukin sijoitustoiminta sijoituslainoineen, osakesijoituksineen ja kiinteistösijoituksineen palveli yrityksiä, vaikka se oli alussa marginaalista. Yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ostettiin mm. asuntotuotannolla.
...
... Alkuaikoina yksityisen eläkejärjestelmän pääomat menivät yrityksille mm. takaisinlainauksena ...
...

Neuvostoliitossa valtiollinen suunnittelukomitea - Gosplan - pakkolunasti talouden tuottamat ylijäämät ja keskitti ne (kerätyt ylijäämät) sijoituksina takaisin talouteen maksimoidakseen taloudellisen kasvun.

Japanissa valtion toteuttaman täystyöllisyyspolitiikan ja korkean säästämisasteen ansiosta MITI pystyi kanavoimaan ja keskittämään kansalaisten säästöjä sijoituksina keskeisiin vientiteollisuuden aloihin mm. elektroniikkaan, autoteollisuuteen, rautaan ja teräkseen.

Suomalainen eläkejärjestelmä ei poikennut Gosplanin tai MITI:n  perustarkoituksesta juuri millään tavalla: mahdollistaa yrityksille halpa rahoituskanava sekä minimoida talouteen takaisin kierrätetyn rahan tuotanto- tai elinkustannuksiin kohdistuva paine eli inflaatio (inflaatio tarkoittaa hintojen nousua joka aiheuttaa ostovoiman heikkenemistä). Tosin oliko tämä loppujen lopuksi tarkoitus vai täysi vahinko? Tätä ei Kani tiedä.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi. Herra Hudson - L is for Land:

...Industrial capitalism is based on employing labor to produce goods to sell at a profit. The essence of “labor capitalism” is to extract money from labor by deducting payroll income for the purpose of inflating stock-market prices. First used by the Chilean dictator Augusto Pinochet, the term was adopted by British Prime Minister Margaret Thatcher as a populist label for her policy of channeling labor’s paychecks into the stock market while at the same time breaking the backs of unions and pursuing sharp anti-labor policies designed to increase profits and reduce labor’s share of national output and wealth. In nearly all such cases, labor representatives are by law not permitted to vote their share ownership on management policies, but are obliged to remain passive investors – unthinkable for any other class of shareholder.

Järkyttävän huono Suomennos:

... Teollisuuskapitalismi perustuu työvoiman tuottamien tuotteiden myymiseen voitolla. "Työläiskapitalismin" ydin on työläisten palkasta (suom.huom. lakisääteisesti) vähennetyn rahan "tunneloiminen" osakemarkkinoille hintoja paisuttamaan. Chilen diktaattori Augusto Pinochet käytti tätä ensimmäisenä, termin adoptoi Brittiläinen pääministeri Margaret Thatcher populistiseksi leimaksi politiikalleen, jonka tarkoituksena oli "tunneloida" työvoiman palkkasekit osakemarkkinoille samalla rikkoen ammattiliittojen selkärangan jatkaakseen jyrkkää työvoimanvastaista politiikkaa, joka oli suunniteltu voittojen kasvattamiseen sekä työvoiman osuuden alentamiseen kansallisesta tuotannosta ja vauraudesta. Melkein jokaisessa tällaisessa tapauksessa, lakisääteisesti työvoiman edustaja ei saa äänestää osakkeenomistuksena hallintaperiaatteista, mutta on velvoitettu pysymään passiivisina sijoittajina - käsittämätöntä mihin tahansa muuhun osakkeenomistajan rooliin verrattuna.

Ja juuri näin on käynyt Suomen eläkejärjestelmälle (niin siis sen lisäksi, että se on ponzi)! Se on pääpiirteissään identtinen Pinochetin Chilen ja Thatcherin Britannian (sekä monen muun) uusliberaalin rakennemuutoksen läpi käyneen maan kanssa: Eläkejärjestelmän ainoaksi tarkoitukseksi jää automaattisesti pumpata miljoonia FIRE-sektorille (rahoitus-, vakuutus- sekä kiinteistönvälitys), yksityisen sektorin turhimmalle ja vahingollisimmalle osalle. Tämä on se syy, miksi Suomalaista eläkejärjestelmää kutsutaan maailman parhaaksi järjestelmäksi. Huono esimerkki: Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma:

Varma on Suomen suurin yksityinen sijoittaja. Yhtiön sijoitusten arvo oli maaliskuun 2013 lopussa 36,2 miljardia euroa. Näistä korkosijoituksia oli 33 %, osakesijoituksia 38 %, kiinteistösijoituksia 12 % ja muita sijoituksia 17 %. Sijoitusten keskimääräinen nimellistuotto 10 vuodelta (6/2002-6/2012) on ollut noin 5,3 %

Eläkejärjestelmän ei todellakaan pitänyt toimia tällaisella tavalla. Rahan, joka eläkejärjestelmän kautta kierrätettiin takaisin talouteen, ei pitänyt puraista siihen osallistuvaa persiiseen kohonneina elinkustannuksina eli inflaationa, kuten herra Isosaari on blogimerkinnässään kirjoittanut:

...
Kun Eeva ja Einari asuvat valtion, so. itsensä, investointitukemassa ja eläkeyhtiön rahoittamassa kerrostaloasunnossa, he maksavat jokaisessa vuokrassaan, energialaskussaan, kuten muissakin ostoksissaan samaisen eläkeyhtiön tuotot. He siis antavat eläkeyhtiöille ilmaiseksi rahan, jolle maksavat hulppean koron. Kun eläkeyhtiöiden pomoille maksetaan tulospalkkioita, on koron osuuden oltava luonnollisesti isompi, jotta eläkeyhtiön tulos voisi kasvaa, joten vuokrat ja kaikkien kulutustarvikkeiden hinnat nousevat saman verran + arvonlisäkertoimen verran.
...

Mutta kaiken pahinta tässä uusliberaalissa rakennemuutoksessa, jota myös finanssialisaatioksi kutsutaan, on se, että eu:n liittymisen jälkeen keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtion alijäämiä. Tällä tavalla ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä rahan lähteestä: pankeista.

Eu:n liittymisen jälkeen jokainen eläkejärjestelmään lakisääteisesti maksettu euro on lainattu pankista. Ja näin ollen jokainen näistä euroista on palautettava takaisin täsmälleen sinne mistä se on alunperin tullutkin: pankkiin. Eivätkä pankit todellakaan välitä rahoitusta ylijäämäisiltä talouksilta alijäämäisille.

Leikimme tuolileikkiä. Musiikki soi ja pelaajat kiertävät kehää. Valitettavasti yhtään tuolia ei ole ja kun musiikki loppuu, kaikki ovat uhreja.

[NO COMMENT]

Mikael Jungner (MikaelJungner) on Twitter

Ei muuten mikään yllätys, vai oliko?

Kalevi Sorsa säätiö - Presidentti Niinistö ja julkisen talouden kauhuluvut

...Yhden näkyvimmistä puheenvuoroista käytti tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ilmaisi huolestuneisuutensa Suomen julkisen sektorin koosta. Niinistö luonnehti julkista taloutta ”kestämättömän kokoiseksi”, sillä sen menot muodostavat lähes 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Moni kansalainen lienee ymmärtänyt Niinistön puheenvuoron niin, että yksityisen sektorin osuus Suomen kansantaloudesta olisi enää noin 40 prosenttia.
...

Taloussanomat - Onko 57 prosenttia paljon vai vähän?

...
Luvun toinen ongelma on, että se on kovin helppo ymmärtää väärin. Vaikka julkisiksi luokitellut menot bruttokansantuotteesta ovat 57 prosenttia, se ei tarkoita, että yksityiset menot ovat 43 prosenttia.

Kyse on kahden tunnusluvun suhteesta, eikä se kuvaa julkisen sektorin menojen osuutta bruttokansantuotteesta.

Julkisten ja yksityisten menojen summa ei ole sata, koska julkisten ja yksityisten menojen sijaan bruttokansantuote muodostuu arvonlisäyksestä. Jo yritysten menot ovat suuremmat kuin bruttokansantuote.
...

Tieto & Trendit - Olli Savela - Julkiset menot – ja vielä isommat yksityiset
(Toim.huom! Herra Savela on kansantalouden tilinpidon asiantuntija Tilastokeskuksen Talous- ja ympäristötilasto-yksikössä.)

...
Tarkkaan ottaen on harhaanjohtavaa sanoa, että julkisten menojen osuus bkt:stä olisi 57 prosenttia, koska bkt ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista. Bruttokansantuote koostuu yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Viime vuonna julkinen sektori tuotti 20 prosenttia bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori 80 prosenttia.
...

Herra Kani ei ole tähän päivään mennessä nähnyt uusliberalistista ideaa, joka ei olisi kamala yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai on ollut suoranainen valhe.

Herra Niinistön puhe ja huoli julkisen sektorin koosta vaikuttaa olevan kaikkia edellä mainittuja yhtä aikaa. Ei muuten mikään yllätys, vai oliko?

Joulutervehdys

Inspiraation tähän Joulutervehdykseen antoi eräs nimeltä mainitsematon henkilö. Kiitoksia tästä.

Aloitetaan!

Tämä kuva on otettu kansakoulun yhteiskuntaopin kirjasta vuodelta 1965

Herra Kani suosittelee lukemaan oikealla olevan sivun kokonaan. Nimittäin miten-ja-kuinka sen aikaista rahajärjestelmää kuvaillaan, on ällistyttävän mielenkiintoista luettavaa.

Seuraava kuva on otettu suomen (keskus)pankin dokumentista nimeltään Suomen Pankin kotimainen luotonanto 1868-1992 kuukausitilastot (PDF)

Loppuvuodesta 1985 suomen (keskus)pankki ei enää luotottanut julkista sektoria. Syitä tähän voi vain arvailla, mutta lopputuleman taidammekin jo tietää?

Tämä kuva on EKP:n www-sivuilta ja siinä kuvataan talous- ja rahaliiton (EMU) kolmea vaihetta

Varsin yksiselitteistä, eikö totta?

Tässä kuvassa on kuvattu Suomen työttömyysaste vuosien 1960 ja 2010 välisenä aikana

Valitettavaa on se, että 90-luvun lamassa tilastokeskusta käskettiin manipuloimaan työttömyyslukuja. Tämä käsky pätee edelleenkin tosin hienosäädetyillä ohjeilla.

Noh, mitä tekemistä em. kuvilla on keskenään? Useitakin eri asioita, mutta laitetaan tähän kaksi (ehkäpä) tärkeintä:

Valtio ei tarvitse yksityisten rahoja selviytyäkseen velvoitteistaan, mutta yksityiset tarvitsevat valtion kulutusta (keskuspankki rahoittaa alijäämät) maksaakseen verot ja kerryttääkseen varallisuutta. Toisin sanoen mm. "kestävyysvaje" on valhetta ja luonnollista työttömyysastetta ei ole olemassa.

Kun taloudesta poistettiin ensisijainen rahan lähde (keskuspankkia kiellettiin rahoittamasta valtion alijäämiä) ajettiin koko talous riippuvaiseksi ainoasta jäljelle jääneestä lähteestä: pankeista. Ja tulokset ovat ällistyttävän selkeät.

Kapteeni, miksi noin ärtynyt ilme?

Samaa mieltä. Tuo joulukuusi on aika cliché.

Hyvää Joulua ja jännittävää uutta vuotta!
 

Automaattisesti, varmasti, ehdottomasti, pettämättömästi

YLE - Näkökulma: Alexander Stubb vakuuttaa komission äänellä - vapaakauppasopimus on riskitön

...
Komissio takaa, että vapaakauppasopimus tuo Eurooppaan talouskasvua ja töitä. Komission mukaan bruttokansantuote molemmilla puolilla Atlanttia kasvaisi sopimuksen myötä puoli prosenttia vuosittain vuoteen 2027 mennessä. Tämä olisi siis noin 86 miljardia euroa vuodessa jaettuna koko alueen kesken. Komission mukaan kaupan kasvu on arviolta noin 28 prosenttia ja uusia työpaikkoja luotaisiin Eurooppaan noin kaksi miljoonaa. 
...

Herra Kani näkee tässä kyseisessä vapaakauppasopimuksessa muutaman ongelman.

Ensinnäkin, ameriikan ihmemaan keskiluokka on tuhottu. Sitä ei enää ole. Ja niitä ameriikkalaisia joilla ostovoimaa on, on niin vähän, ettei heidän kulutuksella ole minkäänlaista merkitystä paikalliseen ja näin ollen vielä vähemmän euroalueen talouteen. Toisin sanoen mikäli ko. sopimus joskus solmitaan, mitään ostoryntäystä ei tulla näkemään.

Toiseksi, euroalueella on jo vapaakauppasopimus ameriikan ihmemaan kanssa. Juu, kyllä. Luit täysin oikein. Nimittäin ameriikan ihmemaa on ulkoistanut teollisuutensa työvoiman Kiinalaisille. Hyvin usein Made in China merkin takaa löytyy ameriikkalainen yritys. Niin kauan kun Kiina saa vapaasti tuoda krääsää euroalueelle ja niin kauan kun ameriikkalaisten tuotantolaitokset sijaitsevat Kiinassa, on euroalueella (eräänlainen) vapaakauppasopimus ameriikkalaisten kanssa.

Kolmanneksi, ameriikan ihmemaan yrityksille on työvoiman ja teollisuuden ulkoistamisesta johtuen kertynyt kassoihin huomattavia määriä euroja (satoja miljardeja), joita ei ole kotiutettu ameriikan ihmemaahan eli muunnettu dollareiksi. Parhaassa tapauksessa nämä eurot on parkkeerattu johonkin lukuisista veroparatiiseista. Eu:n ja ameriikan välisellä vapaakauppasopimuksella pyritään siihen, että ameriikkalaiset yritykset investoisivat ansaitsemansa eurot takaisin euroalueelle. Valitettavasti asiat näyttävät paremmilta paperilla kuin todellisuudessa.

Jokainen euro, jonka joku ameriikkalainen yritys on ansainnut, on lainattu jostain eu:n lukuisista liikepankeista. Näin ollen jokaisella eu:n talouteen takaisin tulevalla eurolla on olemassa täsmälleen yksi suunta: takaisin pankkiin. Mutta, koska ameriikkalaisten yritysten ansaitsema raha tulee takaisin talouteen "investointien" eli mm. yritysostojen kautta aiheuttaa tämä kolme ongelmaa: i) Eu:n talouteen takaisin "investoitu" raha valuu entuudestaan rikkaille, joita on aivan liian vähän, ettei velallisilla ole juuri minkäänlaista mahdollisuutta ansaita lainaamaansa ja kiertoon kuluttamaansa rahaa takaisin. ii) Näin ollen suurin osa niistä, jotka ovat lainanneet rahaa eu:n liikepankeista, ajautuu konkurssiin ja velkavankeuteen. iii) Ameriikan ihmemaan yritykset saavat euroalueelle nk. taloudellisen verotusoikeuden mm. osinkojen, voitonjaon ja sen sellaisen kautta.

Herra Kani väittää, että tämä on ainoa motiivi siihen, miksi eu:n harhaanjohtajat neuvottelevat ameriikan kanssa vapaakauppasopimuksesta: lopputuloksesta riippumatta ja välittämättä rikkaat rikastuvat.

Pahin viimeiseksi.

Neljäs ja viimeinen ongelma on ehdottomasti pahin edellä mainituista. Ja tätä asiaa ei muuten tulla missään vaiheessa sopimusneuvotteluita mainitsemaan. Ei ainakaan virallisen totuuden™ suusta.

Oletko valmis? Hyvä.

Eu:ssa kaikki yritystukiaiset maksetaan loppujen lopuksi siitä rahasta, jonka joku on (liike)pankista lainannut ja kiertoon kuluttanut. Ameriikan ihmemaassa suurimman osan yritystukiaisista maksaa keskuspankki (FED).

Eu:ssa (liike)pankit voivat mitä tahansa vakuutta vastaan luoda rahaa laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Ameriikan keskuspankki (FED) luo rahaa tyhjästä (kirjaimellisesti ja ilman vakuuksia) kongressiin määräämiin tarkoituksiin (ja kuka onkaan se joka kongressin omistaa?).

Jopa tyhminkin uusliberaali kumipää ymmärtää, ettei tällaisessa "kilpailutilanteessa" ole mahdollista tehdä minkäänlaista vapaakauppasopimusta! Tai on, mutta se jonka yritystukiaiset maksetaan liikepankkirahalla,
häviää. Automaattisesti, varmasti, ehdottomasti, pettämättömästi.

Sanotaan tämä nyt niin suoraan kuin vain voidaan.

Kaikki puheet siitä, että vapaakauppasopimus poikisi euro-alueelle talouskasvua ja töitä (ameriikasta mitään sanomatta) ovat huuhaata ja suoranaista valhetta.

Kaikki puheet siitä, että vapaakauppasopimus on hyväksi viennille, ovat huuhaata ja suoranaista valhetta.

Kaikki puheet siitä, että vapaakauppasopimus parantaisi esim. euroalueen "kilpailukykyä" ovat huuhaata ja suoranaista valhetta.

Euroalueen "valuviasta" johtuen (rahan syntymekanismi) vapaakauppasopimus tulee olemaan eeppistä epäonnistumista parhaimmillaan. Se tulee vain pahentamaan eu:n täysin tahallisesti aiheutettua taloudellista ahdinkoa.

Mutta Kani on sitä mieltä että antaa tulla. Mitä hullummaksi touhu menee, sitä lähempänä olemme käännekohtaa. Olkoon se sitten mikä tahansa.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi

Taloutemme koostuu kolmesta tekijästä: myyjä, pankki ja ostaja. Mutta ennen kuin myyjä voi myydä tai ostaja ostaa, on jostain - tavalla tai toisella - saatava vaihdonvälineitä eli rahaa.

Rahajärjestelmämme toimii niin, ettei ilman velkaa ole rahaa. Ja tässä kuvaan astuu pankki tai keskuspankki luotonantajan tai välittäjän roolissa. Lain mukaan ainoastaan pankit tai keskuspankki voivat luoda eli tehdä rahaa (niin, työllä tai tuotannolla ei luoda tai tehdä rahaa. Työllä tai tuotannolla ansaitaan rahaa). Toisin sanoen pankit joko siirtelevät kierrossa olevaa velkaa tai luovat sitä lisää ja tämä mahdollistaa ostajan ja myyjän kaupankäynnin.

Kauan aikaa sitten joku huomasi, että taloudellinen järjestelmämme (myyjä, pankki, ostaja) "tunneloi" rahaa jo entuudestaan rikkaille. Sitten joku muu huomasi, ettei rikkaiden kulutustottumiksilla ollut minkäänlaista kansantaloudellista merkitystä. Ja sitten joku kolmas huomasi, että edellä mainitut asiat aiheuttavat eräänlaisen taloudellisen Gordionin hirttosilmukan: jonkun varallisuus on toisen konkurssi sekä velkavankeus. Toisin sanoen taloudellisella kasvulla oli olemassa keinotekoinen (talouspoliittinen) raja, joka on ylitettävissä.

Tämä nk. taloudellisideologinen Gordionin hirttosilmukka purettiin muutamalla ällistyttävän yksinkertaisella keksinnöllä, kuten progressiivinen verotus, julkisten töiden sekä yritysten keskuspankkirahoitus, rajoitettu pääoman liikkuvuus ja niin edelleen.

Homma toimi jonkin aikaa ällistyttävän hyvin.

Mutta sitten tapahtui uusliberalismi. Edellä mainitut taloutta "tasapainottavat" mekanismit (progressiivinen verotus jne.) on nyt uusliberaaleilla "uudistuksilla" purettu. Toisin sanoen Gordionin hirttosilmukka on jälleen kerran rajoittamassa taloudellista kasvua.

Keskuspankkirahoituksella sekä verotuksella ei enää kierrätetä rahaa taloudessa sellaisella tavalla, että esimerkiksi velkaantunut keskiluokka kykenisi ansaitsemaan pankista lainaamansa ja kiertoon kuluttamansa rahan takaisin.

Jäljellä on siis enää konkurssitsunami ja velkavankeus, jotka yhdessä aiheuttavat nykyisen rahajärjestelmän legitimiteetin menetyksen eli kansalaisten velvollisuudentunto järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan häviää.

Talous ja politiikka ovat erottamattomia. Toista ei voi olla olemassa ilman toista. Näin ollen luottamuksen menettäminen rahajärjestelmään, talouden perustaan, aiheuttaa myös luottamuksen menettämisen politiikkaan ja politiikkoihin.

Konkurssitsunami ja velkavankeus tulee aiheuttamaan massiivista "luovaa tuhoa". Yhteiskuntajärjestelmämme tulee polarisoitumaan, degeneroitumaan Neofeodaaliseksi. Tämä on uusliberaalien kumipäiden ainoa motiivi! Ei vapaus, veljeys tai tasa-arvo, vaan yli 200 vuoden aikana tapahtuneen sosioekonomisen kehityksen peruuttaminen sekä yhteiskunnan turvaverkkojen (sosiaaliturva jne.) tuhoaminen liian kalliina ylläpitää. Ja tämä tulee aiheuttamaan ristiriidan.

Valtakunnassamme asuu hyvin suuri joukko 20-60 vuotiaita kansalaisia, joita huijattiin ja petettiin 90-luvun lamassa anteeksiantamattomalla tavalla luottamustehtävissä toimivien henkilöiden toimesta (mm. muutama nimeltä mainitsematon poliitikko). Edellisen porukan lisäksi meillä on yhä vain kasvava joukko eläkeläisiä, jotka luulevat säästäneensä eläkepäivien varalle, mutta tulevat huomaaman, ettei luvattua turvaa tule olemaan. Ja tämän lisäksi meillä on ällistyttävä määrä kansalaisia joiden oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisrakkauden tajuun ei sovi toisten heitteillejättö.

Yhdessä tämä porukka ei tule pitämään kiinni turpaansa tai tukahduttamaan raivoaan sekä epäluottamustaan, kun he huomaavat nykyisen järjestelmän aiheuttavan täsmälleen samaa, mitä 90-luvun lama ja vieläpä identtisellä mekanismilla, mutta huomattavasti laajemmilla oheisvaikutuksilla.

Tulemme ajautumaan ristiriitaan, joka tulee purkautumaan mm. väkivaltana. Useat tulevat kuolemaan, mutta eivät väkivaltaisesti, vaan hitaasti aliravitsemukseen, kylmyyteen ja tauteihin, jotka luulimme jo hävittäneet. Kuten Kreikassa tänään.

Mutta tätä uusliberaalit ajavatkin takaa: he mieluummin epäävät ihmisiltä oikeuden elää (terveydenhuolto, ravinto, katon pään päältä), kuin luopuvat ”vapaudestaan” valita eli rahoistaan.

2000-luvun luokkasota tulee tuhoamaan rahajärjestelmämme sellaisenaan kun me sen tunnemme.

Hyvää itsenäisyyspäivää toivottaa...

Äh, vtut.

Niin kauan kun rahajärjestelmä on yhteensopimaton demokratian kanssa sekä talous-, finanssi- ja rahapolitiikkaa ohjaillaan kansanvallan ohi, emme ole itsenäisiä.

Joten ole rehellinen ja jätä ne sinivalkoiset kynttilät sytyttämättä.

"Kestävyysvajeena" kerrotun valheen ainoa tarkoitus

Helsingin Sanomat - Kestävyysvaje uhkaa Suomen luottoluokitusta

...
Suomessa ollaan melko yksimielisiä siitä, että julkisen talouden tulot ovat jäämässä pitkällä aikavälillä pienemmiksi kuin menot. Tämän vajeen laskeminen on kuitenkin vaikeaa, ja arviot kestävyysvajeen suuruudesta vaihtelevat.
...
Mistä kestävyysvaje johtuu?
Kestävyysvajeen keskeisenä syynä on pidetty väestön ikääntymistä. Kun yhä suurempi osa väestöstä on vanhuksia, muun muassa julkisten palveluiden tarve kasvaa. Tämä on omiaan kasvattamaan julkisia menoja.
...

1900-luvun alku oli myllerryksen aikaa. Syystä tai toisesta Suomessa ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä ja syntyvyys laski kuin lehmän häntä Tilastokeskus - Syntyvyys aleni edelleen hieman:

Mutta mitään "kestävyysvajetta" ei ollut olemassakaan.

Eikä "kestävyysvajeesta" puhuttu silloinkaan kun Toisessa maailmansodassa Suomi menetti Neuvostoliitolle arviolta 10 % pinta-alasta, 12 % viljelyalasta, muutaman paperitehtaan sekä Uuraan (Vysotskin) sataman. Mitään sanomatta menetetyistä ihmishengistä (arvioilta 10% 15-64 vuotiaista, 2.6% koko väestöstä).

Mitä tapahtui? Mistä-tai-miten "kestävyysvaje" syntyi?

Syy on mahdollista kiteyttää kahteen asiaan: demokratiaan sekä äärimmäisen pitkälle vietyyn tuotteiden ja palveluiden rahallistamiseen.

Näistä syistä johtuen vanhuuteen liittyvät menot ovat kasvaneet huomattavasti. Ne ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1980 lähtien:

Mutta mitä ovat vanhuuteen liittyvät menot? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (PDF, sivu 5) osaa vastata tähän kysymykseen:

Toimeentuloturvana maksettavat etuudet kattavat vanhuus- ja varhennetut vanhuuseläkkeet, sukupolvenvaihdoseläkkeet, luopumistuet, -korvaukset ja -eläkkeet, osa-aikaeläkkeet sekä rintamalisät.

Tämä tarkoittaa sitä, että vanhuuteen liittyvät menot eivät pitäisi olla ongelma. Väitteelle löytyy kaksi perustetta.

Ensinnäkin osa vanhuuteen liittyvistä menoista pitäisi tulla rahastoista: Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 05/2012 - Työeläkkeiden rahoitus vuonna 2011 (PDF)

Mutta kuten kuviosta käy ilmi, ei tämä asia ole aivan näin yksinkertainen.

Toiseksi, vuonna 2011 Suomen sosiaaliturvan menot olivat 56,7 miljardia euroa. Tilastokeskuksen mukaan samana vuonna Suomen valtion budjetti oli noin 50 miljardia euroa. Edellä mainitut luvut eivät ole mahdollisia muuten kuin siten että yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran. Toisin sanoen leijonanosa Suomen sosiaaliturvan (sekä valtion) menoista katetaan pelkästään sillä, kun yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran.

Mutta silti meillä on ongelma, jota kutsutaan "kestävyysvajeeksi". Julkisen talouden tulot ovat jäämässä pitkällä aikavälillä pienemmiksi kuin menot.

Miksi näin? Miten voi olla mahdollista, ettei tällaista ongelmaa ollut olemassakaan esimerkiksi Toisen maailmansodan aikana? Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: siksi, koska keskuspankki rahoitti valtion alijäämät (PDF). Mutta nyt - tänään - Suomi on EMU:n jäsen, jossa:

Anteeksi, Kani toistaa tuon tummennetun alueen, koska se on (melkein) tärkein kohta ko. kuvassa:

Julkisen sektorin keskuspankkirahoitus kielletään.

Ja tämä tässä on "kestävyysvajeen" aiheuttaja.

On siis aivan täysin turhaa ja ennen kaikkea valheellista selittää "kestävyysvajetta" esimerkiksi väestön ikääntymisellä, julkisen menojen kasvulla tai työttömien laiskuudella. Tämä on täyttä valhetta. Mikään edellä mainituista ei ole ongelma! Ongelmana on se, ettei tällä hetkellä käytössä oleva taloudellinen järjestelmä ole yhteensopiva demokratian kanssa.

(Kun seuraavan kerran luet jotain tällaista, tiedät täsmälleen mistä kenkä puristaa. Ongelma on Sinä ja toiveesi paremmasta huomisesta itsellesi, lapsillesi ja läheisillesi.)

Joten mikä on "kestävyysvajeen" todellinen syy? Tämä löytyy ällistyttävän yksinkertaisen kysymyksen kautta: kumpi väestöryhmä käyttää ajallisesti sekä rahallisesti enemmän julkisia palveluita: vanhukset vai lapset ja nuoret?

Kun vertaat edellä mainittujen väestöryhmien julkisten palveluiden käyttöä keskenään, huomaat lapsien sekä nuorien käyttävän julkisia palveluita ajallisesti sekä rahallisesti huomattavasti enemmän kuin vanhukset.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan "kestävyysvajeena" kerrotun valheen ainoa tarkoitus on Suomalaisten lasten ja nuorten tulevaisuuden tuhoaminen. Ei terveydenhuoltoa, ei sivistystä, ei sosiaaliturvaa, ei tulevaisuutta muille kuin niille joilla on varaa maksaa siitä.

Jokaisessa uusliberaalissa kumipää ideassa on aina - poikkeuksetta - toissijainen motiivi, jonka ainoana tarkoituksena on yhteiskuntajärjestelmän degeneroiminen Neofeodaaliseksi (synonyymi Plutokratialle). Eikä "kestävyysvaje" poikkea edellä mainitusta säännöstä millään tavalla.

Viimeinen muuttuja ja sitten loppukaneetti

Oletko koskaan sattunut törmäämään taloutta mallintavaan matemaattisen kaavaan nimeltään Rahan kvantiteettiteoria? Rahan kvanttiteoria perustuu Fisherin yhtälöön ja se menee näin:

M on rahan määrä eli tietyn periodin, kuten vuoden, aikana kierrossa olevan rahan määrä.
V on rahan kiertonopeus, joka kertoo missä ajassa keskimäärin yksi rahayksikkö kulutetaan.
P on yleinen hintataso.
T on taloudellisen toimeliaisuuden määrä, jota voidaan mitata transaktioiden reaaliarvon indeksillä.

Kyseinen yhtälö todistaa, että rahan tarjonnan ja hyödykkeiden hintojen välillä on havaittava ja johdonmukaisesti käyttäytyvä riippuvuussuhde. Toisin sanoen, mitä enemmän rahaa on kierrossa, sitä korkeammalle hinnat kasvavat.

Herra Kani ei ole tähän päivään mennessä nähnyt uusliberalistista ideaa, joka ei olisi kamala yksinkertaistus käsillä olevasta taloudellisesta ongelmasta, suunniteltu toimimaan niin, että sivuvaikutuksena yhteiskunta degeneroituu Neofeodalismiin (synonyymi Plutokratialle) tai on ollut suoranainen valhe. Tämä "matemaattinen" yhtälö tekee poikkeuksen. Se on kaikkia edellä mainittuja yhtä aikaa!

Aloitetaan.

M tarkoittaa makrotaloudelliseen käsitettä nimeltään rahavaranto:

Esimerkiksi Euroalueen määritellyt rahavarannot, joita Euroopan keskuspankki seuraa ovat:

M1: liikkeessä olevat setelit ja kolikot sekä yön yli, eli heti nostettavissa olevat, pankkitalletukset. Käytetään myös nimitystä suppea raha.
M2: yhteenlaskettuna M1, alle 2 vuoden maturiteetin määräaikaistalletukset sekä 3 kk:n aikana irtisanottavissa olevat talletukset.
M3: yhteenlaskettuna M2 sekä euroalueen rahalaitosten liikkeeseen laskemia instrumentteja, mm. takaisinostositoumuksin myytyjä arvopapereita, rahamarkkinarahastojen osuuksia ja enintään kahden vuoden maturiteettisia velkapapereita.

Yleensä kohdassa M käytetään M3:sta eli nk. lavean rahan määrää. Tämä aiheuttaa kaavan käyttäjälle muutamia ongelmia.

Ensinnäkin, kuten lavean rahan määritelmä (M3) antaa meidän ymmärtää, kierrossa olevan rahan määrän ei ole mahdollista vaikuttaa hintoihin kokonaisuudessaan. Nimittäin osa rahasta on "parkkeerattu" ulos aktiivisesta taloudesta (esimerkiksi määräaikaistalletukset) eikä näin ollen voi aiheuttaa minkäänlaista painetta tuotettujen tuotteiden tai palveluiden hintoihin.

Toiseksi, kuka pitää hallussaan suurinta osaa laveasta rahasta? Johtuen siitä, miten-ja-kuinka taloudellinen järjestelmä on rakennettu, suurin osa kierrossa olevasta rahan määrästä automaattisesti "tunneloituu" jo entuudestaan rikkaille. Ja kuten tiedämme: rikkaita on aivan liian vähän, että heidän kulutuksellaan olisi mitään kokonaismerkitystä talouteen.

Kolmanneksi, kaavan muuttuja M tarkoittaa rahan määrää ajankohdassa. Kun taas muuttuja V tarkoittaa rahan kierron nopeutta ajan kuluessa. Toisin sanoen M * V tarkoittaa kahden toisiinsa vertailukelvottomien lukujen kertolaskemista. Älä anna tämän häiritä. Käytetään sitä aasinsiltana.

V tarkoittaa rahan kiertonopeutta. Rahan kiertonopeus saadaan jakamalla kansantaloudessa tiettynä ajanjaksona maksettujen maksujen kokonaissumma rahan määrällä. Toisin sanoen, ennen kuin voimme laittaa minkäänlaista lukua muuttujaan V, on meidän ensin tiedettävä kolmen muun muuttujan arvot. Eli ennen kuin voimme laittaa minkäänlaista lukua muuttujaan V, on meidän suoritettava matemaattinen laskutoimitus, joka menee näin V = (P * T) / M. 

EDIT
Kielitoimiston sanakirja kuvaa sanaa 'kierto' seuraavalla tavalla:

Pyöritys, pyörähdys; liike pituusakselin ympäri. ... jnk. radan kiertäminen. ...

Näin ollen rahan kiertonopeus tarkoittaa rahan matkaa, joka alkaa jostain ja päätyy samaan pisteeseen takaisin (ennalta arvaamattomalla nopeudella).

Tiedämme, ettei Suomen lakien mukaan kukaan muu kuin keskuspankki ja liikepankit kykene luomaan rahaa.

Tiedämme edellisen lisäksi, kun pankille tai keskuspankille maksetaan laina takaisin, raha katoaa.
 
Ja tämä tässä, oi rakas lukija, on rahan matka. Pankista takaisin pankkiin. Keskuspankista takaisin keskuspankkiin. Keskuspankista pankkiin tai päin vastoin. Tätä tarkoittaa rahan kiertonopeus.

Mutta muuttujan V selityksessä puhutaan rahayksikön kuluttamisesta. Näin ollen muuttuja V ei ole rahan kiertonopeus, se on aivan jotain muuta.

Rahan kiertonopeus (pankista takaisin pankkiin) ja rahan vaihtonopeus (yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran) ovat kaksi eri asiaa! Ja kuten tiedämme:
ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin). Toisin sanoen rahan vaihtonopeus on täysin riippuvaista rahan kiertonopeudesta. Mutta tätä pientä yksityiskohtaa ei kaavassa huomioida millään tavalla.
EDIT

Yksinkertaista? Ällistyttävän yksinkertaista. Eteenpäin! 

P tarkoittaa yleistä hintatasoa. Ensimmäinen ongelma on itse määritelmässä: mitä ihmettä yleinen hintataso oikein tarkoittaa? Onneksi herra Kania viisaammat ihmiset ovat päätelleet, että yleinen hintataso tarkoittaa kulutustarvikkeiden hintoja. Ja tämä aiheuttaa kaavan käyttäjälle useita ongelmia.

Ensimmäiseksi olisi ratkaistava mitä kuluttajahintaindeksiä käytetään? Niitä kun nyt sattuu olemaan neljää erilaista:

Kuluttajahintaindekseihin kuuluu neljä indeksiä eli kuluttajahintaindeksi, elinkustannusindeksi, yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi ja kiinteäveroinen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.

Toiseksi, miten-tai-kuinka yleinen hintataso lasketaan? Esimerkiksi eu:ssa yleistä hintatasoa seurataan yhdenmukaistetulla kuluttajaindeksillä (YKHI). YKHI:ssä lasketaan inflaatiovauhtia (eli hintojen kasvua) laskemalla useiden hintojen muutosvauhtien keskiarvo. Valitettavasti tähän keskiarvoon vaikuttaa useat eri tekijät, joilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä kierrossa olevan rahan määrän (M) kanssa. Tuotettujen palveluiden sekä tuotteiden hintoihin vaikuttaa mm. verotus (esimerkiksi ALV), spekulaatio raaka-ainepörssissä tai valuuttamarkkinoilla, korkoindeksien manipulointi ja niin edelleen. Toisin sanoen taloudessa on tuhansia muita muuttujia, jotka voivat vaikuttaa hintoihin huomattavasti suuremmalla volyymillä kuin kierrossa oleva rahan määrä.

Kolmanneksi, yleinen hintataso tarkoittaa kulutustarvikkeita esimerkiksi ruokaa, vettä, sähköä, saippuaa, vaatteita jne. eli tuotteita ja palveluita, joita kotitaloudet kuluttavat. Näin ollen jätetään täysin huomioimatta mm. finanssialan ja teollisuuden toteuttamat transaktiot, jotka ovat huomattavasti (rahallisesti) suurempia kuin kotitalouksien. Huonona esimerkkinä johdannaismarkkinoilla tikittävä yli 600 miljardin dollarin aikapommi.

Neljänneksi, yleensä yleiseen hintatasoon ei lasketa mukaan mitään sellaista asiaa, jonka "arvo" on täysin riippuvaista pankkien myöntämistä luotoista. Huonona esimerkkinä asuntovarallisuus.

Onko kaikki tähän asti selvää? Hyvä. Viimeinen muuttuja ja sitten loppukaneetti.

T tarkoittaa taloudellisen toimeliaisuuden määrä. Tämän kyseisen muuttujan pitäisi sisältää luku, johon on yhteenlaskettu tietyltä ajanjaksolta kaikki taloudelliset (esim. euromääräiset) transaktiot aina raaka-aineista valmiiseen tuotteeseen asti palveluineen, oheistoimineen päivineen. Yleensä kyseisessä muuttujassa käytetään lukuna jonkinlaista transaktioiden reaaliarvon indeksiä esimerkiksi bruttokansantuotetta. Ja taas kerran kaavan käyttäjä kohtaa muutaman ongelman.

Ensinnäkin, mitä bruttokansantuotteen laskumenetelmää käytetään? Niitä kun sattuu olemaan kolme erilaista:

Bruttokansantuote ... voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).

Toiseksi, mikäli muuttujaan T olisi mahdollista laskea jokin luku, ei siinä olisi mitään järkeä, koska yksi ja sama euro vaihtaa omistajaa useammin kuin kerran. Toisin sanoen, ennen kuin muuttujaan T on edes mahdollista ilmoittaa minkäänlaista lukua, on meidän ratkaistava miten siivoamme siitä pois useammin kuin kerran lasketun euron? Muussa tapauksessa yhtälön tuloksesta tulee virheellinen ja harhaanjohtava (kierrossa olevan rahan määrä vaikuttaa taloudellisen toimeliaisuuden määrään sekä kiertonopeuteen, mutta ei hintatasoon).

Nonnih, loppukaneetin aika.

Onko rahan kvanttiteoria mahdollista käyttää? Ällistyttävää, mutta totta vastaus on kyllä. Juu-u. Luit täysin oikein.

Rahan kvanttiteoriaa on mahdollista käyttää, mikäli taloudessa vallitsee täystyöllisyys eli kaikki talouden resurssit ovat kapasiteetiltaan täydessä käytössä, sekä tarjonta (tuotanto) ei jousta suhdannevaihteluiden mukana. Valitettavasti edellä mainitut ehdot ovat ristiriidassa erään toisen uusliberalistisen kumipää idean kanssa, joka kantaa nimeä NAIRU.

Joten, eiköhän jo unohdeta tämä legendaarinen esimerkki taloustieteen eeppisestä epäonnistumisesta?